Lämmin kiitos kaikille tsemppaajille! Isä on edelleen sairaalassa ja juuri nyt varjoainekuvauksessa. Kyseessä oli sydäninfarkti, mutta onneksi ei kovin kriittinen. Varjoainekuvauksessa selvitetään, minkälaisesta tukoksesta on kyse ja miten isää jatkossa hoidetaan, tehdäänkö pallolaajennus vaiko leikkaus. Tämä on nyt sitä arkipäivää, jonka varmasti useimmat lapset kohtaavat vanhempiensa ikääntymisen myötä. Vaikka olenkin kohtalaisen tyytyväinen suomalaiseen sosiaaliturvaan ja tässä tapauksessa vanhusten hoitoon, törmään jatkuvasti viime aikoina tehtyjen säästötoimenpiteiden vaikutuksiin. Laittaa kyllä miettimään, mihin tässä ollaan menossa, jos palveluista vielä vain leikataan. Lisäksi mietin joka kerran vanhempiani tavalla tai toisella auttaessani, millainen heidän tilanteensa olisi, jos heillä ei olisi lapsia tai muita läheisiä auttamassa. Miten selviävät vanhukset, joilla ei ole pankkitunnuksia, tietokonetta tai jotka osaavat kännykälläkin vain soittaa tai vastata saapuviin puheluihin? Toivoisin, että näitä asioita miettisivät myös ne, jotka vanhusten asioista ovat päättämässä.
Tänään vietin päivän pikemminkin puhelinta vahtiessa, joten siinä lomassa oli aikaa koulia taimia. Tiedän olevani melkoinen hätähousu ja usein se ylenmääräinen kiirehtiminen sitten kalahtaa omaan nilkkaan. Pitikin mennä laittamaan kurkun ja turbaanikurpitsan siemenet multiin jo maaliskuun alussa. Jollei tule varhaista lämpöaaltoa, taitaa meidän ikkuinalaudalla olla kohta varsinainen kurpitsa- ja kurkkuviidakko. Niin hurjaa vauhtia ne näyttävät kasvavan.
Rosa Puistoruusu-ryhmä 'Ilo'
- vanhemmat 'John Davis' (kanadalainen puistoruusu) x 'Kempeleen Kaunotar' (kotimainen perinneruusu)
- korkeus 1,5-2 m, menestymisvyöhykkeet I-IV(V)
- kukinta yksittäin pitkin varsia, melko pienet, litteät, puolikerrannaiset, lämpimän ruusunpunaiset, jopa lohensävyiset
- kukinta alkaa Etelä-Suomessa kesäkuun lopulla
- kukinta kestää n. 3 viikkoa, syyskesällä tapaa avautua muutama jälkikukka
- ei tuoksu
- punaisia kiulukoita niukasti
- kasvutapa pysty, monivartinen, leveä, suihkulähdemäinen, versot ovat piikittömät, piikkejä vain pensaan tyvellä maasta puolen metrin korkeudelle
Rosa Puistoruusu-ryhmä 'Lumo'
- vanhemmat 'Applejack'-ruusun avopölytyssiementaimi (mehiläiset pölyttäneet), isä tuntematon
- korkeus 1,5-2 m, menestysmivyöhkkeet I-III
- kukat pienissä ryhmissä, keskikokoiset, laakeat, kevyesti kerrannaiset, lämpimän vaaleanpunaiset, loppuvaiheessa vaaleat, neidonruusumaiset
- kukinta alkaa Etelä-Suomessa kesäkuun lopulla tai heinäkuun alussa
- kukinta kestää n. 3 viikkoa
- tuoksu mieto, leikkoruusumainen
- punaisia kiulukoita niukasti
- kasvutapa pysty, varret vanhemmiten lähes puumaiset
Rosa Rugosa-ryhmä 'Sävel'
- vanhemmat: R.rugosa -siementaimi x polyantharuusun siementaimi
- korkeus 1-1,2 m, menestysmivyöhykkeet I-IV
- kukat pienissä tertuissa, pienehköt, kuppimaiset, puolikerrannaiset, hienosti punertavat, lähes valkoiset
- kukinta alkaa Etelä-Suomessa kesäkuun lopulla
- kukinta kestää n. 3 viikkoa runsaana, minkä jälkeen kasvaa uusia nuppuversoja ja kukkia avautuu pitkälle syksyyn
- tuoksu erikoinen, mirhamainen, voimakkuus vaihtelee ilman lämpötilan mukaan
- kiulukoita ei muodostu
- tukevahaarainen, kekomainen, kukkii saman vuoden versoilla
Rosa Pimpinellifolia-ryhmä 'Tove Jansson'
- vanhemmat R.'Red Nelly' x 'Poppius'
- korkeus 1,5-1,8 m, menestymisvyöhykkeet I-V
- kukat yksinkertaiset, hehkuvan punaiset
- kukinta alkaa Etelä-Suomessa n. 18.6.
- kukinta kestää 2-3 viikkoa, lisäksi syyskesällä ilmestyy muutama kukka
- tuoksu mieto, persianruusumainen
- muodostaa runsaasti punamustia kiulukoita
- kasvutapa pysty, reunaoksat kaartuvat
Rosa Rugosa-ryhmä 'Sointu'
- vanhemmat R.Rugosa-ryhmä 'Snow Pavement' x polyantharuusun siementaimi
- korkeus 1-1,2 m, menestysmivyöhykkeet I-IV
- kukat suurissa tertuissa, pienet, laakeat, puolikerrannaiset, punertavat, vaalenevat,
- kukinta alkaa Etelä-Suomessa juhannuksen jälkeen
- kukinta kestää n. 3 viikkoa runsaana, minkä jälkeen kasvaa uusia nuppuversoja ja kukkia avautuu pitkälle syksyyn
- tuoksu erikoinen, mirhamainen, voimakkuus vaihtelee ilman lämpötilan mukaan
- kiulukoita ei muodostu
- kasvutapa pysty, reunaoksat kaartuvat
Mainittujen upeiden kotimaisten pensasruusujen lisäksi olen ajatellut istuttaa kesän ajaksi ruukkuun tahi pariin Sommervind -nimistä peittoruusu/ryhmäruusua, joka kukkii kesä-heinäkuusta syksyyn saakka. Eräällä ystävälläni on joka kesä terassiruukuissaan Sommervindia ja se on kerrassaan upea. Hänen ruusurukkujaan katsellessa tulee ihan sellainen tunne, kuin istuisi illan tummuessa italialaisen perheen patiolla odottamassa uunissa paistuvaa pizzaa, mukavassa seurassa pitkän auringonpaahteisen päivän jälkeen.
Näiden ruusu-unelmien myötä toivotan kaikille mukavaa viikonvaihdetta!
PS. Eilen illalla satoi lunta niin tiheästi, ettei meinannut autolla ajaessa tietä nähdä. Tänä aamuna mittari näytti kahta plusastetta ja aamupäivän kuluessa taivaalta tuli jonkin aikaa niin isoja vesipisaroita, että lätäköissä lätsähteli. Aikansa vettä roimittuaan pilkisteli aurinko taivaalta ja lumi suli silmissä. Vielä on lunta pihalla, alapihalla runsaastikin, mutta aurinkoa ja lämpöä on luvassa. Talvi lähtee, jihuu!!!!!
Ihanat ruusut.
VastaaPoistaTykkään kovasti pensasruusuista.
tuo kirkkaanpunainen on hyvin näyttävä.
Kiitos samoin sinulle hyvää viikonloppua.
Voimia sinulle.♥
Kiitos Sylvi, isä on jo toipumassa.
PoistaMinustakin tuo kirkkaanpunainen on näyttävä ja sellaisen aion hankkia puutarhaani.
Ruusut ovat minun intohimoni puutarhassa. Tuli noista kuvista niin kesäinen mieli, melkein tunsi ruusujen tuoksun. Itse suosin ryhmäruusuja, mutta olen kyllä miettinyt myös pensasruusujen hankintaa. Ryhmäruusuissa on tosiaankin se hyvä puoli, että ne kukkivat koko kesän.
VastaaPoistaNiin ja voimia sinulle ja perheellesi!
PoistaKiitos Pinuski, isä on jo toipumassa.
PoistaMinulla oli ennen enemmän ryhmäruusuja, mutta milloin vei talvi, milloin härmä. Muutama kesä sitten hurahdin pensasruusuihin, sillä ne ovat tosi helppoja. Katsotaan, mihin tämä hurahdus johtaa.
Onhan ruusut kyllä niin upeita, mutta kun ne levii ja ryöstäytyy ihan tautisesti. Mä aion kaivaa ruusut ylös.
VastaaPoistaKaikki pensasruusut eivät tee juurivesoja, eivätkä ole kovia leviämään. Innokkaammat leviäjät voi istuttaa vaikka keskelle nurmea siten, että niiden ympäriltä voi ajaa leikkurilla. Siinä menee mahdolliset juurivesat.
PoistaRuusut oikein alkoivat tuoksumaan nenässäni, kun luin kuvauksiasi!
VastaaPoistaArvaa vain, olinko itse ruusujen tuoksusta pyörryksissä. Onneksi nämä eivät ole kovin piikikkäitä ruusuja, olisi sormet kovilla.
Poista`Sävel ` olisi minulle mieluinen, mutta saatavuus voi olla heikko :(
VastaaPoistaHuomasin, että Säveltä ei kovin monesta paikasta vielä löydy. Nämä esitellyt ruusut ovatkin melko uusia tulokkaita ja varmasti niitä tulevaisuudessa saa helpommin.
PoistaUpeita ruusuja! Voimia sinulle ja perheelle!
VastaaPoistaKiitos Sussi, isä on jo toipumassa.
PoistaIhania ruusu-unelmia! Kyllä ne kurkut ja kurpitsat on nopeakasvuisia, tulee sulle sitten ajoissa satoa :)
VastaaPoistaParanemista vanhemmillesi!
Kiitos Emilie!
PoistaKunhan ehtisi saada kurkut ja kurpitsat pihalle ennen kuin valtaavat koko kodin.
Upeita ruusuja! Viime kesänä ostin tuon Tove Janssonin, tuleekohan siitä yhtä upea kuin tuossa kuvassa;) Tässähän tuli monta vinkkiä myös minulle mökkipuutarhaan, kiitos!
VastaaPoistaVoimia sinulle ja vanhenmillesi!
Kiitos Pirjo!
PoistaToivotaan, että Tovesi kukoistaa kuvaakin hienommin. Ihan tässä jännittää päästä ruusuja ostamaan.
Nuo vihreät piipat ovat melkein ihaninta maailmassa:)
VastaaPoistaToivottavasti isäsi toipuu hyvin! Meillä on onneksi korkeatasoinen sairaanhoitojärjestelmä!
Menetin omat vanhempani reilusti alle 70-vuotiaina joten olen säästynyt monelta miettimiseltä, vaikka asiat olivat silloin erittäin rankkoja.
Liityn samaan kuoroon: Talvi lähtee, jihuu!!!!!!
Täälläkin on tänään koulittu taimia, joihin meinaan hukkua ja joita on tulossa vielä lisääkin. kaikkeen sitä ryhtyy - mutta kun se on niin ihanaa!
VastaaPoistaTuo Tove Jansson näyttää tosi kauniilta, sellaisen taidan metsästää jostakin itsellenikin.
Paljon tsemppiä vanhempiesi kanssa jaksamiseen. Minulla ei ole enää kuin äiti, joka lähestyy 80 ikävuotta ja huomaan, että alkaa tarvita enemmän huolenpitoa. Se on sellaista tämä elo, eikä sitä ole tehty kauhean helpoksi. Vanhuksia arvostetaan meillä liian vähän, ihan yhteiskunnankin taholta. He ovat rakentaneet tämän maan ja monet heistä ovat niin kovin yksin.