sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Juuson syysspurtti


Tänään päätettiin lähteä aamupäivällä mamman kanssa sipulihommiin. Ajattelin istua vieressä katsomassa, että mamma laittaa varmasti kaikki sipulit oikeinpäin. Olen nimittäin kuullut tarinan mamman nuoruudesta, silloin hän istutti kasvimaalle tavallisia sipuleita nurinpäin ja siitä on riittänyt hauskuutta vuosiksi eteenpäin. Kuinka mamma laittoi sipulit kasvamaan kiinalaisia varten. 



Enpä kuitenkaan muistanut, että mamman hommat ovat hyvin monivaiheisia. Sen sijaan, että hän olisi hakenut lapion ja ryhtynyt tunkemaan kukkasipuleita multaan, hän asettelikin kaikki pussukat terassille ja ryhtyi niitä kuvaamaan. Eihän nyt sipulit sillä tavoin ryhdy keväällä kukkimaan. Terassilla, ilman multaa, höh. Niinpä sitten päätin järjestää vähän säpinää mamman elämään ja spurttasin kovalla vauhdilla suoraan keinun yläparrelle.



Menomatka sujui oikein hyvin. Kovassa vauhdissa kun ei ehdi ajattelemaan, eikä edes pahemmin pelkäämään. Täällä korkeuksissa en olekaan ollut pitkään aikaan. Mitähän täällä tekisi ja miten ihmeessä pääsisin alas? Mamma on siirtänyt keinun kirjaston ikkunan alle ja työntänyt tuon huvilakatosen aivan viereen. Näkyvissä ei ole sopivaa paikkaa, johon hyppäisin.



Miten olisi toisesta päästä? Ei, siellä on sama juttu. Huvilakatoksen nurkkapylväät sielläkin liian lähellä. Mamma ei taida muistaa, että minusta tavaroiden pitäisi pysyä samoilla paikoilla. Pentuna oli kiva innostua uudesta järjestyksestä, mutta minä-kissa olen jo ohittanut teini-iänkin. Keinu on kyllä nyt paremmassa paikassa, kun siihen paistaa aurinko pidempään. Tuo huvilakatos sen sijaan on minusta ihan kauhea kummitusmainen hökötys, enkä ole koskaan siitä tykännyt. 



Ehkä nämä sirkuskissamaiset temppuilut riittävät tältä päivältä ja palaan tuonne maankamaralle samaa reittiä, mistä tulinkin. Mammakin vaan räpsii kamerallaan ja nauraa hekottaa sen sijaan, että tulisi auttamaan minua. Saa kyllä istuttaa sipulinsa ilman minun neuvojani.


Siinä olikin tämän sunnuntain liikuntatunti. Nyt menisin mielelläni ruokakupin kautta lempituolilleni ottamaan mukavat päivätorkut. Haloo henkilökunta! Valjaat pois, kissa haluaa sisälle! 


Kissantassun pehmoisia painalluksia syyskuun viimeisiin päiviin 
teille kaikille

toivottavat Juuso ja Between!



26 kommenttia:

  1. Hauska sipulinistutus-stoori! Täällä päin on maa vielä niin lämmin, että puutarhamyymälässä neuvoivat odottamaan sipulien maahan lykkäämistä ainakin lokakuun puoliväliin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime yönä oli taas -2 pakkasastetta, mutta loppuviikoksi luvattiin jopa +13 lämpöastetta. Taisin laittaa sipulit liian aikaisin, mutta kun noita menoja on niin paljon, etten taas tiedä, milloin olisi seuraava pidempi vapaa hetki.

      Poista
  2. Kyllä Juuso on taitava kiipeilijä.
    Hyvät kuvat.
    Mukava sipulistori. ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso on tosiaan taitava kiipeilijä, mutta kiipeilyn suhteen melkoisen laiska katti. Viihtyy paremmin maatasolla.

      Poista
  3. Onneksi Juuso osasi tulla itse alaskin. Siinä olikin tarpeeksi temppuilua yhdelle päivälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Juusosta on vanhemmiten tullut varsin laiskanpulskea katti.

      Poista
  4. Hyvin on tottunut valjaisiin, kiipeilyssäkään ei haitaksi. Täällä vasta harjoitellaan tuollaisten käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso totutettiin valjaisiin ihan pennusta lähtien. Ei se niistä pienenä tykännyt ja pari kertaa pääsi livahtamaan vapaaksi. Kannattaa siis laittaa aika kireälle, sillä kissa pullistelee itseään valjaita pukiessa, jolloin ne tulee helposti liian löysälle. Nykyisin Juuso on niin tottunut valjaisiin ja flexiinsä, että ulkoilee niiden kanssa kuin koira ikään. Hyvin se on oppinut myöskin kiertämään puskia ja esteitä, ei siis jää kovin heposti kiipeliin valjaidensa kanssa.

      Poista
  5. Ihana tarina! Ja ihana tuo toiseksi viimeinen kuva, suloinen kisuli sulla. :) Alkaessani lukemaan tarinaa, ajattelin, että kyseessä olisi aivan joku muu henkilö kuin kissa! Mutta niin vain hauskasti päättyi tämäkin tarina ja kissakin selvisi ehjin nahoin seikkailuista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus täytyy katsoa maailmaa myös kissan silmin.

      Poista
  6. Hyvä Juuso, hienosti tasapainoiltu! Ja mukavaa, että vähän autoit sipulihommissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissataloudessa täytyy aina kysyä myös kissan mielipidettä - myös sipuli-istutuksissa.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kissa on erittäin taitava tasapainotehtävissä.

      Poista
  8. Kivat Juuson seikkailut .On ne vaan kotieläimet mukavia . Hyvää viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikeistä on ihmisille enemmän iloa, kuin voisi kuvitellakaan. Hyvää viikkoa myös sinulle!

      Poista
  9. Suloinen Juuso ja varmasti yksi elämäsi suola.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikkiin kiintyy vahvasti. Eihän se ihmissuhdetta korvaa, mutta antaa niin paljon ihania asioita elämään. Aivan oikein, Juuso on yksi elämäni suola.

      Poista
  10. Suloisia kissakuvia, harmi kun pikkuiset eivät juuri nyt pyöri sylissäni niin olisin näyttänyt.

    Värikästä syksyä. Kun sadepäivät yllättää ja tekee mieli olla sisällä, käyppäs kurkistamassa, blogissani on sinulle Puutarha Haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset tykkäävät suvereenisti kaikista eläimistä. Itse kuvittelin pienenä, että kaikki koirat ovat poikia ja kissat tyttöjä.
      Otan haasteesi vastaan mielelläni ja palaan siihen vähän huonomman sään kohdatessa.

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Sanopas muuta. Kun lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet omilleen, on sentään yksi vauva, jota helliä.

      Poista
  12. Juuso on kertakaikkisen ihana! Runsaasti rapsutuksia ja silityksiä hänelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perille menevät, niitä Juuso ei koskaan kyllästy vastaanottamaan.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!