Näytetään tekstit, joissa on tunniste leivonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leivonta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. joulukuuta 2025

Keittiössä tapahtuu

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö
  

Jos sateesta ja harmaasta pimeydestä jotain hyvää pitää keksiä, niin ainakaan ei tee kovasti mieli lähteä pihahommiin tai edes ulkoilemaan. Tai ulkoilemaan kyllä haluaisin mennä, mutta kukapa viitsii itseään turhan päiten kastella. Pisaroiden ropistessa ikkunalautaan on mukava touhuta keittiössä kokaten ja leipoen. Lähes kaiken voi toki kaupastakin valmiina ostaa. Itse tehden moni jouluruoka valmistuu käden käänteessä. Oli sitten kyse perheen pitkäaikaisista perinteistä tai uusista kokeiluista. 

Olen tehnyt jouluksi sinappia monen vuoden ajan. Meillä sinappia kuluu muulloinkin kuin jouluna. Sitä on helppo ja nopea valmistaa. Samalla kun tekee omaan pöytään purkin tai pari, voi samalla purkittaa sinappia myös lahjaksi annettavaksi. Teen aika ärhäkkää sinappia ja sekaan lorautan vähän konjakkia. Myös madeira käy, jos sitä sattuu kaapista löytymään. Isoa pulloa sen enempää konjakkia kuin madeiraakaan ei sinappia varten kannata ostaa. Laivoilla reissatessa niiden myymälöissä on minikokoisia alkoholipulloja, jotka sopivat hyvin ruoan maustamiseen.

Myös oman pihan Zilga-rypäleistä tehty hyytelö on oivallinen tuote lahjaksi annettavaksi. Tein jo yhden satsin hyytelöä, josta useimmat purkit on itse tai jonkun muun toimesta tyhjennetty. Nyt valmistin uuden erän hyytelöä pakastimeen säilömästäni mehusta.

Hyytelö on hyvää vaikkapa lihan tai maksalaatikon kanssa tai juustojen kera. Voi sitä halutessaan lusikoida joulupiparienkin päälle. 

Laitan hyytelön pieniin purkkeihin, joita on kiva nostaa ruokapöytään ja jotka tyhjenevät nopeasti. Pieniä purkkeja on vaikeampi löytää. Varsinkin säilöntäkauden ulkopuolella purkit on siivottu kaupoissa ilmeisesti varastoon odottamaan seuraavaa syksyä. Olen oppinut kaukonäköiseksi ja ostan purkkeja hyvissä ajoin jo syksyllä omaan kaappiin.  


Taatelikakun olen leiponut joulun kahvipöytään iät ja ajat. Tänä vuonna olen kokeillut muutamia uusia ohjeita. Hesarissa oli joku aika sitten ohje appelsiinikuorrutteiseen taatelikakkuun. Jouduin ohjetta hieman säveltämään, kun kaapissa ei ollut appelsiineja. Koristeeksi laitoin klementiinin viipaleita. Kakusta tuli mehukas ja hyvän makuinen. Seuraavalla kerralla käytän maustamattoman tuorejuuston sijasta vaikka sitruunan makuista tuorejuustoa. Tai sitten laitan enemmän appelsiinimarmeladia. Ohjeen 1/2 dl ei oikein maistunut miltään.

Vielä pari viikkoa sitten olin varma, etten tänä jouluna leivo piparin piparia. Mediassa paljon keskustelua herättänyt Paraisten piparkakku-ohje sai minunkin makunystyräni hereille. Äidiltä perimäni pipariohje on lähes samanlainen kuin tuo paljon puhuttu Paraisten piparkakkuohje. Perjantaina tein taikinan ja itsenäisyyspäivänä leivoin sen pipareiksi. 

Kuvassa on vain osa leipomistani pipareista. Taustalla näkyvä, joitakin vuosia sitten Saaripalstan Sailan Elsan lempituoli-verkkokaupasta ostettu purnukka on nyt täynnä pipareita. Lautasen vasemmassa etureunassa on muutama pikkuisella muotilla tehty tähti- ja sydänpipari. Niillä on kiva koristaa jokin jouluinen jälkiruoka. Esimerkiksi Charlotte Russe tai luumurahka.

Olen toki tehnyt muutakin kuin seisonut keittiössä hellan ääressä. Viikolla oli kiva kipaista postilaatikolla, jossa yleensä on joko pino mainoksia tai pelkkää tyhjyyttä. Nyt postimies oli pudottanut laatikkoon kaipaamani Pihakalenterin 2026. Tämä on jo 15. Pihakalenteri käytössäni. Pikkuisen olen kalenteria jo selannut ja jälleen kerran hyväksi havainnut. Eihän tässä ole kuin pieni tovi, kunnes voin aloittaa sen aktiivisen käytön.


Meidän perheessä on sovittu, ettemme osta toisillemme joululahjoja. Emmekä muillekaan, kun lähipiirissä on enimmäkseen aikuisia. Hyvät päätökset on tehty rikottaviksi. Tässä tapauksessa kuitenkin vain tietyissä puitteissa. Tilasin muutaman laatikollisen Huippuhyvää lakua lahjaksi annettavaksi. Tuotto  menee hyvään tarkoitukseen eli tässä tapauksessa monille blogilaisille tutun Repolaisen kautta kotimaisen äitiyspakkausen kaltaisen tuotteen kokoamiseksi ja viemiseksi Ugandan vauvoille. 

Kapualaiset ovat esittelemässä projektia ja keräämässä varoja myös Billnäsin joulumarkkinoilla 13.-14.12. 


Kaikenlaista tapahtuu niin keittiössäni kuin huushollissani muutenkin. En ole mestarileipuri, en himokokkaaja enkä kylän kehutuin stailaaja. Innostusta moneen on sitäkin enemmän. Kuten tästäkin postauksesta taas huomasitte.

Iloisia joulukuun päiviä ihan kaikille!


maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulumyyjäiskausi avattu...


Olin suunnitellut lauantaille pientä leivontasessiota, mutta erittäin harmaan päivän piristämiseksi lähdinkin Hvitträskin museoon joulumarkkinoille. Yritän noudattaa ajatusta valmistaa enin osa lahjoista itse ja loput ostaa erilaisilta kädentaitajilta myyjäisistä ja markkinoilta. Niitähän riittää nyt joka viikonvaihteelle jouluun saakka. 


Kerrankin osasin olla paikalla oikeaan aikaan, sillä onnistuin saamaan auton parkkiin ilman tuskaisaa ympäriinsä pyörimistä. Hvitträskissä ei autopaikkoja ole kovin paljon ja kapean metsätien laitaan on vaikea lykätä autoaan olematta kenenkään tiellä tahi vaihtoehtoisesti rikkomatta autonalustaa. Myytäviä tuotteitakin pääsi katselemaan ihan rauhassa tarvitsematta tunkeilla ahtaissa ja hämärissä tiloissa.


Myyjiä oli minusta viime vuotista vähemmän, mutta ehkä se oli vain tuntumaa. Luultavasti siellä on myyntipaikkoja saman verran joka vuosi. Ihan ensi töikseni törmäsin Saaripalstan Sailaan, joka oli myymässä omia tuotteitaan. Ihan pakko oli ostaa häneltä ihana ruotsalaisen Ann-Louise Bäckströmin kissatarjotin. Saattaa olla, että joku läheinen saa kyseisen tarjottimen joululahjaksi, mutta yhtä mahdollista on, että pidän tarjottimen itse. Olen kyllä aika perso kissoille niiden kaikissa olomuodoissa, mutta onneksi Sailalla oli myytävänä myös kortteja, joissa toistuivat samat kuvat kuin tarjottimissa.


Hvitträsk on aivan mainio tutustumiskohde ilman joulumarkkinoitakin. Toki etenkin piha ja puutarha ovat ystävällisempiä paikkoja lämpimänä vuodenaikana, mutta ehkä näin lehdettömään aikaan erilaiset puu- ja kivirakennelmat tulevat paremmin esille. 


Pidän erityisesti tästä sisäänkäynnistä piha-alueelle, koska autot jäävät vasemmalla olevaan "aitaukseen". Hvitträskin rakentamisen aikaan autot tuskin ovat olleet mikään esteettinen ongelma, sillä asukkaat vieraineen kulkivat Helsingistä joko junalla tai laivalla lähimpään satamaan tai asemalle ja jatkoivat siitä perille hevoskyydillä.


Eilen sunnuntaina sitten ihan ensimmäiseksi valmistin piparitaikinan, joka edelleen odottaa leipojaansa jääkaapissa. Siellähän se säilyy sen aikaa, kunnes ehdin ottaa taikinan käsittelyyn. Tein myös muutaman purkin punaherukkahyytelöä, leivoin kaksi taatelikakkua ja lopuksi valmistin myös sinappia.


Nyt purkit ja purnukat ovat viilenemässä autotallissa, kunhan ehdin tehdä niihin sopivat nimilaput ja keksiä koristeet myös noille kansille. Löydän yleensä vaivatta uusiokäyttöä kaupasta ostetuille purkeille ja purnukoille. Kunpa vain viitsisin heti niiden tyhjennyttyä pestä kaikki etiketit pois. Eilen tuhraantui ylenmäärin aikaa pelkästään purkkien ulkoiseen puhdistamiseen. Harvoin tarrat lähtevät kokonaan edes konepesussa.


Joulukorttiaskartelun aloitin jo muutama viikko sitten. Lähetän yleensä aika paljon joulukortteja ja jo vuosien ajan olen tehnyt ne pääsääntöisesti itse. Tämän vuoden mallissa on useita työvaiheita vaativia kohtia, joiden suhteen en ole pitänyt turhaa kiirettä. Eilen heräsin tämänkin keskeneräisen työmaan suhteen ja illalla televisiota katsellessa näpräsin pieniä rusetteja ohuesta langasta. Siinä taisi mennä muutama Maria Langin murhamysteeri pikkaisen sivu suun.


Vihdoin voin myös julkistaa nämä tummanharmaa-beige-kuvioiset kerrosrivinousut, jotka kudoin pikkuveljelleni synttärilahjaksi. Velipoika viettää synttäreitään tänään ja on jo saanut sukat, joten yllätyksen paljastumisesta ei enää ole vaaraa. Pukinkonttiin pitäisi saada vielä muutama pari valmiiksi, joten iltapuuhista ei ole laisinkaan puutetta.


Hetki sitten kurkistin ikkunasta ulos ja huomasin taivaalla kasvavan kuun. Täysikuu on tässä kuussa jo lauantaina. Juuso ei kuitenkaan tässä kuvassa ihaile kuuta taivaalla vaan mammaa säheltämässä ulkoistusvalojen kanssa pihamaalla. Huomatkaa myös läiskät ikkunalla. Joku kosteanenäinen on aiemminkin katsellut ikkunasta ulospäin.

Mukavaa joulukuun alkua ihan kaikille tasapuolisesti!