Puutarhatyöt hyötyliikuntaa?

On tuo aurinko päivälläkin vielä aika alhaalla.

Kävin muutama päivä sitten terveydenhoitajan luona vuositarkastuksessa. Terkkari oli nuori ja innokkaan tuntuinen nainen, jonka kanssa käytiin läpi myös ravintoasiat ja liikuntamuodot. Kerroin liikuntani kesäaikaan käsittävän lähinnä puutarhailua. Toki myös kesällä tulee tehtyä kävelylenkkejä, mutta valtaosa liikunnasta syntyy erilaisten puutarhatouhujen parissa.

Joku saapuu illaksi kotiin

Terveydenhoitaja totesi, etteivät ne puutarhatyöt kyllä mitenkään riitä. Hänen mielestään minun tulisi ryhtyä harrastamaan kesälläkin jotain sykettä nostavaa ja hien pintaan synnyttävää liikuntaa. Jotain, joka vahvistaa lihaksia ja pitää nivelet tulevaisuudessakin liikkuvina. Mielellään siis jonkinlaista kuntosaliharjoittelua.

Tätä samaa keskustelua olen joutunut käymään kerran pari aiemminkin. Ja aion käydä vastedeskin, sillä olen lujasti sitä mieltä, että puutarhatöissä voi hyötyliikunnan muodossa saada sykkeen nousemaan, hien pintaan ja niveliä tukevat lihaksetkin tulee siinä ohessa laitettua töihin. 

Epäilen, että monilla on englantilaisten kartanopuutarhasarjojen luoma utuinen mielikuva puutarhatöistä. Sellainen, jossa hento aatelisneitokainen kulkee valkoiseen pitsipukuun sonnustautuneena puutarhassaan käsivarrellaan kori, johon hän sieltä täältä leikkaa ihastuttavan ruusun nuuhkaistuaan sitä hetken ennen koriin laittamista. Sen jälkeen matka jatkuu pitsistä päivänvarjoa pään päällä pitäen kohti kartanon avoinna olevia lasiovia, joiden takana näkyy palvelijoiden juuri kattama iltapäivätee pienine leivoksineen. Palvelija ottaa ruusukorin vastaan mennäkseen keittiöön asettelemaan kukat hopeamaljaan. Neito ravistaa pitsipuvulleen pudonneen ruusunlehden pois ja istahtaa pikkurilli ojossa nauttimaan hyvin ansaittua teetään. Päivän puutarhatyöt on tehty.

Minun puutarhatyöni ovat aivan jotain muuta, kuin valkeassa pitsipuvussa ruusupensaiden lomassa käyskentelyä. Nurmikonleikkuu alkaa yleensä toukokuussa ja kesästä riippuen sitä saa tehdä vähintäänkin lokakuulle saakka. Tykkään, että nurmi on hyvin hoidetun näköinen, joten parhaimmillaan nurmikko on leikattava kaksi kertaa viikossa. Pyrin tekemään yhden homman kerrallaan alusta loppuun, jos se suinkin on mahdollista. Niinpä nurmikonleikkuu merkitsee tunnin tasaista ja reipasta askellusta, jonka päätteeksi leikkuri on vielä putsattava pahimmista ruohosilpuista. Säästä riippuen tässäkin hommassa saa kunnon hien ihonpintaan.

Vaikka en yhtä ainutta uutta kukkapenkkiä rakentaisi tai vanhaa uudistaisi, lapioimista, kanttaamista ja kärräämistä riittää. Milloin on menossa multaa, kivituhkaa tai taimia, tulossa rikkaruohoja ja työvälineitä. Koska alapihallemme ei pääse autolla tai traktorilla, on tilattavat mullat ja muut maa-ainekset kipattava yläpihalle ja rahdattava lihasvoimalla alapihalle. Multa ei suinkaan ole sitä painavinta tavaraa, mutta sitäkin kärrätessä kädet venyvät viistämään maata kuin apinalla ja pohkeissa ylä-alamäkikärrääminen tuntuu vähintäänkin illalla.

Syksyllä haravoitavaa riittää ja on sitä yleensä keväälläkin. Hiekkakäytäviä täytyy harata ja haravoida pitkin kesää. Muuten rikkaruohot saavat niskaotteen ja tulevaisuudessa siintää entistä enemmän kitkettävää. Eikä se homma siihen jää, että syyslehdet haravoi kasaan. Ne on myös siirrettävä pois ja tavalla tai toisella sijoitettava jonnekin. Kaikki tämä merkitsee runsaasti kävelemistä, kumartelua, kyykistymistä, venymistä ja monenlaisia erilaisia liikkeitä.

Minun kesäni merkitsee puutarhatöiden kannalta usein jopa yhdeksän kuukauden aktiivista liikuntakautta. Elämä siirtyy ulos raittiiseen ilmaan ja lähes kaikkeen tekemiseen liittyy enemmän tai vähemmän jotain liikuntaa. Sääkään ei yleensä ole este, sillä ainoastaan kaatosade tai äärimmäinen helle saavat tahdin hidastumaan. 

Pidän puutarhatöistä, pidän ulkona olemisesta, ja viihdyn kesäaikaan erittäin hyvin omissa nurkissa ja kotipihassa. Osaan toki laiskotella, mutta kaikenlainen tekeminen on minusta mukavaa ja minulle sopiva olomuoto. Aina parempi, jos saan yhdistettyä huvin ja hyödyn eli jotain konkreettista valmistuu puutarhassa ja kroppa saa annoksen kuntoilua. 

Tulevana kesänä olen ajatellut ottaa vähintäänkin askelmittarin mukaani pihahommiin. Olisi hauska nähdä, miten paljon sitä tuleekaan kunnon puutarhapäivänä käveltyä. Pitäisikö kenties ryhtyä pitämään päiväkirjaa siitä, millaisia liikkeitä kunkin työrupeaman aikana on tehnyt, miten pitkään kutakin liikettä on harjoittanut ja mihin lihaksiin nuo liikkeet kohdistuvat? Siten olisi jotain konkreettista esitettävää, kun taas seuraavan kerran menee terkkariin keskustelemaan eri liikuntamuotojen hyödyllisyydestä.

Jokainen saa onneksi harrastaa itselleen mieluisinta liikuntaa ja kuntoilua. Toistaiseksi en ihan heti ole vaihtamassa puutarhakuntoilua mihinkään muuhun harrastukseen. Mikä sen ihanampi tunne, kun on kesäpäivän ahertanut omassa puutarhassa, työn päätteeksi käynyt suihkussa pesemässä mullat ja hiet pois ja puhtaat vaatteet puettuaan istahtaa katselemaan päivän aikaansaannoksia auringon vielä luodessa kesäillan lämpöisiä säteitään. Lihaksissa ja nvelissä tuntuu edelleen rankan päivän rasitukset, mutta mieli liitelee korkeuksissa.