maanantai 8. kesäkuuta 2015

Pieni kotiloromahdus


Nyt kyllä toivoisin kunnon helteitä ja kuivuutta ihan vain sen vuoksi, että nuo kotilot kaivautuisivat koloihinsa. Pois minun näkyviltäni. Sateiden jälkeen niitä ryömii joka paikassa ihan vaivoiksi asti.


Nauhuksen lehdet, vuorenkilvet ja näköjään ihan mikä tahansa näyttää kotiloille kelpaavan. Olen läpeensä kyllästynyt kulkemaan jatkuvasti purkki taskussa ja tyhjentämään pienempiä purkkeja isompaan ja sitten rahtaamaan kuolleita ötököitä pusseissa roskikseen. Kävin ostamassa paketin Ferromolia. Se on hurjan kallista. Ostin suurimman, mitä espoolaisessa rautakaupassa oli eli 2 kilon paketin. Ei taida riittää nimeksikään. Miten te laitatte Ferromolia? Paketissa on kuva, jossa rakeita ripotellaan kasvien ympärille, mutta ei kuulemma tehdä tiukkoja kasoja. Miten Ferromol kotiloihin ja etanoihin vaikuttaa?

Kultakuoriainen tulpussa

Tänään oli sitten täällä päin kesän ensimmäinen ukkonen. Ajattelinkin, että onpa tänään hikinen päivä ja pian tuon ajatuksen jälkeen taivaalla alkoi kumista ja kolahdella. Ulkona olisi ollut töitä, mutta pitkään jatkunut ukkonen ja sadekuurot saivat minut siirtymään sisätiloihin. Tulipa sitten imuroitua ja muutenkin puunattua kotia, kun aurinkoisella säällä ei millään viitsisi aikaansa sisähommiin käyttää.

Alapihalle siirretty ruusuorapihlaja (keskellä, musta runkosuoja) yhdisti Kurgaanin ja Hortensiapenkin.

Iltapäivän kaartuessa iltaan sade lakkasi ja taivas selkeni siniseksi. Kävin kiertämässä puutarhaa ja nyppimässä sieltä täältä rikkaruohoja. Mistä kummasta niitä aina ilmestyy, kun monen monta penkkiä juuri kävin läpi ja putsasin rikoista?

Sateen murjomat villitulppaanit

Jonkun ajatuksen viemänä eksyin sisälle ja siemenvarastolle. Niitä pussukoita tulee pyöriteltyä ja mietittyä, milloin ja minne mahdollisia taimia istuttaisi. Huomasin, että monessa pussukassa päiväys oli jo vanhentunut tai vanhentuisi vielä tämän kesän aikana. Tein radikaalin tempun ja tyhjensin siemeniä kahteen eri pussiin. Ihan sikin sokin. Toisen pussin kylvin autotallin päädyssä olevaan autioon läiskään. Se läiskä odottaa tatarsodan päättymistä ja tuumasin, että voihan siinä odotellessa jotain yksivuotista vaikka kasvaakin. Niiden vihoviimeisten tatarien lisäksi. 

Lemmikit ne kukkivat ja kukkivat.

Toisen pussukan tyhjensin kasvimaalla olevaan tyhjään neliöön, joka on odottanut uutta käyttöä. Saapa nähdä, tuleeko näistä viljelmistä yhtään mitään. Ainakin loppui iänikuinen siemenpussukoiden pyöritys ja jatkossa voin aloittaa niinsanotusti tyhjältä pöydältä - tai tässä tapauksessa tyhjästä laatikosta. No, jäihän sinne joitakin monivuotisia siemeniä, joiden päiväyksessä on varaa odotella.


Päivän piristys löytyi Aitamuuripenkistä. Kaikkien väsyneiden tulpunlehtien ja korskeasti kasvavien sormustinkukkien lomasta. Töyhtöesikon taimi. Istutin niitä viime kesänä kukkivana kolme kappaletta tähän penkkiin ja koko kevään olen surrut, että sinne hävisivät talven aikana. Olen pähkäillyt, millainen paikka minun puutarhassani olisi sopiva esikoille? Nehän kasvavat usein sellaisessa lehtomaisessa maisemassa. Isojen lehtipuiden alla, mutta kuitenkin aika valoisassa paikassa. Aitamuuripenkki ei ehkä ole riittävän valoisa ja mahdollisesti myös liian märkä. Tätä täytyy pohtia.

Ujo alppikärhö

Vielä ennen tämän postauksen lopettamista täytyy tunnustaa eilinen tuhlauskeikka. Sähköpostiin oli tullut taimikaupan mainos villeistä viikoista. Ei ne hinnat nyt niin hurjan edullisia ollut, mutta minkäs sille mahtaa, kun niin kauniita kukkakuvia tuodaan ihan tuohon nenän eteen ja luvataan ties millaisia ihanuuksia. Tilasin jokusen kärhön ja pari perennaa, mutta niistä sitten paketin saavuttua enemmän. Kyllä olen heikko näille puutarhan houkutuksille.

Syreenien aika on alkanut

Mukavaa kesäkuista viikkoa kaikille!
 

47 kommenttia:

  1. Meillä ukkosti myös. Jahka tilipäivä koittaa, ostan 10 kilon säkin Ferramolia. Sitä olen käyttänyt jo vuosia. Ripottelen koko tontin rajat ja tuuheimmat kukkapenkit, eli lähes kaikki. Käytän myös tuhkaa ja kahvinporoja, joilla olen tämän vuoden toistaiseksi pärjännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavaksi käyn hakemassa 10 kilon säkin, sillä se tulee ehdottomasti edullisemmaksi, kuin pienemmän paketit. Näköjään sitä kuluu. Tuntuu, kuin Ferramolin aloittamisen jälkeen kotilot olisivat vähentyneet. Olenpa niitä tosin ahkerasti kerännytkin.

      Poista
  2. Ferramolia täälläkin käytetään. Heittelen sitä koko pienen rivarinpihani täyteen kuin lannoitteita konsanaan. Ei vaan paljoa auta, kun kaikki naapurit ei torju näin. Tuo ruusuorapihlajan penkkialue on kaunis ja niin siistit rajaukset. Nuo villit viikot polttelee omassakin sähköpostissa, saa nähdä, voitanko kiusauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista, ettei naapureita saa kimppaan tällaisissa asioissa. Meillä on toisella puolella kunnan metsikkö ja toisella puolella naapuri, joka leikkaa nurmikon silloin tällöin. Mahtavatko edes tietää kotiloista?

      Poista
    2. Harmillista, ettei naapureita saa kimppaan tällaisissa asioissa. Meillä on toisella puolella kunnan metsikkö ja toisella puolella naapuri, joka leikkaa nurmikon silloin tällöin. Mahtavatko edes tietää kotiloista?

      Poista
  3. Toivotan onnea kotiloiden kanssa. Meillä ei ole niitä onneksi ollut, joten Ferramolista ei ole kokemusta. Ihania kukkakuvia sinulla, kuva villitulppaaneista on tosi kaunis. Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villiltulppaanit ovat olleet yksi tämän kevään ihastuksen kohteista. Toivottavasti ne nousevat ensi keväänäkin.

      Poista
  4. Kauniita nuo villitulppaanit ja niin on ujosteleva alppikärhökin.

    Muutamasta kallionauhuksen lehdistä meilläkin on vain lehtiruodot jäljellä, hyvin on etanoille maistunut:( Tänään sateen jälkeen kertyi taas muovipussiin eräskin kotilo.

    Toivotaan aurinkoa ja lämpöä. Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauhus kuuluu näköjään etanoiden herkkuihin, sillä joka vuosi se popsitaan ensimmäisten joukossa.
      Aurinkoa on tullut ja myös kovaa tuulta.

      Poista
  5. Oih, nuo villitulppaanit ovat kauniita<3

    Täältä pesee kotiloista: Puolet meidän isosta tontista on lehtoa, joten kotilot ovat tuttu juttu, mutta vasta viime vuosilta. Kun niitä oli ensimmäistä kesää, vuotta en muista, Ferramolia meni niin paljon, että suvi maksoi vain kotiloiden osalta 500 euroa! Sitten päätimme tehdä niin, että legvitän 'kuolemanrenkaan' Ferramolia vain jouluruusujen, valkoisten varjoliljojen ja alppikärhöjen ympärille, muuten aloimme niitä poimia käsin. Aamuisin emme jaksa nousta siihen aikaan kun ne ovat liikkeellä, sillä valvomme usein pitkään, mutta iltaisin ja sateella on kova kotilojahti ja täytyy myöntää, että se auttaa. Ihmettelen vain, että minne ovat siilit pihaltamme kadonneet! ne olisivat kunnon kotiloiden syöjiä. Kun oli monta siilä ennen piahpiirissä, ei ollut kotiloita. Edes isommat linnut eivät tunnu niitä syövän. Viisi, VIISI, jouluruusua saivat minulta syötyö, mutta se on ohi nyt!

    Mies poimii joka ilta kotilot etenkin kallionauhusrinteestä. Minä löydän ne tyhmyrit aina malvoista. Oi, miten helppoa olikaan ennen. Ei koko suvi voi olla niitä joka ilta eli sovimme lennossa, että 'tänään ei sitten poimita kotiloita, vaan tehdään jotain kivampaa!'

    Lykkyä tykö ja eikö vertaiskärsimys auta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena, vertaiskärsimys auttaa kummasti. Aamuisin minäkin usein myöhästyn kotilotalkoista, mutta iltaisin ja erityisesti sadeiltaisin niitä saa poimia miltei kaksin käsin. Nykyisin kerään suoraan tyhjentyneisiin pesuaine- ja muihin pulloihin. Laitan pulloon vähän etikkaa ja sinne tiputtelen ötököitä. Kun pullo on täynnä, nakkaan sen roskiin. Toistaiseksi en ole menettänyt yhtään tärkeää kasvia. Ferramolin ja ahkeran keräilyn tuloksena näyttäisi, että kotilot olisivat vähentyneet. Toivottavasti niin on.

      Poista
  6. Voi, miten kurjaa tuo kotilosota. Kerääminen lienee se paras konsti, vaikka se alkaakin kyllästyttää. Meiltäkin noita on aina löytynyt, mutta kanta on toistaiseksi pysynyt pienenä. Ferramolia sirottelen kasvien ympärille lehtien alle, jotta rae olisi suojassa sateelta. Kallistahan tuo on kuin mikä, mutta kovasti väitetään sen myös auttavan. Jostain luin, että valkosipuliruiskutteella ja koivutisleelläkin voisi kotiloita koittaa torjua, itse en ole vielä kokeillut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ferramol-paketissa lukee, että se tehoaa ja kelpaa etanoille paremmin kosteana. Vähitellen kotiloiden määrä on lisääntynyt ja tänä keväänä niitä on ollut aivan mahdottoman paljon. Kuitenkin tuntuu, että Ferramol ja ahkera kerääminen olisivat auttaneet. Toivotaan niin.

      Poista
  7. Ymmärrän täysin hyvin, että tartuit kukkiin kun niitä nenän edessä heiluteltiin. Ihan kuten kuka tahansa muukin puutarhahupsu :)

    Ymmärrän kotiloinhosi, mutta toi eka kuva on kyllä tosi mainio :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne kotilot kyllä aika ovelia ja sinnikkäitä kavereita. Ajattele, että itse joutuisit kiipeämään puuhun etanan vauhdilla. Kuinkahan monta tuntia tuohonkin kriikunareissuun ressukalta kului. No, matkalle tuli katala loppu - etikkakylpy.

      Poista
  8. Kauhulla lueskelen noita kotilojuttuja. Pari kesää sitten löytyi meiltä ensimmäinen kotilo, viime kesänä useampia ja tänä keväänä jo parikymmentä. Olen yrittänyt kerätä kaikki löytämäni, mutta eipä ne kaikki silmiin osu. Jos menee samaa rataa, ensi vuonna on jo toista sataa ja seuraavana toista tuhatta...
    Ensihätään vois putsata kaikki pöheiköt pois ja pitää nurmikon lyhyenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota vauhtia kotilot ovat meilläkin lisääntyneet. Ensin yksi siellä, toinen täällä. Ja tänä keväänä aivan mahdottoman paljon. Nyt olen kerännyt niitä ahkerasti ja roiskinut Ferramolia. Pidän nurmikon lyhyenä, mutta kukapa sitä kukkapuskistaan luopuisi. Pidän lyhyenä myös osan kunnan puolen tontista, koska siinä on alue kotiloille ja etanoille mieluisaa heinikkoa.

      Poista
  9. Kaunista kesää sinullekin.
    Kotilot ovat örkkejä. Ihan omassa pihassa ei ole vielä näkynyt, mutta tuolla kulkiessa sateen jälkeen näkee tiellä ja kesä kesältä aina lähempänä. En tahdo niitä meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime keväänä olin luontoretkellä kuuntelemassa ilta- ja yölaulajia. Kävelimme pitkospuita pitkin lehtomaisessa ympäristössä ja jalkojen alla rapisi, kun joka askeleella murskautui kotiloita. Ihan sellaista määrää ei onneksi omassa puutarhassa ole. Ja toivotaan, ettei edes tule.

      Poista
  10. Käytiin viikonloppuna äitini mökillä ja siellä oli ihan älyttömästi kotiloita. Siellä vähän villiintynyt piha kerää niitä puoleensa oikein uralla ja kosteikkoja löytyy. Meilläkin niitä ilmestyy ojanpientareisiin keskikesällä. Aivan ihania kukkijoita siellä sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietojen mukaan kotilot laajentavat kaiken aikaa reviiriään. Nehän ovat Suomessa luonnonvaraisia, mutta kosteat ja lämpimät kesät edistävät niiden leviämistä.

      Poista
  11. Onneks mull ei ole kotilo ongelmaa. Peura ongelma kyll..ja käärmeit.
    Meillä paistanut aurinko koko päivän mutta ukkosen kumun kuulin kyllä jostakin kaukaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään kaikilla on omat puutarhataakkansa. Mietin tuossa, olisiko peurat ja käärmeet parempi vaihtoehto, mutta enpä tiedä. Tapellaan nyt näiden kotiloiden kanssa.

      Poista
  12. Meillä kotiloita ei ole vähään aikaan näkynyt, mutta eipä ole sateitakaan. Parissa viikossa on tullut muutama hassu milli vettä. Ferramolia ostan 10kg:n säkin, maksaa edullisimmillaan 89e. Ripottelen ennen sadetta niille paikoille missä kotiloita on, ripottelen pitkin kesää jos on yksikin havainto. Syövät rakeitaan ja kuivuvat pois. Kokonaan ei kotiloita eroon pääse, mutta ainakin niitä on vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näköjään kannattaa ostaa Ferramolia säkeittäin. Maksoin nimittäin siitä kahden kilon paketista 46 euroa. Seuraavaksi siis säkkiostoksille. Näköjään rakeita menee, mutta kyllä se minusta myös auttaa ongelmaan.

      Poista
  13. Kotilot ei tykkää kulke hiekassa eikä havunneulasissa. Ehkä jonkun penkin kanttausreunan voisi tehdä hiekasta tai havunneulasista kotilosuojaksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on muutama penkki reunustettu kivituhkalla. Kiemurapenkin kivituhkareunukselta saan yleensä iltaisin parhaan saaliin, kun kotilot kömpivät kasvien alta kavereita tapaamaan. Kulkevat ehkä kivituhkalla hitaammin, mutta ihan yhtä ahkerasti kuin muuallakin.

      Poista
  14. Kauniin näköistä, kotiloista huolimatta! En ole hetkeen ehtinyt syventyä juttuihisi kunnolla, haluan aina lukea ajan kanssa kun sinulla on niin hyviä ajatuksia. Nyt sitten luin taaksepäin pitkät tovit, olet niin tuottoisa :) Meillä on kotiloita, mutta niistä ei ole kyllä ollut ainakaan vielä mitään haittaa. En ole poiminut pois. Onnea listasijoituksestasi! Sellaisen jutun löysin tuolta kaukaa, minä en tiennyt tuollaisesta listasta, mutta ihanaa kun sinne pääsit ansaitusti! Itse tykkään kovasti puutarhablogeista joissa on myös asiaa laidasta laitaan, ei pelkkiä kuvia. Puuh, tulipa pitkä, anteeksi. Oi, odottelen jo lisätietoa ostoksistasi, minullekin tuli tuo viesti ja poistin sen nopeasti etten vaan sortuisi. Nyt olisi kylläkin kova polte päästä taas taimistolle, ei tämä hulluus kai ikinä lopu! Iloisia kesäpäiviä (tuulesta ja sateesta huolimatta) sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäät blogistani. Jotkut eivät jaksa lukea toisten jaarituksia ja haluavat selailla lähinnä kuvia. Itse seuraan monenlaisia blogeja ja jaksan kyllä lukea pitkiäkin juttuja. Jos on mielenkiintoinen asia ja hyvä kirjoittaja, niin ilohan sitä on lukea.
      Yllätys oli tuo Cision-sijoitus itsellenikin. En ole tavoitellut minkäänlaista mainetta ja kunniaa, vaan tämä on yksinkertaisesti niin mukavaa. Saa itse valtavasti ja hyvä, jos joku muukin tykkää.
      Puutarhahulluuteen ei vissiin ole mitään muuta lääkettä tai parannusta, kuin jatkaa hössötystä kasvien parissa. Juuri kun pysähdyn ajattelemaan, että nyt riittää tälle kesää, tulee vastaan joku uusi idea tai kiva kasvi ja siinä sitä taas ollaan. Sitten pähkäilen, että minne sen uuden taas kaivan. Aina niille paikka löytyy.
      Tänäänkin on taas tuullut navakasti, mutta eipä tule niin kova hiki pihahommissa.

      Poista
  15. No voi kotilo... Hyviä vinkkejä näkyy ihmisillä olevan niiden vähentämiseksi.

    Kurgaanin ja Hortensiapenkin yhdistäminen näyttää luontevalta, erittäin hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanni! Olin itsekin positiivisesti yllättynyt, miten saumattomasti nuo penkit liittyivät toisiinsa. Tavoitteeni nurmikkoalan pienentämiseksi edistyy.

      Poista
  16. kotilot näyttäävät valtaavan koko maan, saas nähdä milloin täält löytyy ensimmäinen! vai on sullakin tatarsota, tääl myös muutaman vuoden olen yrittänyt hävittää japanintatarta, ja ain niitä jostain ilmaantuu harmikseni. mukavaa päivää Sinulle:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmatta kesää käyn tatarsotaa, eikä sille taida loppua häämöttääkään. Tänään taas nypin kymmensenttisiä alkuja kahdesta paikasta. Täytynee lähipäivinä kiertää taas Finalsan-pullon kanssa, vaikka en kyllä ole aivan vakuuttunut, onko siitäkään apua. Kaipa tuo mekaaninen kitkeminen on ainut tapa.

      Poista
  17. Lehtokotiloita en ole vielä bongannut tänä keväänä, mutta kyllä niitä mökiltä aina jokunen on silmiin osunut. Yhtenä iltana mökiltä kotiutuessani kotioven edustalla vaelsi asfaltilla iiiiiso ukkoetana, en tiedä, mistä se siihen oli tupsahtanut ja minne oli menossa, kun yleensä metsässä viihtyvät. Tsemppiä kotilourakkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkoetanoita näkee silloin tällöin täälläkin. Yleensä olen antanut jatkaa matkaansa rauhassa tai siirtänyt tuonne metsikön puolelle.
      Nyt juuri tuli mieleen, että missä ovat kaikki sammakot? Toistaiseksi olen nähnyt vasta yhden meidän puutarhassa. Yleensä niitä pikkuisia loikkii sinne tänne.

      Poista
  18. Kotilot on iljettäviä!!!! Tähän kevääseen mennessä kotiloita on ollut pihallani ihan yksittäisiä, mutta tänä keväänä ne sitten saapuivat ihan joukolla :( Käsin aion poimia heidät ja hukuttaa, vielä en suunnittele myrkkyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsin niitä tulee täälläkin poimittua. Tyhjentyneet pesuainepullot ovat oivallinen paikka tiputella kotiloita. Vähän etikkaa pohjalle ja purkki täyteen kotiloita, korkki kiinni ja pullo roskiin. Tuon Ferramolin ei pitäisi olla kovin vaarallista muille, kuin etanoille. Täytyy lukea paketin tiedot vielä uudelleen. En ole kovin innokas myrkkyjen käyttäjä, mutta kotiloiden runsaus on tänä keväänä ollut aivan ylimaallista.

      Poista
  19. Itse ostin jokin aikaa sitten sen 10kilon Ferramol-säkin. (meillä päin niitä säkkejä on monissa paikoissa ihan useampia lavojakin myynnissä). Noin 8 kiloa heittelin ympäri pihaa ja ojia kuten paikkausnurmikon siemeniä heittelisi. Ja viikon kahden kuluttua erikseen istutusaluille heittely ja niiden ympäristöön. Joku vuosi oli pussi ulkona pussin suu auki ja sinne oli kotiloita kiivennyt viimeiselle herkkuaterialle ihan itsekseenkin. Kotilot siis syövät tätä sinistä herkkua ja menevät sitten piiloon kuolemaan. Kuivia kuoria löytyykin usein aina näiden raekylvöjen jälkeen. Meillä lehtokotilo-ongelma ollut tällä alueella 12-15 vuotta. Eikä luontaisia vihollisia ole ilmaantunut, ainakaan tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueskelin yhtenä iltana netistä pitkää keskusteluketjua kotiloiden hävittämisestä. Siellä mainittiin mm. sellainen asia, että siilit saavat kotiloiden syömisestä jonkinlaisen keuhkosairauden, joka aiheuttaa niiden kuolemaa. Siksikö meillä on siilit vähentyneet. Yhden kerran olen tänä keväänä siilin nähnyt. Aiemmin niitä on ollut useita. Ilmeisesti kotilot ovat tulleet jäädäkseen ja on vain opittava elämään niiden kanssa. Kerääminen ja Ferramolin levittäminen jatkukoon.

      Poista
  20. Vastaukset
    1. Vikki, olen samaa mieltä. Kyllä niistä nauttii ihan koko rahan edestä.

      Poista
  21. Koteloita on ruvennut tännekin tulemaan. Meillä on paljon mustat etanat lisääntyneet. Olemme ruvenneet niitä hävittäneet. Toivotaan että ilmat lämpenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millaisia mustia etanoita teille on tullut? Espanjansiruetana on kaiketi enemmän oranssinruskea.
      Kyllä ne ilmat lämpimävät. Tänäänkin on ollut ihan mukavaa, joskin aika tuulista jälleen.

      Poista
  22. Sarin puutarha -blogissa, oli juuri postaus etanoiden ja kotiloiden torjunnasta, kannattaa vilkaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Kävin lukemassa Sarin etanajuttuja. Pitäisiköhän hankkia sitä töhnää? Voisi sivellä viljelylaatikot.

      Poista
  23. Aika vihelijäisiänuo kotilot. Mökillä niitä ei ole, onneksi. Täällä kotona en ole vielä nähnyt yhtään, mutta siellä entisen rivarin pihalla niitä oli kiitettävästi syömässä nauhuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, ettei niitä sinne teidän uuteen pihaan eksykään.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!