tiistai 6. elokuuta 2013

Ruusuni pikkuinen


Kesäkuun 15. päivä löysin Kontulan Muhevaisesta vihdoin pitkään etsimäni Ritausma-ruusun. Se oli niin pikkuinen ja heiveröisen näköinen. Hetken jo mietin, kannattaako moista rääpälettä laisinkaan ostaa. Josko odottaisin ja etsisin jostain vankemman yksilön. Olin jo aikani kiertänyt pääkaupunkiseudun puutarhamyymälöitä, joten päätin antaa pikkuiselle Ritausmalle tilaisuuden ja istutin sen heti kotiin päästyäni tulevaan ruusupuutarhaan. Kokoa sille on istutuksen jälkeen tullut tuplasti ja vahvuutta senkin edestä. Korkein oksa ulottuu jo 50 senttiin ja yhdestä ainokaisesta piiskasta on kasvanut peräti viisi oksaa, joissa jokaisessa on tuollainen upea kukkarypäs. 

 
Avautuvat kukat ovat lähes valkoiset, aivan hennosti punertuvat. Kuuntelin lauantaina radiosta  Mari Mörön vierailua jossakin yksityisessä ruusupuutarhassa, en vain kuullut kenen puutarhassa ja missä se sijaitsee. Puutarhassa oli lukuisia pensasruusuja, mutta Ritausmaa he tuntuivat kehuvan ihan erityisen kauniiksi. Nyt sen ymmärrän, kun oma Ritausmani on vihdoin avannut kukkansa. Siinä on jotain todella herkkää ja viatonta. 




Viime syksynä istutin kesän purkissa viihtyneet kaksi jalohortensiaa sireenien läheisyyteen. Paikkaan, jossa on valoa, mutta ei koko päivän kestävää paahdetta. Ympärillä kasvaa kevätkaihonkukkaa, joka kenties on suojannut jarlohortensioita. Joku sanoi, että jalohortensia pitäisi istuttaa aurinkoiseen paikkaan, mutta ainakin nuo viime kesän ruukuissa asustaneet eivät oikein tykänneet suorasta paahteesta. Sain vielä kolmannen jalohortensian ystävältäni ja istutin sen kahden omani seuraan. Nyt nuo kaksi viime kesän ruukkukasvia ovat ryhtyneet kukkimaan. Se kolmas on kasvanut pituutta, mutta nuppujen aihioita ei ole näkyvissä. Olen kastellut jalohortensioita samalla lannoitteella, jota annan rhodoille. Sekös on saanut ne noin kauniisti kukkimaan?


Auringonkukka on avautumaisillaan. Se on meidän pihassa kuin jonkinlainen villi lapsi ja juuri siksi olen siihen kovasti ihastunut. Vielä talvella sen paikalla kasvoi iso koivu, jonka alimmalla oksalla roikkui punainen mökki täynnä auringonkukansiemeniä lintujen syötäväksi. Aina niitä siemeniä putoili maahan, mutta vain tänä kesänä yksi niistä lähti kasvamaan valoa kohti ikäänkuin kaadetun koivun muistoksi. Ehkä kukan tarkoituksena on viestiä, että paikalle olisi jatkossakin syytä virittää lintuja varten paikka ruokailla. Ehkä se haluaa myös muistuttaa, että ihminen voi toki kaataa yhden koivun, mutta silti luonto sanoo aina viimeisen sanan.


Illalla kiertelin puutarhassa ja päädyin kasvimaan laitaan napsimaan päivän mittaan kypsyneitä vadelmia. Aurinko oli siihen aikaan jo siirtymässä isojen puiden taakse heittäen viimeisiä säteitään punajuurten lehdistöön saaden niiden lehtiruodit loistamaan upeasti. 

Useimmiten päiväni ovat hyvin arkisia, eikä niitä jälkeenpäin välttämättä erota toisistaan. Joskus on vaikeaa jopa muistaa, minä päivänä on viimeksi leikannut nurmikon. Ei sillä, että se niin kovin tärkeää olisi, mutta joidenkin tapahtumien avulla voi taasen muistaa toisia tapahtumia, jotka ehkä ovat hieman tärkeämpiä. Tuskin viikon päästä enää muistan, mikä oli se päivä, jolloin auringonsäteet saivat punajuuren lehtiruodin loistamaan. Sen sijaan tuota kuvaa katsomalla muistan aina, miten hienolta se hetki kasvimaan reunalla silloin tuntui.


26 kommenttia:

  1. Viiden vuoden päiväkirja on tosi hyvä juttu. Harmittaa, että en oo aikaisemmin sitä alkanut pitämään. Nyt viidesvuosi menossa ja monta asiaa on siitä tarkastettu. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päiväkirjan pitäminen ylipäätään on hyvä juttu. Ennen tätä blogia kirjoitin puutarhapäiväkirjaa, mutta harmittelin aina kuvien puuttumista. Niitä kun ei koskaan muistanut digikuvista teettää paperisiksi. Nyt tämä blogi toimii samalla puutarhapäiväkirjana. Tosin laitan kyllä edelleen erilliseen kirjaan sellaisia tietoja, joita ei tule tänne kirjattua.

      Poista
  2. Tosi on, kuvia katsomalla pääsee palaamaan niiden ottamishetkiin.
    Ritausmasi on upea, sillä oli ilmeisesti vahvat juuret, vaikka ruukun pääällinen osa ei tehnytkään vaikutusta :-)
    Aivan upea on myös hortensiasi. Kyllä ne ovat varjon, tai puolivarjon oikeastaan, kasveja. Omani taitaa viihtyä auringossa siksi, että se saa tiskivedet juurilleen, muuten se kai nääntyisi. Aurinkopaikka auttaa versoja lähtemään keväällä nopeasti kasvuun, kun talon eteläseinästä heijastuu hortensialle lämpösäteilyä aurinkoisen päivän jälkeen yölläkin, se pidentää kasvukautta ja saa sen kukkimaan vähän aiemmin. Mutta nytkin sen kukat lurpottavat kuivuudessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusia kasveja saadessani tai hankkiessani tapaan nykyisin googlettaa hoito- ja istutusohjeita. Miten sitä tultiin ennen googlea toimeen, kun tietoa piti etsiä monista eri paikoista. No, ihan hyvin silloinkin toimeen tultiin, mutta moni asia on nykyisin myös paremmin.
      Tänään huomasin, että Ritausma myös tuoksuu. Taas uusi plussa pikkuiselle ruusulleni.

      Poista
  3. Kaunis Ritausma, erinomaisen tanakan oloinen nuori taimi! Kaunis ajatus sinulla tuolla lopussa...jotkut hetket kun saisi talletettua pulloon tuoksuineen kaikkineen, niin johan se olisi varsinainen Aladinin taikalamppu. Hyvä, että meillä on nämä kuvalliset muistot tallessa täällä blogilandiassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvien katseleminen on erinomainen keino nostaa kaikenlaisia muistoja esiin. Olen kuvannut ihan nuoresta tytöstä saakka ja joskus tunnelmoimme katselemalla vanhoja dioja matkoiltamme.

      Poista
  4. Ruusu näyttää olevan aika sisukas kasvamaan . Kyllä siitä tulee tuhti pensas. Hortensiat ovat myös kauniit. Hyvää tiistaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritausman pitäisi olla aika helppo pensasruusu. Tänään huomasin sen myös tuoksuvan.

      Poista
  5. Ihana on ruususi. Kannatti istuttaa.
    Jalohortensiaa en minä saa kukkimaan. Se on sinulla niin kauniissa kukassa.
    Auringon säteet saavat paljon aikaan.

    Aurinkoisia säteitä elämääsi.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kastellut jalohortensiaani rhodo-lannoitteella. Olisiko siitä kenties apua?

      Poista
  6. Ihanat kukat jalohortensioissa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniit ovat, enpä ollut laisinkaan varma, kukkisiko hortensia. Tai ylipäätään nousisi talven jälkeen.

      Poista
  7. Onpas terhakka Ritausma! Hyvin olet osannut sitä hoitaa ja vaalia, kun se noin rehottaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole muuta hoitoa antanut, kuin vettä.

      Poista
  8. Hieno ruusum ja kuinka nopeasti on kasvanut :) Suojasitko talvella jalohortensioita? Tuskin täällä säilyisivät, paitsi kellarissa talven yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En suojannut jalohortensioita mitenkään. Ne kyllä kasvavat penkissä, jossa on kevätkaihonkukkaa ja varjoyrttiä. Lisäksi sireenien ja aika lähellä olevan vaahteran lehdet putosivat tähän kukkapenkkiin. Tosin osan lehdistä keräsin syksyllä pois, koska vaahteranlehdistä tulee niin mahdottoman tiivis kerros.

      Poista
  9. Minä olen yhden onnellisen hetken säilönyt muistiin. Silloin tapahtumahetkellä painoin mieleen paikan, tilanteen, äänet ja lämmön. Tuohon hetkeen olen sitten palannut uudestaan ja uudestaan. Tarkoituksena oli myöhemmin kerätä lisää hetkiä, mutta se on jäänyt. Pitääkin laittaa asia korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein ne yllättäen syntyvät hetket ovat parhaita. Ehkä et juuri siksi olekaan muistanut kerätä niitä lisää.

      Poista
  10. Aivan mahtava tuo Ritausman kukkamäärä. Mun Ritausmani kukkanuput tosiaan joku öttiäinen taisi käydä panemassa parempiin suihin :/

    Minäkin iskin viime syksynä sellaiseen suojaisaan puolivarjoisaan paikkaan ruukussa olleen jalohortensian. En suojannut sitä mitenkään talvella enkä kyllä ole kastellut kertaakaan koko kesän aikana. Yksi nuppu siinä nyt on. Pitänee siis ensi kesänä muistaa hiukan kastellakin sitä,josko kukkia tulisi sitten useapia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, olen tässä miettinyt, miltä Ritausma mahtaakaan näyttää täydessä kukassa hiukan isommaksi kasvaneena. Varmasti upea näky ja sitä kyllä jaksan odottaa.
      Minusta tuntuu, että tuolla rhodo-lannoitteen antamisella saattaisi olla jalohortensioideni kukintaa edistävä vaikutus. Kaksi kolmesta kukkii, mutta se suurin ei ainakaan toistaiseksi.
      En ole tavannut suojata mitään kasveja sen kummemmin. Pitäisi kytätä sopiva hetki, ettei esimerkiksi myyrät tai muut ötökät pesiydy sen katteen alle ja syö suihinsa suojeltavaa kasvia. Minun puutarhailun on vähän sellaista, ettei ihan kaikkeen ehdi ja siksi kasvien pitäisi oppia mahdollisimman pian tulemaan toimeen omillaan. Hyvin on tuolla asenteella tähän saakka pärjätty.

      Poista
  11. Oi, ihana ruusu. Luonnossa varmana valloittava. Nuo Jalohortensiat ovat upean värisiä. Ite sain lähes ilmaiseksi puolikuolleita hortensioita, vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä. Istutin pari mehumaijaan ja loput puukaukaloon. Mullaksi otin kompostista savipitoista maata. No kaikki kukat kuihtuivat ja muutenkin luulin sen kuolleen tältä kesältä, mutta sitten yhtäkkiä ne alkoivat virota ja kasvaa ihan tummanvihreää lehteä ja työntää uusia kukintoja. Ne ovat aivan täynnä nuppuja ja nyt yksi on auennut ihanan vaaleanpunaisena. Varjossa ovat ja uskon, että savipitoisessa maassa ph on kohillaan, kun värit ovat niin kirkkaat. Olen aivan onnessani :)

    VastaaPoista
  12. Toivon onnea Ritausma-ruusullesi, kuten omallenikin, jonka nyt syksyllä istutin. Sinulla se voi paremmin menestyä, olet etelämpänä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!