Ihanat pojat saaristosta eli Saaripalstan Ransu ja Musti lähettivät minulle eli Betweenin komealle Juusolle Romppalan Mimman omatassuisesti kissamaiseksi muuttaman vuodenaikahaasteen. Haaste on alunperin Kivipellon Sailan liikkeelle lähettämä ja se kuuluu näin:
Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.
Paksusta turkista huolimatta rakastan lämmintä ja kuivaa, enkä siis ole laisinkaan talvikissa. Pienelläkin pakkasella tassuja palelee niin vietävästi, että niitä täytyy nostella kiivaaseen tahtiin. Silti en mitään tossuja käpäliini laita, vaikka mamma on kyllä joskus minulle ehdottanut, että hän voisi kutoa neljä pientä villasukkaa. Ihan vain minua varten. Mutta minä olen aito maatiaisKISSA, enkä mikään lemmikkipuudeli. Ei siis mitään ihmisten härpäkkeitä peittämään pehmeän nahkaisia polkuanturoitani.
Joulurekvisiittaa, ei todellakaan Juuson tassujen lämmikkeeksi |
On meillä sisävessakin, jota käytin nuorena ahkerasti. Nykyisin minusta on paljon mukavampi käyskennellä hitaaseen tahtiin ympäri pihaa ja metsikköä ja siksi ulkoilu talvellakin kuuluu päivittäiseen ohjelmaani. Silloin pääsee rauhassa haistelemaan muiden kissojen jättämiä merkkauksia ja välillä voin vähän terottaa kynsiä puunrunkoja vasten. Ehkä hiukan spurttailla niiden rungoillakin.
Mamman palatessa joltain koko päivän reissultaan, odotan yleensä kodinhoitohuoneessa tai keittiön ikkunalaudalla ulos pääsyä. Vaikka minulla ei kovaa hätää olisikaan, olen sen näköinen, kuin kupla olisi jo otsassa. Joskus kyllästyn jalat ristissä odottamaan ja kipaisen hiekkalaatikolla. Mutta vain äärimmäisen harvoin, sillä minun ulkoiluttamiseni olkoon isäntäväen tärkein tehtävä.
Kevään tullen viihdyn talvea paremmin pihamaalla. Ellei sada ja tuule. Tuulessa laitan korvat luimuun ja etsiydyn suojaisaan paikkaan. Kova tuuli aiheuttaa aina ihmeellisiä ääniä, joista en yhtään tykkää. Sade häiritsee minua toisinaan ja toisinaan sitten ei laisinkaan. Jos löydän jonkin mielenkiintoisen vainun, ei sateella ole mitään merkitystä.
Kesällä vietän pihassa paljon aikaa. Mieluummin tietenkin siellä, missä mammakin. Jos mamma touhuaa jotain alapihalla, istun portaiden yläpäässä ja naukumalla käsken hakemaan oitis minutkin mukaan hommiin. Mielellään kömmin johonkin varjoisaan paikkaan ja nukun siellä tyytyväisenä. Kunhan ensin olen haistellut minttupuskani ja tarkastanut mahdolliset hiiri- ja myyräapajat.
Syksy on yhtä mukavaa aikaa kuin kesäkin. Silloin tosin on paljon uusia elementtejä, jotka minua vuodesta toiseen ihmetyttävät. Esimerkiksi maahan pudonneet puun lehdet olopihalla täytyy joskus tassulla varovasti taputtaen todeta vaarattomiksi ennen, kuin niiden ohitse voi kävellä. Tiedänhän minä, ettei niistä mitään uhkaa muhkealle kissalle ole, mutta kunnon kissan kuuluu järjestää aika ajoin talonväelle uutta ihmeteltävää ja muille kerrottavaa.
Johan tässä tätä jaarittelua riittää ja voinkin mennä jatkamaan lokoisia pötköttelyjä olohuoneen sohvalle. Ai niin, ennen lopettamista piti sanomani, että tämä kissamainen haaste lähtee seuraaville kivoille kissoille:
Maijalle ja Penalle Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä -blogiin
Almalle, Iinekselle, Otolle, Jalolle - siis kaikille kissoille Päivänpesän elämää -blogiin
Nerolle Autuas olo -blogiin
Muruselle Oravan kesäpesä -blogiin
Miau, kissamaista jatkoa toivottaen,
Juuso
Kyllä sinulla Juuso on oikeat kissanpäivät. Noiden lehtien kanssa on hyvä olla tarkkana, koskaan ei tidä kuka rapisevan lehden alla lymyää. Hyvässä lykyssä myyräpaisti. Kiitos haasteesta, se otetaan rohkeasti vastaan.
VastaaPoistaOi, minulla on ihan mahtavat kissanpäivät. Niitä myyräpaistejakin löytyy mukavasti ja mamman mielestä olen taitava metsästäjä.
PoistaNero on niin rohkea kissa, että uskalsin laittaa haasteen hänelle.
Ihana Juuso! Taidat olla oikea mamman mussu.
VastaaPoistaSatu, olen todellakin oikea mamman mussukka. Ihanan Mikki-mussukan emäntänä tunnistat oitis nämä jutut.
PoistaIhanan kissamaista menoa. Arvilan tytöt ja pojat ottavat haateen tassuihinsa.
VastaaPoistaHienoa! Minä täällä pikkuisen kateellisena lueskelen mamman kanssa Arvilan herkullisesta kissaporukasta ja unelmoin samanlaisesta seurasta.
PoistaKiva postaus. Juuso <3
VastaaPoistaKiitos Satu! Saat minulta pehmoisen pukkauksen karvaisella poskellani.
PoistaIhana postaus Juusosta <3
VastaaPoistaKiitos! Lupaan napsia nekin myyrät, jotka teiltä tänne pääsee livahtamaan.
PoistaOlipas mukava lukea Juuson vuodenajoista:) Juuso taitaakin olla niin reipas kissa että pärjää hyvin kelillä kuin kelillä mutta oma sohva taitaa kuitenkin se maailman paras paikka olla :D
VastaaPoista"Kohta 16 vuoden iästä huolimatta olen tosi reipas kissa ja laitan palvelusväkeen välillä vipinää ihan kunnolla. Sohvapaikka mamman kupeessa on kuitenkin parasta." -Juuso-
PoistaVoi Juuso! Olet niin ihana, kun haasteeseen vastasit! Että nautin vuodenkulustasi ihan täysin! Uskon että talvella kylmä hanki tuntuu silkkitassuissa ihan kamalalta, samalta minustakin saappaat jalassa, vai töppösiä mamma kaupaa maatiaskisulle, no ei tietenkään! Rapsutuksia Sinulle, pidä henkilökunta ruodussa!
VastaaPoistaMammalla on välillä ihan kummallinen huumorintaju. Tai sitten hän on niin hullaantunut noiden sukkien kutomiseen, että niitä pitää tehdä minullekin. Onneksi se osoittautui vitsiksi, mutta pikkaisen pelästyin ja siksi kuritin noita minisukkia.
PoistaRapsutukset tuntuvat niiiiin ihanalta, eikä niitä koskaan saa liikaa. Siis kiitos! Ja kissamaisia terveisiä Kivipellon komeille kolleille.
Kiitos, tämähän on tosi mukava haaste. Juuso olet se kissa johon heti eka kuvasta ihastuin. Me koitetaan Pena ja Maija tänne jotain itsestämme kertoa. Kaikki vuodenajat ovat meille tuttuja.
VastaaPoistaEikä mitään kiirettä haasteen toteuttamisella. Minäkin makaan parhaillaan olohuoneen pöydän alla ja kuorsaan äänekkäästi. Mamma luulee, että nukun, mutta kuorsaamisen ohessa ajattelen myyriä ja hiiriä.
PoistaKiitos Juuso ja Between, me tartumme Murusen kanssa täällä haasteeseen. <3
VastaaPoistaKurnauskis, tosi mukavaa. Pientä kissamaisuutta tähän jouluhehkutukseen nyt täytyykin saada.
PoistaJuusollakin taitaa olla nyt vaikein vuodenaika menossa. Onneksi on myös sisätilat.
VastaaPoistaToden totta, olen täydellinen kesäkissa. Odotan innolla tuoreita kissanminttukasvustoja, joihin on niin kiva hieroa karvaista kylkeäni ja joiden lomassa lämpimänä kesäpäivänä unet maistuvat taivaalliselta.
PoistaOi Juuso mikä hurmaava halittavan pehmeä kollipoika oletkaan! Kiitos hienosta vuosikertomuksesta. Purrpurr ♥ Linda & Mimma
VastaaPoistaMimma, arvasinkin, että kaltaisesi kissaneito arvostaa tällaista upeaa kollia. Hurisen mielissäni ja lupaan napostella seuraavan hiiren tai myyrän sinä, Mimma mielessäni. Pehmoiset puskut myös piika Lindalle!
PoistaVoi Juusoa olet kyllä komea söpöliini rapsutuksia :)
VastaaPoistaIrma, rakastan rapsutuksia, kiitos kovasti. Juuri mamma rapsutteli minua tovin ja putsaa nyt naamaansa karvoistani. Taidan seuraavaksi tarvita hiukan harjaamista.
PoistaJuuso saa tällaisen kissa-allergikonkin ihan kissahuumaan. On todella söpöläinen vai pitääkö sanoa komea! 💓
VastaaPoistaRapsutukset täältä ruudun takaa. Hieman kadehdin noin mukavan näköisiä lekotteluhetkiä...
Mammakin välillä tuumaa, että pitäisikö kokeilla samanlaisia päikkäriasentoja. Vaan ei sen pää ja selkä taida taipua yhtä notkeasti, kuin minulla. Ja häntäkin puuttuu. Sehän se on kaikkien elollisten komistus - tai ainakin kissojen. Kiitoksia kovasti rapsutuksista, tuntuvat näin virtuaalisestikin mukavalta.
PoistaOlipa mukava kissapostaus! Juuso taitaa olla aika itsetietoinen tapaus :)
VastaaPoistaOi, kiitos Tita! Komeana kollina minulla on itsetunto paikallaan. Joskus se kyllä aiheuttaa mammalle hampaidenkiristystä, mutta pienen keräyksen ja kiehnäyksen jälkeen ollaan taas kavereita.
PoistaIhana Juuso!
VastaaPoistaIlman muuta olen ihana. Niin se meidän mammakin sanoo. Sinulla on ne Tuuliset pojat, joten tiedät, miten taidokkaasti me lemmikit saamme omistajat itseämme rakastamaan.
PoistaAivan ihana kissapostaus.- Kiitos haasteesta, jonka sain sinulta. Olen nyt vastannut siihen.
VastaaPoistaKiitos Anneli, hyrisen ja kehrään täällä tyytyväisenä saamastani ihailusta. Käskenkin tuota lankaa vilkaisemaan postaustasi.
PoistaIhana!
VastaaPoistaHyrisevät kiitokset, Pirjo!
PoistaHauskasti kerrottu :)
VastaaPoistaPiti vähän tuota mammaa opastaa. Kyllä se tekee, kun kissa käskee.
PoistaIhana ihana Juuso <3 Mamman kainalo on paras paikka! Puspus <3
VastaaPoistaJust niin, lämmin ja pehmoinen ja rapsutuksia tulee, kuin automaatista.
PoistaHienosti kuvattu ja kerrityu Juuson vuodenkierto ♡
VastaaPoistaOot niin suloinen. Halit.
Oi, niin olen suloinen! Sinä tiedät, kun sinullakin on tällaisia suloisuuksia.
PoistaOikein hienosti on vuosi mennyt. Mukavia vuosia eteenpäinkin :)
VastaaPoistaIhana postaus ja ihana Juuso<3
VastaaPoistaHauskasti koottu haaste!
VastaaPoistaIhanat kuvat Juusosta!
VastaaPoistaihana Juuso:)
VastaaPoistaNo on sulla komea katti!
VastaaPoistaIhana Juuso, niin suloinen ja toki myös asennetta riittää :)
VastaaPoistaVoi että Juuso, kun olet niin söpö ja komea ja ihana ja pehmoinen! Kiva, kun ennätit vastata. Näin talvella vähän paremmin ennättää, vaikka tietty täytyy jättää riittävästi aikaa levolle, työt eivät saa viedä leijonanosaa päivästä ikinä. Kesällä voi salaa ottaa torkut puskan varjossa, kun mamma luulee, että olet tiukasti päivystämässä myyrätilannetta.
VastaaPoista