sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Sinivuokkoiloa ja pientä tuskailua


Eilen oltiin anopin 85-vuotispäivillä, joten pihalle pääsin vasta alkuillasta. Aurinko paistoi edelleen upeasti, mutta ei enää tietenkään meidän tontille. Mitä nyt metsikön puiden välistä hiukan säteitä vienosti siilautui.

Sinivuokkoja kasvaa meidän pihalla kahdessa paikassa ja toinen niistä on vielä osittain lumen peitossa. Sen sijaan talon nurkan kasvupaikka on jo ollut jonkin aikaa sulana ja sieltä löysin pikkuisen sinivuokon nupun. Se on kyllä niin pienen pieni, ettei sitä mitenkään metrinkään päästä olisi huomannut. Piti kykkiä aivan maan tasalla ja tunkea kamera miltei karikkeen sisään. Siinä sitä ihanuutta taivastelin mustarastaan jälleen kuusen latvassa luritellessa.


Kaikenlaisia piippoja jo kohmeisesta maasta työntyy, mutta erityisen iloinen on suikeroesikosta. Istutin sen viime kesänä Therese Bugnetin viereen lähelle leikkimökkiä. Vähitellen pääsemme näkemään, mitä talvi on saanut aikaan. Aivan varmasti pettymyksiin saa varautua, mutta ainakin yksi voitto on jo plakkarissa.


Vaahteravauvoista en niin järin iloinen ole, mutta niihin on jo ehtinyt vuosien mittaan tottua. Niitä putkahtelee ihan kaikkialla meidän puutarhassa ja näköjään eivät ole kovin viluisia, kun pitää ensimmäisten joukossa olla mullan pintaan pyrkimässä. Jätin nämä vielä hetkeksi kasvamaan. On sitten nautinnollisempaa nypätä vauvat pois, kun lehdet ovat kääriytyneet avoimiksi.


Lunta pihallamme vielä on riittämiin. Yläpihalla valoisimmat paikat alkavat olla avoimia, mutta alapiha on edelleen valkoinen. Tämän päivän sade sulattaa lunta kuitenkin vauhdilla ja samalla myös helpottaa kotitien pölyämistä.

Kerrottu esikko terassin istutuksessa

Eilen taas tuskastuin valokuvaamiseen. Tekniikka ei todellakaan ole minun vahvuuteni, ei missään muodossa. Lisäksi minulta puuttuu kuvaamisen suhteen tyystin visuaalinen silmä. En yksinkertaisesti osaa nähdä hienoja kuvakulmia ja löytää maailmaa syleileviä näkemyksiä. 

Järkkärinikin on sieltä halvimmasta päästä, mutta yritän vahvasti uskoa, että hyviä kuvia saa huonommallakin kameralla. Suurin ongelmani on kuvien epätarkkuus. Eilen makasin terassinkulmalla tähtäilemässä narskupiippoa saamatta siitä ainuttakaan terävää kuvaa. Aivan sama, miten säädin asetuksia, kuvat olivat surkeita. Arvatkaa, meinasiko kamera lentää pöheikköön. 

Ahomansikassakin on jo uutta kasvua

Olen lukenut kamerani manuaalin ties kuinka monta kertaa kannesta kanteen. Sen lisäksi olen kaivanut sieltä milloin mitäkin nippelitietoa. Olen lainannut kirjastosta vinon pinon valokuvauskirjoja ja käynyt kursseja. Silti tuntuu, etten ole laisinkaan sinut kamerani kanssa. Olen harjoitellut erilaisilla säädöillä ja kuitenkin näyttää, kuinka lopputulos olisi aina ihan sama. Minulla ei ole rahaa ostaa uusia, kalliita välineitä. Enkä edes halua niin tehdä, sillä yhä olen sitä mieltä, että vikaa on enemmän minussa kuin kamerassa. 

Vuorineilikka vihertää myös

Olen ollut aina nopea oppimaan ja opiskellutkin mielelläni monia uusia asioita. Mikä kumma minuun on mennyt, kun en opi käyttämään digikameraa enkä sillä kuvaamaan. Siinä on taas miettimistä tälle päivälle. Ja varmasti monelle tulevallekin.

Juuso on taas löytänyt tähtäilypaikkansa, kellarin kaiteen.

Muuten menee ihan mukavasti. Tulossa on paljon iloa alkavalle viikolle, sillä torstaina käynnistyvät Kevätmessut Helsingissä. Sinne meinaan mennä minäkin.

Toivotamme Juuson kanssa kaikille mukavaa sunnuntaipäivää ja alkavaa kevätviikkoa.
 

58 kommenttia:

  1. Minusta valkokuvasi ovat hyviä, enkä usko, että taidoissasi on vikaa. Yksi mikä vaikuttaa paljon kuviin on valo. Yleensä sitä on liikaa tai liian vähän. Ammattilaisilla on lisävaloja ja varjostimia. Samoin jalusta. Kamera ja objektiivit vaikuttavat valtavasti. On nyt pakko todeta, että peruspokkarilla ei saa samanlaista kuvaa kuin paremmantason järkkärillä. Mutta on myös todettava, että hra Karhu käyttää joskus lehtikuviksi paremmantason kännykällä otetettuja kuvia. Hän tarkistaa siinä heti, että kuva on kunnollinen. Ellei, hän ottaa lisäkuvia.

    Joten tsemppiä kuvaamisen kanssa, ei hermostuta, vaikka välillä pännii sen kanssa.

    Olen myös tulossa messuille, ja todennäköisesti torstaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valo on tosiaan aika merkittävä tekijä kuvien kannalta. Ehkä myös kaikkien upeiden kuvien katseleminen täällä blogistaniassa nostaa vaatimustasoa. Tiedän olevani hirvittävän kriittinen kaiken oman tekemiseni suhteen. Silti haluaisin oppia hyväksi kuvaajaksi, edes teknisesti. Yritän korvata laadun määrällä eli kuvaan niin paljon, että edes yksi onnistuu hyväksyttävästi.

      Poista
  2. Ihania kuviahan sinä otat! Ei mitään syytä marmatukseen :) Kuten Sussi tuossa yllä sanoi, sopiva valo on se juttu. Pilvisellä säällä tulee pimeitä kuvia :) Samaa tuskailua täällä...

    Ensi viikolla pihapuuhiin yritän minäkin. Olen nopeasti ihaillut lumen alla talvehtineita lehtiruusukkeita. Vähän räjähtäneitähän ne ovat, mutta silti ilo silmälle. Tällä viikolla aktiviteetista ovat huolehtineet pojan lapset ja berni Ananas! Puuhaa tässä isommassa sakissa riittämiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka valon määrä valokuvauksessa onkin tärkeää, tykkään enemmän kuvata pilvisellä, koska silloin varjot ovat pehmeämpiä ja valo muutenkin kauniimpaa.

      Ihan räjähtäneitä useimmat minunkin talvehtineista lehtiruusukkeistani on. Siinä kyllä sanoit totuuden sanan. Mutta ovat ne silti niin ihania ja oikein tarkalla katsomisella sieltä saattaa löytää jo uutta kasvuakin.

      Mainio nimi bernille - Ananas.

      Poista
  3. Kivoja, keväisiä kuvia. Ei kuvissasi ole mitään vikaa! Meillä on vielä lunta niin runsaasti, että puutarhatöistä saa vaan haaveilla, mutta päivisin ollaan jo plussan puolella. - Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle ja myös Juusolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin voi vähän siirrellä sitä lunta sellaisiin paikkoihin, josta se sulaa nopeammin. Sitä minä harrastan paljonkin.

      Poista
  4. Aina ei kuvat onnistu, ei millään. Yleensä kannattaa ottaa vaan reilusti automaatilla. Tarkennus on tärkeää, jos edessä on yksikin heinänkorsi, tarkennus osuu helposti siihen ja muusta kuvasta tulee suttuinen. Lähikuvat voisi kokeilla ottaa käsi hyvin tuettuna, ettei tärähdä tai käyttää jalustaa. Monesti joutuu napsia parikymmentäkin kuvaa, ennen kuin saa mieluisen tai tarkan. Tsemppiä vaan kuvaamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalusta on kyllä käytössä ja vähemmän käytän ihan täysautomaattia. Olen huomannut, että itse säätämällä tulee kuitenkin parempia kuvia, kuin täysin automaattia käyttäen. Täytyy vain jatkaa harjoittelemista.

      Poista
  5. Odotan niin kovasti oman sinivuokkoni ensi tapaamista tänä keväänä. Monella on ollut jo sinivuokosta kuvia blogissaan, kuten sinullakin, aivan ihastuttava kuva. Kuvasi ovat muutenkin todella upeita. Itse räpsin omalla nokialaisellani kuvat, kunnon kamera on vielä hankinta asteella, mikäli blogi into jatkuu, hankin sellaisen jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kännykälläni tulee surkeita kuvia. Jos joskus voitan lotossa, ostan ensi töikseni oikein kunnon kameran. Valovoimaisen ja tehokkaan. Ensin tosin pitää lotota.

      Poista
  6. Minäkin usein tuskailen valokuvien kanssa, etenkin oikean valoisuuden hakeminen on tosi vaikeaa. Muutama vuosi sitten vaihdoin vanhan digipokkarin juurikin edullisimpaan perusjärkkäriin, ja kun oikein tuskastuttaa ja tuntuu että kuvat on surkeita, käyn vähän vilkaisemassa, millaista jälkeä sillä vuosituhannen alun pokkarilla sai - ja hups, nykyiset kuvat näyttävät hetken aivan loistavilta! Tosin nykyisin puhelimenkin kamerat voittaa ne vanhat pokkarit, mutta ei lasketa sitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivikki, vinkkisi on oivallinen ja auttoi oitis. Kuvasin nimittäin eilisessä anopin synttärijuhlassa digipokkarilla ja huomasin, että olisi sittenkin pitänyt ottaa järkkäri mukaan. Eihän tässä ole mitään hätää.

      Poista
  7. Niin ja piti vielä sanoa että tuo sinivuokkokuva on kyllä todella hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan, kuinka paljon tein töitä sinivuokon kuvaamisessa.

      Poista
  8. Teillä on monipuolinen piha ja puutarha, lunta vielä ja kuitenkin sinivuokot alkavat jo kukkia. Kuvat ovat ihan nautittavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihamme on kahdessa tasossa ja alapihalta lumet sulavat huomattavasti hitaammin kuin yläpihan aurinkoisimmilta paikoilta.

      Poista
  9. Valokuvaus on ihanan rasittavaa. Juuri kun luulee jotain oppineensa niin taas lentää p*rseellensä yhä uudelleen ja uudelleen.

    Mun suurimpia oivalluksia kasvikuvauksessa on se, että pitää mennä lähelle, mielellään alle. Silloin pitää todellakin maata maassa. Tai sitten kuvata kasveja jotka on vähän korkeammalla. Sattuneesta syystä kuvaan yleensä jälkimmäisiä.

    Olen myös huomannut, että kamera kannattaa tukea jotenkin. Varsinkin jos käyttää makroputkea kun se on niin raskas. Jos ei käytä jalustaa, niin sitten joku muu tuki, edes omat jalat.
    Ja aika riittävän nopeaksi. Sitten pitäisi olla sitä valoakin...

    Tuuli on myös yksi joka vaikuttaa. Kasvit heiluu pienessäkin tuulessa niin ettei meinaa saada tarkkoja kuvia.

    Onko sulla aukko liian pieni jos ei tule tarkkoja kuvia? Tai onko kuvassa joku kohta tarkka kuitenkin? Nimittäin myös kamerassa/putkessa voi olla joku vikana. Jos tuntuu ettei kertakaikkiaan saa millään tarkkaa kuvaa niin voihan sitä kameraa käyttää jossain liikkeessä että tarkastavat sen.
    Mulla tuntuu että koirakuvat on pääasiassa kaikki epätarkkoja, mutta harjoitusta, harjoitusta...

    Mä kuulun facessa Valokuvaan neuvola- ryhmään. Sieltä olen oppinut tosi paljon! Kannattaa liittyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahvasti edelleen epäilen omia taitojani, sillä makaan maassa, käytän jalustaa ja vaihtelen asetuksia. Silti tulee huonoja kuvia. Pikkaisen alan kyllä kallistua siihen, että kamera kannattaisi viedä tarkastettavaksi, sillä olen käyttänyt sitä todella paljon ja tuon tarkennuksen kanssa on minusta nykyisin enemmän ongelmia.

      Kiitos tuosta face-vinkistä. Käynkin tsekkaamassa sen.

      Poista
  10. Tarkentaminne on minustakin haastavaa, eikä minulla ole kuin ikivanha digpokkari. Piippojen lähikuvat ovat ihan mahdottomia. Hyvät kuvat sinulla on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, parhaani yritän, mutta minkäs kriittiselle luonteelleni voin.

      Poista
  11. No jopas :) sinivuokonkin olet päässty kuvaamaan. Ne on niin odotettuja joka kevät. Onnea kirjavoitosta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talon reunustan lämpimässä paikassa sinivuokot aloittavat aikaisin. Lehdet olivat niin raaskuja, että ihan yllätyin löytäessäni sieltä joukosta nuppuja.

      Poista
  12. Minäkin painin samojen valokuvausongelmien kanssa kuin sinä. Kamerani on ihan hyvä ja suht' uusikin, mutta harvoin saan otettua kuvia, joihin voin olla täysin tyytyväinen. Olen kokeillut mieheni järjestelmäkameeraakin, jossa toimintoja ja erilaisia objektiiveja on käytettävissä enemmän, mutta tulos on aina sama. Jalustalla kuvaamalla en onnistu yhtään sen paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa kuulla, että on muitakin, joilla tekniikka ei taivu toiveiden mukaisesti. Ei heitetä pyyhettä kehään vaan jatketaan opettelemista.

      Poista
  13. Niin keväisiä kuvia sinivuokot täällä vielä pieninä nuppuina:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan pieni nuppu tuo minunkin vielä on. Piti mennä kameran kanssa ihan lähelle.

      Poista
  14. Minusta kuvasi ovat oikein onnistuneita, etenkin suikeroesikko näyttää mainiolta. Kasvikuvaus ei mielestäni ole ollenkaan helpoimmasta päästä. Jos haluaa sumean taustan ja terävän kohteen, saa parhaimman tuloksen melkeinpä teleputkella kuvatessa, reilumman matkan päästä.
    Minun järjestelmäkamerani taitaa hakea tarkennuksen sellaiseen paikkaan, missä on vahvin kontrasti. Eli vaikka tähtäisin kameran näytöllä olevia tarkennuspisteitä haluamaani kohtaan, niin kamera taitaa silti päättää parhaan tarkennuspaikan itse.

    Kameran ja linssin fokusoinnissa voi myös olla ongelmia. Olen pari kertaa lähettänyt kameran ja teleobjektiivini huoltoon, koska tarkennus on ollut kohteen edessä tai takaa.

    Itse en jaksa erityisemmin perehtyä kameran asetuksiin, käytän tyypillisesti vain Av-asetusta ja vaihtelen f-lukua tilanteen mukaan. Onneksi mieheni tuntee kamerat paremmin, joten aina tiukan paikan edessä kysyn häneltä neuvoa. Lisäksi jälkikäsittelen kaikki blogikuvat, esimerkiksi lisään valoisuutta, säädän valotasapainoa tai kontrastia. Silti tulos saattaa olla hyvin keskinkertainen, koska en jaksa nähdä tarpeeksi vaivaa kuvien ottamiseen. Toivottavati kesällä innostuisin kuvaamaan enemmän, huomaan että olen jo hieman odottanutkin sitä, että pääsisi ulkoiluttamaan kameraa hieman enemmän - ja että olisi myös enemmän kuvattavaa.
    Toivotan onnistumisen hetkiä kuvaamisen parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AV:llä minäkin enimmäkseen kuvaan f-lukua vaihtelemalla. Hyvin vähän teen mitään jälkikäsittelyä kuville. Lähinnä rajauksia. Tuntuu, että tietokoneen ääressä tulee muutenkin istuttua ihan liikaa ja kuvia koneelle ladatessa puhti loppuu monesti siihen. Unelmoin sellaisesta valokuvauskurssista, jossa liikuttaisiin opettajan kanssa - jos ei nyt sentään käsikädessä, niin peräkanaa ainakin. Silloin opettajalla ja oppilaalla olisi samanlaiset valaistus- ym. olosuhteet ja harjoituksia ja kysymyksiä voisi tehdä ikäänkuin online-tilassa. Käymilläni kursseilla oppilaat on lähetetty tehtävineen omin nokkineen suoriutumaan. Jälkipuinnissa on sitten käsitelty onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta itse kuvaustilanteet ovat olleita ja menneitä. Niihin ei voi enää palata. Ehkä olen osallistunut vääränlaisille kursseille.

      Poista
  15. Tarkennusongelmat eivät ole mukavia. Minulla taas ei ole vieläkään järkkäriä, vaan kuvaan pokkarilla. Sillä on ajoittain suuria haasteita.

    Ihana sinivuokon nuppu! Kevät on ihanaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan olla turhan vaativa, alkaa hissukseen siltä tuntumaan.

      Poista
  16. Tarkkoja kuvia nämä ovat.
    Joskus vaan kuvaamiseen menee aikaa. Minä en ainakaan pikkupiippoja pysty muutamalla räpsäisyllä kuvaamaan. Se vaatii kärsivällisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärsivällisyys ei todellakaan ole hyveeni. Pitänee siis opetella sitäkin.

      Poista
  17. No voi hyvänen aika, minusta kuvasi ovat oikein kauniita! Suloinen Juuso ja kevään alut. Minä en osaa kuvata ollenkaan ja kamerakin on kulunut vanha pokkari, mutta en anna häiritä tätä rakasta harrastusta. Minäkin pääsen nyt messuille, kiitos sinun, ihanaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on oikea asenne! Kukat ja kasvit ovat kuitenkin se pääasia, eikä niiden kuvaamisen tarvittavalla välineistöllä kilpaileminen. Minulla vain tuppaa itsekritiikki nousemaan turhankin korkeaksi. Se ei aina ole kovin terveellistäkään.

      Poista
  18. Kyllä vain kuvasi ovat ihan hyvää tasoa ja eikös kuvaus samoin kuin puutarhakin ole meillä harrastuksen tasolla eli siitä pitää nauttia.
    Ammattilaiset ovat erikseen ja varmaa on, että ammattilaiset ottavat tuhansia kuvia ja vain muutama kelpaa julkaisun tasolle.
    Sinivuokkosi on niin herkän kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Molley, pudotit minun vaatimustasoni jälleen inhimillisiin mittoihin. Mikähän siinä on, että aina pitää onnistua 100 prosenttisesti ihan kaikessa?

      Poista
  19. Kuvasi ovat ihan hyvää tasoa.
    Itselläni ei riitä kärsivällisyyttä opettelemaan tekniikkaa, vaan kokeilen ja otan useita kuvia, silloin tuurilla jokunen onnistuu. Kuvaan lähinnä av-toimintoa käyttäen.
    Kuvaan tosi vanhalla digijärkkärillä 1000d. Minulla on objektiivina sigman 17-50 1:2,8 yleiskuvaukseen, sinulla lienee sama objektiivi? mutta koen että saan parempia lähikuvia tuolla makro-objektilla.
    En minäkään jaksa koneella niitä korjailla, ainoastaan rajauksia, joskus lisää varjostusta, jos sattuu tulemaan liian hailakka kuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirjo, sinulla on suuri sydän kehuessasi minun kuvaamistani, sillä kuvasi ovat minusta upeita ja niissä olisi opiksi otettavaa paremmillakin kuvaajille. Sinulla on nimenomaan sitä visuaalista silmää, joka minulta puuttuu. Kun sinä saat liki samoilla vehkeillä hienoja kuvia, todistaa se, että minä olen varsinainen mämmikoura valokuvauksessa. Yritän korvata osaamisen määrällä eli kuvaan niin monta otosta, että edes yksi kelpaa. Toisaalta en aio ottaa tästä mitään päänsärkyä, mutta herättämällä keskustelua saattaa myös saada hyviä vinkkejä ja oppia uutta.

      Minulla on Canonin eos600D ja tosiaan samanlainen Sigman putki. Sinivuokon kuvasin makrolla, jonka käyttö vaatii edelleen harjoittelua. Sen kanssa pitäisi mennä lähemmäksi ja maata vaikka mahallaan maassa, mutta usein keskittyminen ja pitkäjänteisyys loppuu liian aikaisin.

      Poista
    2. No, et kylläkään ole mitään mämmikoura. Kuvasi ovat selkeitä, näyttäviä ja blogiin sopivia.
      Itse kuvasin usein niin että tarkennettava kohde on siinä kuvan keskellä, sittemmin älysin että voin tarkentaa ja siirtää kuvakulmaa niin että kuvattava kohde onkin joskus toisessa laidassa kuvaa. Sillä saa tietyissä jutuissa särmää kuvaan ;)
      Minulle markoilussa on haasteena käsien vakaus, en millään viitsi käyttää jalustaa. Sinivuokko kuva on tosi söpö.

      Poista
  20. Minusta kuvasi ovat hyviä, eivät mitenkään kömpelöitä. Oma silmä kehittyy vaativammaksi ja se johtaa sitten kuvien paranemiseen vähitellen. Minulle käy monesti niin, että kun laitan kuvia blogiin, en ole niihin ihan tyytyväinen. Mutta kun katselen postaustani muutaman päivän päästä, kuvat näyttävätkin ihan hyviltä. Ei anneta turhan kriittisyyden pilata blogaamisen iloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, turhasta kriittisyydestä voisi vähän joustaa. Meinasin vaan eilen todella ryytyä tarkennuksen kanssa. Täällä blogimaailmassa oppii hyvien käytännönvinkkien lisäksi myös itsetuntemusta ja omien toimintatapojensa järkeistämistä. Kiitos Saraheinä!

      Poista
  21. Aivan ihania kuviahan sinulla on. Lisää näitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitu! Ihan tässä hämmentyy.

      Poista
  22. Kuules ny ..sun kuvat ovat oikke hyviä! Niinku ny tuo kuva Juusostakin upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso on niin komea kissaherra, että se on aina kuvissa parhaimmillaan.

      Poista
  23. Niinhän se taitaa olla, että mitä enemmän osaa, sen paremmin ymmärtää, miten vähän.. ja sitä rataa. Minä kyllä olisin iloinen, jos kuvani olisivat tuon laatuisia kuin sinulla. Meillä ei talvituhoja pääse tarkastelemaan vielä pitikään aikaan. On hanget korkeat nietokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaipa tässä on rima hiukan korkealla. Eilen ei mennyt oikein mikään putkeen ja muutenkin lyhyt pinna lyheni entisestään.

      On meilläkin alapihalla vielä lunta riittämiin. Viikolle luvattiin vesisateita ja lämpenevät öitä, joten vähitellen lumet saavat kyytiä.

      Poista
  24. Hienoja kuvia sinä otat!!!! Niitä on ilo katsella. Hienoa, että suikeroesikkosi on selvinnyt talvesta, tuollaiset ovat aina iloisia yllätyksiä.

    Puutarhamessuja on kiva odotella... Saas nähdä löytyykö sieltä jotain kivoja ideoita. Kiitos lipusta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollaiset suikeroesikon kaltaiset pienet asiat ovat niitä päivän parhaita. Viime kesänä tuli myllättyä puutarhassa aika lailla, joten tulevat viikot ovat jännitystä ja yllätyksiä täynnä.

      Kyllä siellä messuilla taas houkutuksiin törmää. Yritän mennä avoimin mielin katselemaan.

      Poista
  25. Älä ollenkaan vähättele kuviesi laatua - upeita kuvia otat!

    Makroilu on oma maailmansa ja ainakin minä tarvitsen siinä paljon määrää saavuttaakseni laatua...

    Kuvaaminen on minulle jatkuvaa opettelemista. Onneksi hauskaa :-)

    VastaaPoista
  26. En oo huamannu sun kuvis mitää vikaa. Itte on ittelle kai kaikkein kriittisin. Huamaan ittellä joskus samaa "vikaa". Mulla on perusjärkkäri, mutta oon ostanu siihe muutaman erullisen paremmalla valovoimalla varustetun objektiivin. Kuvaan palio manuaalilla ja jos ei meinaa saara tarpeheksi teräviä kuvia, nostan surutta ISO-arvoa, vaikkei sitä koskaa suasitellakkaa.
    Kuva sinivuakostaki on karehruttavan hyvä. Meillä ei viälä löyry nuppuja, vaikka kuinka konttiis.

    VastaaPoista
  27. Hyviä ovat kuvasi, ihan niistä selvän saa! =D

    Joskus tuntuu siltä, että kun blogiinsa kuvia laittaa, niiden pitäisi olla ammatilaistasoa. Täytyy muistaa, että omaa elämäänsä kuvatessaan, kuvatkin saavat olla sen mukaisia. Ellei tietysti oma elämä ole täydellistä!

    VastaaPoista
  28. Hyviähän kuvasi ovat! Vai on pihasi vielä lumessa, meillä alkaa pihat olla melko sulia jo. Lämpimiä päiviä lienee tulossa, joten eiköhän sinunkin lumesi pian sula. Aurinkoa sinne!

    VastaaPoista
  29. Ihana sinivuokon piippa.
    Kuvien kanssa tuskaileminen kuuluu asiaan ;) omiin kuviinsa suhtautuu niin kriittisesti.
    Kuva Juusosta on just hieno. Blurri tausta ja pääkohde tarkka!!

    VastaaPoista
  30. Vähän kuin oman puutarhan kanssa, itsekriittisyys kukoistaa ja ihan turhaan. Tiedän tunteen! Hommasin vasta ensimmäisen järkkärini ja ei se kuvaaminen sillä kyllä mitään simppeliä ole, opiskelua ja hermoja se vaatii.

    VastaaPoista
  31. Sinivuokkokuvasi on upea! Ihailin sitä pitkään ennen kuin aloin lukemaan postaustasi.
    Itse on kaikkein kriittisin omien valokuvien suhteen, koska vertaa valokuvaa visioon, mikä oli valokuvatessa. Koska muut eivät tiedä visioa, niin he ihailevat valokuvaa sellaisenaan :)
    Jos tarkentamisessa on ongelmia, niin kannattaa kokeilla manuaalitarkennusta tai valita vain yksi piste, jonka mukaan automaattitarkennus tehdään. Olen huomannut, että automaattitarkennus toimii huonommin tietyillä väriyhdistelmillä.

    VastaaPoista
  32. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  33. Minäkin pidän kovasti kuvistasi! Tuo pörhöinen sinivuokkovauva on kerrassaan suloinen. :)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!