Puutarhan syystöitä

Aikansa kun haikailee menneen kesän perään ja vähän mariseekin aikaistuvaa pimeyttä ja lisääntyvää koleutta, huomaa kuitenkin kummasti solahtavansa tähän syksyn tunnelmaan. Pari viimeisintä yötä on jo ollut melko viileää, meidän alapihan mittari näytti viime yöltä +2 astetta. Auringonpaisteisella pihalla on mukava puuhata, vaikka syystyöt eivät niitä hauskimpia olekaan. Tai ehkä joku tykkää kesäkukkien kompostiin kantamisesta ja kasvihuoneen siivoamisesta. Minä en.

Eilen vuoroin paistoi, vuoroin taivas vetäytyi paksuun pilveen. Aamupäivän hennossa pilvisyydessä alkoi kuulua komeaa kurkien ääntelyä ja pitkään katselin noiden isojen lintujen kokoontumisajoja taivaalla. Kunnes ne vihdoin saivat porukan koolle ja sopivasti tuulta siipiensä alle jatkaakseen matkaansa ilmeisesti kohti meren rantaa.

Eilen päätin ryhdistäytyä ja laittaa syyssipulit maahan. 350 tulppaania, narsissia, laukkaa ja krookusta ja muutama muukin peittyi multaan. Muutaman liljansipulin laitoin maahan jo viikko sitten, kun siivosin kesäkukkaruukkuja. Tällä kertaa sipulitalkoot sujuivat helposti, sillä monessa kukkapenkissä on tapahtunut loppukesän aikana melkoista mylläystä, eikä siis tarvinnut kovin paljon varoa olemassa olevien kasvien juuristoja. Suurimman osan tulppaaneista laitoin naapurin aidan viereen loppukesästä rakentuneeseen ruusupenkkiin. Ruusupensaat ovat vielä sen verran matalia, että tulput näkyvät hyvin keväällä.

Ehkä sitä voisi vielä hakea kaupasta pikkusipuleita. Vaikkapa kevätkirjotähtiä ja scilloja tai mitä nyt kaupoista vielä löytyy. Muissa asioissa viikonvaihteessa puutarhakaupassa käydessäni totesin, että hyvin ovat hyllyt tyhjenneet.

Sipulit multaan saatuani leikkelin kuivuneita perennoja. Kurgaanista, väsähtäneiden pikkusydänten lehtien joukosta löysin tuon kuvassa olevan asterin. Milloin mahdan sen Kurgaaniin istuttaneeni, mutta sinne se on hukkunut pikkusydänten joukkoon. Nyt pelastin sen Kiemurapenkkiin. Väri on nimittäin aika kaunis.

Kyllähän pihasta löytyy tekemistä, vaikka toisille jaettavaksi, mutta pitkään mieltä nyppinyt nurmikon pätkä Hortensiapenkin ja Ruusukolmion välissä alkoi yksinkertaisesti suorastaan huutaa poistamista. Ei muuta kuin kottikärryt ja lapio paikalle ja nurmea kuorimaan. Koska varastoistani ei löytynyt palastakaan maanrakennuskangasta eikä yhtään hylättävää mattoakaan, kasasin mullasta kuorittuun paikkaan sanomalehteä ja päälle kivituhkaa. Sitten upotin kivituhkaan alkukesästä betonista valamani pitkulaiset kivet ja pyörylälaatat sekä muutaman kaivuuhommassa ylös nousseen pikkukiven. Taas on neliön verran vähemmän leikattavaa ja Kriikunapolku on saanut hiekkapinnan sen joka suunnasta.

Eilen päivä loppui kesken, joten tänään palasin pihamaalle heti aamusta. Päätin tyhjentää kasvarin, sillä ei siellä kannata enää pitää lämpöä muutaman tomaatin vuoksi. Vihreitä tomaatinraakileita oli kyllä kukkura vadillinen ja muutama chilinpoikanen siihen päälle. Päätin sisälle päästyäni googlettaa ohjeita, joilla voisin hyödyntää tomaatit.

Mielessäni pyöri koko ajan "Paistetut vihreät tomaatit" -niminen elokuva vuodelta 1991. Siinä muistaakseni vihreät tomaatit siivutettiin ja paistettiin pannulla. Siihenkin löysin ohjeen, mutta paremmaksi koin kuitenkin säilykkeet. Niinpä minulla on nyt muutama purkillinen etikkaisessa mausteliemessä keitettyjä kokonaisia tomaatteja ja valkosipulilla ja mausteilla höystettyä tomaattimarmeladia.

Kasvimaalta löytyi myös yksi ainokainen kurpitsanmöllykkä. Se painoi reilun kilon ja lohkeili pudotessaan vaa'alta. Siemenpussin mukaan tästä piti tulla jättikurpitsa, mutta taisi kesän päättyminen katkaista kasvun tykkänään. Hedelmäliha oli kauniin keltaista, joten siitäkin piti keksiä jotain herkullista.

Valmistin kurpitsasta sitruunaista, mausteilla höystettyä marmeladia. Ihka ensimmäisen kerran elämässäni. Yleensä meillä kurpitsat ovat päätyneet pikkelsiksi ja sen tekeminen on ollut Ukkokullan heiniä. 

Joitakin kuivuneita perennoja olen penkeistä leikannut ja silpunnut kompostiin. Huolestuneena katsoin tänään, miten kaikki kompostit täyttyvät uhkaavasti ennen kuin ollaan päästy syystöiden alkua pidemmälle. Yleensä pyrin huolehtimaan siitä, että ainakin kaksi neljästä lehtikompostista on näin syystöiden alussa tyhjillään. Loppukesään ajoittuneet kukkapenkkien myllerrykset ovat täyttäneet kompostit ja nyt pitää keksiä, minne kaikki maatumisvuoroaan odottavat puutarhajätteet sijoitan. Pitäisiköhän rakentaa vielä yksi lehtikomposti?

Haravoimista ei kannata vielä edes aloittaa. Tosin hiekkakäytäviltä käyn välillä rapsuttamassa ylimääräiset lehdet pois. Ne kun tuppaa tulemaan jaloissa sisälle. Sisäänkäynnin isoihin ruukkuihin ostin 80-senttiset sypressit talveksi. Joskus olen laittanut niihin joulun aikaan valot. Yritin valita mahdollisimman suorat puut, mutta ne olivat olleet varmaankin kaupan säilytyksessä sellaisessa kasassa, ettei hyvällä tahdollakaan löytynyt suoria sypressejä. Koitin suoristaa niitä istuttamalla multapaakut vinoon, mutta yhä ovat kallellaan. Täytyy kehitellä jotain.

Puutarhassa on vielä kohtalaisen vihreää ja runsaan näköistä, mutta paljaitakin paikkoja sinne tänne syntyy. Lähialueen koivut ovat jo osan lehdistään pudottaneet ja muissa puissa keltaisuus alkaa olla vallitsevaa. Muutama kunnolla kylmä yö ja lehtien rapina kiihtyy. Omenapuut tosin tyhjenevät syreenien kera vasta viimeisinä.

Syysvuokko ei pienistä halloista näytä pelästyvän. Se avaa nupun toisensa perään. Paljon olen kukkapenkkejä tänä kesänä muokannut ja uusiakin kasveja istuttanut. Tulee olemaan jännittävää seurata, mitä mistäkin keväällä nousee. Nyt vain pitäisi malttaa elää tämä syksy ja talvi pois päiväjärjestyksestä ja sitten on taas kevät. Kylläpä jo vatsanpohjassa kutkuttaa.