lauantai 21. helmikuuta 2015

Metsikön huminaa

Norsunjalkoja
Enin osa kuluneesta viikosta on ollut pilvistä harmautta ja välillä silkkaa vesisadettakin.  Jotenkin se harmittaa vähemmän kuin tammikuussa, koska jokainen taivaalta satava pisara tuntuu sulattavan muutenkin vajonnutta lumihankea ja vie meitä lähemmäksi kevättä. Pihasta osa on jäätikköä, jota saa päivittäin käydä hiekoittamassa, ettei siellä kävellessään kaadu nurin. Paikoin jo hiekkakäytävä pilkottaa esiin.


Metsässä ei tämän talven aikana ole paljon lunta ollutkaan, mutta nyt sekin vähä alkaa olla mennyttä. Nämäkin kuvat ovat jo muutaman päivän takaisia, joten lumen määrä on tästäkin vähentynyt.

Ketunleipiä

Sanon aina, että ulkoilu on pukeutumiskysymys. Vesisade on kuitenkin säätila, joka saa minut pysymään sisällä. Silmälasien käyttäjälle sade asettaa suoranaisia näkemisen esteitä, kun lasit huurtuvat ja kastuvat pisaroista. Vaikka taskussa olisi kokonainen puntillinen nenäliinoja lasien pyyhkimistä varten, on homma sen verran ikävää, että jätän suosiolla väliin. Kaipuu ulkoilemaan lisääntyy päivä päivältä ja välillä teenkin pieniä pyrähdyksiä pihamaalle. Siihen se sitten jääkin ja kaihoisasti ajattelen kevättä ja kesää, jolloin pihalla riittää aina puuhaamista.

Milloinkahan romahtaa?

Naapurimetsikkö on täynnä pystyyn lahoavia puita, joita sitten myrskyt kaatavat konkeloiksi ja muutaman viikon takaisen tykkylumitapahtuman vuoksi yksi lepistä taipui meidän puutarhaan. Samoin talon päädyn puoleisella osuudella kasvaa tuomia. Yksi niistä on haarautunut ja oksat roikkuvat jo meidän katolla. Näitä on tarkoitus lähipäivinä ryhtyä kaatamaan pois. 

Metsikkö on kutistunut rakentamisen myötä pieneksi viherkaistaleeksi, jota lähiseudun asukkaat käyttävät lähinnä läpikulkupaikkana. Valitettavasti osa ihmisistä piittaa ympäristöstään varsin vähän ja se näkyy kaikenlaisena roskaamisena. Lasipulloja, juomatölkkejä, muovipussseja, tupakka- ja karkkipapereita. Niitä tulee välillä kerättyä taskut pullolleen Juuson kanssa metsikössä kävellessä. Alkuvuosina naapuriyhteistyötä oli sen verran mukavasti, että huolehdimme yhdessä metsiköstä. Nykyisin asukkaat ovat vaihtuneet ja vieraantuneet, joten metsikkö on oman onnensa nojassa. 


Kunnalla ei ole ollut kiinnostusta ja resursseja metsikön hoitamiseen. Metsikköön on tulossa kevytrakenteiset yhteyskäytävät lähelle rakennettavalle korttelikentälle. Rakentaminen on viivästynyt kunnan huonon rahatilanteen vuoksi. Viimeisen tiedon mukaan rakentaminen aloitettaisiin ensi vuonna, mikäli loppuvuodesta päätettävässä budjetissa rahaa siihen riittää. 


Alue on niin pieni, ettei sitä metsäksi voi kutsua. Siispä puhun aina metsiköstä. Elättelen toivoa, että polkujen rakentamisen myötä kaadettaisiin huonokuntoiset lepät ja liian tiheässä kasvaneet puut, jotta muutamat männyt saisivat kunnolla tilaa kasvaakseen. Samoin komeat kuuset ansaitsevat paikkansa. Toivon metsikön siistimistä myös siksi, että jos siitä tehdään selkeästi puistomainen metsikkö, se ehkä vähentää lähiasukkaiden tapaa käyttää aluetta puutarha- ja pihanrakennusjätteiden kaatopaikkana. Kyllä minäkin sinne lehtiä haravoin, mutta vastapainoksi kerään pois maatumattomia roskia ja välillä myös kaatuneita lepänrankoja sekä oksia haketettavaksi.

Joku kaatoi kuusen, mutta jätti latvan

Jotkut ovat käyneet karsimassa ja kaatamassa puita, jotta ne eivät varjostaisi omaa tonttia. Metsikön puut ovat vuosien mittaan kasvaneet niin suuriksi, että aurinko paistaa meidänkin puutarhaamme merkittävästi vähemmän. Silti en näe tarpeelliseksi parturoida metsikköä paljaaksi, enkä luopua valtavista kuusista. Ne ovat kunnioitettavan komeita ja ansaitsevat tulla säästetyiksi.

6 kommenttia:

  1. Kivoja norsunjalkoja:)
    Meilläkin on tuossa talon takana sellainen pikku metsikkö. Se on jonkun joskus ruotsiin muuttaneen maata, joten on saanut olla ihan itsekseen. Käyn keväällä sieltä aina keräämässä valkovuokkoja. Nyt kun tekivät tuohon lähelle moottoritien, ajoivat joitan vesiä metsänreunaan ja siinä oli viime vuonna oikea lampi sorsineen päivineen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti pienessäkin metsikössä on elämää ja sitä on mukava tarkkailla. Lähinnä lintuja meilläkin tuolla on.

      Poista
  2. No ohoh, onpas vain todellakin vähän lunta. Vaan eipä tuo mitenkään kovin kummallista ole siellä päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut todella leuto talvi. Sellaiset ihanat auringossa kimaltavat hanget ovat puuttuneet lähes täysin. Tuskin enää sellaista tulee.

      Poista
  3. Metsiköstä tulisikin kiva jos sitä hieman harventaisi ja antaisi suurempien yksilöiden kasvaa rauhassa, kuten sanoit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tuo olisi osa suurta metsää, ei haittaisi, vaikka siellä on rankaa pitkin ja poikin. Kun se on kuitenkin ihan pikkuruinen alue, jota alueen ihmiset käyttävät surutta tarpeisiinsa, soisi sen olevan vähän siistimpi. Ehkä puutkin voisivat hyvin, jos niillä olisi enemmän tilaa ja valoa.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!