torstai 14. heinäkuuta 2016

Paimion kautta Turkuun


Pojan seurassa reissaaminen on mukavaa ja niinpä huomasin lupautuneeni hänen kanssaan päiväreissulle Turkuun. Poika on kiinnostunut mm. Alvar Aallon arkkitehtuurista ja siksi koukkasimme menomatkalla katsomaan Paimion parantolaa. 


Alvar Aallon vuosina 1929–1933 suunnittelema tuberkuloosisairaalarakennus. Rakennusta pidetään Aallon varhaisen funktionalistisen kauden päätyönä. Sairaala on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä Suomessa ja sairaala-aluetta on myös ehdotettu Unescon maailmanperintöluetteloon.



Aalto suunnitteli rakennuksen lisäksi myös sairaalan sisustuksen. Monet Artekin edelleen tuotannossa olevista huonekaluista, kuten Paimio-nojatuoli, on alun perin suunniteltu parantolan käyttöön. Aallon suosima pehmeä aaltomaisuus näkyy hyvin myös monissa Paimion parantolan muodoissa.


Sairaala toimi yksinomaan tuberkuloosiparantolana aina 1960-luvulle saakka. Sen jälkeen rakennus toimi osana Turun yliopistollista keskussairaalaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin keuhko- ja sisätautisairaalana. Vuonna 2014 käyttäjäksi tuli Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö, mutta rakennus on vajaakäytössä.



Ikkunoiden nauhamainen asettelu on myös tyypillistä Alvar Aaltoa.


Paimion parantolaan pääsee tutustumaan opastetuilla retkillä kesällä lauantaisin ja sunnuntaisin.


Seuraavaksi vuorossa Turku


Jätin Pojan kaupungin keskustaan ja lähdin etsimään pysäköintipaikkaa. Sellaisen löysin Turun tuomiokirkon kupeesta, Pietari Brahen patsaan tuntumasta. Pidin kouluaikana kovasti historiasta, mutta silti jouduin googlettamaan Brahen kytkökset Suomen historiaan.

Pietari tai Per Brahe, kuten hänen nimensä oikeasti kuuluu, muistetaan erityisesti toiminnastaan Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1637–1640 ja 1648–1654. Vaikka hän oleskelikin Suomessa vain ajoittain, hän teki maahan useita pitkiä tarkastusmatkoja, kehitti Suomen hallintoa ja perusti Suomeen kymmenen uutta kaupunkia sekä Turun akatemian.


Kun siinä tuomiokirkon kupeessa kävelin, päätin käydä katsomassa niin kirkon, kuin kysymässä, josko sieltä löytyisi opaskarttoja. Löytyi, kuin löytyikin. Kirkon vieressä on Micael Agricolan patsas ja samalla googlettamisella katsoin faktat hänestä.

Mikael Agricola (s. noin 1510 – 1557) oli Turun piispa, joka raamatunsuomennoksellaan loi suomen kirjakielen pohjan sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat. Yhdeksän kirjaa, yhteensä noin 2 400 sivua, vain kymmenessä vuodessa julkaissut Agricola kustansi käännöstyönsä paljolti itse. Agricolaa pidetään suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden isänä



Tuomiokirkolla on ikää noin 700 vuotta. Se on kasvanut ja muuttunut ja palanutkin moneen kertaan. Suurimmat vahingot tuomiokirkko sai Turun palossa vuonna 1827. Kirkon sisustus on pääosin Turun palon jälkeiseltä ajalta, 1830-luvulta. Alttaritaulu on ruotsalaisen Fredrik Westin maalaama.



Palon jälkeen uudelleen rakennettu Tuomiokirkonpuiston ja Vanhan Suurtorin ympäristö on laajin uusklassisen arkkitehtuurin kokonaisuus kaupungin alueella. Siihen kuuluvat esimerkiksi Brinkkala, vanha raatihuone, Hjeltintalo sekä Juseliuksen talo.

Brinkkalan talo, jonka parvekkeelta julistetaan joulurauha





Turku syntyi Aurajoen itäpuolelle (eli eteläpuolelle), ja siellä sijaitsevat tai ovat sijainneet muun muassa Turun tuomiokirkko, Turun akatemia, Vanha Suurtori, Raatihuone ja ensimmäiset koulut. Paikalliset kutsuvat sen vuoksi Aurajoen itäpuolta nimellä ”täl pual jokke” ja nykyisen ydinkeskustan ja Kauppatorin puolta nimellä ”tois pual jokke”. Joen eri puolia kutsutaan myös Åboksi (”täl pual”) ja Turuksi (”tois pual”) kaupungin yliopistojen (Turun yliopisto ja Åbo Akademi) vanhojen sijaintipaikkojen mukaan. Nimiä käytetään erityisesti, kun kerrotaan förin vievän ihmisiä risteilylle reitillä Turku–Åbo–Turku.


Nämä lienevät Reima Nurmikon haahkoja, jotka ovat uineet Aurajoessa kesäisin Kulttuuripääkaupunkivuodesta 2011 alkaen. Vuosittain muuttuva tilataideteos kuvaa Itämeren tilaa, pyrkien toimimaan sen barometrinä ja kesäisenä muistuttajana jokimaisemassa.



Aboa Vetus & Ars Nova on vuonna 1995 toimintansa aloittanut historian ja nykytaiteen museo Turun keskustassa, osoitteessa Itäinen rantakatu 4–6.


Turun Kaupunginteatteri on Turussa toimiva ammattiteatteri. Se perustettiin vuonna 1946 Turun Teatterin ja Turun Työväen Teatterin yhdistyessä. Se oli Suomen (ja luultavasti maailman) vanhin täyskunnallinen teatteri, kunnes vuoden 2014 alusta se siirtyi Turun kaupungin omistamaksi osakeyhtiöksi. Teatteritalo on nyt remontissa.


Wäinö Aaltosen museo (WAM) on Turussa sijaitseva nykytaiteeseen painottunut taidemuseo. WAM on vuodesta 2009 alkaen hallinnollisesti osa Turun museokeskusta. Perusnäyttelyn rungon muodostaa Turun kaupungin taidekokoelma, joka sisältää muun muassa huomattavan kokonaisuuden lahjoituksena saatuja Wäinö Aaltosen töitä. Vaihtuvissa näyttelyissä museossa on esillä sekä kansainvälistä että kotimaista modernia taidetta.

Aurajoen itärannalla III kaupunginosassa sijaitseva modernistisen museorakennuksen on suunnitellut Aaltonen yhdessä poikansa Matti Aaltosen ja tämän vaimon Irma Aaltosen kanssa. Museo avattiin vuonna 1967.

Kari-Petteri Kakko: Hetki sitten

Myllysillan kupeessa on neljä Kari-Petteri Kakkon teosta. Löysin niistä kaksi. Kaksi muuta ovat sillan toisella puolella, vaan en tajunnut käydä sieltä katsomassa.

Kari-Petteri Kakko: Huomenna


Kuljin jalkaisin Itäistä Rantakatua Myllysillalle saakka. Siellä ylitin sillan ja palasin Aurajoen rantaa Läntistä Rantakatua pitkin Vähätorille saakka, josta suunnistin kauppahallin kautta kauppatorille.


Turussa käytiin 60-70 -luvuilla runsaasti julkista keskustelua vanhojen rakennusten säilyttämisestä. Paljon noihin aikoihin purettiin hienoja rakennuksia ja tilalle nousi yhdentekevän näköisiä laatikoita. Ilmiö tunnetaan Turun tauti -nimellä.

Turun tauti on nimitys, jolla viitataan erityisesti Turussa 1960- ja 1970-luvuilla tapahtuneeseen vanhojen kultuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten purkuun uudisrakennusten tieltä ja siihen liittyvään korruptioon. Vaikka nimityksessä mainitaan Turku, samantapaista kaupunkikuvan kehitystä tapahtui useassa muussakin Suomen kaupungissa. Termiä alettiin käyttää vasta pahimman purkuaallon jälkeen 1980-luvulla, jolloin Turun kunnallispolitiikkaa ruodittiin suomalaisessa lehdistössä. Lähde: Wikipedia


Turun keskustassa on edelleen runsaasti vanhoja puurakennuksia. Osa jopa keskeisillä paikoilla sijainneista puutaloista näytti olevan aika huonossa kunnossa.


Nämä Läntisellä Rantakadulla sijainneet talot muodostavat mukavannäköisen ja yhtenäisen kokonaisuuden. Taaempana näkyvässä punamultaisessa talossa sijaitsee apteekkimuseo. Qwenselin talo -nimellä tunnettu rakennus on Turun vanhin omavaraistalouden ajalta säilynyt porvaristalo. Miksiköhän sen ikkunat oli laudoitettu umpeen?



Apteekkimuseon takaa löytyi näin ihastuttava pihapiiri (alemman kuvan talo on samassa pihapiirissä). Vaaleassa puurakennuksessa on sisustustarvikemyymälä. Aika potentiaali paikka vaikka millaiselle toiminnalle. Vaatii tietenkin rahaa.





Turun kauppahalli on avattu 1896 ja rakennuksen on suunnitellut arkkitehtiprofessori Gustaf Nyström.


Kauppahallissa on pääasiassa erilaisia ruoka- ja leipomopuoteja sekä kahviloita. Aika mukava ilmapiiri ja hetken jo aioin juoda siellä mansikkaleivoskahvit, mutta auringon paisteen houkuttelemana jatkoin kauppatorille.


Tämän ravintolan omistaja pitää selvästikin kasveista, sillä koko terassi oli somistettu jos jonkinlaisilla kesäkukkaistutuksilla. Eivätkä olleet muovisia. Kävin kokeilemassa.


Joki houkuttelee kulkemaan rantakaduilleen helteiselläkin säällä, sillä valtavat lehmukset varjostavat mukavasti.



Vähätori on tori Turussa vanhan pääkirjaston edustalla. Vähätori sisältyi jo Turun palon jälkeen laadittuun Engelin asemakaavaan vuodelta 1828 nimellä Trekantiga torg. Tori kunnostettiin pihakatutyyppiseksi oleskelutilaksi vuosina 2009-2010.




Tummat pilvet vyöryivät mereltä kohti Turkua. Sade-ennuste oli vahvasti toteutumassa ja suuntasin kulkuni kohti autoa.


Näkymä Aninkaistenkadulta, Tuomiokirkkosillalta kohti Itäistä Rantakatua.


Tuomiokirkon ympäristössä on lukuisia hienoja, vanhoja, Engelin suunnittelemia rakennuksia.



Tehokkaan kaupunkikierroksen jälkeen palasin kohti Tuomiokirkkoa ja sen toiselle puolelle jätettyä autoa. Raskaat pisarat ropisivat jo avaamaani sateenvarjoon. Lämmintä sentään riitti, joten siinä mielessä sade ei vielä kovin paljon haitannut.

Viherlassila


Viherlassilassa piti käydä jo kesäkuisella Rauma-reissulla, mutta silloin aika ei enää antanut myöten. Nyt siis uusi yritys. Kohti puutarhamyymälää ajaessani sade vain lisääntyi, mutta sinnikkäästi pysäköin autoni ja kävelin sateenvarjoni kanssa kasveja katselemaan.

Vettä tuli aivan tajuttomalla voimalla, eikä sateenvarjosta ollut kameran suojelijaksi. Oli siis tyydyttävä kävelemään myymälän ulkoalueelle rakennettujen katosten suojassa. Sieltä yritin tähtäillä kameran kanssa sinne tänne edes jotain muistoja käynnistä itselleni saadakseni.


Viherlassila on kyllä käymisen arvoinen paikka, vaikka sieltä ei mitään ostaisikaan. Kasvit on laitettu esille näyttävästi ja selkeästi. Kasvialueita on myös elävöitetty myynnissä olevilla kaarilla, patsailla ja kalusteilla. Tähän suuntaan voisivat monet muutkin puutarhamyymälät esittelyalueitaan suunnitella ja rakentaa.


Sade nyt vain lannisti minut totaalisesti. Hiukan yritin katsella perennoja ja ruusupensaita, mutta ajatus likomärkien purkkien kantamisesta sateenvarjoa pään päällä pitäen ei vain houkutellut. Sisältä ostin muutaman siemenpussin ja lähdin kohti autoa. Olisin toki toivonut sään suosivan, jotta olisin voinut ottaa enemmän ja toisenlaisia kuvia ja tehdä ostoksia. Ainahan voin tehdän toisen reissun. Nyt, kun reittikin on opeteltu.


Viime aikoina Viherlassilasta on ollut kaksikin postausta, joten laitan linkit niihin, jotta pääsette herkuttelemaan puutarhamyymälän tarjonnalla. Toinen postaus on Suvikummun Marjalla Kissanruokaa ja toinen Mielen Lumoa -blogin Puutarhamyymäläpällistelyä.  


Viherlassiltasta en suinkaan suunnannut kotia kohti, vaan sadetta pitämään kauppakeskus Skanssiin. Siitä ei sen enempää, sillä samanlaisia kauppakeskuksia alkaa olla ihan joka nurkalla. Kun sade vähän taukosi, ajoin Skanssin lähellä sijaitsevaan Kauppilan puutarhaan. Enpä sielläkään ilman sateenvarjoa pärjännyt, joten kuvia ei ole. Sen sijaan joitakin ostoksia tuli tehtyä. Ei kuitenkaan kuvissa näkyviä patsaita. Niitä kuvasin Viherlassilassa.


Poika oli vihdoin saanut Turku-kierroksensa ja -tehtävänsä hoidettua, joten palasin treffipaikalle. Kävimme vielä ennen kotiinlähtöä syömässä Puutorin läheisyydessä sijainneessa kiinalaisessa ravintolassa. Kokemus oli varsin autenttinen, sillä meidän lisäksemme pieneen ravintolaan tuli jatkuvalla syötöllä uusia ja uusia kiinalaisia syömään. Kun yksi porukka lähti, toinen oli jo ovella tulossa.

Kotimatka sujuikin enemmän tai vähemmän harmaissa ja sateisissa olosuhteissa. Auton katto ei kuitenkaan vuoda ja seura oli mitä parhainta. Oli taas kiva reissu Pojan kanssa. Kummasti tuollaisen päiväreissun puitteissa pystyy uutta ja mielenkiintoista näkemään. Ihan on, kuin olisi ulkomailla käynyt. 
 

44 kommenttia:

  1. Suomessa on niin paljon nähtävää! Turku on ihana kaupunki, ja jokivarressa tallustelu sekä kivoissa kahviloissa käynti niin mukavaa. Museotarjonta on hyvä, ja käsityöliikkeitäkin löytyy. Ja aurinko paistaa, silloin kun ei sada ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turku on kiva kaupunki ja oikein hävettää, kun siellä ei ole aikuisena tullut juurikaan käytyä. Ohi vaan ajettu. Kaupungin halki virtaava joki luo ihan oman elementtinsä, tulee sellainen keskieurooppalainen fiilis.

      Poista
  2. Olipa kiva postaus.
    Ja sateet saisivat riittää jo täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marliska! Tänään onkin ollut aivan huippuhieno kesäpäivä.

      Poista
  3. Isännän kanssa eilen mietittiin minne mentäis lomalle. Tää sun postaus antoi hienon kuvan Turusta.
    Kaikkea kivaa löytyy ja sulla on hienot kuvat.
    pitäiskö lähteä sinne ??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä käyntiä Turussa. Näkemistä olisi ollut monin verroin enemmän, mihin aika riitti.

      Poista
  4. Hieno kuvakierros!
    Turussa löytyy paljon katseltavaa, kaunis kaupunki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon mielenkiintoista jäi seuraavaa reissua varten. Ruissalo ja Luostarinmäki ja vaikka mitä.

      Poista
  5. Eipä tarvitse ulkomaille lähteä, sillä Suomestakin löytyy niin paljon katseltavaa. Kiitos, tämä oli virkistävä postaus reissustasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskomattoman paljon mielenkiintoista nähtävää tuntuu löytyvän ihan kotinurkilla, saatika sitten runsaan sadan kilometrin päästä.

      Poista
  6. Suomi on täynnä viehättäviä kesäkaupunkeja. Ei tarvitse lähteä ulkomaille. Kamera vaan kaulaan ja kartta käteen, niin heti jo tuntuu turistilta vaikka omassa kotikaupungissa.
    Mahdottoman mukava päivä Sinulla on ollut ja paljon olet yhdessä päivässä kerinnyt nähdä ja kokea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmänkin oli tarkoitus nähdä, mutta sade muutti suunnitelmia. Seuraavalla kerralla sitten Ruissalo ja monet muut kohteet. Kivaa ja helppoa olla turistina kotimaassa.

      Poista
  7. Minun lempparikaupunkejani:) Ihana postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, ihan sinua ja lukuisia postauksiasi ajattelin katsoessani reittiä Ruissaloon. Sade muutti suunnitelmat, joten seuraavalla kerralla sitten.

      Poista
  8. Minun vanhin poikani asuu Turussa, vaan tosi vähän on tullut Turussa käytyä, hän on yleensä aina käynyt meillä päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sesse, nyt sitten ilmoitatte pojalle, että seuraavaksi hän saa toimia isäntänä ja oppaana kotikaupungissaan.

      Poista
  9. Olipa sinulla mukava retki ja hienon ja perusteellisen matkakertomuksen teit.
    Oikea matkailumainos Turulle!
    Turku on minulle tuttu kaupunki, Artistikin on siellä asunut jo monta vuotta.
    Hänen luonaan tulee käytyä. Ja lankakaupat ja puutarhaliikkeet käytyä joka kerta läpi :) Nuo kaikki hienot rakennuksetkin aina näkee, mutta melkein koskaan niitä ei katso oikein ajatuksella. No, on sentään teatterissa käyty Turussa. Luostarinmäen käsityöläismuseo on myös vierailun arvoinen paikka, kuten Turun Linna ja Ukkopekka-höyrylaivan risteilyt Naantaliin ja Airistolle. On siellä Turussa vaikka mitä!
    Niin, tuli tässä mieleen. Siellä teillä kun nyt jatkuvasti sataa ja jotenkin sinä tunnut vetävän sitä sadetta puoleesi; mielestäni Turussa on ollut yhtä vähäsateista kuin täällä meillä. Heti siellä kuitenkin alkoi sataa kun sinä menit sinne. Että jos tulisit käymään täällä meilläkin ? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti käydä Luostarinmäellä, ajaa förillä ja vilkaista linna ainakin ulkopuolelta (tosin siellä olen käynyt joskus sisälläkin). Ja piti käydä myös Ruissalossa. Yksi päivä ei vaan riittänyt ja sade lisäksi sotki suunnitelmaa. Onpa syy tehdä toinen retki. Josko silloin toisin vähän sadetta mukanani. Siten, että se jatkaisi matkaa sinne Suvikumpuun.
      Taitaa olla niin, että lähellä olevaa ei oikein näe. Ei ainakaan samoin silmin. Pitää ryhtyä katselemaan näitä kotimaisia kohteita Turistin silmin, niin arvostus nousee kummasti.
      Oli muuten tosi kiva kulkea turistina kamera kaulassa pitkin Turkua. Ymmärsi puheen ja tekstit ja saattoi helposti asioida omalla kielellään, mutta silti ikäänkuin ulkopuolisena. Mielenkiintoinen kokemus jälkeen kerran.

      Poista
  10. Hieno matkakertomus Turusta! Olen käynyt siellä pari kertaa turistina, siellä riittää näkemistä useammaksikin kerraksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turistina minäkin siellä seikkailin. Näkemistä on todellakin niin paljon, ettei yksi päivä millään riitä. Aika mukava kokemus.

      Poista
  11. Turku on minulle kaupunki joka tuo mieleeni nuoruuteni vuodet. Minun edesmennyt tätini oli Turun silloisen lääninsairaalan keittiössä töissä ja asui myös sairaalan alueella.
    Monet kerrat saimme sisareni kanssa kesäisin olla hänen luonaan ja näin kaupunki tuli tutuksi.
    Voi niitä nuoruuden ihania aikoja ja Turku oli kuin keidas jonne aina silloin tällöin pääsi pois ihan tavallisen maaseudun elämästä.
    Turun tuomiokirkossa on nuorin sisareni vihitty ja se oli juhlallinen tilaisuus niin jyhkeässä ja komeassa kirkossa.
    Ei yksi päivä riitä Turulle, ei niin millään eli saat tehdä vielä ainakin yhden mukavan päivämatkan. Ja nythän saa huristella pelkkää moottoribaanaa, toista oli silloin kun osa silloista ykköstietä oli soratietä, eli runsaasti on vettä virrannut Aurajoessa näiden omien mukavien muistojeni jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molley, vastauskommenttini meni tuonne alemmas.

      Poista
  12. Olipas antoisa päiväretki, ehdit hurjasti näkemään ja kokemaan. Tuo Paimio olis kiinnostava kohde, hienoa kun siitä kerroit. Turkuvinkkejäsi olisin tarvinnut kahden reissun piristäjinä, kun lähes vaan aikaa tapoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kävin Tuomiokirkon vessassa ja sain samalla kartan ja muuta Infoa Turun nähtävyyksistä. Kuin turisti konsanaan.
      Paimion parantolassä olisi ollut kiva osallistua opastettuun kierrokseen, mutta niitä tehdään vain viikonloppuisin. Ehkä vielä käyn kokemassa senkin.

      Poista
  13. Yksi päivä ei todellakaan riittänyt nimeksikään, mutta kerrankin oli mahdollisuus kulkea omin ehdoin. Lapsena kävimme Turussa sukuloimassa, mutta harvoin silloinkaan kaupunkia katseltiin. Aikuisena taas on paahdettu ohi jäämättä kaupunkiin. Ihan kuin olisi löytänyt aivan uuden tuttavuuden.
    Menomatkalla ajoimme moottoritietä, mutta palasimme vanhaa ykköstietä muistellen niitä kesäruuhkia, kun siellä on istuttu autossa jonottamassa. Nyt sai ajella aivan yksin. Muut paahtoi moottoritietä. Ykköstien varrella on näin kesäisin upeat, vehreät pelto- ja jokilaaksomaisemat. Sekin on jo nähtävyys sinänsä.
    Turun tuomiokirkko on kyllä aika mahtava rakennus. Siinä on keskieurooppalaista historiaa enemmän, kuin missään muussa suomalaisessa rakennuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vastaus Molleyn kommenttiin singahti tänne. Olkoon.

      Poista
  14. Oi, Turku! Mun kotikaupunki. <3 Tänä kesänä on suunnitelmissa viettää vähän pidempi tovi kotinurkilla ja vierailla useammassakin esittelemässäsi paikassa kirppiksiä tietenkään unohtamatta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja taas meni vastaus väärään paikkaan eli tuonne alemmas. Tänään ei oikein hommat skulaa.

      Poista
  15. Teepä postaus kotikaupungistasi. Olisi kiva nähdä, millaisia paikkoja seuralainen nostaa framille.
    Kauppilan puutarhaa vastapäätä on iso kirppis. Vietin siellä pitkän tovin sadetta paossa. Mitään ei lähtenyt mukaan, mutta tarjonta oli laajaa. Vaatteista huonekaluihin ja astioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vastaus Oravanpesän Katille, huoh.

      Poista
  16. Hieno postaus Turusta kaunis kaupunki Muutamia kertoja on tullut käytyä siellä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turku on monelle tuttu kaupunki, mutta ansaitsee ihan oman postauksensa. Tosi mukava kaupunki, etenkin näin kesällä.

      Poista
  17. Hienoja rakennuksia yms. Onpahan Turku vain hieno paikka. Olen viimeksi käynyt joskus lapsena, kun isosisko opiskeli siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuuteen osuu minunkin merkittävimmät käyntini Turussa. Aikuisena on tullut lähinnä ajettua läpi tai ohi. Siksi oli mukava paneutua tarkemmin kaupunkiin.

      Poista
  18. Turku on kyllä hieno kaupunki ... pitäisi päästä käymään siellä itsekin pitkästä aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa mennä Turkuun oikein ajan kanssa.

      Poista
  19. Olen ollut muutamia viikkoja potilaana Paimion sairaalassa se on hieno rakennus erityisesti ne portaikot, pitkät käytävät ja korkeat huoneet ovat jäänet mieleen. Turussa tulee käytyä usein. Hienoja kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää, että jollain on ihan omakohtaisia kokemuksia Paimiosta. Sairaalassa oleminen ei tietenkään koskaan ole mikään miellyttävä kokemus, mutta rakennuksen historian ja arkkitehtuurin kannalta omakohtaiset kokemukset ovat aina mielenkiintoisia.

      Poista
  20. Hih, tuttuja kulmia! Kysäisit, miksi Apteekkimuseon ja Qwenselin talon ikkunat oli laudoitettu umpeen. Ikkunoissa on sellaiset ikkunaluukut, jotka aukeavat sivuille. Museo ei varmaan ollut vielä avoinna, kun kävelit ohi, joten luukkuja ei oltu vielä sille päivälle avattu. Jos googlaat kuvia museosta, huomaat, miltä ikkunat näyttävät luukut avoinna :) Hauskaa, että linkitit postaukseni Viherlassilasta tähän yhteyteen. Minun kuvauksiani siellä ei haitannut sade, vaan se, että olin unohtanut kameraan makrolinssin, vaikka piti yleiskuvia napsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Intianminttu tärkeistä tiedoista. Vanhat talot näyttivät hiukan tylyiltä ikkunat umpinaisina, mutta nyt sekin asia valkeni. Maanantaisin moni museo on kiinni, joten siksi ei voinut niihin liiemmin tutustua. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista, vaan jäipä tehtävää seuraavallekin reissulle.
      Sinulla ja Suvikummun Marjalla oli juuri hiljattain hyvät postaukset Viherlassilasta ja kumpainenkin olette taitavia kuvaajia, joten oli ilo linkittää postaukset tähän Turku-postaukseen.

      Poista
    2. Seuraavia reissuja varten vinkiksi, jos vielä tälle kesälle reissu osuu maanantaille, että Turun linna on avoinna 6.6. - 4.9.2016 myös maanantaisin eli ma - su klo 10 - 18. Samoin Luostarinmäen käsityöläismuseo 6.6. - 4.9.2016 ma - su 10 - 18.

      Poista
    3. Vinkkaan vielä kivoista reittikartoista. Nämä kulttuurikuntoilureitit avaavat kaupungin kortteleita uusista näkökulmista. Lisää infoa reiteistä ja reittikartoista osoitteessa www.turku.fi/vapaa-aika/kulttuuri/kulttuurikuntoilu.

      Poista
  21. Turku on ihana kesäkaupunki. Pari vuotta sitten viimeksi pyörin samoilla kaduilla ja kävin myös Viherlassilassa. Silloin ei onneksi satanut, mutta muistan, että oli tautisen kylmää kesäkuun lopun sääksi. Ruissalo tuli myös todistettua upeaksi paikaksi ja sen kasvitieteellinen puutarha. Kiitos tästä kierroksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruissalo ja kasvitieteellinen puutarha olivat nyt suunnitelmissa, mutta yhteen päivään eivät mahtuneet. Täytyy tehdä uusi reissu ihan niitä varten. Tykkäsin kovasti Turusta ja siitäkin syystä se ansaitsee oman postauksensa.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!