sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Jäinen nurmikko


Harvinainen näkymä viime aikoina - vanha taivas! Tämän kuvan sihtasin työhuoneen ikkunasta, mutta eiköhän tuota ihmettä ole syytä lähteä ihan ulkosalle kuikuilemaan.


Eilen kiertelin pihamaalla ennen iltapäivällä alkanutta lumisadetta. Jalkojen alla rasahteli paikoin hyvinkin iloisesti ja ryhdyin tutkimaan syytä siihen. Erityisesti sammaloituneilla alueilla märkä maa oli jäätynyt pinnastaan tulitikun mittaisiksi jäähileiksi. Sama ilmiö näkyi myös joidenkin kukkapenkkien multavissa kohdissa. Mitenkähän kasvien juuret selviytyvät tuollaisesta jäätymisilmiöstä?


Mullasta kurkistaa sipulikukkien kärkiä ja ympärillä on näkyvissä samaa jäähilettä, joka rapisi jalkojeni alla alapihan nurmikolla. Eilen illalla ja yöllä satoi hieman lunta maahan, mutta ei se taida vielä kovin paljon suojata kasveja.


Tämä kuva ei suinkaan ole kosteasta asfalttipinnasta vaan meidän vesialtaastamme, joka on ties kuinka moneen kertaan tämän talven aikana täyttynyt vedestä. Jonkun kerran kävin sitä tyhjentämässä, mutta sitten laitoin altaaseen karahkan avustamaan mahdollisia veteen joutuvia oravia pääsemään ylös liukkaasta altaasta. Se kepakko kuultaa nyt tuolta jään läpi vaaleana viivana. 


Mahonia ei ole ollut milläänsäkään vesisateista ja leudosta talvesta. Näyttää päinvastoin pukkaavan uutta silmua. Ehkä se nyt pakkasten saavuttua vaipuu horrokseen. Siirsin mahoniat loppukesästä varjoisampaan paikkaan ja hyvin ne näyttävät siirron kestäneen.


Rhodo sen sijaan näyttää heti mielipiteensä, kun kylmä sää saapuu sen asuinsijoille. Lehdet lotkottavat murheellisen näköisinä alaspäin. Eiköhän se tuosta piristy, kun kevät jälleen saapuu.


Perjantai-iltana valmistui viidenneet sukat. Tällä kertaa kudoin isommalla silmukkamäärällä, jotta sukat mahtuisivat miehen jalkaan. Huomaan kutovani jatkuvasti liian löysää neulosta, mutta en millään saa sitä tiukennettua. Yksi vaihtoehtohan olisi tietenkin vaihtaa pienempiin puikkoihin. Mustalla langalla on muita värejä vaikeampaa kutoa, ainakin pitää olla todella hyvä valaistus, jotta näkee kättensä työn. Kutomisessakin näköjään pitää paikkansa sama asia kuin monessa muussakin asiassa eli mitä enemmän teet, sen paremman tuloksen saat aikaan. 

Tutkailin erilaisten verkkokauppojen lankatarjontaa. Onhan sitä, mutta ilmeisesti värit ovat uusiutumassa, sillä usein löytäessäni miellyttävän värisävyn etsimästäni langasta törmäsinkin "ei-oohon". Lisäksi alennusmyynnit ovat vielä meneillään, eikä ilmeisesti varastoja ole kunnolla täydennetty.


Meidän uusi karvalankamattoko? Ei. 
Pörröistä sukkalankaako? Ei, ei. 
Ukkokullan takatukkako? Ei sekään. 
Juuson pehmoisia masukarvojahan nämä ovat. 
Aika jännä, miten musta-harmaa-valkoinen kissa on vatsastaan enemmänkin beige. 
Ja niin ihanan pehmeä, että.


Juusolla on kissanpäivät ikkunalaudalla, sähköpatterin hohkatessa mukavaa lämpöä sen pitkin pituuttaan köllöttävään kroppaan. Välillä kissa siirtyy vieressä olevaan nojatuoliin torkkumaan. Kenelläkään muulla ei sitten olekaan asiaa tuoliin - kahdestakin syystä. Ensinnäkin siitä saa takamuksensa täyteen kissankarvoja, vaikka yritän säännöllisesti ravistaa, imuroida ja välillä pestäkin tuolilla olevaa torkkupeittoa. Toiseksi Juuso on vallannut tuolin siirrettyäni sen takkahuoneen puolelle ja katti kyllä mulkaisee aika rumasti erehtyessäni istahtamaan hänen nykyiseen valtakuntaansa. No, meidän ihmisten kannalta tuolissa on oikeastaan aika huono istua. Tyyny alkaa heti valumaan lattia kohti, eikä selälle saa kunnon tukea. Niinpä tuossa nojatuolissa on aina enemmänkin rötkötetty milloin minkäkinlaisissa asennoissa, kuin istuttu mukavasti.


No, niin. Tässä tietokonetta räpeltäessäni se vanha taivas sitten katosi pilvien taakse ja taivaalta hipsii hissukseen kovin yksinäisen oloisia lumihiutaleita. Pakkanen näyttää kiristyvän, sillä aamukahdeksalta mittarissa oli -7 astetta ja nyt jo -9. Olemme siirtyneet talveen. Kaunista ja valoisaa ja määrällisesti minulle ihan riittävää. Niin lumi kuin pakkanenkin.
 

25 kommenttia:

  1. Saas nähdä miten sipulikukkien käy. Aikas sitkeitä kyllä ovat. Voi ihanaa Juusoa, mmm. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luvassa on tosiaan mielenkiintoinen kevät.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Juuson masukarvat ovat kuin hienointa angoraa.

      Poista
  3. Ihanan pörröinen! Tuohon olisi ihana sukeltaa. Vuih!! Menis ihan siitä matostaki, tai melkein meni ennen ku luin tarkemmin.. ;) Näin lapin ihmisenä tuli syksy mieleen kuvistasi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmänhän tämä talvi onkin syksyä muistuttanut. No, nyt on sentään pikkuisen lunta ja sitäkin enemmän pakkasta.

      Poista
  4. Kuviasi on ilo katsella!!! Sipulikukista olen itsekin huolissani, mutta lisää lunta näyttää koko ajan satavan niidne suojaksi.

    VastaaPoista
  5. Juuso! Pus-pus vatsakarvoille <3

    VastaaPoista
  6. Jos vaan pakkanen ei enempää kiristy, niin luulis noiden kasvien selviävän. Saishan sitä luntakin olla suojana. Meinasin tänään lapioida kärhöille lunta suojaksi, mut laiskuus voitti, kun aurinkokin meni pilven.
    Kyllä on hauska tuo Juuso, kun ei putoa tuosta ikkunalta ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Juuso välillä alas tupsahtaakin. Ja silloin meikäläisiä naurattaa, sillä kissan ilme on kyllä niin nolon näköinen.

      Poista
  7. Liikuttavia nuo sipulikukkien piipat, älyäisivät nyt käydä talvilepoon!
    Ihmettelen usein kun tyttären kissa harrastaa samaa patterilla lekottelua että miten ne kestävät, ei kyllä oma peppu kestäisi sitä kuumuuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi ehkä Juusokin lötköttää aikansa ikkunalaudalla ja siirtyy taas vähäksi aikaa nojatuoliin. Ehkä karvoista alkaa nousta palaneen haju.

      Poista
  8. Kyllä oon hiukan murehtinut,että mitenkähän nuo kasvit mahtavat pärjäillä tänä talvena...Toivottavasti nyt tulisi lunta kunnolla peitoksi lopputalven ajaksi.
    Koiran ja hevosenpidonkin kannalta tällainen normaali talvikeli on huomattavasti mukavampi,kun ei tarvitse olla kuraa pesemässä päivittäin.

    Juusolla ja Hiltusella on melkeinpä samanväriset vatsakarvat :) Hyvin on vähiin jääneet senkin ulkoilut nyt,kun pakkanen nousi yli kymmenen asteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kuravellissä piehtaroinut heppa on kiva taluttaa talliin. Tietää ainakin, mitä joutuu seuraavat hetket tekemään.

      Poista
  9. Ihana Juuso, siis kaikkinensa massukarvat ja koko kissa......
    Toinen ihana asia, tuliko nyt vihdoin talvi ja lunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on ainakin huomattavasti valoisampaa...ja kylmempää. Mitenkähän tähän pakkaseen taas tottuu, kun on saanut niin vähissä vaatteissa ulos lähteä.

      Poista
  10. Voi jestas,miten ihana blogi tää on,jonne jostain eksyin,niin maaseutu henkinen,josta tykkään ja piste i päälle,on jotta samanvärinen kisuli löytyy täältä,kun meijän Junnu on,jolla on oma blogi:http://junnunelamaamaaseudulla.blogspot.com,tervetuloa sinne kattelee.Toinen blogi uusi löytyy http://tuulenhenkays.blogspot.com,tervetuloa vierailulle! Jään lukijaks tänne,ihanaa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että löysit blogiini. Olet lämpimästi tervetullut. Maaseutuhenkisyydestä en niin tiedä, kun kuitenkin asumme kohtalaisen lähellä pääkaupunkia. Puutarhan laittaminen, käsityöt ja kaikenlainen puuhailu on minulle elämän suolaa..
      Juuso on meidän kohta 13-vuotias maatiaiskissamme, josta riittää iloa ihan jokaiselle päivälle. Tulenpa blogiisi katsomaan Junnua.

      Poista
  11. Minulla on myös huoli kasvien selviämisestä. Laitoin havuja ja lapioin satanutta lunta kasvien päälle pakkasen suojaksi. Saa nähdä keväällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän pihassa on kyllä niin minimaalisesti lunta, ettei sitä pahemmin mihinkään lapioida. Toivotaan silti parasta.

      Poista
  12. Nyt tuntuu siltä että talvi tuli jäädäkseen. Juusolla on oikein kissanpäivät. Hyvää maanantaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi nyt ainakin aurinkoista vähän pidempään. Mukavaa alkuviikkoa sinulle Kirsikka!

      Poista
  13. Ihanaa, kun tuli talvi. Toisaalta on huoli kasveista, jotka saavat kestää -18 asteen pakkasen ilman lumipeitettä. Nyt lupaa eteläänkin noin kylmää. Keväällä sitten nähdään, miten vahingollinen on pakkasen ja lumettomuuden yhdistelmä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!