Vesivoimalla taitaa tämä moottori käydä

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle

Helteen ja sateettomuuden hyydyttämä puutarhuri on vironnut kiitettävästi. En tiennytkään moottorini toimivan vesivoimalla. Millainen lapiopeto olisinkaan, jos tontillamme olisi uimaranta? Pulahdus järveen, enkä pysähtyisi kolmeen vuorokauteen ollenkaan. Vähän viileämpi sääkin saa taas ajatukset rullaamaan ja ideat poikimaan. Kun lähtee pikaisesti avaamaan kasvarin ovea, huomaakin uponneensa pariksi tunniksi jos jonkinlaisiin askareisiin.

Lilium lancifolium 'Flore Pleno'

Viehtymykseni yksittäisten kukkien kuvaamiseen on nyt huomattavasti palkitsevampaa, kuin laajojen näkymien tallentaminen. Monet istutusalueet ovat vähän ankean näköisiä.  Aukkopaikkoja on paikoin runsaasti ja ränsistymistä liikaakin. Vaikka tykkään penkkien siivoamisesta ja sekatöörien kanssa heilumisesta, kasvit ovat saaneet rauhassa kuivua seisovilleen. Ajattelin, että ruskeaksi menneet kasvit kenties toisivat muille vähän varjoa estämällä kuumien auringonsäteiden pääsyn tyvialueelle.

Lilium lancifolium Splendens - Tiikerilija

Alkukesästä sai metsästää ahkerasti liljakukkoja, jotka siitä huolimatta ehtivät jonkinverran sukua jatkamaan. Kiersin muutaman kerran putsaamassa liljanvarsia ja lehtiä, mutta todennäköisesti kukkometsästys jatkuu ensi kesänä.

Liljat ovat kestäneet yllättävän hyvin kuivuutta. Joitakin värejä jäi nousematta, mikä saattaa johtua myös talvesta. Helteiden aikaan kukinta meni pikakelauksella, kuten monen muunkin kasvin osalta. Nyt on perinteisten tiikerililjojen aika. Niiden raikasta oranssia väriä on mukava katsella. Tiikerililjoissa on samaa viehättävyyttä, kuin marhanliljoissa. Ehkä se on tuo kukan alaspäin suuntautuva asento ja pilkut.

Lauantaiaamuna menin tosiaan avaamaan kasvihuoneen ovea ja sille tielle jäin. Ovi tuli kyllä avattua, mutta myös kasvaripoluksi nimittämäni oikotie uusittua. Tein polun pari-kolme vuotta sitten kasvarin lattiaprojektista jäljelle jääneistä kivistä. Eivät riittäneet koko polun pituudelta, mutta lisäsin polun sivuihin ja päähän sekalaisia kiviä ja muutaman itse tehdyn betonilaatan.

Vasemman puolen syysasteri Patricia Ballard ja tuoksumatara olivat kasvaneet reheviksi ja piilottivat osan polusta alleen. Kaivoin kummastakin kasvista osan siirrettäväksi muualle. Levensin polkua reunakivillä ja otin tilaa myös oikean puolen Kaivoruusupenkistä. 

Punainen kori tomaatteineen odottaa kuvien räpsijää.

Polun uudistaminen tarkoitti kaikkien kivien nostamista, pohjan putsaamista ja leveämmän juuriesteen laittamista. Onneksi yläpihalla oli suursäkissä edelleen kivituhkaa. Ladoin kivet uuteen järjestykseen, naputtelin kiviä paikoilleen ja harjasin niiden väleihin kivituhkaa. Tarkoitus oli tiivistää polkua vedellä, mutta letkun vetäminen alapihalle jäi toiseen kertaan.

Tuttua varmaan kaikille, että yksi työ johtaa lukuisiin uusiin projekteihin. Vasemmalta lähti nettikaupasta bonuksena viime kesänä tullut Neon-ruusu Oikearinteeseen. Hansa-ruusun jalkoihin uhkaavasti jäänyt pikkuinen sammalruusu taasen siirtyi eteenpäin saadakseen enemmän tilaa itselleen.

Vasemmassa laidassa näkyvä lauta on toistaiseksi huutomerkkinä ja muistuksena, että raparperit ruusuista - tai päinvastoin - erottava muovinauha odottaa poistamista ja korvaavaa materiaalia.

Allium Firecracker

Kevätkaihonkukkaa minulla on monessa paikassa maanpeitekasvina. Se suuttui kuivuudesta ensimmäisten joukossa, joten myös olopihan penkeissä korkeampien kasvien tyvellä on autiota. Jotain hyötyä kevätkaihonkukkien ruskettumisesta ja lakoon painumisesta sentään on, kun syksyllä Mustilasta tilaamani Firecracker-laukat näkyvät nyt hyvin. Odotin niiden kasvavan paljon korkeammiksi ja näkeväni mainostetun ilotulituksen kukkapenkissä. Nyt mittaa on ehkä 20 cm ja ilotulituskin on varsin vaisua. Ehkä sitten ensi vuonna.

Hemerocallis 'Agnes Elpers'

Useimmat päivänliljat ovat joko jo lopettaneet tai ainakin loppusuoralla. Ilahduin löytäessäni uusia nuppuja Päivänliljapenkin päädyn asukkaista. Tämän pitäisi olla punainen Agnes Elpers, joka kotiutui meille Päivölän ruusutilaretkeltä kesällä 2016. Voi se olla myös Klaus Hadaschik, joka on myös punainen.

Liatris spicata - Punatähkä

Ostin keväällä saksalaisesta ruokakaupasta 20 kpl:n Liatris mix -pussukan. Sekoituksessa piti olla sekä punaisia että valkoisia. Laitoin mukulat kunkin omaan ruukkuunsa kasvamaan ja istutin kasvit myöhemmin kolmeen eri paikkaan. Punatähkää minulla on jo ennestään, lähinnä punaisena. Kaikki mukulat lähtivät kasvuun, mutta valkoisia ei joukossa taida olla ainuttakaan.

Rudbeckia hirta 'Cherry Brandy' - Kesäpäivänhattu

Keväällä kylvin varastostani löytyviä kesäpäivänhatun siemeniä. Muutama iti ja tuli koulituiksi. Kun kasvit näyttivät jurovan purkeissa lilliputteina, siirsin ne maahan. Yksi juroo maassakin ja kaksi kasvoi noin 15-senttisiksi tehden myös kukat kumpikin. Nätti on ja vielä nätimpi, jos kokoa olisi enemmän ja porukkaa runsaammin.

Graphosoma italicum - Pyjamalude

Erilaisia luteita puutarhassa on tänä kesänä ollut runsaasti. Kerran jo tutkin ötökkäkirjasta niiden nimiäkin. Ensimmäisen kerran törmäsin meidän puutarhassa pyjamaluteeseen. Se viihtyi hyvin villiporkkanassa. Tuuli hankaloitti kuvaamista, joten vähän on epätarkka.

Erässä facen puutarharyhmässä on koko kesän ollut valtavasti kysymyksiä, miten minkäkinlaisen ötökän saisi hävitettyä. En minäkään kaikista ötököistä tykkää, mutta puutarhavuosieni aikana niistä on ollut äärimmäisen harvoin suurta haittaa. Ei ainakaan niin paljon, että myrkkyihin olisi ollut syytä turvautua. 

Luteisiin tutustuttiin jo muksuna, kun marjalude levitti mustikkakipossa omaa erityishajuaan. Ei niistä sen kummempaa riesaa ollut. Siksi huvitti, kun puutarharyhmässä joku oli kuvannut marjaluteen herukanlehdellä ja suuressa hädässään kaipasi neuvoa sen häätämiseksi.

Muistinpa vihdoin käydä tsekkaamassa sademittarinkin. Heinäkuun viimeisen viikon keskiviikon ja perjantain sateet ovat kerryttäneet mittaria 40 mm:llä. Tyhjensin mittarin, jotta näen seuraavien sateiden tulokset.

Vaikka varsinkin perjantaina vettä tuli likimain koko päivän ja välillä rankastikin, ei maa edelleenkään ole pintaa syvemmältä kastunut. Sen huomasin lauantaina kasvaripolun puitteissa maata kaivaessani ja myös sunnuntaina aloittaessani Pikkupuutarhassa uutta projektia. Kasvit kyllä näyttävät selvästi piristyneen. Kotkansiivet ovat kärsineet kuivuudesta pahasti, eivätkä tuskin enää toivu. Ensi kesänä sitten tapaamme heidät uudelleen.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Tuntuu varsin mukavalta heilua taas lapion kanssa ja päästä pureutumaan kesän aikana kertyneisiin rästihommiin. +20 astetta auringon paistaessa on oikein kiva kesäsää. Yhtään ei palele ja multahommissakin piti käydä vaihtamassa verkkarit shortseihin. Iltapäiväkahvit maistuvat itse asiassa nyt pergolassa paremmilta, kuin ei kaiken aikaa tarvitse pyyhkiä hikeä otsalta.

Toivotan kaikille antoisaa elokuun alkua!

Syksy on, on se

Nyt on syksy saapunut, koska vannoutuneena kesäihmisenä luovutin ja kävin ostamassa ensimmäiset callunat sisäänkäynnin kukkalaatikkoon. Siinä kesää viettäneet surfiniat olivat niin kulahtaneen näköisiä, että jotain piristystä oli keksittävä. Onneksi ei tarvinnut kertaheitolla hankkia kaikkiin laatikoihin syyskukkia, sillä minusta nämäkin olivat aika tyyriitä. Kuusi euroa tuollainen monivärinen calluna-purkki, joskin aika muhkea se on. Kesäistutuksesta oli jäljellä hyväkuntoisia muratteja ja annoin niiden jäädä. Sekaan tyrkkäsin muutaman marjakuusen oksan.

Myös työhuoneen ikkunalaatikko kaipasi päivitystä ja sinne ostin tavallisia kanervia. Tykkään niistä, vaikka eivät yhtä hyvin väriä pidäkään, kuin callunat.

Syysvuokko - Anemone hybrida 'Hadspen Abudance'

Syyskuun alussa ostamistani tarjoussyysvuokoista ensimmäinen on avannut nuppunsa. Tämä on ihan liputuksen paikka, sillä kukka on meidän pihan ihka ensimmäinen syyvuokko. Kärpäset olivat näköjään jo löytäneet uuden juhlapaikan.

Köynnöskuusama - Lonicera heck. 'Amerikan B'

Alkukesästä Päivänliljapenkin päässä olevaan köynnöstukeen istutettu köynnöskuusamakin on päättänyt ryhtyä kukkimaan. Yläpihan terassin kupeessa kasvava tuoksuköynnöskuusama kukkii yleensä aivan alkukesästä, mutta tällä köynnöksellä näyttää olevan oma aikansa. Mahtaako olla tavanomaista, vai lieneekö vain hullaantunut lämpimistä syyspäivistä?

Sinipiikkiputki - Eryngium planum ja Punatähkä Liatris spicata

Lidlin keväiset halpajuurakot ovat olleet hintansa väärtit. Niin Sinipiikkiputki kuin taustalla näkyvät Punatähkätkin ovat kasvaneet ja kukkineen koko rahan edestä.

Kärhö - Clematis 'Rouge Cardinal'

Edellisessä postauksessa ihastelin kukkimaan innostuneita kärhöjä Ville de Lyonia ja Multiblueta. Tänään huomasin myös alapihalla kasvavan Rouge Cardinalin olevan uudelleen nupulla. Se kukkikin pitkään ja hartaasti jo kesällä.

Daalia Pink Blend

Pation ruukuissa kasvavat daaliat jatkavat elokuussa alkanutta kukintaansa. Pinkki daalia on kyllä täynnä mustia ötököitä, jonkinsortin kirvoja ilmeisesti. Pariin kertaan olen niitä häätänyt, mutta mistä lie jälleen löytäneet tiensä daalian varteen ja nyt myös tuonne kukkaan. 

Valkoinen daalia ei jää yhtään pinkkiä huonommaksi kukinnassa. Toivottavasti ensi vuonna muistan paremmin latvoa daalioitani, jotta ne haarautuisivat ja jäisivät vähän matalammiksi, kuin nyt.

Kasvimaan reunalla kukkii vielä yksi hennompi sormustinkukka. Tämä kesä taitaakin jäädä varsinaisena sormustinkukkien valloituksena mieleen. Niitä on ollut mitä kummallisimmissa paikoissa. Niiden varret ovat kasvaneet pitkiksi ja aika tanakoiksikin ja ovat myös kukkineet pitkään. Marjapensaiden alla oli jo niin paljon siementaimia, että vähän niitä harvensin. Muuten saavat seikkailla ympäri puutarhaa, kunhan eivät aivan tukehduta muita kasveja.

Ilmeisesti yöt ovat olleet riittävän lämpimiä, sillä krassikin rönsyilee yhä kasvimaan reunalla. Ja kukkii iloisen värisenä. Krasseista olen joskus yrittänyt etsiä erikoisia värejä, mutta pusseista näyttää kuvista ja selityksistä huolimatta tulevan vähän mitä sattuu. Oikeastaan sillä ei ole mitään merkitystä, sillä krassin kuuluukin olla oranssinpunaisenkukertava ja näkyä pitkälle. Se on krassin tehtävä.

Hyötypuutarhapuoli on tänä kesänä mennyt sananmukaisesti täysin pieleen. Kurpitsansiemenet kylvin tarkoituksella melko myöhään, ettei niitä tarvitsisi pitkään ikkunalaudoilla katsella. Itivät hyvin ja aloittivat kasvun. Siirsin ne jossain vaiheessa kesäkuuta kasvariin ja vihdoin kasvimaalle. Vartta kyllä tuli ja myöhemmin myös kukkia runsaastikin, mutta niistä kukista ei oikein ole syntynyt mitään. Yksi pienen ilmapallon kokoinen kurpitsanmöllykkä kasvustossa näkyy köllöttävän. Jättikurpitsaa siitä tuskin ehtii tulla.

Sama huono tuuri on koettu kasvarissa. Tomaatteja alkoi vihdoin jossain vaiheessa kesää tulla, mutta vasta nyt ensimmäiset ovat muuttuneet punaisiksi. Liika kosteus on piinannut kasvihuonetta. Olen pitänyt siellä öisin lämmitintä ja käynyt aurinkoisina päivinä aukomassa ovea, mutta kun ulkonakin on ollut melkoisen kosteaa. Meidän kasvariin ei paista riittävästi aurinko, vaan minkäs mahdat. Kunnan metsä varjostaa liikaa ja laitankin kaiken toivoni siihen, ettei kunnalta lopu juuri nyt rahat, kun olisi meidän alueen vuoro saada kohennusta. Kunnostusprojektia on jo aiemminkin rahapulan vuoksi siirretty.

Kosmoskukan nuppu

Illat senkun pimenevät. Kello on seitsemän ja ulkona on jo hämärää. Tosin tänään se johtuu taivaan peittäneistä sadepilvistä, mutta varhainhan aurinko jo muutenkin laskee. Ulkona on mukava puuhata, etenkin näin lämpiminä päivinä. Ensimmäiset sipulitkin on jo laitettu multiin ja seuraavat jo odottavat vuoroaan. Eilen hamstrasin kauppareissulla kynttilöitä, sillä nyt jos koskaan on niiden aika.

Punahatut ne vaan kukkii

Ihan ei vielä ole viikonloppu, mutta sen verran lähellä, että voinen jo toivottaa kaikille leppoisaa ja raikasilmaista viikonvaihdetta!

Turhaa herkkänahkaisuutta kenties...

Teresanruusu innostui uuteen kukintaan

Tykkäättekö kierrättää vieraitanne puutahassanne? Minä tykkään. Puutarha on minulle tärkeä paikka ja välillä taidan olla vähän liiankin innoissani kaikesta siellä tekemästäni. En ehkä riittävän hyvin ymmärrä, ettei kaikkia kasvit kiinnosta samalla tavoin, kuin itseäni.

Sinipiikkiputkessa on oma herkkyytensä

Välillä tuntuu, ettei varsinkaan niitä muutoksen kourissa olevia ja hiljan aukikaivettuja kukkapenkkejä ole erityisen viisasta esitellä muille ihmisille. Joskus tulee mieleen vanha sanonta, ettei keskeneräistä työtä pidä näyttää hullulle eikä lapselle. No, lapset eivät meillä yleensä alapihalle edes mene, kun leikkimökki sijaitsee yläpihalla. Jonkun hulluutta on taasen vaikea päältä katsoen arvioida. Niinpä useimmat meille eksyvät ihmiset tuppaavat saamaan pihaesittelyn näköön katsomatta.

Punertava päivänlilja kukkii ja kukkii

Monet toki ymmärtävät, etteivät kasvit yksinkertaisesti voi näyttää hienoilta ja hyvinvoivilta huhtikuusta lokakuuhun ja että hiljan istutetun ruusupensaan täysimittaiseksi kasvamiseen menee useampi kuin yksi kesä. Tai että joku tykkää tasaisen nurmikon sijasta täyttää puutarhansa kukkapenkeillä ja kummallisilla puutarhaan löyhästi liittyvillä härpäkkeillä. 

Mutta voi, millaisia ristiriitoja syntyykään puutarhakierroksella sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä puutarhan pitää olla mahdollisimman helppo ja yksinkertainen. Siis usein sellainen, jossa samettisen vihreä nurmi - tai ainakin vihreä nurmi - tai ainakin nurmi - peittää tontin taloa lukuunottamatta. Ja jossa sen nurmen ja talon lisäksi sisäänkäynnissä on asfaltilla tai laatoituksella päällystetty kahden auton paikka. Ja paikka roskalaatikolle tietenkin.

Sulkajaloangervo

Miten minä kerta toisensa jälkeen sorrun ylpeänä esittelemään tekemisiäni ja selostamaan suunnitelmiani ihmisille, joiden silmistä näen jo kierroksen alkutaipaleella, ettei kiinnosta. Jotka katsovat minua ja puutarhaani säälivän näköisinä ja odottavat vain hetkeä, jolloin pääsevät kertomaan hengenheimolaisilleen, millaisessa rytöpesässä taas tuli vierailtua. Tai vähintäänkin illalla nukkumaan mennessään tokaisevat elämänkumppanilleen, että "kaikkea sitä näkeekin, ei minkäänlaista järjestystä eikä tyylikkyyttä".

Lilja Stargazer kasvoi pöheikköön vaikeasti kuvattavaksi

Tällaisille ihmisille on turhaa jutella ruusujen leikkaustavoista tai luetella jossain penkissä kasvavien liljojen nimiä. Heille kun usein lilja on vain lilja ja ruusujenkin suhteen ihmetellään, kasvaako Suomessa muitakin kuin kurttulehtiruusu ja maljakkoon asetettavat leikkoruusut.

Punatähkä Lidlin kevättarjouksesta

Milloinkahan sitä oppii, ettei kaikkien ihmisten sanomisista kannata välittää. Että aikuisella ihmisellä on kaikki valta ja oikeus tehdä puutarhassaan tismalleen niin kuin itse tahtoo. Siirrellä kasvejaan vaikka kerran viikossa tontin toisesta nurkasta toiseen, jos itse niin parhaaksi näkee. Välittämättä trendeistä tai mistään muustakaan normista, jonka joku toinen sanelee. Ei ole oikeaa tai väärää puutarhaa. On vain puutarhoja, joista itse kukin tekee omanlaisena. Ja jotka juuri siksi ovat niin houkuttelevia ja kiinnostavia.

Ukonhattukin vielä kukkii

No, nyt tuli taas hiukan avauduttua. Ja purkauduttua. Tämän kun olen tehnyt, on taas keveä mieli ja voin jatkaa syystyölistan laatimista. Jonkin verran on tiedossa siirtelyä ja mielellään myös jotain ihan uuden istuttamista. Onneksi meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Muutenhan ei mitenkään olisi mahdollista löytää aina vain uudenlaisia ja toinen toistaan hienompia puutarhoja. Sellaisia, joita täällä puutarhablogimaailmassa on esillä. Osan olen jo löytänyt, mutta varmasti on vielä monta hienoa puutarhaa löytymättä. Kohti uusia löytöjä siis reippain mielin!
 
 

Mustia aukkoja tekemässä

Syksy etenee vääjäämättä, mutta aivan upean lämpimissä merkeissä. Tänään pääsin monen päivän tauon jälkeen pihalle myllertämään. En kyllä vaihtaisi muutaman tunnin lapiohommia salilla hikoilemiseen, sillä niin paljon mukavampaa minusta on touhuta ulkona raittiissa ilmassa ja saada siinä ohessa jotain konkreettista aikaan. Ostin viime viikolla taimikaupan syysalesta 4 kpl Himalajanesikkoa, 2 kpl Syysleimu Europaa, 1 kpl Punatähkän ja 3 kpl Syyshohdekukkaa. Miksikö tuollaiset kappalemäärät? Ihan siksi, että tuon verran kutakin kasvia oli enää jäljellä. Ja näitä kasveja en laisinkaan lähtenyt tarkoituksella taimikaupasta ostamaan, vaan tulin nyt poikenneeksi matkan varrelle sattuneeseen kauppaan. Kummasti sieltä tuppaa aina mukaan jotain lähtemään. Varmaan ymmärrätte? Nyt nuo ostokset sitten piti saada multaan ja reippaana lähdin aamulla niitä istuttamaan. 

Meikäläisen puutarhahommat harvoin alkavat sillä, että istutan hankitun taimen sille etukäteen valmistettuun paikkaan. Ei, vaan yleisimmin lähden ensin siirtämään jotain kasvia pois tieltä, jotta saan uudelle kasville sopivan paikan. Nyt sitten kissanminttu jouti siirtymään, sillä Juuso oli litistellyt sitä niin tehokkaasti, että päätin siirtää sen alapihalle "varalaskeutumispaikaksi" kutsumaani tilaan. Tuo pläntti sijaitsee viljelylaatikoiden päässä, entisellä kasvimaalla. Noita viljelylaatikoita rakentaessani jätin vanhaa kasvimaata sen verran avoimeksi, että voisin tarvittaessa istuttaa avomaalle jotain. Paikka onkin osoittautunut varsin tarpeelliseksi, sillä aina löytyy kasveja, joille ei ehkä heti löydy varsinaista sijoituspaikkaa. Nyt sitten kissanmintut pääsivät tuolle paikalle ja siihen Juuso pääsee hyvin peuhaamaan minttujensa sekaan. Aika sitkeä kasvi tuo kissanminttu kyllä on, sillä ei se kovin huonovointinen ole Juuson rakkaudentunnustusten jälkeenkään.

Ehkä olisi pitänyt ottaa minulta lapio kokonaan pois saatuani kissanmintut alapihalle, sillä palasin olopihan penkkiin ja ryhdyin mittaamaan sitä turhankin arvostelevasti. Tuo tuijotus johti siihen, että kohta huomasin kaivavani penkin takareunasta pois ruusuangervoja, joiden sijainti oli häirinnyt minua jo pitkään, mutta vasta nyt oivalsin, mitä niille tässä tapauksessa pitäisi tehdä. Angervot saivat siirtyä sireenien toiselle puolelle, jonne Ukkokulta rakensi pari-kolme vuotta sitten (olisiko jo niin pitkä aika) tukimuurin. Rinne on sen verran jyrkkä, että multa valui sireenien juurelta pois ja muutenkin näkymä oli aika ruma. Alkuun kärräsin tukimuurin täytteeksi haravoituja lehtiä, risuja ja mitä nyt puutarhassa kaivamalla ja muuten touhuamalla syntyvää eloperäistä materiaalia tulee. Päällimmäiseksi sinne on laitettu kasvihuoneen pohjan kaivamisesta syntynyttä maata. Maa-aines on päässyt hyvin painumaan ja tänään noita angervoja sinne istuttaessani saatoin todeta, että ainakin lieroja tuossa täyttömaassa on runsaasti.

Kissanminttujen ja angervojen jäljiltä olopihalla on nyt hulppeasti tilaa uusille kasveille. Punatähkä ja syyshohdekukat pääsivät suunnitellusti kissanmintuilta vapautuneeseen paikkaan, mutta samalla siirtyi myös jouluruusu pois tuosta keväisin niin jäisestä kukkapenkin reunasta. Kokeeksi tyrkkäsin kesän runkoverenpisaran ruukussa viettäneen ketoneilikan jouluruusulta vapautuneeseen kohtaan, samoin yhden Himalajanesikon. Luulenpa, että koko tuo myllerryksen kohteeksi joutunut alue tulee kokemaan vielä muutoksia, sillä minusta se on jo pitkään kaivannut jotain selkeyttä. Nyt suuren osan penkin oikean puoleisesta "siivestä" on täyttynyt lähinnä kevätkaihonkukasta, pikkutalviosta ja suikeroalpista. Myös ihan tavallinen akileija on kovasti siementänyt ja niitä kaivoin nyt useamman kunnon juurakon ylös. Se on toki ihan nätti, mutta ei kuitenkaan niin nätti, että joka penkissä pitäisi kukkoilla.

 
Harvoin muuten taimikaupasta saa näin uhkeita taimia, kuin tässä kuvassa esiintyvä Punatähkä. Siinä on monta tanakkaa kukkavartta ja purkissa oli erittäin hyväkuntoinen juuristo. Tällaisia on ilo istuttaa.

Alapihan kiemurapenkistä lähti myös Kultapiisku Juuson kissanminttujen seuraksi. Tuo puska on yksinkertaisesti aivan liian suuri ja hallitseva kivipenkkiin. Samoin kaivoin penkistä pois muutaman vuorenkilven, joita sinne penkin alkuaikoina täytteeksi istutin. Nyt penkissä on jo kaikenlaista muuta, joten vuorenkilvet eivät enää oikein sovi joukkoon. Niille kyllä löytyy muita paikkoja ja onneksi ne ovat varsin kiitollisia siirrettäviä. 

Kiemurapenkissä ammottaa nyt musta aukko, johon tässä vaiheessa ei ole mitään istutettavaa. Parempi näin. Jollen tämän syksyn aikana hanki mitään, jääköön kevääseen. Oikeastaan on mukavaa ajatella, että kesän aikana lukuisista puutarhablogeista bongaamilleni kivoille ehdokaskasveille löytyy vapaita istutuspaikkoja. 

Ja kyllä se kasvihuoneen rakentaminenkin edistyy. Ukkokulta on miettinyt erilaisia vaihtoehtoja ja suunnitellut tuota perustusta oikein ajan kanssa. Välillä istumme kumpikin viljelylaatikon reunalla pohtimassa erilaisia ratkaisuja. Jälleen kerran olen saanut todeta, että toisinaan myös hiljaa hyvää tulee. Siis sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää ainakin joskus paikkansa. 

Mukavaa viikon alkua kaikille!