Hauskaa vappua!

 

"Miten ihmeellistä on olla elossa, kirsikankukkien alla." 

- Kobayashi Issa -

(japanilainen runoilija)

 

HAUSKAA VAPPUA!

 

 

Lottovoittoa odotellessa

Rosa Hurdalissa on hurmaava kiulukka

Kylmien säiden ja muiden kiireiden vuoksi pihalla touhuaminen on jäänyt minimiin. Eipä ole edes kameran kanssa tullut ulkona kierreltyä. Koska kännykkä on yleensä taskussa, sillä tulee yksittäisiä kuvia näpsittyä, mutta laadun suhteen on sitten niin ja näin.

Eräänä päivänä pureuduin sellaiseen suururakkaan, jota en tee joka vuosi. En edes joka toinen. Nimittäin kirjahyllyn siivoaminen. Meidän huushollissa on edelleenkin niinkin epämuodikas huonekalu, kuin kirjahylly. Ja jopa sen aidoimmassa tarkoituksessa eli täynnänsä kirjoja. Tyhjensin kaikki hyllyt, tomutin kirjat ja pyyhin pinnat. Sen jälkeen aakkostin edellisen siivousurakan jälkeen hankitut kirjat aiempien joukkoon ja lisätilaa uusille kirjoille tehdäkseni tiivistin kirjoja paikoin toistensa taakse.

Puutarha- ja luontokirjat siirsin omaan yksikköönsä siten, että ne ovat nyt kaikki samassa paikassa. Uskokaa tai älkää, mutta hommaan upposi kuusi tuntia. Eräälle tuttavalle kirjahyllysiivouksesta kertoessani sain kommentin, että kannattaisi ehkä luopua moisista turhuuksista, kun niitä harvemmin tulee sen ensimmäisen kerran luettua. Pikkaisen harmistuin, sillä kirjat ovat minulle tärkeitä ja vertaan niitä pikemminkin taideteoksiin, kuin turhanpäiväiseen tavaraan.

Kirjoilla ei tänä päivänä ole rahallista arvoa muulloin, kun juuri kaupasta ostettuina. Niiden arvo onkin sisällössä sen mukaan, kuinka itse kukin niitä arvottaa. Viikolla uutisoitiin, miten 3-vuotiaiden sanavarasto on huvennut. Vanhemmat näpyttelevät kännyköitä ja tablettejaan sen sijaan, että puhuisivat ja lukisivat jälkikasvulleen. Minulle lukeminen on ollut osa elämää ihan lapsesta saakka. Siksi pidin tärkeänä, että myös omat lapseni löytäisivät kirjojen maailman. Kävimme kirjastossa ahkerasti, ostin heille kirjoja ja luimme paljon. Se on kantanut hedelmää, sillä etenkin vanhempi heistä on intohimoinen lukija. Kirjat ja lukeminen on avain oppimiseen ja sivistykseen. Onneksi meillä Suomessa on erinomainen kirjastolaitos, joka takaa kaikille mahdollisuuden lukea monipuolisesti ja laadukkaasti.

Tänään sain vihdoin myös syksyisen ikkunanpesuruljanssin alkuun. Päätin, etten yritäkään pestä kaikkia huushollin laseja kertaheitolla. Nyt on takkahuoneen ja olohuoneen ikkunat pesty. Kaikki kuusi pintaa jokaisesta ikkunasta. Kunhan voitan lotossa, palkkaan ihan ensimmäiseksi meille ikkunanpesijän. Sen verran tylsää hommaa lasien kuuraaminen on.

Sukkiakin on tullut kudottua. Enpä osaa istua telkun ääressä tyhjin käsin. Olen opetellut uusia juttuja, joihin kimmokkeen yleensä löydän fb:n Voihan villasukka -ryhmästä. Yläoikeassa kuvassa on pystyraitasukka, jonka ohje on todella helppo. Tärkeintä tuossa mallissa on muistaa kirjoneuleen vinkit ja nehän minulta unohtuivat. Tuli aivan liian tiukkaa. Saattaa olla, että puran sukat ja kudon ne uudelleen. Mallissa kudotaan resorin jälkeen 2 silmukkaa oikein vuorotellen kahdella raitalangalla. Alimmissa sukissa harjoittelin kuvion kirjomista jälkikäteen silmukoiden. Ei näköjään sekään minun juttuni, mutta ehkä harjoittelen sitä vielä toistamiseen.

Tämä ihastuttava kudin kädessä istuva punamekkoinen Tontukka muutti meille Vanha sauna, koukussa saveen -blogin Sirpan pajasta. Työhuoneen ikkunalauta ei ole neidin lopullinen sijoituspaikka, mutta hän saa toistaiseksi viettää hetken ihasteltavanani.

Kylän keskustassa olevan kirsikan syysloistoa

Oikein mukavaa lauantai-iltaa kaikille! Minä lähden tästä laiskottelemaan...
 

Tomaatin maku suussa pilviä katselen

Tomaatti Tigarella

Silloin tällöin kannattaa näköjään ääneen manailla jotain asioita. Vain muutama päivä sitten harmittelin tomaattieni vihreyttä. Kun ne eivät meinaa millään punastua. Taisivat harmitteluistani säikähtää ja pelästyä joutuvansa vihreinä sisälle kypsymään. Eilen huomasin, että useampikin tomaatti erottui punastuvana läikkänä terassin seinää vasten nojaavasta vihreästä lehdistöstä. Ai, että. Johan tässä vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta päästä piakkoin puraisemaan ihan omakasvattamaa tomaattia.

Eilen kärräsin oksahaketta omenapuille ja samalla aloitin Ruusupuiston rakennustyöt. Ruusupensaita on toki jo istutettu, mutta lisää olisi tarkoitus laittaa. Toistaiseksi uusimpien ruusupensaiden välit ovat olleet nurmella, mikä ei kyllä ole paras mahdollinen ratkaisu. Tuollaisten pienten lämpäreiden leikkaaminen on viho viimeistä hommaa ja koko ajan saa varoa, ettei samalla hurista vaikkapa kukkimaan intoutuneen Ritausman yli. Sen sijaan, että olisin alkanut kaivaa nurmea pois, peitin kolmen ruusupensaan välisen alueen märillä sanomalehdillä ja oksahakkeella. Se ei ehkä ihan riitä tukehduttamaan nurmen kasvua, mutta jatkan työstämistä jossain vaiheessa kippaamalla päälle kompostia. Ehkä istutan tuohon keskelle yhden pensaan lisää. Täytyy vielä mittailla, onko se tilana riittävä. Voipi olla, että keskelle tuleekin pieni polku, jotta ruusuja pääsee ihailemaan eri puolilta. Pääasia on kuitenkin, että nurmi tältä alueelta vähenee tai katoaa kokonaan.

Kirsikkapuu? Schalinin-, Kuriilien- vai mikä kirsikka?

Naapurin miniä on opiskelujensa ohessa puutarhaliikkeessä töissä. Viime syksynä sain häneltä pienen kirsikkapuun, josta oli nimilappu kadonnut. Tyttö arveli, että kyseessä olisi jokin "vuoristokirsikka". Kenties Schalinien tai Kuriilien kirsikka. Istutin kirsikan alapihalle ja se näytti ennen lehtien pudottamista ihan hyvinvoivalta. Suojasin sen verkolla ja keväällä odottelin uusien lehtien ilmestymistä. Ei tullut lehtiä ja muutenkin puu näytti kovin kuolleelta. Heinäkuussa kaivoin maassa törröttävän kepakon ylös ja laitoin paakun kuivumaan puupinon viereen. Tarkoitus oli myöhemmin ravistaa paakusta mullat pois ja pilkkoa puu hävitettäväksi. Suuren suurihan se ei alun alkaenkaan ollut. Yhtenä päivänä puun vieritse kulkiessani silmäkulmani huomasivat multapaakusta kohoavan jotain vihreää. Puu oli alkanut versoa varren alaosasta uudelleen ja laitoin paakun ämpäriin imemään vettä. Sehän oli ollut kuivalla maalla jo pidemmän aikaa. Viime viikolla istutin puun maahan ja se on jo tehnyt lisää uusia lehtiä. Toivottavasti puu ehtii vankistua ennen talvea vielä lisää ja toivottavasti se selviytyy tulevasta talvesta. Tietenkin toivon myös, että puu on todellakin jokin kirsikka, eikä mikä tahansa rikkakasvi, joka on keksinyt oivallisen väylän päästä puutarhani suojatiksi.

Syyshortensia Vanille fraise

Eilen illalla puutarhakierrosta tehdessäni löysin myös tänä kesänä istuttamastani Syyshortensia Vanilla fraisesta tuoreita nuppuja. Hän siis aikoo ilahduttaa minua kukkimalla ihan ensimmäisenä kesänään. Hienoa. 

En myöskään malta olla suitsuttamatta alapihan Kurgaanissa kasvavia ruusuja. Yksi niistä on joskus taimitarhalta ostamani jaloruusu (oikea yläkulma), Viktoria-ruusun (vasen yläkuva) sain naapurin miniältä ja muut sekä minun että äitini saamia äitienpäiväruusuja. Kaikkien noiden ruusujen kukinta on huiman runsasta ja terveenoloista. Ruusut varmasti pitävät tästä valoisasta, kuivasta ja "hyvin tuuletetusta" paikasta. Alapiha muodostaa jonkinlaisen kattilan, jota suojaa kahdelta sivulta korkeaksi kasvaneet puut, yhdeltä sivulta rinne, jonka laella on meidän talomme ja yhdeltä sivulta naapurin talo ja puutarha. Kurgaani kohoaa sen verran maantasosta, että vesi ei taatusti jää seisomaan ruusujen juurille..

Tänään saimme herätä vesisateeseen ja sadekuuroja on tullut myös pitkin päivää. Parhaillaan paistaa aurinko, mutta lisää sadetta on luvassa. Mitenkään kylmää ulkona ei ole, vaikka tämä melkeinpä normaali kesälämpötila vähän viileältä tuntuukin edellisten viikkojen hikoiluilmojen jälkeen. Taivaalla purjehtii jos jonkinlaisia pilvimuodostelmia ja välillä tuntuu, että jokainen niistä ansaitsisi tulla kuvatuksi. Ehkä menenkin tästä pihakeinuun loikoilemaan ja katselemaan tuota taivasnäkymää.