Perhosia ja pinkkejä kukkia

Nokkosperhonen purppurapunalatvassa

 

Aika hyvä perhoskesä, sanoisin. Elokuuhun saakka sain niitä odottaa, kuten usein ennenkin. Eniten kukissa on lennellyt amiraaleja, viime päivinä myös nokkosperhoset ovat tänne ilmestyneet. Mitään tarkkaa vertailua en ole tehnyt, mutta suosituimpia perhoskasveja näyttävät olevan syyshortensiat ja purppurapunalatva. 

Ruoanlaitto on muutaman kerran keskeytynyt, kun olen ikkunasta nähnyt perhosten pörräävän sisäänkäyntiä vastapäätä kasvavissa kookkaissa kasveissa. Kamera hyppysiin ja pihalle. Koskaan ei tiedä, tulevatko perhoset näytille seuraavina päivinä.

Amiraali syyshortensiassa

Amiraaleja on ollut todella paljon. Pari viikkoa sitten kanttausuria alapihalla huoltaessani perhoset pyörivät minunkin ympärilläni. Yksi laskeutui jopa hiuksiin. Oloni oli imarrelltu. Amiraaliperhonen tuumi kenties, että tuossapa tuoksuva kukka. Olihan minulla kukkakuvioinen pusero, joka todennäköisesti oli alkanut tuoksumaan enemmän mullalle ja rikkaruohoille siinä kitkemisen tiimellyksessä.

Kimalainen tädykkeessä

Kimalaisia lajitovereineen on aurinkoisina päivinä niitäkin runsaasti. Sinikukkaisesta tädykkeestä ne tykkäävät kovasti. Samoin komeamaksaruoho on nyt suosittu pörräyspaikka. Punahatut eivät pörriäismaineestaan huolimatta ole olleet kovin ruuhkaisia kukkia. Istutuspaikalla lienee osuutensa. Mitä aurinkoisempi paikka, sen enemmän pörriäisia kukilla näkee.

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Koko kesän olen taivastellut puutarhan rehevyyttä. Lähes kaikki on venynyt ylös ja sivuille monin verroin muita kesiä enemmän. Ruusupenkin neilikkaruusu, Sävel- ja Sointu-ruusu ovat piikikkäitä jättiläisiä. Kukkivat runsaina. Enemmänkin varmaan, jos olisin ehtinyt useammin leikkaamaan kuihtuneita kukkia pois. 

Rosa Sävel

Sävelestä leikkasin joitakin alimpia oksia, kun ne vyöryivät kanttausuran yli nurmikolle. Siinä kohtaa on ollut vähemmän kiva leikata nurmikkoa, kun Sävel on tarttunut puseroon kiinni. Ennen oksien leikkaamista sanoin sille, etten kesken nurmikonleikkuun ala ruusujen kanssa seurustelemaan. Ehtisin kukkia ihastelemaan muulloinkin. Moni tietää, miten paljon ja tanakoita piikkejä Sävelessä on. Ruusu vain jatkoi pelehtimistään, joten oli pakko hakea sakset ja laittaa pensasta pikkuisen kuriin.

Rosa Therese Bugnet

Teresanruusu aloitti kukinnan ensimmäisten joukossa ja jatkaa edelleen. Siitä olen muistanut ja ehtinyt kuihtuneita kukkia useammin leikkaamaan. Tällä toimenpiteellä on selvästi uusien nuppujen muodostumista edistävä vaikutus. Tämä perustuu omiin huomioihini. Ei siis mihinkään tutkittuun faktaan.

 

Ensi keväänä on tärkeää muistaa leikata ruusupensaita voimakkaammin. Siten niistä saa tanakampia ja kaunismuotoisempia. Miten taas oli keväällä mukamas niin kiirettä, että leikkaaminen jäi tekemättä? 

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Austin-ruusu 'Lady of Shalott' kärsi alkukesästä jostain ötökästä, joka nakersi nuput kelvottomiksi. Kävin keräämässä toukkia pois, mikä näyttää tehonneen. Nyt uusia nuppuja on kehittynyt ja ne ovat myös avautuneet. Vartta tälle ruusulle on kertynyt metrin verran, joten olen laittanut sille tukikepin. Ei se kyllä ole kovin paljon rankkasateista ja tuulista häiriintynyt, mutta varma on aina varmaa.

Kaivoin Ladyn edessä kasvavat komeamaksaruohot pois istuttaen ne toisaalle. Ajattelin, että ruusun on parempi saada ilmavammat olosuhteet. Tilalle istutin esikkoa, joka pysyy matalamapana. 

Austin-ruusu, joka ei ole Caroyn Knight, jona sen ostin.

Ladyn läheisyydessä on valkoinen Austin-ruusu, jonka olen ostanut Carolyn Knightinä. Se tämä ruusu ei todellakaan ole. Sade on ruskettanut valkoisia terälehtiä. Ei onneksi pahasti.  Tämänkin ruusun varsi on melko korkea eli tuen laitoin sillekin.

Alapihan Austin-ruusu 'Emile Brontë' kukki aiemmin kesällä kivasti. Nyt siinä ei ole nuppuja. 

Hydrangea 'Vanille Fraise'

Loppukesän suuri puutarhatapahtuma pihassani on ilman muuta syyshortensioiden kukinta. Vanille Fraise aiheuttaa aina alkukesästä ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun katselen sen vaisua olemusta. Syyshortensiat heräävät tunnetusti monia muita kasveja hitaammin. Pitäisi vaan rohkeasti luottaa tämän hienon pensaan kykyyn ja tahtoon tuottaa upeita kukkia. Kuin huomaamatta siihen ilmestyy kartiomaisia valkoisia kukkia, jotka yhtä yllättäen alkavat punertua.

Hydrangea 'Vim's Red'

Syyshortensioita on lukuisia erilaisia. 'Vanille Fraisen' kaveriksi istuttamani 'Vim's Red' on matalakasvuisempi ja tanakampi. Kukkakartiotkin ovat hieman erilaisia ja niiden väri muuttuu myöhemmin viininpunaisemmaksi. 

Hydrangea arb. 'Pink Annabelle' - Pallohortensia

Pallohortensioiden ryhmän löysin muita hortensioita myöhemmin. Hyvä, että löysin. Hienoja kasveja nämäkin. Pallohortensioiden yksi huomionarvoinen ominaisuus on siinä, että ne versovat joka vuosi tyvestä uudelleen. Tämän vuoksi pallohortensian voi istuttaa sellaiseenkin paikkaan, johon talvella kasataan lunta. Viime- ja tänä kesänä olen istuttanut pallohortensioita Oikearinteen naapurin puoleiseen päähän. Juuri tuohon paikkaan ei lunta kolata, mutta tuuli kyllä kinostaa sitä aika runsaasti. 

Hydrangea 'Grandiflora'

Talon sisäänkäynnin puolella kasvava vanha 'Grandiflora' on jälleen niin täynnä suuria kukintoja, ettei se tahdo koko taakkaa väsähtämättä kantaa. Etenkin rankkasateet ovat katkoneet oksia ja painaneet oksat lyttyyn toinen toistensa päälle. Olen surutta leikannut kukintoja maljakkoon, jossa ne tosin eivät kovin kauaa varisematta pysy. Ulkona, terassin pöydällä viehättävät kuitenkin useamman päivän.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Syysvuokkoni on kerrassaan hurmaava. Sitä kelpaa ihailla ihan joka suunnasta. Niin olen väsymättä tehnytkin. Alapihan Kiemurapenkissä asuva syysvuokko on kasvanut valtavaksi puskaksi. Se on tehnyt useita siementaimia. Niinpä syysvuokkoa kasvaa nyt myös Pikkupuutarhan Muuripenkissä, sisäänkäyntiä vastapäätä Saapaspolun reunassa ja alapihan Päivänliljapenkin päässä. Valitsin kokeeksi erilaisia paikkoja nähdäkseni, missä syysvuokko viihtyy. Pari vuotta jokainen siementaimi on asunut uusissa paikoissaan ongelmitta. Tuleekohan niistäkin emonsa kaltaisia komeita puskia?

Naapurin Marit toi minulle kivan yllätyksen. Teemana on keltainen väri. Korissa on Maritin juuri metsästä poimimia kantarelleja, jotka ovat kauniita kuin korut. Korista löytyi myös Maritin kasvattama keltainen kesäkurpitsa ja hänen miniänsä sitruunapuun hedelmä. Kukkakimpun Marit oli koonnut yrteistä. Pisteenä iin päälle Maritille oli yllään keltainen pusero yllätystä tuodessaan. Ihana, aurinkoa täynnä oleva kori. Kiitos Marit!

Hydrangea 'Vanille Fraise'

Viikonloppu edessä. Monta hommaa odottaa tekijäänsä puutarhassa, jos vain perjantaiaamusta alkanut sade hellittää. Jos sataa, niin tehdään sitten jotain muuta.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Silkkaa laiskottelua tai sitten energian keräämistä

Lavatera trimestris 'Silver Cup' - Kesämalvikki

Suunnaton laiskuuden painolasti istuu olkapäilläni, enkä saa mitään järjellistä aikaan. En kyllä järjetöntäkään. Luultavasti mieleni kerää energiaa paria isompaa projektia varten. Sisäänkäynnin kukkapenkin mittava uudistus odottaa vain lähtölaukaisua. Myöhemmin syksyllä myös lavakaulusmaa on kohennuksen kohteena. Hyvä siis vähän vetää henkeä ja pyöritellä asioita ennen lapionvarteen tarttumista.

Lavatera trimestris 'Silver Cup' - Kesämalvikki

  
Lavakaulukseen kylvämäni kesäkukkasuosikki kesämalvikki on vihdoin alkanut avata nuppujaan. Kasvilla ei ole vielä korkeutta 20 senttiäkään, mutta pääasia, että kukkii. Vettä on kyllä tullut ihan runsaasti ja kuivana kautena kastelin ahkerasti. Mikä lie kasvien mitassa jumittaa. Kosmoskukissa ei ole vielä nuppuja. Eikä kyllä kovin paljon korkeutta niilläkään. Pysyvätpä paremmin pystyssä.

Digialis purpurea - Sormustinkukka

Sormustinkukat sen sijaan ovat korkeita ja muhkeita. Niin korkeita, että on helpompi kuvata niiden yksityiskohtia, kuin mahduttaa koko kasvi objektiivin ulottuville. Tällaisista korkeiden kasvien kuvaamisesta muistuu aina mieleen erään valokuvauskurssin opettaja, joka kehotti unohtamaan Eiffelin kuvaamisen, ellei saa sitä mahtumaan yhteen kuvaan.

Rosa gallica 'Rosa Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Vesisateet latistivat ja nopeuttivat ruusupensaiden kukintaa. Ahkerasti ruusujeni ympärillä pörräsin ahmimassa niiden kauneutta. Kirjoapteekkarinruusu aloitti hiukan muita myöhemmin ja yhä siinä on avautumattomia nuppuja. On se vain käsittämättömän kaunis kaikessa erikoisuudessaan.

Rosa rugosa 'Ritausma'

  
Ritausma on erityisen herkkä vesisateille. Tänä vuonna siinä on ollut valtavia kukkaryppäitä, joita vesisade on hakannut. Nuppuja ei ole sentään aukeamatta mädäntynyt, mutta monet kukat ovat ruskettuneeet varsin nopeassa tahdissa.

Rosa Sommerwind

Rinteessä kasvava maanpeiteruusu Sommerwind on vihdoin alkanut avamaan lukuisia nuppujaan. Yksittäinen kukka on pieni, mutta isoina määrinä ne ovat kaunista katseltavaa. Nämä pienet ruusut saavat talvisin valtavan kasan kolauslunta päälleen. Alkuun asia huolestutti, mutta pian sain todeta, että ruusut pärjäävät hyvin painavan lumen alla. Lyhyt- ja rentovartisina ne painuvat maata vasten, kunnes lumen sulaessa on aika ponnistaa kohti valoa ja uutta kevättä.
 

Sanguisorba obtuse - Nuokkuluppio

Kiemurapenkin nuokkuluppio aloittaa myös kukintaansa. Sille on tainnut jäädä villapaidan napit avaamatta, kun nuput ovat vielä "vatsan" päällä kiinni.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Myös Mama's Garden -blogin Minnalta saatu ranskantulikukka on avautumassa muutaman varren voimin. Minua on peloteltu tulikukkien valtaamasta puutarhasta, mutta toistaiseksi siementaimia ei ole ympäristöön ilmaantunut. Tulikukalla on nyt neljäs kesä puutarhassamme. 
 

Monarda didyma 'Cambridge Scarlet' - Väriminttu

  
Sen sijaan väriminttu meinaa vallata koko Kiemurapenkin. Se luikertelee juurillaan ympäriinsä ja pieniä taimia kurkistelee vähän joka välistä. Kitkeminen on sentään kohtalaisen helppoa. Senkun kiskaisee voimakkaasti, niin hyvin lähtee. Muutaman työlään kitkentäurakan jälkeen olen oppinut ottamaan vakavasti "helposti leviävä" -termin ihan kaikkien kasvien kohdalla. Mieluummin istutan kolme hitaasti leviävää, kuin yhden salamana kaiken alan valtaavan. Tietenkin paikka ratkaisee. Jos voi kiertää ruohonleikkurilla kasvin ympäriinsä, ei leviävyys ole niin suuri ongelma.
 

Gaillardia aristata 'Kobold' - Syyssädekukka

  
Vuosi sitten kävimme naapurin Maritin kanssa Kaisaniemen Kasvitieteellisessä museossa. Elokuun lopulla siellä loistivat monet syyskukkijat, kuten kuvan syyssädekukka. Näkymä oli huikean kaunis niin minusta kuin perhosistakin. Päätin, että omaan pihaan pitää saada jotain samanlaista ja niin syyssädekukka Kobold saapui meille. Pyrin kokoamaan syksyllä perustettuun Syyspenkkiin syyskukkijoita ja ylipäätään kasveja, jotka houkuttelevat pörriäisiä. Kobold on osoittautunut oikeaksi valinnaksi. Pörriäiset siitä tykkäävät ja niin tykkään minäkin. Tanakka, runsaskukkainen ja kaunis. Kuin lukuisia aurinkoja kukkapenkissä.

Echinacea purpurea 'Magnus' - Punahattu

Punahattuja olen istuttanut useampaan kukkapenkkiin vuosien aikana. Se on osoittautunut häilähteleväksi luonteeksi. Tai pikemminkin sen talvehtiminen on epävarmaa. Nyt sitä kasvaa Päivänliljapenkin ja Kiemurapenkin lisäksi myös Syyspenkissä. Päätin jatkossa keskittää punahattujen kasvustot pariin paikkaan. Kahteen siksi, että testaan, kummassa ne viihtyvät paremmin. Syksyllä istutin punahattuja olopihan Allaspenkkiin. Keväällä ymmärsin paikan olevan aivan väärä ja siirsin punahatut Syyspenkkiin. Siirrossa yksi menehtyi, muut sen sijaan ovat nuppuvaiheessa. Jospa joskus voisin ihailla perhosten valtaamaa punahattujen metsikköä.
 

Dianthus x hybridus 'Rainbow Loveliness'

Syksyllä 2014 ostin Lontoossa ollessani puutarhalehden, jonka välissä oli Raibow Loveliness -neilikan siemeniä. Vasta tänä kesänä huomasin laittaa siemeniä multaan ja yksi pikkuruinen hapsutukka sieltä nousi. Muutama päivä sitten tein samaisista siemenistä uusintakylvön ruukkuihin varmistaakseni tämän kukan jatkuvuuden. Toivottavasti itävät ja saan näitä hapsutukkia lisää. Siemeniäkin jäi vielä muutama.

Yhtenä aurinkoisena päivänä terassin pöydällä tepasteli hämmästyneen oloinen heinäsirkka. Kaipa sitä ihmetytti voimakkaan auringonpaisteen luoma varjokuva itsestään. Ei soitellut viuluaan, jotta olisin voinut testata kuuloani. 

Myös amiraaliperhonen laskeutui sormustinkukalle kameran kanssa puutarhassa kävellessäni. Ressukka on menettänyt melkoisen osan siivistään. 

Passiflora caerulea - Kärsimyskukka

Iltapuhteeksi piti lähteä kameran kanssa kiertämään puutarhaa. Sen verran navakasti taas tuulee, ettei tarkentaminen taida onnistua. Ehkä jatkan energian lataamista tulevia puutarhatöitä varten paneutumalla Anu Patrakan "Syyllisyyden ranta" -dekkarin pariin.

Perhoset saapuivat

Meikäläisellä on hölmö tapa mennä aina asioiden edelle. Jo pidemmän aikaa olen murehtinut, kun ei tänä kesänä tullut lainkaan tuttua perhosten parveilua. Tulihan se ja varmaankin ihan ajallaan, sillä vielähän tässä kesää vietetään. Elokuun lopulla perhosia olen yleensä päässyt ihailemaan. Ehkä harhauduin etukäteen murehtimiseen purppurapunalatvojen kukinnan hiipumisen myötä, mutta oikeastaan ne aloittivatkin kukkimisensa monia muita kesiä aiemmin, joten kaipa sitä purppurapunalatvana jo vähän väsyttäisi ja mieluummin siirtyisi lakastumisvaiheeseen.

Kallionauhukset näyttävät myös kovasti kiinnostavan perhosia. Tänään kukissa parveili joukko Amiraaleja, eilen näin Nokkosperhosia ja yhden Neitoperhosen, mutta ei ollut aikaa niiden kuvaamiseen. Naapurin pihassa kasvaa aurinkoisessa paikassa komeasti kukkiva syrikkä ja siinä vasta perhosia pörräilee.

Myös mehiläisiä ja monia muita lentäviä näkyy niin kallionauhuksissa kuin oikeastaan ihan kaikissa kukissa. Nämä ihanan lämpimät päivät lienevät saaneet ötökät liikkeelle ja niiden touhuja on mukava seurata.

Daalian kukassa näyttää myös käyvän kova kuhina. Katsellessani näitä ötököitä, tuumasin, että hyvin sopivat värit toisiinsa. Tosiasiassahan kyse on eläinten peiteväreistä. Parempi sulautua kukkasen väreihin kuin tulla syödyksi.

Tätä perhosta en osannut tunnistaa. Vaihtoehtoja on monia. Jokin hopeatäpläkö? Aika kookas perhonen, isompi kuin kallionauhuksella käynyt Amiraali. 

Tällainen pikkuruinen sammakko oli aamulla portaiden juurella. Jälleen kerran huomasin kaipaavani enemmän kuvaustaitoja, sillä yritäessäni hosumalla saada tunnistettavaa kuvaa, lopputulos on kuitenkin aika surkea. Mitä mieltä olette lajista? Onko tämä nuori rupikonna? Ihan erivärinen kuin alapihalla milloin mistäkin puskasta esiin pomppivat pikkuruiset sammakot.