Puutarhan syystöitä

Aikansa kun haikailee menneen kesän perään ja vähän mariseekin aikaistuvaa pimeyttä ja lisääntyvää koleutta, huomaa kuitenkin kummasti solahtavansa tähän syksyn tunnelmaan. Pari viimeisintä yötä on jo ollut melko viileää, meidän alapihan mittari näytti viime yöltä +2 astetta. Auringonpaisteisella pihalla on mukava puuhata, vaikka syystyöt eivät niitä hauskimpia olekaan. Tai ehkä joku tykkää kesäkukkien kompostiin kantamisesta ja kasvihuoneen siivoamisesta. Minä en.

Eilen vuoroin paistoi, vuoroin taivas vetäytyi paksuun pilveen. Aamupäivän hennossa pilvisyydessä alkoi kuulua komeaa kurkien ääntelyä ja pitkään katselin noiden isojen lintujen kokoontumisajoja taivaalla. Kunnes ne vihdoin saivat porukan koolle ja sopivasti tuulta siipiensä alle jatkaakseen matkaansa ilmeisesti kohti meren rantaa.

Eilen päätin ryhdistäytyä ja laittaa syyssipulit maahan. 350 tulppaania, narsissia, laukkaa ja krookusta ja muutama muukin peittyi multaan. Muutaman liljansipulin laitoin maahan jo viikko sitten, kun siivosin kesäkukkaruukkuja. Tällä kertaa sipulitalkoot sujuivat helposti, sillä monessa kukkapenkissä on tapahtunut loppukesän aikana melkoista mylläystä, eikä siis tarvinnut kovin paljon varoa olemassa olevien kasvien juuristoja. Suurimman osan tulppaaneista laitoin naapurin aidan viereen loppukesästä rakentuneeseen ruusupenkkiin. Ruusupensaat ovat vielä sen verran matalia, että tulput näkyvät hyvin keväällä.

Ehkä sitä voisi vielä hakea kaupasta pikkusipuleita. Vaikkapa kevätkirjotähtiä ja scilloja tai mitä nyt kaupoista vielä löytyy. Muissa asioissa viikonvaihteessa puutarhakaupassa käydessäni totesin, että hyvin ovat hyllyt tyhjenneet.

Sipulit multaan saatuani leikkelin kuivuneita perennoja. Kurgaanista, väsähtäneiden pikkusydänten lehtien joukosta löysin tuon kuvassa olevan asterin. Milloin mahdan sen Kurgaaniin istuttaneeni, mutta sinne se on hukkunut pikkusydänten joukkoon. Nyt pelastin sen Kiemurapenkkiin. Väri on nimittäin aika kaunis.

Kyllähän pihasta löytyy tekemistä, vaikka toisille jaettavaksi, mutta pitkään mieltä nyppinyt nurmikon pätkä Hortensiapenkin ja Ruusukolmion välissä alkoi yksinkertaisesti suorastaan huutaa poistamista. Ei muuta kuin kottikärryt ja lapio paikalle ja nurmea kuorimaan. Koska varastoistani ei löytynyt palastakaan maanrakennuskangasta eikä yhtään hylättävää mattoakaan, kasasin mullasta kuorittuun paikkaan sanomalehteä ja päälle kivituhkaa. Sitten upotin kivituhkaan alkukesästä betonista valamani pitkulaiset kivet ja pyörylälaatat sekä muutaman kaivuuhommassa ylös nousseen pikkukiven. Taas on neliön verran vähemmän leikattavaa ja Kriikunapolku on saanut hiekkapinnan sen joka suunnasta.

Eilen päivä loppui kesken, joten tänään palasin pihamaalle heti aamusta. Päätin tyhjentää kasvarin, sillä ei siellä kannata enää pitää lämpöä muutaman tomaatin vuoksi. Vihreitä tomaatinraakileita oli kyllä kukkura vadillinen ja muutama chilinpoikanen siihen päälle. Päätin sisälle päästyäni googlettaa ohjeita, joilla voisin hyödyntää tomaatit.

Mielessäni pyöri koko ajan "Paistetut vihreät tomaatit" -niminen elokuva vuodelta 1991. Siinä muistaakseni vihreät tomaatit siivutettiin ja paistettiin pannulla. Siihenkin löysin ohjeen, mutta paremmaksi koin kuitenkin säilykkeet. Niinpä minulla on nyt muutama purkillinen etikkaisessa mausteliemessä keitettyjä kokonaisia tomaatteja ja valkosipulilla ja mausteilla höystettyä tomaattimarmeladia.

Kasvimaalta löytyi myös yksi ainokainen kurpitsanmöllykkä. Se painoi reilun kilon ja lohkeili pudotessaan vaa'alta. Siemenpussin mukaan tästä piti tulla jättikurpitsa, mutta taisi kesän päättyminen katkaista kasvun tykkänään. Hedelmäliha oli kauniin keltaista, joten siitäkin piti keksiä jotain herkullista.

Valmistin kurpitsasta sitruunaista, mausteilla höystettyä marmeladia. Ihka ensimmäisen kerran elämässäni. Yleensä meillä kurpitsat ovat päätyneet pikkelsiksi ja sen tekeminen on ollut Ukkokullan heiniä. 

Joitakin kuivuneita perennoja olen penkeistä leikannut ja silpunnut kompostiin. Huolestuneena katsoin tänään, miten kaikki kompostit täyttyvät uhkaavasti ennen kuin ollaan päästy syystöiden alkua pidemmälle. Yleensä pyrin huolehtimaan siitä, että ainakin kaksi neljästä lehtikompostista on näin syystöiden alussa tyhjillään. Loppukesään ajoittuneet kukkapenkkien myllerrykset ovat täyttäneet kompostit ja nyt pitää keksiä, minne kaikki maatumisvuoroaan odottavat puutarhajätteet sijoitan. Pitäisiköhän rakentaa vielä yksi lehtikomposti?

Haravoimista ei kannata vielä edes aloittaa. Tosin hiekkakäytäviltä käyn välillä rapsuttamassa ylimääräiset lehdet pois. Ne kun tuppaa tulemaan jaloissa sisälle. Sisäänkäynnin isoihin ruukkuihin ostin 80-senttiset sypressit talveksi. Joskus olen laittanut niihin joulun aikaan valot. Yritin valita mahdollisimman suorat puut, mutta ne olivat olleet varmaankin kaupan säilytyksessä sellaisessa kasassa, ettei hyvällä tahdollakaan löytynyt suoria sypressejä. Koitin suoristaa niitä istuttamalla multapaakut vinoon, mutta yhä ovat kallellaan. Täytyy kehitellä jotain.

Puutarhassa on vielä kohtalaisen vihreää ja runsaan näköistä, mutta paljaitakin paikkoja sinne tänne syntyy. Lähialueen koivut ovat jo osan lehdistään pudottaneet ja muissa puissa keltaisuus alkaa olla vallitsevaa. Muutama kunnolla kylmä yö ja lehtien rapina kiihtyy. Omenapuut tosin tyhjenevät syreenien kera vasta viimeisinä.

Syysvuokko ei pienistä halloista näytä pelästyvän. Se avaa nupun toisensa perään. Paljon olen kukkapenkkejä tänä kesänä muokannut ja uusiakin kasveja istuttanut. Tulee olemaan jännittävää seurata, mitä mistäkin keväällä nousee. Nyt vain pitäisi malttaa elää tämä syksy ja talvi pois päiväjärjestyksestä ja sitten on taas kevät. Kylläpä jo vatsanpohjassa kutkuttaa.
 

Sessen haaste

Kimono kukkii vielä

1. Kerro keneltä sait haasteen?

Sain tämän haasteen Sesseltä Ilo elää -blogista. Haasteessa pitää kertoa miten/miksi aloitin blogin pidon ja jatkosta sen jälkeen.

2. Ensimmäinen kuva tai pieni kollaasi blogistasi.

Tämä ei ole blogini ensimmäinen kuva, eikä ensimmäinen kollaasikaan. Kuvat kylläkin ovat touko-kesäkuulta 2011, siis ajalta, jolloin blogini on saanut lähtölaukauksensa.

3. Haasta ne jotka mainitset haasteessa.

Yes, tämäkin kohta haasteessa avautui nyt minulle eli haastan kohdassa 17 mainitut Tuitiinan (olen) ihan pihalla -blogista ja Ilonan Värjärin pata -blogista.

Ehtiikö kosmoskukka avata nuppunsa?

4. Milloin perustit blogin?


Aloitin blogini kummityttöni ehdotuksesta ja pitkän harkinnan jälkeen 10.6.2011. Nykyisin blogilla on merkittävä osuus puutarhaharrastuksessani, sillä sieltä tarkistan edellisvuosien kukkimistilanteita ja istutusalueita. Blogitutuilta saan uusia vinkkejä ja ideoita sekä hoito-ohjeita tilanteeseen jos toiseenkin. Ja blogituttujen kanssa voin jakaa ajatuksia ja tunnelmia.

Komeamaksaruoho kukkii pitkään

5. Mistä blogisi nimi tulee? 

Tähän omakotitaloon muuton aikoihin olin töissä isossa tietotekniikkayrityksessä. Työpäivän päätteeksi pitkää käytävää hissiä kohti kulkiessani moikkailin vielä töihin jääville ja tapasin huikata heille, että lähden kotipihalle kitkemään rikkaruohoja. Lausahduksesta muodostui vakiokommentti, jonka kuulin kotiin lähtiessäni "Between menee viettämään rikkaruohoelämää". Se jäi elävästi mieleeni ja pomppasi automaattisesti blogini nimeksi. 

Jalohortensiakin on vielä ihan nupulla, tuskin ehtii avautua

6. Mikä on nimimerkkisi tarina?

Kirjoittelin nuorena kaikenlaista ja tarvitsin silloin nimimerkin. Väännös ja lyhenne tyttönimestäni syntyi ystäväni kanssa hassutellessa ja jäi elämään omaa elämäänsä. Se sopi hyvin myös blogikirjoittajan aliasnimeksi. 

Kurjenpolvi viihtyy aroniapensaan lomassa

7. Näytä joku entisistä bannereistasi.

Kuten kaikessa, myös tässä blogin väsäämisessä olen oppinut ja kehittynyt.  Alkuun nippa nappa sain linkitettyä kuvat ja kirjoitettua tekstin. Vieläkään en ole mikään mestari teknisten ominaisuuksien hallinnassa, mutta muiden bloggareiden vinkkien ja avuliaiden kommenttien avulla olen päässyt tänne saakka. Alkumatkan bannereita en enää löytänyt. Nykyisin vaihtelen bannereita vuodenaikojen ja fiilisten mukaan. Oheinen banneri taitaa olla toissasyksyltä.

8. Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään

Voi, kysytpä vaikeita ihmiseltä, jonka muisti on hatara kuin Lontoon reissulta ostettu halpasateenvarjo. Monet kommentit saavat minut hymyilemään ja on myös monia, jotka saavat kyyneleet silmiin. Ei kertaakaan ilkeydestä tai pahansuopuudesta, vaan kauniista sanoista ja välittämisestä. Sellainen saa aina sydämessä läikähtämään lämpimästi.

Pensashanhikki kukkii pakkasiin saakka

9. Muutama kuva sinusta vuosien varrelta.


Olen sitä ikäluokkaa, joka ei ole tottunut napsimaan itsestään selfie-kuvia. Itse asiassa en ole koskaan tykännyt olla kuvattavana vaan pikemminkin kuvaajana. Kuvan sijaan kerron muutamalla sanalla itsestäni eli olen tummatukkainen, ruskeasilmäinen, 165-senttinen nainen. Kaksi jalkaa, kaksi kättä ja pää keskellä hartioita. Ei sen kummempaa.

Jokunen punahattukin on vielä nupulla

10. Postaus mistä olet erityisen ylpeä

Eiköhän se ole se ensimmäinen postaus, josta kaikki tämä mukava hulluus lähti osaltani liikkeelle. Ensikannustuksesta ja liikkeelle panevasta sysäyksestä kiitos kuuluu vain ja ainoastaan ihanalle kummitytölleni Minnalle!

Punahattujen kukinta kestää ihastuttavan pitkään

11. Postaus joka oli kuukauden suosituin.


Syyskuun luetuin postaus tähän mennessä näyttää olleen 2.9.2015 kirjoitettu "Turhaa herkkänahkaisuutta ehkä", jossa pohdiskelin ihmisten erilaista suhtautumista puutarhan rakentamiseen ja ylläpitoon. Ehkä olin pikkaisen loukkaantunutkin siitä, miten kylässä käynyt ihminen kommentoi harrastustani. Ymmärrän ja hyväksyn kyllä, että meitä on kovin monenlaisia ihmisiä. Joskus sitä on vain niin äärettömän herkkänahkainen. Onneksi sentään aika harvoin.

Omppupuun luokse on odotettavissa unikkoja ensi kesänäkin

12. Postaus minkä haluat kaikkien näkevän

Jaa-a. Koska blogiani on  mahdollisuus kenen tahansa päästä lukemaan ja katsomaan, en voi väittää, ettäkö kirjoittaisin sitä pelkästään itselleni. Edelleen blogini päällimmäinen tarkoitus on toimia puutarhapäiväkirjana ihan minulle itselleni. Mutta ilman muuta nautin tästä ajatusten vaihtamisesta ja ideoiden jakamisesta ja ylipäätään siitä hyvästä hengestä, joka täällä puutarhabloggareiden parissa vallitsee. En kuitenkaan pysty mainitsemaan yhtä ainutta postausta, jonka toivoisin kaikkien näkevän. Sallin valinnan vapauden. Kukin katsokoon sen, mikä häntä itseään eniten kiinnostaa.

Kallionauhuksen viimeiset kukat tältä kesältä

13. Sivunkatselumäärä tällä hetkellä

Tänään, eilen vaiko koko historian ajan?  Ihan tällä hetkellä näyttää olevan 19.

Purppurapunalatva

14. Lukijamääräsi tällä hetkellä

Lukijoiksi rekisteröityneitä näyttää olevan 191. Tilastoennätysten saavuttaminen ei tosiaankaan ole ollut minkäänlainen tavoite blogin pitämisessä. Toki ilahduttaa huomata, että jorinoitani jaksaa muutkin lukea. Alkujaan blogin tarkoitus oli toimia puutarhapäiväkirjana ja muistiinpanoina. Bonuksena, eikä laisinkaan vähäisenä sellaisena, on tullut lukuisat upeat kontaktit muihin puutarhaihmisiin. Heiltä kaikilta olen oppinut mittaamattoman paljon uusia asioita ja monien hienojen blogien seuraamisesta kerta kaikkiaan vain nauttii.  

Hansaruusukin kukkii yhä

15. Päivän sivunkatselumäärä tällä hetkellä

Näyttääpä vaihtelevan aika lailla. Eilen katsojia oli käynyt pari sataa, tänään vasta 44. Tosin kellokaan ei ole vielä kovin paljon.
 

Syysleimu Europa

16. Blogi jonka postauksia odotat eniten

Enpä pysty mainitsemaan yhtään tiettyä blogia, joiden postauksia odottaisin jotenkin erityisen intensiivisesti. Sen verran täällä on ihmisiin tutustunut, että jonkun blogin postauksien puuttumisen huomaa ja sitä alkaa itsekseen ihmetellä, mitä on sattunut. Hyvin ihmiset näyttävät sitoutuneen blogiensa ylläpitämiseen ja harvemminkin postaavat ovat omalla tavallaan säännöllisiä. Aktiivisimpien bloggaajien postauksia on tietenkin oppinut odottamaan jo siksikin, kun heidät on niin tottunut tapaamaan langoilla.

Reunuspäivänkakkara

17. Blogi joka on luettelon ensimmäinen ja viimeinen

Mietin, mitä tällä kysymyksellä tarkoitetaan ja laitoin vastaukseksi sitten seuraamieni blogien ensimmäisen ja viimeisen. Kysehän on aakkosjärjestyksestä, ei mistään muusta. Eli ensimmäisenä seuraamieni blogien listassa on Tuitiinan (olen) ihan pihalla ja viimeisenä Ilona Winebridgen Värjärin pata. 

Krassi

Minun piti säästämäni näitä kesän aikana tulleita haasteita syksyn ja talven pimeisiin hetkiin, mutta näinpä nyt kuitenkin puran tehtäviä. Oli pakko keksiä tekemistä aamuvarhaiselle, kun Juuso tuli herättämään sunnuntaiaamuna puoli kuudelta. Tuolla sitten seisoin viileässä ja pimeässä metsikössä pissattamassa kissaa. Eikä sen jälkeen enää uni tullut.

Mukavaa sunnuntaita siis kaikille!
 

Vihdoin ehdin eli koppi Kolme blogia -haasteeseen

Harjaneilikat - Dianthus barbatus

Sain kesällä haasteen sekä Kaupunkilaistyttö muutti maalle -blogista että Kesäkukalta Kosmosta ja leijonankitaa -blogista. Haasteen tarkoituksena on esitellä kolme kivaa blogia, jolloin haaste jatkaa matkaansa esiteltyjen blogien kautta. Kuinka ollakaan, kesä on vierähtänyt syksyksi ja haasteeseen vastaaminen on parempia aikoja odotellessa siirtynyt ja siirtynyt. Äärimmäisen laiskotuksen tänään iskiessä päätin istahtaa koneen ääreen ja toteuttaa kesäisiä lupauksia.

Sulkaneilikka - Dianthus plumarius

Nöyrästi kehuista kiittäen ja vilpittömästi niistä iloiten haluan osaltani esitellä ja haastaa kolme mukavaa blogia. Ryyditän haasteeni heinäkuisilla kukkakuvilla. Näin saamme tilaisuuden palata hetkeksi takaisin kesään ja ehkä kuvien avulla siivitämme unelmiamme kohti tulevaa kesää.

Juhannusruusu kukki tänä vuonna vielä heinäkuun puolellakin

Ihan jokainen meistä tietää, ettei puutarhablogeja kertakaikkiaan voi laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen tai järjestykseen ylipäätään. Seuraamieni blogien lista sen kun kasvaa ja kasvaa ja takuuvarmasti tiedän, että moni ihana blogi on vielä täysin löytämättä. Varsin usein on pakko tyytyä kommentoimaan vain muutamalla sanalla, koska kivoja postauksia on niin hurjan paljon ja jokaiselle tekisi mieli jotain sanoa.

Jalopähkämö - Stachys macrantha

Koska kehuttavia blogeja on niin paljon, pyrin siihen, että antaisin joka kerran tilaisuuden blogeille, joita en ole aiemmin haastanut. En ole pitänyt mitään listaa niistä blogeista, joita olen eri haasteissa nostanut esille, josta syystä toistoa saattaa tapahtua. Siitä saattaa vetää ainakin kaksi johtopäätöstä. Nimittäin, että ko. blogi on todellakin innostava seurattava ja toiseksi, että hatara muistini alkaa olla entistäkin reiällisempi.

Pikkulaukka - Allium

Mutta nyt siis asiaan eli kolmen kivan blogin esittelyyn.   

Navettapiika blogissaan Navettapiian puuhamaa kertoo puutarhastaan ja välillä vähän muustakin pohjanmaalaisella murteella pakinoiden. Satakuntalaisella murrealueella syntyneenä ja pääkaupunkiseudulla kasvaneena ja eläneenä on hauska lukea itselle täysin vierasta "kieltä". Navettapiian piha on huikean hienossa kunnossa, vaikka itse hän varmasti on asiasta eri mieltä. Käykää vilkaisemassa, miten huolella Navettapiika paneutuu istutusalueiden hoitoon ja mm. pihapolkujen rakentamiseen. Tällaisia pihapiirejä soisin näkeväni entistä enemmän suomalaisella maaseudulla.

Pioni - Paeonia Sarah Bernhardt

Sametti Hortensia kirjoittaa Pikkuinen puutarhani -blogissaan niin kauniin lämpimästi ja huumorilla pienestä pihastaan ja kasveistaan. Lueskelin hänen bloginsa alkumetrejä ja löysin sieltä samanlaista arkuutta kuvien ja tarinoiden julkaisemiseen, mitä itse koin oman blogini suhteen. Pikkuinen puutarha -blogi on vuosien aikana kasvanut aikuisen mittoihin, kypsynyt ja kehittynyt. Pidän siitä lämmöstä, jolla Sametti Hortensia elämäänsä puutarhan parissa kuvailee. 

Kärhö - Clematis Multiblue kiipeilee ja kukkii kriikunassa

Versoja Vaahteramäellä  -blogi on jo melko monelle tuttu. Ihana Riina, blogin omistaja, ansasitsee kaikki kehut. Tässä tapauksessa blogin mukavuutta lisää sataprosenttisesti se, että olen tavannut kirjoittajan. Miten voikaan nuoressa ihmisessä olla niin paljon vanhaa viisautta ja lämpöä. Puutarha-alan ammattilaisuus näkyy Riinan blogissa, mutta ei suinkaan ylimielisenä tietäväisyytenä vaan oman puutarhan hienoina kasvivalintoina ja kauniina pihapiirinä. Ja Riinan kuvat ovat niin kauniita. Toivon Versoja Vaahteramäelle -blogille runsaasti uusia lukijoita.

Omenaruusu - Rosa magnifica

Näin hurahti aika mukavan laiskottelun parissa. Tosin pikkaisen takaraivossa kaihertaa kaikki ne työt, jotka jäivät tällä välin tekemättä. Vaan eivät ne mihinkään karkaa ja nyt olen saanut taas vähäksi aikaa uutta energiaa.
 

Syksy on, on se

Nyt on syksy saapunut, koska vannoutuneena kesäihmisenä luovutin ja kävin ostamassa ensimmäiset callunat sisäänkäynnin kukkalaatikkoon. Siinä kesää viettäneet surfiniat olivat niin kulahtaneen näköisiä, että jotain piristystä oli keksittävä. Onneksi ei tarvinnut kertaheitolla hankkia kaikkiin laatikoihin syyskukkia, sillä minusta nämäkin olivat aika tyyriitä. Kuusi euroa tuollainen monivärinen calluna-purkki, joskin aika muhkea se on. Kesäistutuksesta oli jäljellä hyväkuntoisia muratteja ja annoin niiden jäädä. Sekaan tyrkkäsin muutaman marjakuusen oksan.

Myös työhuoneen ikkunalaatikko kaipasi päivitystä ja sinne ostin tavallisia kanervia. Tykkään niistä, vaikka eivät yhtä hyvin väriä pidäkään, kuin callunat.

Syysvuokko - Anemone hybrida 'Hadspen Abudance'

Syyskuun alussa ostamistani tarjoussyysvuokoista ensimmäinen on avannut nuppunsa. Tämä on ihan liputuksen paikka, sillä kukka on meidän pihan ihka ensimmäinen syyvuokko. Kärpäset olivat näköjään jo löytäneet uuden juhlapaikan.

Köynnöskuusama - Lonicera heck. 'Amerikan B'

Alkukesästä Päivänliljapenkin päässä olevaan köynnöstukeen istutettu köynnöskuusamakin on päättänyt ryhtyä kukkimaan. Yläpihan terassin kupeessa kasvava tuoksuköynnöskuusama kukkii yleensä aivan alkukesästä, mutta tällä köynnöksellä näyttää olevan oma aikansa. Mahtaako olla tavanomaista, vai lieneekö vain hullaantunut lämpimistä syyspäivistä?

Sinipiikkiputki - Eryngium planum ja Punatähkä Liatris spicata

Lidlin keväiset halpajuurakot ovat olleet hintansa väärtit. Niin Sinipiikkiputki kuin taustalla näkyvät Punatähkätkin ovat kasvaneet ja kukkineen koko rahan edestä.

Kärhö - Clematis 'Rouge Cardinal'

Edellisessä postauksessa ihastelin kukkimaan innostuneita kärhöjä Ville de Lyonia ja Multiblueta. Tänään huomasin myös alapihalla kasvavan Rouge Cardinalin olevan uudelleen nupulla. Se kukkikin pitkään ja hartaasti jo kesällä.

Daalia Pink Blend

Pation ruukuissa kasvavat daaliat jatkavat elokuussa alkanutta kukintaansa. Pinkki daalia on kyllä täynnä mustia ötököitä, jonkinsortin kirvoja ilmeisesti. Pariin kertaan olen niitä häätänyt, mutta mistä lie jälleen löytäneet tiensä daalian varteen ja nyt myös tuonne kukkaan. 

Valkoinen daalia ei jää yhtään pinkkiä huonommaksi kukinnassa. Toivottavasti ensi vuonna muistan paremmin latvoa daalioitani, jotta ne haarautuisivat ja jäisivät vähän matalammiksi, kuin nyt.

Kasvimaan reunalla kukkii vielä yksi hennompi sormustinkukka. Tämä kesä taitaakin jäädä varsinaisena sormustinkukkien valloituksena mieleen. Niitä on ollut mitä kummallisimmissa paikoissa. Niiden varret ovat kasvaneet pitkiksi ja aika tanakoiksikin ja ovat myös kukkineet pitkään. Marjapensaiden alla oli jo niin paljon siementaimia, että vähän niitä harvensin. Muuten saavat seikkailla ympäri puutarhaa, kunhan eivät aivan tukehduta muita kasveja.

Ilmeisesti yöt ovat olleet riittävän lämpimiä, sillä krassikin rönsyilee yhä kasvimaan reunalla. Ja kukkii iloisen värisenä. Krasseista olen joskus yrittänyt etsiä erikoisia värejä, mutta pusseista näyttää kuvista ja selityksistä huolimatta tulevan vähän mitä sattuu. Oikeastaan sillä ei ole mitään merkitystä, sillä krassin kuuluukin olla oranssinpunaisenkukertava ja näkyä pitkälle. Se on krassin tehtävä.

Hyötypuutarhapuoli on tänä kesänä mennyt sananmukaisesti täysin pieleen. Kurpitsansiemenet kylvin tarkoituksella melko myöhään, ettei niitä tarvitsisi pitkään ikkunalaudoilla katsella. Itivät hyvin ja aloittivat kasvun. Siirsin ne jossain vaiheessa kesäkuuta kasvariin ja vihdoin kasvimaalle. Vartta kyllä tuli ja myöhemmin myös kukkia runsaastikin, mutta niistä kukista ei oikein ole syntynyt mitään. Yksi pienen ilmapallon kokoinen kurpitsanmöllykkä kasvustossa näkyy köllöttävän. Jättikurpitsaa siitä tuskin ehtii tulla.

Sama huono tuuri on koettu kasvarissa. Tomaatteja alkoi vihdoin jossain vaiheessa kesää tulla, mutta vasta nyt ensimmäiset ovat muuttuneet punaisiksi. Liika kosteus on piinannut kasvihuonetta. Olen pitänyt siellä öisin lämmitintä ja käynyt aurinkoisina päivinä aukomassa ovea, mutta kun ulkonakin on ollut melkoisen kosteaa. Meidän kasvariin ei paista riittävästi aurinko, vaan minkäs mahdat. Kunnan metsä varjostaa liikaa ja laitankin kaiken toivoni siihen, ettei kunnalta lopu juuri nyt rahat, kun olisi meidän alueen vuoro saada kohennusta. Kunnostusprojektia on jo aiemminkin rahapulan vuoksi siirretty.

Kosmoskukan nuppu

Illat senkun pimenevät. Kello on seitsemän ja ulkona on jo hämärää. Tosin tänään se johtuu taivaan peittäneistä sadepilvistä, mutta varhainhan aurinko jo muutenkin laskee. Ulkona on mukava puuhata, etenkin näin lämpiminä päivinä. Ensimmäiset sipulitkin on jo laitettu multiin ja seuraavat jo odottavat vuoroaan. Eilen hamstrasin kauppareissulla kynttilöitä, sillä nyt jos koskaan on niiden aika.

Punahatut ne vaan kukkii

Ihan ei vielä ole viikonloppu, mutta sen verran lähellä, että voinen jo toivottaa kaikille leppoisaa ja raikasilmaista viikonvaihdetta!