lauantai 10. lokakuuta 2015

Lottovoittoa odotellessa

Rosa Hurdalissa on hurmaava kiulukka

Kylmien säiden ja muiden kiireiden vuoksi pihalla touhuaminen on jäänyt minimiin. Eipä ole edes kameran kanssa tullut ulkona kierreltyä. Koska kännykkä on yleensä taskussa, sillä tulee yksittäisiä kuvia näpsittyä, mutta laadun suhteen on sitten niin ja näin.


Eräänä päivänä pureuduin sellaiseen suururakkaan, jota en tee joka vuosi. En edes joka toinen. Nimittäin kirjahyllyn siivoaminen. Meidän huushollissa on edelleenkin niinkin epämuodikas huonekalu, kuin kirjahylly. Ja jopa sen aidoimmassa tarkoituksessa eli täynnänsä kirjoja. Tyhjensin kaikki hyllyt, tomutin kirjat ja pyyhin pinnat. Sen jälkeen aakkostin edellisen siivousurakan jälkeen hankitut kirjat aiempien joukkoon ja lisätilaa uusille kirjoille tehdäkseni tiivistin kirjoja paikoin toistensa taakse.


Puutarha- ja luontokirjat siirsin omaan yksikköönsä siten, että ne ovat nyt kaikki samassa paikassa. Uskokaa tai älkää, mutta hommaan upposi kuusi tuntia. Eräälle tuttavalle kirjahyllysiivouksesta kertoessani sain kommentin, että kannattaisi ehkä luopua moisista turhuuksista, kun niitä harvemmin tulee sen ensimmäisen kerran luettua. Pikkaisen harmistuin, sillä kirjat ovat minulle tärkeitä ja vertaan niitä pikemminkin taideteoksiin, kuin turhanpäiväiseen tavaraan.


Kirjoilla ei tänä päivänä ole rahallista arvoa muulloin, kun juuri kaupasta ostettuina. Niiden arvo onkin sisällössä sen mukaan, kuinka itse kukin niitä arvottaa. Viikolla uutisoitiin, miten 3-vuotiaiden sanavarasto on huvennut. Vanhemmat näpyttelevät kännyköitä ja tablettejaan sen sijaan, että puhuisivat ja lukisivat jälkikasvulleen. Minulle lukeminen on ollut osa elämää ihan lapsesta saakka. Siksi pidin tärkeänä, että myös omat lapseni löytäisivät kirjojen maailman. Kävimme kirjastossa ahkerasti, ostin heille kirjoja ja luimme paljon. Se on kantanut hedelmää, sillä etenkin vanhempi heistä on intohimoinen lukija. Kirjat ja lukeminen on avain oppimiseen ja sivistykseen. Onneksi meillä Suomessa on erinomainen kirjastolaitos, joka takaa kaikille mahdollisuuden lukea monipuolisesti ja laadukkaasti.


Tänään sain vihdoin myös syksyisen ikkunanpesuruljanssin alkuun. Päätin, etten yritäkään pestä kaikkia huushollin laseja kertaheitolla. Nyt on takkahuoneen ja olohuoneen ikkunat pesty. Kaikki kuusi pintaa jokaisesta ikkunasta. Kunhan voitan lotossa, palkkaan ihan ensimmäiseksi meille ikkunanpesijän. Sen verran tylsää hommaa lasien kuuraaminen on.


Sukkiakin on tullut kudottua. Enpä osaa istua telkun ääressä tyhjin käsin. Olen opetellut uusia juttuja, joihin kimmokkeen yleensä löydän fb:n Voihan villasukka -ryhmästä. Yläoikeassa kuvassa on pystyraitasukka, jonka ohje on todella helppo. Tärkeintä tuossa mallissa on muistaa kirjoneuleen vinkit ja nehän minulta unohtuivat. Tuli aivan liian tiukkaa. Saattaa olla, että puran sukat ja kudon ne uudelleen. Mallissa kudotaan resorin jälkeen 2 silmukkaa oikein vuorotellen kahdella raitalangalla. Alimmissa sukissa harjoittelin kuvion kirjomista jälkikäteen silmukoiden. Ei näköjään sekään minun juttuni, mutta ehkä harjoittelen sitä vielä toistamiseen.


Tämä ihastuttava kudin kädessä istuva punamekkoinen Tontukka muutti meille Vanha sauna, koukussa saveen -blogin Sirpan pajasta. Työhuoneen ikkunalauta ei ole neidin lopullinen sijoituspaikka, mutta hän saa toistaiseksi viettää hetken ihasteltavanani.

Kylän keskustassa olevan kirsikan syysloistoa

Oikein mukavaa lauantai-iltaa kaikille! Minä lähden tästä laiskottelemaan...
 

36 kommenttia:

  1. Between, meilläkin on kirjahylly ja aiomme sen myös pitää. Lundia hienosti sanottuna kirjastossa, joka tarkoittaa huonetta, joka on vapaa kirjoille ja mun työpöydälle. Kiitos vinkistä: Pakko tehdä tuo pölytys vielä tänä vuonna!

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, olisin voinut vaikka lyödä vetoa, että juuri teillä on kirjahylly. Minulla olisi ollut paljonkin sanottavaa kirjoista ja kirjahyllyistä, mutta jääköön tällä kertaa. Myös meidän hyllymme on Lundia, jonka ensimmäiset osat hankittiin 70-luvulla. Se on edelleen yksi parhaista kirjahyllyistä sen erinomaisen muunneltavuuden vuoksi. Harmi, että uudet Lundia-osat maksavat nykyisin melkoisesti. Onneksi vanhoja osia on hyvin saatavilla mm. Tori.fi:stä. Ja meidänkin kirjamme asuvat huoneessa, jota kutsumme kirjastoksi. Kirjojen lisäksi sinne mahtuu juuri ja juuri sohva, jossa voi loikoa kirjoja lukien. Enkä tule kirjoista ja kirjahyllystä luopumaan. Päinvastoin, kirjat lisääntyvät ja valloittavat.

      Poista
  2. Meilläkin on kirjahylly eikä pois lähde! Kirjat on intohimoni, saatan lukea samoja kirjoja uudestaan ja uudestaan. Ja vaikka netistä löytyy paljon tietoa niin onhan se ihan erilaista hakea tieto kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Katja, että löytyy muitakin kirjahulluja. Ei mikään nettitieto korvaa sitä tunnetta, kun saa käsiinsä hyvän kirjan ja aloittaa sen lukemisen.

      Poista
  3. Minä puolestani olen opetellut luopumaan kirjoista. Tietenkin olohuoneessa on kirjahylly ja siinä kirjoja, joihin palataan uudelleen ja uudelleen, mm. ihana Seitsemän veljestä! Koetan kuitenkin karsia kaikkea turhaa tavaraa, jota on kertynyt ja yritän elää yksinkertaisemmin. Onneksi on kirjasto! Ikkunanpesu on kyllä hommaa, jota aina tulee lykättyä. Nyt syksyllä sain pestyä ulkoa ikkunat, mutta Valio taisi sotkea ne ja pitäisi pestä uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on onneksi oma huone kirjoille ja muutenkin tilaa. Tavaroista luopumista minäkin olen opetellut ja sen suhteen pyrin tekemään ratkaisut jo kaupassa eli mietin kerran jos toisenkin, tarvitsenko jotain hypistelemääni tavaraa. Usein se jää kauppaan. Myös kirjoja ostaessani ostan sellaista, mikä miellyttää ja minkä tiedän varmasti lukevani. Enimmäkseen haen lukemista kirjastosta.
      Vihdoin on ikkunat pesty. Tai vielä odottaa kaksi autotallin pikkuikkunaa.

      Poista
  4. kuullessani viikolla uutisen lasten puheenkehityksestä itsekin hieman jäin sitä miettimään. meilläkin on aina rakastettu kirjoja ja lapsille luettu ja hankittu omia kirjoja aina. vanhin ei ole innostunut lukemisesta, keskimmäinen istuu aina kun mahdollista kirja nokan alla ja nuorimmainen on jotain siltä väliltä;) älä huoli, kyl meitä kirjahulluja riittää, tohdinko edes paljastaa et meiltä löytyy kirjahylly 7 huoneesta, nidemäärää en osaa tarkalleen sanoa kun koskaan ei ole tullut sitä laskettua, sillähän ei ole mitään merkitystä, vaan sillä, et kirjoja todella luetaan myös.
    rentouttavaa lottoiltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa lottoan aika harvoin, enkä lototessani kuitenkaan muista tarkastaa numeroita. Mutta jos voitan, palkkaan ikkunanpesijän. Tänä syksynä häntä ei tosin enää tarvita, sillä eilen ja tänään olen urakoinut kahta autotallin pikkuikkunaa lukuunottamatta kaikki talon ikkunat. Olipa sekin urakka.

      Poista
  5. Voi, voi! Miten luopua kirjasta! Sehän on melkein ystävän hylkäämistä. Kuitenkin, laitan aina jonkin kirjan kirppikseni kirjahyllyyn ja aina joku sieltä katoaa. Ja yritän, siis yritän olla ostamasta uusia. Mutta kun...kirjastostakin poistavat niin hyviä kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi minulla toinen pojista myös rakastaa kirjoja ja näyttää pahalta, kun seuraan hänen tyttärensä kirjainnostusta.

      Poista
    2. Onhan sitä tullut joitakin kirjoja kierrätykseenkin laitettua. Enimmäkseen kuitenkin taloon ostetut kirjat myös tänne jäävät. Enkä edes yritä olla ostamatta uusia kirjoja, sillä se on puutarhan ohella harrastus, johon törsään. Muussa sitten olen huomattavasti maltillisempi.

      Poista
  6. Ja mä kun meinasin ehdottaa, että tuut meille pesee ikkunat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amalia, kaksi päivää ikkunoidenpesua riittää tälle syksylle. Olen aivan naatti. Mistähän löystyisi sellainen ihminen, joka mielellään pesisi toistenkin ikkunat?

      Poista
  7. Melkoinen urakka tuo kirjojahyllyn tomutus! Täytyy tunnustaa, että en edes muista, koska meillä on vastaava operaatio hoidettu - ehkä sit ensi vuonna ... Kirjahyllyjä meillä on useita ja onneksi vain vanhin on avomallia.

    Ikkunoiden pesun meillä on mies hoitanut jo vuosien ajan - olen kiitollinen :)

    Ihana tontukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla pitää aina olla jotain järjestettävää ja siksi kirjahyllykin pääsee säännöllisin välein siivouksen kohteeksi. Toinen syy on se, että sinne pitää saada mahtumaan lisää kirjoja, kun enää ei ole tyhjiä seiniä, jonne uutta hyllyä rakentaisi.
      Onpa meidänkin Ukkokulta joskus takavuosina ikkunoita pessyt, mutta ei näköjään enää. No, tämän syksyn rutistus on nyt tehty. Keväällä sitten taas.

      Poista
  8. Meillä on ollut jo jonkin aikaa puhetta, että pitää ostaa kirjoja hyvin harkiten. Kirjahyllyjä meillä on alakerrassa yksi ja yläkerrassa tavallaan kaksi. Tosin näissä kirjahyllyissä on myös hyllyjä joissa on esillä muutakin kuin kirjoja.
    Itse luen kirjoja moneen kertaan ja palaan niihin useankin vuoden jälkeen, nyt taas on Seitsemän veljestä se jota olen katsellut, eli haen sieltä aina uudestaan kohtia joita sitten luen. Aleksis Kiven kieli on niin rikasta ja varsinkin Seitsemän veljeksen kieli niin mukaansa tempaavaa.
    Toinen ikäväkin puoli on tietysti se vaihe kun joskus tulee sen vuoro kun kirjat pitää tomuuttaa ja siinä samassa yhteydessä järjestää.
    Ikkunan pesu on sellainen kotitaloustyö jonka ensimmäisenä annan pois ja sen aika on varmasti jo ensi kevät. Jostain vain täytyy pihistää, että saan palkattua ikkunanpesijän. Minä en lottoa enkä veikka eli sillä saralla ei ole mitään toivottavaa.
    Tällaisin miettein täältä........

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut klassikot ovat vaan niin hyviä, että niitä jaksaa lukea useaankin kertaan. Olen huomannut, että nuorena luetut kirjat näyttäytyvät ihan uudessa valossa, kun niitä lukee nyt vanhempana. Muutama vuosi sitten kävin lukupiirissä, jossa oli aivan mahdottoman innostava porukka. Luimme sekä uutuuksia että vanhempia kirjoja ja keskustelimme sitten niistä. Se oli antoisaa ja ehkä vielä joskus palaan sellaiseen porukkaan.
      Joka vuosi minäkin mietin, josko maksaisin ulkopuoliselle ikkunoiden pesusta. Sitten käy niin, kuten nytkin, että aloitan ensin yhdestä ikkunasta ja lopulta huomaan pesseeni kaikki. Varmasti vielä tulee sellainenkin päivä, jolloin en yksinkertaisesti enää jaksa. Silloin maksan mielihyvin kätevälle ikkunanpesijälle.

      Poista
  9. Meillä on oma kirjastohuone kirjoille ja kirjahyllyjä kahdella seinällä lähes lattiasta kattoon täynnänsä kirjoja. Näin tulee varmasti aina myös olemaan, sillä mieheni on kova lukemaan. Minä sitten pidän enemän yllä sitä siivouspuolta. No pidän toki lukemisesta itsekkin, vaikka se onkin viime aikoina jäänyt vähemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminenkin tuppaa olemaan kausittaista. Joskus sitä ahmii kirjoja toinen toisensa perään ja sitten on pitkiä aikoja, ettei tahdo saada yhtään kirjaa edes aloitettua. Meilläkin on oma huone kirjoille eli kirjastoksi sitä kutsumme. Me luemme molemmat ja myös lapset lukevat, vanhempi todella paljon. Lapsilla on tapana meillä käydessään napata hyllystä luettavaa mukaansa, sillä he ovat enemmän kirjaston ahkeria käyttäjiä.

      Poista
  10. KIRJAT <3 Minullakin on isot kirjahyllyt, nyt jo kahdessa paikassa, koska tässä talossa on liikaa ikkunoita ja liian vähän ehjää seinäpintaa kirjahyllyille. Kirjat eivät todellakaan ole turhia, niitä on ihana selailla (puutarha- ja käsityökirjat) ja suurimman osan romaaneista olen lukenut useampaan kertaan. Uusia kirjoja ostan harvakseltaan, mutta ne jotka ostan, kiertävät koko lähisuvun. Hyviä lukuhetkiä !!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan pikkutytöstä saakka unelmoin omasta kirjastohuoneesta ja tässä talossa sellainen sitten on. Tosin ei kovin suuri, mutta kirjat peittävät kolme seinää. Nykyisin tulee vähemmän hankittua kirjoja ostamalla, kun kylällä on aivan loistava kirjasto. Silti etenkin näin syksyisin sorrun uutuuskirjoihin. Keväällä taas alennusmyyntien aikaan ostan tietopuolisia kirjoja, kuten puutarha- ja käsityökirjoja. Ei niihin kyllästy koskaan.

      Poista
  11. Minä säilön turhien kirjojen lisäksi myös puutarhalehdet! Samaan kirjahyllyyn menevät molemmat, ja kummatkin on kovassa käytössä. Lukeminen on osa sivistystä; kirjoissa joku on käynyt etsimisen, luokittelun ja asioiden puntaroimisen jo läpi vähintään omasta näkökulmastaan. Monet puutarhakirjat ruokkivat myös kauneudennälkää yhä uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan unohdinkin puutarhalehdet. En minä niistäkään kovin helposti raaski luopua. Muutaman vuoden välein niputan vuosikertoja ja myyn niitä kirpparilla. Kunhan ensin olen selannut ne useaan kertaan itse läpi.
      Olen samaa mieltä, että lukeminen kuuluu sivistykseen. Koen lukemisen suureksi iloksi ja rikkaudeksi, joka on aina kuulunut elämääni ja varmasti tulee kuulumaan jatkossakin.

      Poista
  12. Sulla on hieno kirjasto! Meilläkin vanhemmat lukivat, ja siitä kait minäkin "opin"lukemaan kirjoja. Oli tarkoitus kerätä mullekin kirjasto. Kyllä oli jo alkukin sille, mutta kun mies tuli taloon, kirjahyllyt hävisi, hän ei lue mitään, vaikka jonkin kirjan haluaa omistaa :D
    Nyt olen luopunut jo monista kirjoista, joihin ei ole erityistä suhdetta. Mutta on paljon kirjoja joita luen yhä uudelleen ja uudelleen, enkä luovu niistä. Sellaisia ovat esim Täällä Pohjantähden alla, Sininen kuu, Monte Criston kreivi ja joku puutarhakirja on myös ja jokunen ruokavaliokirja :)
    Ei tuo kaappi ole juurikaan väljentynyt vaikka olen sieltä kaivanut kirjoja pois ja laittanut kierrätykseen. Saapi nähä sitten jos tulee muutto, miten paljon kirjoja lähtee mukaan. Kyllä on koskenut kirjoista luopumisen opettelukin.
    Onpa täälläkin vaikeata aloittaa ikkunoiden pesu, mut jos pääsis alkuun, sitten se menee sekin homma :)





















    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meillä kumpikin on innokas lukija, joten siitä ei tule erimielisyyttä. Lapsetkin olivat kovia lukijoita jo kotona asuessaan. Nykyisin vanhemmalla on omassa kodissaan mittava kirjamäärä. Klassikoita tulee luettua uudelleen säännöllisin välein; mm. noita Linnan kirjoja.
      Niinhän siinä kävi, että kun sain aloitettua ikkunanpesurumban, se on nyt tehty. Vain kaksi autotallin pikkuikkunaa on pesemättä. Huh, mikä urakka!

      Poista
  13. Hei vaan, nyt löytyy vastauksia haastekysymyksiisi blogissani.

    Kivaa viikon alkua!

    VastaaPoista
  14. Aika urakka! Kirjat ovat ihania, lähes yhtä ihania kuin kasvit :) Lukemiseenkin jää koukkuun!

    VastaaPoista
  15. Meilläkin on kirjahylly, ja siellä on kirjoja;) olkoon kuinka epämuodikasta tahansa, pidän kirjoista! Lapsena luin niitä tooodella osljon, aikuisiällä satunnaisemmin. Ja mielellään haluan kirjat itselleni, kirjastoa tulee käyettyä harvemmin. Kun lapset olivat pieniä, luin myös heille paljon ja neidistä onkin tullut himolukija.

    VastaaPoista
  16. Sksyn purevat viimat laittavat puuhastelemaan sisällä. Järjesteleminen on kivaa!
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa

    VastaaPoista
  17. meilläkin on kirjoja joka nurkka täysi. On todella sääli, että niiden arvostus on huvennut.

    VastaaPoista
  18. Me ollaan sitten myös ihan yhtä epämuodikkaita, sillä meiltäkin löytyy kirjahylly :) Ihan piti lundiaa haalia tori.fistä. Perussimppeliä tärkeään tehtävään. Tykkään kirjoista, minusta ne ovat tärkeitä.

    VastaaPoista
  19. Meilläkin on kirjahylly kyllä sitää aina joutuu siivousta siinä tekemään kirjoista ei raaskii luopua :)

    VastaaPoista
  20. Minusta kirjat luovat kodikkaan tunnelman. Olen lapsesta saakka, tutkaillut aina ihmisten kirjahyllyjä kylässä käydessäni. Ne kertovat paljon talon asukkaista.
    Kirjaton koti on minulle vähän sama kuin kasviton koti. Molemmat edustavat minulle sitä, että kodissa viihdytään.
    Tähän taloon suunnittelimme heti raksavaiheessa kirjoille kaapit. Ne ovat kaapeissa pölyltä suojassa. Mutta välillä oikein harmittaa, kun ne ovat piilossa. Onneksi työhuoneesta ja makkarista löytyy lisää kirjoja kodikkuutta tuomassa. :)

    VastaaPoista
  21. Minun piti jo aikaisemmin kommentoida, että minäkin rakastan kirjoja! Pidän lukemisesta, mutta ajan puuteetn vuoksi ne jäävt aina kesken. Siksi olen tykästynyt runokirjoiohin! Mutta mitään ei saa heittää pois! Tuleville sukupolville säästyvät kaikki aarteet kirjahyllyssä. Juuri ostin kirpputorilta lasten klassikkokirjoja ja teki ihan pahaa, kun joku on niistä luopunut, vaikka niissä oli ihanat omistuskirjoitukset. Mutta saivatpa hyvä kodin täältä! Meilläkin on avokirjahylly - viis pölystä ja epämuodikkuudesta! Se on tunnelmallinen!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!