Jonninjoutavaa jorinaa

Helleborus - Vaalea jouluruusu

Pikkupuutarhan vaalea jouluruusu on täynnä nuppuja. Vaikka päivisin mittari nousee +6 asteeseen, yöt ovat olleet viileitä, eivätkä nuput ole auenneet. Näin kaupassa isokokoisen jouluruusun, jossa ei kuitenkaan ollut hintaa. Melkoisen tovin seisoin kukkien äärellä arpomassa, ostanko vaiko en. En sitten ostanut, kun en saanut myyjää käsille. Nyt on sen verran lauhaa, että jouluruusu pärjäisi ulkosalla ja sen voisi varmasti myös istuttaa vielä maahan.

Sadepisarat takkahuoneen ikkunassa.

Meillä aurinko ja vesisade vuorottelevat, mikä sinänsä on ihan mukavaa. Yritän ajoittaa ulkoilut sateettomiin hetkiin ja keskittyä erilaisiin sisällä tapahtuviin työtehtäviin sateisina aikoina. Viikonloppuna paistoi aurinko niin kirkkaasti, etten kestänyt  katsoa pilkullisia ikkunoita. Pesin ulkopinnat, mutta taitavat olla taas samanlaisia.

Pitihän minunkin kokeilla tämän joulun hittitortuksi mediassa mainittua torttutuuttia. Eksyin Ilta-Sanomien kautta ohjeeseen, joka löytyy Annin uunissa -blogista. Myös Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogin TarjaK postasi tekemistään torttutuuteista. Omani tein Annin uunissa -blogin ohjeilla. Pikaisesti katsottuna ohjeet ovat muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta samanlaiset. 

Tuuttien tekeminen vaati hiukan näpertelyä, mutta vaikeaa se ei missään tapauksessa ollut. Seuraavalla kerralla menee varmasti rutiinilla. Minulla ei ollut valmiita tuuttimuotteja, joten tein ne ohjeen mukaan foliosta. Ehkä seuraavalla kerralla vaihdan tuutin muodon yksinkertaisemmaksi ja yhdistän siihen ohjeen herkullisen täytteen.

Asparagus officinalis 'Gijnlim' - Parsa

 Ison osan arjestani nappaa omaishoitohommat. Isä sai kriisipaikan hoivakodista toistaiseksi -mandaatilla. Vastuunjako minua ihmetyttää, kun joudun sooloilemaan hoivakodin ja kotihoidon välissä. Virallisesti isä on edelleen kotihoidon asiakas. Kotihoito ja hoivakoti soittavat ja laittavat minulle viestiä milloin mistäkin asiasta. Toki haluan olla asioista tietoinen ja mukana päättämässä. Välillä vain ihmetyttää, mihin kummaan minua tarvitaan, kun asiat hoituisivat nopeammin ja kätevämmin kotihoidon ja hoivakodin kommunikoidessa suoraan keskenään. Varsinkin, kun minulle ei mitään ilman aktiivista penkomista kerrota. Oletetaan ilmeisesti, että osaan lukea toisten ajatuksia.

Daucus carota - Villiporkkana

Äiti siirrettiin sydänosastolta kuntoutussairaalaan. Hänellä on sydänläpän tulehdus, jota hoidetaan suonensisäisellä antibiootilla. Hän ei kestäisi avosydänleikkausta. Äiti aiotaan kotiuttaa jollain aikavälillä, mutta lääkärin mukaan ilman maksimimäärää kotihoidon apua hän ei tule pärjäämään. Nyt äitiä ollaan kotiuttamassa luultavasti jo ensi viikolla. Pelkäänpä, että äidin kohdalla tulee muodostumaan monille vanhuksille tuttu pyöröovisysteemi. Vähän aikaa kotona ja takaisin sairaalaan, kunnes taas kotiutetaan.

Paras ratkaisu olisi saada molemmat johonkin hoivakotiin, jossa he olisivat ympärivuorokautisen hoidon ja turvan piirissä. Olen tätä ehdottanut, mutta aika skeptisesti ehdotuksen etenemiseen on suhtauduttava. Tuntuu lohduttomalta, että vajaan kuukauden päästä 69. hääpäiväänsä viettävä pariskunta joutuu elämään loppuaikansa erillään.

Taidan laittaa loton vetämään. Isolla summalla voisin vaikka hankkia vanhemmille turvallisen ja asianmukaisen avun ja hoitoverkoston. Tavallisen ihmisen palkalla tai eläkkeellä kituutetaan elämän viimeiset hetket kuntien loputtomien säästötoimien vankina.

Kesäkullero 21.11. Ei tainnut tulla joulukulleroa.

Marraskuu lähenee loppuaan ja edessä siintää joulukuu kaikkine touhuineen. Sytytetään kynttilöitä ja napostellaan vaikka suklaata joulua odotellessa!

Ruusuisia pensasunelmia vai pensaisia ruusu-unelmia vai unelmaisia ruusupensaita

Lämmin kiitos kaikille tsemppaajille! Isä on edelleen sairaalassa ja juuri nyt varjoainekuvauksessa. Kyseessä oli sydäninfarkti, mutta onneksi ei kovin kriittinen. Varjoainekuvauksessa selvitetään, minkälaisesta tukoksesta on kyse ja miten isää jatkossa hoidetaan, tehdäänkö pallolaajennus vaiko leikkaus. Tämä on nyt sitä arkipäivää, jonka varmasti useimmat lapset kohtaavat vanhempiensa ikääntymisen myötä. Vaikka olenkin kohtalaisen tyytyväinen suomalaiseen sosiaaliturvaan ja tässä tapauksessa vanhusten hoitoon, törmään jatkuvasti viime aikoina tehtyjen säästötoimenpiteiden vaikutuksiin. Laittaa kyllä miettimään, mihin tässä ollaan menossa, jos palveluista vielä vain leikataan. Lisäksi mietin joka kerran vanhempiani tavalla tai toisella auttaessani, millainen heidän tilanteensa olisi, jos heillä ei olisi lapsia tai muita läheisiä auttamassa. Miten selviävät vanhukset, joilla ei ole pankkitunnuksia, tietokonetta tai jotka osaavat kännykälläkin vain soittaa tai vastata saapuviin puheluihin? Toivoisin, että näitä asioita miettisivät myös ne, jotka vanhusten asioista ovat päättämässä.

Tänään vietin päivän pikemminkin puhelinta vahtiessa, joten siinä lomassa oli aikaa koulia taimia. Tiedän olevani melkoinen hätähousu ja usein se ylenmääräinen kiirehtiminen sitten kalahtaa omaan nilkkaan. Pitikin mennä laittamaan kurkun ja turbaanikurpitsan siemenet multiin jo maaliskuun alussa. Jollei tule varhaista lämpöaaltoa, taitaa meidän ikkuinalaudalla olla kohta varsinainen kurpitsa- ja kurkkuviidakko. Niin hurjaa vauhtia ne näyttävät kasvavan.

Helmikuussa pohdiskelin, millaisia pensasruusuja tulevana kesänä puutarhaani istuttaisin. Kesäkukka Kosmosta ja leijonankitaa -blogista vinkkasi minua tutustumaan OmaPiha -lehden numeron 3/2011 Pirkko Kahilan "Ruusuja ja risuja" -artikkeliin, jossa kerrotaan suomalaisesta ruusunjalostuksesta, jota 1990-luvulla Helsingin yliopiston Kasvinjalostustieteen osastolla Viikissä assistenttina työskennellyt Peter Joy oli pitkään hautonut. Ajatuksena oli tuottaa lisää värejä, muotoja, korkeuksia, käyttötapoja ja pitkä kukinta-aika. Peruslähtökohtana oli uuden ruusun hyvä tai vähintäänkin siedettävä ilmastollinen kestävyys. 

20 vuoden jalostustyön tuloksena on vihdoin saatu myyntiin viisi hienoa pensasruusua, joista kokosin tietoa käyttäen lähteinäni tuota OmaPiha-lehden artikkelia ja ruusun nimiä googlettamalla löytämiäni nettisivuja. Myös kuvat ovat nettisivuilta, mutta kuvaajien nimiä ei näiden kuvien kohdalla ole mainittu :

   Rosa Puistoruusu-ryhmä 'Ilo'

• vanhemmat 'John Davis' (kanadalainen puistoruusu) x 'Kempeleen Kaunotar' (kotimainen perinneruusu)

• korkeus 1,5-2 m, menestymisvyöhykkeet I-IV(V)

• kukinta yksittäin pitkin varsia, melko pienet, litteät, puolikerrannaiset, lämpimän ruusunpunaiset, jopa lohensävyiset

• kukinta alkaa Etelä-Suomessa kesäkuun lopulla

• kukinta kestää n. 3 viikkoa, syyskesällä tapaa avautua muutama jälkikukka

• ei tuoksu

• punaisia kiulukoita niukasti

• kasvutapa pysty, monivartinen, leveä, suihkulähdemäinen, versot ovat piikittömät, piikkejä vain pensaan tyvellä maasta puolen metrin korkeudelle

Rosa Puistoruusu-ryhmä 'Lumo'

• vanhemmat 'Applejack'-ruusun avopölytyssiementaimi (mehiläiset pölyttäneet), isä tuntematon

• korkeus 1,5-2 m, menestysmivyöhkkeet I-III

• kukat pienissä ryhmissä, keskikokoiset, laakeat, kevyesti kerrannaiset,  lämpimän vaaleanpunaiset, loppuvaiheessa vaaleat, neidonruusumaiset

• kukinta alkaa Etelä-Suomessa kesäkuun lopulla tai heinäkuun alussa

• kukinta kestää n. 3 viikkoa

• tuoksu mieto, leikkoruusumainen

• punaisia kiulukoita niukasti

•  kasvutapa pysty, varret vanhemmiten lähes puumaiset

Rosa Rugosa-ryhmä 'Sävel'

• vanhemmat: R.rugosa -siementaimi x polyantharuusun siementaimi

• korkeus 1-1,2 m, menestysmivyöhykkeet I-IV

• kukat pienissä tertuissa, pienehköt, kuppimaiset, puolikerrannaiset, hienosti punertavat, lähes valkoiset 

• kukinta alkaa Etelä-Suomessa kesäkuun lopulla

• kukinta kestää n. 3 viikkoa runsaana, minkä jälkeen kasvaa uusia nuppuversoja ja kukkia avautuu pitkälle syksyyn

• tuoksu erikoinen, mirhamainen, voimakkuus vaihtelee ilman lämpötilan mukaan

• kiulukoita ei muodostu

• tukevahaarainen, kekomainen, kukkii saman vuoden versoilla

Rosa Pimpinellifolia-ryhmä 'Tove Jansson'

• vanhemmat R.'Red Nelly' x 'Poppius'

• korkeus 1,5-1,8 m, menestymisvyöhykkeet I-V

• kukat yksinkertaiset, hehkuvan punaiset

• kukinta alkaa Etelä-Suomessa n. 18.6.

• kukinta kestää 2-3 viikkoa, lisäksi syyskesällä ilmestyy muutama kukka

• tuoksu mieto, persianruusumainen

• muodostaa runsaasti punamustia kiulukoita

•  kasvutapa pysty, reunaoksat kaartuvat

Rosa Rugosa-ryhmä 'Sointu'

• vanhemmat R.Rugosa-ryhmä 'Snow Pavement' x polyantharuusun siementaimi

• korkeus 1-1,2 m, menestysmivyöhykkeet I-IV

• kukat suurissa tertuissa, pienet, laakeat, puolikerrannaiset, punertavat, vaalenevat,

• kukinta alkaa Etelä-Suomessa juhannuksen jälkeen

• kukinta kestää n. 3 viikkoa runsaana, minkä jälkeen kasvaa uusia nuppuversoja ja kukkia avautuu pitkälle syksyyn

• tuoksu erikoinen, mirhamainen, voimakkuus vaihtelee ilman lämpötilan mukaan

• kiulukoita ei muodostu 

• kasvutapa pysty, reunaoksat kaartuvat

Mainittujen upeiden kotimaisten pensasruusujen lisäksi olen ajatellut istuttaa kesän ajaksi ruukkuun tahi pariin Sommervind -nimistä peittoruusu/ryhmäruusua, joka kukkii kesä-heinäkuusta syksyyn saakka. Eräällä ystävälläni on joka kesä terassiruukuissaan Sommervindia ja se on kerrassaan upea. Hänen ruusurukkujaan katsellessa tulee ihan sellainen tunne, kuin istuisi illan tummuessa italialaisen perheen patiolla odottamassa uunissa paistuvaa pizzaa, mukavassa seurassa pitkän auringonpaahteisen päivän jälkeen.

Näiden ruusu-unelmien myötä toivotan kaikille mukavaa viikonvaihdetta!

PS. Eilen illalla satoi lunta niin tiheästi, ettei meinannut autolla ajaessa tietä nähdä. Tänä aamuna mittari näytti kahta plusastetta ja aamupäivän kuluessa taivaalta tuli jonkin aikaa niin isoja vesipisaroita, että lätäköissä lätsähteli. Aikansa vettä roimittuaan pilkisteli aurinko taivaalta ja lumi suli silmissä. Vielä on lunta pihalla, alapihalla runsaastikin, mutta aurinkoa ja lämpöä on luvassa. Talvi lähtee, jihuu!!!!!
 
 

Pimeä viikko

Kukkulakukkapenkissäni puutarhakeiju on pulassa, pelkää varmaan hukkuvansa kotilehdelleen kertyvästä sadevedestä. Onneksi sillä on tikkaat, joiden avulla keiju pääsee kapuamaan vieressä olevaan riippahernepensaaseen.

Onpa ollut pimeä viikko, monin tavoin. Valoitta ei ole pärjännyt edes keskipäivän aikaan, sillä taivas on enimmän aikaa paksujen pilvien peitossa ja ellei sada niin ainakin melkein. Monessa pihassa ja ikkunassa on jo jouluvaloja piristämässä arjen harmautta ja eilen olin itsekin jo viittä vaille kellarissa tutkailemassa valojen kuntoa. Sitten kuitenkin päätin, että mennään nyt viikko eteenpäin, ehtiihän tässä. Jouluvalojen ripustamisesta on tullut eräänlainen kilpailu etenkin pientaloalueilla. Valot lisääntyvät vuosi toisensa jälkeen ja joissakin pihoissa alkaa olla varsinainen discovalaistus. 

Pihassa ei pahemmin tule kameran kanssa kuljettua. Ylipäätään en ole kuluneen viikon aikana ehtinyt ottaa kameraa käsiini. Äiti kotiutettiin perjantaina sairaalasta ja olen hoitanut vanhempieni asioita. Tähän saakka vanhempani ovat pärjäneet omin avuin aika hyvin, mutta yhtäkkiä huomaan olevani keskellä suomalaista vanhustenhoitoproblematiikkaa. Pelkästään neuvoja saadakseen joutuu soittamaan sinne ja tänne ja kun jonkun ihmisen langan päähän saa, hän yleensä käskee soittamaan jollekin toiselle. Arvatkaa, miten valtavasti menee aikaa ihan turhaan puhelimessa roikkumiseen, kun odottaa jonkun vastaavan. Kaupungin kotisivuilla kerrotaan monista palveluista hienoin korulausein, mutta totuus on jotain aivan muuta. Espoossa on kotihoitoa, kotisairaalaa, kotiutustiimiä ja kotiutushoitajaa. On hämmentävää, kun kyseisten palveluiden edustajat eivät edes itse tiedä, mitä heidän alueeseensa kuuluu puhumattakaan siitä, että tuntisivat jonkun toisen työsarkaa. Ja kun vihdoin tavoittaa asiansa osaavan ja ystävällisen ihmisen, hänellä tuntuu olevan niin valtava työtaakka, ettei siihen enää mitään muuta mahdu. Miten ihmeessä selviävät ne vanhukset, joilla ei ole omaisia puhumassa puolestaan?

Olen minä sentään jotain hyödyllistäkin saanut aikaan. Joulukortit on askarreltu ja kuoria vaille valmiina. Siivosin myös tietokoneeltani nipun turhia tiedostoja. Lisäksi jouduin rakentamaan itselleni uuden facebook-profiilin, koska kadotin turvakoodini, enkä monista kyselyistä huolimatta saanut uutta. On niin turvallinen systeemi, ettei käyttäjä itsekään pääse kirjautumaan sisään. Päivittäessäni uuteen profiiliin siviilisäätyäni, sain facebookilta onnittelut naimisiinmenon johdosta. No, vastahan tuosta tulee kohta kuluneeksi 34 vuotta, mutta kivahan sitä on onnitteluja saada vähän myöhässäkin. 

Onneksi meillä on tuo karvainen lohduttaja, Juuso-kissa. Kyllä taas eilen illalla tuntui ihanalta, kun katti ilmestyi naukumaan tuolin viereen istuessani telkkua katsomassa. Siinä se selitti, että nyt olisi mammakulta pienen rapsutussession aika ja niin sitten hellin sitä, kunnes naamaa kutisi vimmatusti pölisevistä kisssankarvoista. Juusokin tykkäsi, että tämä riittää ja loikkasi pitkällä hypyllä pois sylistäni ja tepasteli olohuoneen nojatuoliin torkkumaan.