sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Myrskytuulen työntämänä kotimatkalle


Näin on enomiestä muisteltu ja hänet saateltu haudan lepoon. Miten saattaakin aina hautajaisissa olla niin mahdottoman kylmä. Aamuvarhaisella kotimittarimme näytti -14 pakkasastetta, mutta matkallamme kohti Euraa, auton mittari näytti enimmillään jopa -22 pakkasta. Vielä Forssassa aurinko paistoi, mutta länttä kohti ajaessamme pilvisyys vain lisääntyi ja perillä olikin jo aivan harmaata. Tuuli puhalsi ilkeästi pohjoisesta saattaessamme arkkua kirkosta hautausmaalle. Vaikka istuimme hyvän tovin seurakuntatalossa nauttimassa höyryävää lihakeittoa ja kakkukahvit omaisten ja läheisten kesken, vielä kotimatkalle lähtiessäkin tuntui varpaissa hyytävä muisto aamupäivän kylmyydestä.


Mielessäni olin ajatellut ulkoiluttaa samalla reissulla kameraa ja ottaa kuvia syntymäseuduiltani. Koskaan ei nähtävästi pitäisi suunnitella samalle reissulle useita eri tarkoituksia, koska aikataulu mättää joka kerta. Nytkin aikaa kului kaikenlaiseen odotteluun ja päivystämiseen, joten mitään kuvaussessiota ei voinut ajatellakaan. Jos siinä vielä jonkun kuvattavan kohteen keksikin, jäätävä ilma ja liukkaudessaan ylittämätön tienoo esti suuremmat ideanpoikaset. Kuinka ollakaan, säätiedotus oli luvannut myös varsinaista myräkkää alkavaksi iltapäivällä. Myrsky etenisi länsirannikon yli kohti Uuttamaata ja kelin ennustettiin menevän todella huonoksi.

Pääsimme kotimatkalle kolmelta iltapäivällä ja silloin taivaalta tuli jo pakkashiutaleita rivakkaan tahtiin. Asfalttitiet olivat kuitenkin kuivat ja liikenne varsin vähäistä. Matka tuntui etenevän takatuulen voimalla ja lumipyry aiheutti lähinnä näkyvyysongelmia tien pinnassa. Humppilassa kävimme taukokahvilla ja sieltä lähtiessä autoa pitikin jo putsata lumesta. Hetkittäin matkalla oli tiellä sen verran runsaasti tuulen pyörittämää lunta, että katsoin parhaaksi laittaa sumuvalot päälle. En nimittäin tahtonut nähdä edellä ajavan auton valoja, joten totesin olevan parempi ainakin oman kotteroni näkyvän. 

Vihdin kohdalla olimme näköjään jättäneet myrskyn taaksemme. Espooseen päästyämme oli toki aika harmaata ja ilmassa vähän pakkaslunta, mutta minkäänlaisia keliongelmia liikenteessä ei ollut. Saatettuani vanhempani kotiinsa, palasin iltakuuden maissa omaan kotiini. Vasta kahdeksan jälkeen katsahdin seuraavan kerran ulos ikkunasta ja hämmästyksekseni silloin lunta oli ehtinyt sataa jo melkoisen paljon. 


Aamu sitten valkenikin sanan mukaisesti valkeana. Lunta oli kotiinpaluuni jälkeen, illalla ja yön aikana tullut aivan älyttömästi. Lumiauran käydessä portillamme oli lunta kasassa yli puolen metrin. Vaikka helmikuun lopun keväiset auringonpaistepäivät olivatkin hangen pintaa madaltaneet, on pihassa jälleen lunta niin paljon, että ongelmana on sen sijoittaminen pois kulkuväyliltä. Onneksi poika oli viikonloppusaunassa ja lähtikin aamulla lumihommiin niin, että saatoin itse jäädä muihin askareisiin. Muutaman kuvan kävin pihamaalla räpsäisemässä ja tein nuo kollaasit, joissa vasemmalla tilanne pe 1.3. ja oikealla tänään 3.3.



No, niin. Tätähän se meidän keväämme on. Juuri kun on ehtinyt innostua auringosta, lämmöstä ja vienosta kevättuulesta, iskee pahainen takatalvi jäätävine pakkasineen ja lumikinoksineen. Vaan mitäpä tuosta; eilen ehdittiin hautajaismatkaltamme kotiin myrskypuhurin puhaltamina vikkelästi alta pahimman myräkän ja tänään jo aurinko paistaa tuolta metsänreunasta suoraan minun taimipotteihini. Tomaatin ja pelakuun sirkkalehtiä tuijottaessa on mukava kevättä ja lisää noita taimi-ihmeitä odotella.

Aurinkoista viikon alkua meikäläisen kaltaisille kevätidiooteille ja ihan kaikille muillekin!
 
 

20 kommenttia:

  1. Täälläkin aurinko paistanut koko päivän ja lumitöitä tehty urakalla eilisen myräkän jäljiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minne se eilinen aurinko hävisi. Nimittäin taas tulee oikein kunnolla lunta.

      Poista
  2. Otan osaa suruusi! Meillä paistoi aurinko koko päivän komeasti. Pakkasta -10 astetta. Kävimme hiihtelemässä 10 kilometriä, oli kaunis kevätpäivä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoisen hiihtolenkin teitte. Aurinkoisessa pakkassäässä on kyllä kiva hiihtää.

      Poista
  3. Sitä mieki oon ihmetellyt, kun hautajaisissa on aina niin kylmä, että sielukin jäätyy.
    Onpa tullut teilläkin lunta, jopa enemmän kuin täällä. Takapakkia tuli keväälle. Jostain luin, että Itä-Suomeen on ennustettu hirmu pakkasia ens yöks, huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emilie, meillä oli tänään klo 8.30 pakkasta -21 astetta. Ja nyt sataa oikein sankasti lunta. Jollei sielu siellä hautausmaalla jäätynyt, niin nyt viimeistään ulos katsellessa.

      Poista
  4. Minäkin muistan kun äidin hautajaisissa oli niin kylmä (lokakuu), että tuntui että ihan tärisi...lunta tuli täälläkin, mutta luotetaan siihen, että kyllä se kevät tästä kohta lähtee alkuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta tulee lisää, mutta odottakoon, kyllä se siitä kuukauden sisällä vähenee.

      Poista
  5. Hautajaisissa on aina kylmä, tuntuu, että se on jonkinsortin luonnonlaki. Muistan palelleeni heinäkuussa (!) eräissä maahanpanijaisissa.

    Kevät on ketku! Se lupaa, muttei annakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu, varsin ketkulta kevät ainakin nyt tuntuu, kun tuota lunta taas sataa ihan kunnolla.

      Poista
  6. Enosi lepää samalla kirkkomaalla kuin minun appeni. Komean kuvan kirkosta sait!

    Ainoa hyvä puoli nyt sataneessa lumessa on, että on taas niin puhtaan valkeat ja koskemattomat hanget ... hetken, ennen kuin pupuset taas polkujaan tallovat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, isovanhempani niin isän kuin äidinkin puolelta on haudattu tuonne Euran kirkon hautuumaalle. Ja monia muita sukulaisia myös. Onneksi seudulta löytyy myös eläviä sukulaisia, joten siteet eivät ole täysin poikki.
      Kyllä on tosiaan hanget korkeat nietokset jälleen putipuhtaita.

      Poista
  7. Kevät on vuodenajoista epäluotettavin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä nämä ylisuuret odotukset kevään suhteen aiheuttavat turhiakin paineita.

      Poista
  8. Osanottoni suruusi.Hyvää maaliskuun alkua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva. Samoin sinulle hyvää maaliskuun alkua!

      Poista
  9. Hitaasti hyvä tulee...vai miten se nyt menikään :)
    Onneksi tosiaan nuo pikkutaimet hiukan luovat uskoa tulevan kevään suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kyllä se kevät tulee, ei auta mikään.

      Poista
  10. Euran kirkko on kaunis ja taitavasti tehty. Kotikuntani.
    Osanottoni.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!