Syksy on, on se

Nyt on syksy saapunut, koska vannoutuneena kesäihmisenä luovutin ja kävin ostamassa ensimmäiset callunat sisäänkäynnin kukkalaatikkoon. Siinä kesää viettäneet surfiniat olivat niin kulahtaneen näköisiä, että jotain piristystä oli keksittävä. Onneksi ei tarvinnut kertaheitolla hankkia kaikkiin laatikoihin syyskukkia, sillä minusta nämäkin olivat aika tyyriitä. Kuusi euroa tuollainen monivärinen calluna-purkki, joskin aika muhkea se on. Kesäistutuksesta oli jäljellä hyväkuntoisia muratteja ja annoin niiden jäädä. Sekaan tyrkkäsin muutaman marjakuusen oksan.

Myös työhuoneen ikkunalaatikko kaipasi päivitystä ja sinne ostin tavallisia kanervia. Tykkään niistä, vaikka eivät yhtä hyvin väriä pidäkään, kuin callunat.

Syysvuokko - Anemone hybrida 'Hadspen Abudance'

Syyskuun alussa ostamistani tarjoussyysvuokoista ensimmäinen on avannut nuppunsa. Tämä on ihan liputuksen paikka, sillä kukka on meidän pihan ihka ensimmäinen syyvuokko. Kärpäset olivat näköjään jo löytäneet uuden juhlapaikan.

Köynnöskuusama - Lonicera heck. 'Amerikan B'

Alkukesästä Päivänliljapenkin päässä olevaan köynnöstukeen istutettu köynnöskuusamakin on päättänyt ryhtyä kukkimaan. Yläpihan terassin kupeessa kasvava tuoksuköynnöskuusama kukkii yleensä aivan alkukesästä, mutta tällä köynnöksellä näyttää olevan oma aikansa. Mahtaako olla tavanomaista, vai lieneekö vain hullaantunut lämpimistä syyspäivistä?

Sinipiikkiputki - Eryngium planum ja Punatähkä Liatris spicata

Lidlin keväiset halpajuurakot ovat olleet hintansa väärtit. Niin Sinipiikkiputki kuin taustalla näkyvät Punatähkätkin ovat kasvaneet ja kukkineen koko rahan edestä.

Kärhö - Clematis 'Rouge Cardinal'

Edellisessä postauksessa ihastelin kukkimaan innostuneita kärhöjä Ville de Lyonia ja Multiblueta. Tänään huomasin myös alapihalla kasvavan Rouge Cardinalin olevan uudelleen nupulla. Se kukkikin pitkään ja hartaasti jo kesällä.

Daalia Pink Blend

Pation ruukuissa kasvavat daaliat jatkavat elokuussa alkanutta kukintaansa. Pinkki daalia on kyllä täynnä mustia ötököitä, jonkinsortin kirvoja ilmeisesti. Pariin kertaan olen niitä häätänyt, mutta mistä lie jälleen löytäneet tiensä daalian varteen ja nyt myös tuonne kukkaan. 

Valkoinen daalia ei jää yhtään pinkkiä huonommaksi kukinnassa. Toivottavasti ensi vuonna muistan paremmin latvoa daalioitani, jotta ne haarautuisivat ja jäisivät vähän matalammiksi, kuin nyt.

Kasvimaan reunalla kukkii vielä yksi hennompi sormustinkukka. Tämä kesä taitaakin jäädä varsinaisena sormustinkukkien valloituksena mieleen. Niitä on ollut mitä kummallisimmissa paikoissa. Niiden varret ovat kasvaneet pitkiksi ja aika tanakoiksikin ja ovat myös kukkineet pitkään. Marjapensaiden alla oli jo niin paljon siementaimia, että vähän niitä harvensin. Muuten saavat seikkailla ympäri puutarhaa, kunhan eivät aivan tukehduta muita kasveja.

Ilmeisesti yöt ovat olleet riittävän lämpimiä, sillä krassikin rönsyilee yhä kasvimaan reunalla. Ja kukkii iloisen värisenä. Krasseista olen joskus yrittänyt etsiä erikoisia värejä, mutta pusseista näyttää kuvista ja selityksistä huolimatta tulevan vähän mitä sattuu. Oikeastaan sillä ei ole mitään merkitystä, sillä krassin kuuluukin olla oranssinpunaisenkukertava ja näkyä pitkälle. Se on krassin tehtävä.

Hyötypuutarhapuoli on tänä kesänä mennyt sananmukaisesti täysin pieleen. Kurpitsansiemenet kylvin tarkoituksella melko myöhään, ettei niitä tarvitsisi pitkään ikkunalaudoilla katsella. Itivät hyvin ja aloittivat kasvun. Siirsin ne jossain vaiheessa kesäkuuta kasvariin ja vihdoin kasvimaalle. Vartta kyllä tuli ja myöhemmin myös kukkia runsaastikin, mutta niistä kukista ei oikein ole syntynyt mitään. Yksi pienen ilmapallon kokoinen kurpitsanmöllykkä kasvustossa näkyy köllöttävän. Jättikurpitsaa siitä tuskin ehtii tulla.

Sama huono tuuri on koettu kasvarissa. Tomaatteja alkoi vihdoin jossain vaiheessa kesää tulla, mutta vasta nyt ensimmäiset ovat muuttuneet punaisiksi. Liika kosteus on piinannut kasvihuonetta. Olen pitänyt siellä öisin lämmitintä ja käynyt aurinkoisina päivinä aukomassa ovea, mutta kun ulkonakin on ollut melkoisen kosteaa. Meidän kasvariin ei paista riittävästi aurinko, vaan minkäs mahdat. Kunnan metsä varjostaa liikaa ja laitankin kaiken toivoni siihen, ettei kunnalta lopu juuri nyt rahat, kun olisi meidän alueen vuoro saada kohennusta. Kunnostusprojektia on jo aiemminkin rahapulan vuoksi siirretty.

Kosmoskukan nuppu

Illat senkun pimenevät. Kello on seitsemän ja ulkona on jo hämärää. Tosin tänään se johtuu taivaan peittäneistä sadepilvistä, mutta varhainhan aurinko jo muutenkin laskee. Ulkona on mukava puuhata, etenkin näin lämpiminä päivinä. Ensimmäiset sipulitkin on jo laitettu multiin ja seuraavat jo odottavat vuoroaan. Eilen hamstrasin kauppareissulla kynttilöitä, sillä nyt jos koskaan on niiden aika.

Punahatut ne vaan kukkii

Ihan ei vielä ole viikonloppu, mutta sen verran lähellä, että voinen jo toivottaa kaikille leppoisaa ja raikasilmaista viikonvaihdetta!

Mustia aukkoja tekemässä

Syksy etenee vääjäämättä, mutta aivan upean lämpimissä merkeissä. Tänään pääsin monen päivän tauon jälkeen pihalle myllertämään. En kyllä vaihtaisi muutaman tunnin lapiohommia salilla hikoilemiseen, sillä niin paljon mukavampaa minusta on touhuta ulkona raittiissa ilmassa ja saada siinä ohessa jotain konkreettista aikaan. Ostin viime viikolla taimikaupan syysalesta 4 kpl Himalajanesikkoa, 2 kpl Syysleimu Europaa, 1 kpl Punatähkän ja 3 kpl Syyshohdekukkaa. Miksikö tuollaiset kappalemäärät? Ihan siksi, että tuon verran kutakin kasvia oli enää jäljellä. Ja näitä kasveja en laisinkaan lähtenyt tarkoituksella taimikaupasta ostamaan, vaan tulin nyt poikenneeksi matkan varrelle sattuneeseen kauppaan. Kummasti sieltä tuppaa aina mukaan jotain lähtemään. Varmaan ymmärrätte? Nyt nuo ostokset sitten piti saada multaan ja reippaana lähdin aamulla niitä istuttamaan. 

Meikäläisen puutarhahommat harvoin alkavat sillä, että istutan hankitun taimen sille etukäteen valmistettuun paikkaan. Ei, vaan yleisimmin lähden ensin siirtämään jotain kasvia pois tieltä, jotta saan uudelle kasville sopivan paikan. Nyt sitten kissanminttu jouti siirtymään, sillä Juuso oli litistellyt sitä niin tehokkaasti, että päätin siirtää sen alapihalle "varalaskeutumispaikaksi" kutsumaani tilaan. Tuo pläntti sijaitsee viljelylaatikoiden päässä, entisellä kasvimaalla. Noita viljelylaatikoita rakentaessani jätin vanhaa kasvimaata sen verran avoimeksi, että voisin tarvittaessa istuttaa avomaalle jotain. Paikka onkin osoittautunut varsin tarpeelliseksi, sillä aina löytyy kasveja, joille ei ehkä heti löydy varsinaista sijoituspaikkaa. Nyt sitten kissanmintut pääsivät tuolle paikalle ja siihen Juuso pääsee hyvin peuhaamaan minttujensa sekaan. Aika sitkeä kasvi tuo kissanminttu kyllä on, sillä ei se kovin huonovointinen ole Juuson rakkaudentunnustusten jälkeenkään.

Ehkä olisi pitänyt ottaa minulta lapio kokonaan pois saatuani kissanmintut alapihalle, sillä palasin olopihan penkkiin ja ryhdyin mittaamaan sitä turhankin arvostelevasti. Tuo tuijotus johti siihen, että kohta huomasin kaivavani penkin takareunasta pois ruusuangervoja, joiden sijainti oli häirinnyt minua jo pitkään, mutta vasta nyt oivalsin, mitä niille tässä tapauksessa pitäisi tehdä. Angervot saivat siirtyä sireenien toiselle puolelle, jonne Ukkokulta rakensi pari-kolme vuotta sitten (olisiko jo niin pitkä aika) tukimuurin. Rinne on sen verran jyrkkä, että multa valui sireenien juurelta pois ja muutenkin näkymä oli aika ruma. Alkuun kärräsin tukimuurin täytteeksi haravoituja lehtiä, risuja ja mitä nyt puutarhassa kaivamalla ja muuten touhuamalla syntyvää eloperäistä materiaalia tulee. Päällimmäiseksi sinne on laitettu kasvihuoneen pohjan kaivamisesta syntynyttä maata. Maa-aines on päässyt hyvin painumaan ja tänään noita angervoja sinne istuttaessani saatoin todeta, että ainakin lieroja tuossa täyttömaassa on runsaasti.

Kissanminttujen ja angervojen jäljiltä olopihalla on nyt hulppeasti tilaa uusille kasveille. Punatähkä ja syyshohdekukat pääsivät suunnitellusti kissanmintuilta vapautuneeseen paikkaan, mutta samalla siirtyi myös jouluruusu pois tuosta keväisin niin jäisestä kukkapenkin reunasta. Kokeeksi tyrkkäsin kesän runkoverenpisaran ruukussa viettäneen ketoneilikan jouluruusulta vapautuneeseen kohtaan, samoin yhden Himalajanesikon. Luulenpa, että koko tuo myllerryksen kohteeksi joutunut alue tulee kokemaan vielä muutoksia, sillä minusta se on jo pitkään kaivannut jotain selkeyttä. Nyt suuren osan penkin oikean puoleisesta "siivestä" on täyttynyt lähinnä kevätkaihonkukasta, pikkutalviosta ja suikeroalpista. Myös ihan tavallinen akileija on kovasti siementänyt ja niitä kaivoin nyt useamman kunnon juurakon ylös. Se on toki ihan nätti, mutta ei kuitenkaan niin nätti, että joka penkissä pitäisi kukkoilla.

 
Harvoin muuten taimikaupasta saa näin uhkeita taimia, kuin tässä kuvassa esiintyvä Punatähkä. Siinä on monta tanakkaa kukkavartta ja purkissa oli erittäin hyväkuntoinen juuristo. Tällaisia on ilo istuttaa.

Alapihan kiemurapenkistä lähti myös Kultapiisku Juuson kissanminttujen seuraksi. Tuo puska on yksinkertaisesti aivan liian suuri ja hallitseva kivipenkkiin. Samoin kaivoin penkistä pois muutaman vuorenkilven, joita sinne penkin alkuaikoina täytteeksi istutin. Nyt penkissä on jo kaikenlaista muuta, joten vuorenkilvet eivät enää oikein sovi joukkoon. Niille kyllä löytyy muita paikkoja ja onneksi ne ovat varsin kiitollisia siirrettäviä. 

Kiemurapenkissä ammottaa nyt musta aukko, johon tässä vaiheessa ei ole mitään istutettavaa. Parempi näin. Jollen tämän syksyn aikana hanki mitään, jääköön kevääseen. Oikeastaan on mukavaa ajatella, että kesän aikana lukuisista puutarhablogeista bongaamilleni kivoille ehdokaskasveille löytyy vapaita istutuspaikkoja. 

Ja kyllä se kasvihuoneen rakentaminenkin edistyy. Ukkokulta on miettinyt erilaisia vaihtoehtoja ja suunnitellut tuota perustusta oikein ajan kanssa. Välillä istumme kumpikin viljelylaatikon reunalla pohtimassa erilaisia ratkaisuja. Jälleen kerran olen saanut todeta, että toisinaan myös hiljaa hyvää tulee. Siis sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää ainakin joskus paikkansa. 

Mukavaa viikon alkua kaikille!