Juuso 17 v

Siitähän on vain hetki, kun tulit pahvilaatikossa maaseudun hevostallilta luoksemme. Tulit ja jäit. Valloitit meidät ja veit sydämemme. Huomaamatta aikaa on hurahtanut 17 vuotta. Sinulla on ollut hyvä elämä, oikeat kissanpäivät. Olet tarjonnut meille valtavasti iloa, mutta toki välillä olet saanut ärräpäitäkin lentämään. Kanssasi on ollut helppo olla ja elää.

Tänään täytät 17 vuotta. Ihmisen iässä se on noin 83 vuotta. Olet siis aikamoinen papparainen. Korkea ikä näkyy sinussa selkeästi, eikä kovin positiivisessa mielessä. Jaloissa on nivelvaivoja, mikä näkyy etenkin makuulle asettuessa. Silti liikut edelleen ketterästi ja hyppäät korkeallekin. Nukut paljon, etkä enää viihdy ulkona. Tänä keväänä sinua on käytetty useamman kerran eläinlääkärissä. Sinulla todettiin vanheneville kissoille aika yleinen munuaisten vajaatoiminta, jota hoidetaan nyt mm. erikoisruokavaliolla.  Sairaus on etenevä ja parantumaton.

Tiedämme, ettet ole enää terve. Tiedämme, ettei meillä ole enää paljon yhteistä aikaa. Päätös yhteisen taipaleemme päättymisestä on lähellä, mutta ei tänään. Nyt on syntymäpäiväsi ja saat meiltä tavallisten rapsutusten ja hellyyden lisäksi runsaasti ylimääräisiä huomionosoituksia.

Onnea ihana kissamme Juuso, onnea!

Et voi omistaa kissaa;
saat vain etuoikeuden
olla mukana kissan elämässä.

- Beryl Reid -

Kissamaiset vuodenajat

Ihanat pojat saaristosta eli Saaripalstan Ransu ja Musti lähettivät minulle eli Betweenin komealle Juusolle Romppalan Mimman omatassuisesti kissamaiseksi muuttaman vuodenaikahaasteen. Haaste on alunperin Kivipellon Sailan liikkeelle lähettämä ja se kuuluu näin:

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

Paksusta turkista huolimatta rakastan lämmintä ja kuivaa, enkä siis ole laisinkaan talvikissa. Pienelläkin pakkasella tassuja palelee niin vietävästi, että niitä täytyy nostella kiivaaseen tahtiin. Silti en mitään tossuja käpäliini laita, vaikka mamma on kyllä joskus minulle ehdottanut, että hän voisi kutoa neljä pientä villasukkaa. Ihan vain minua varten. Mutta minä olen aito maatiaisKISSA, enkä mikään lemmikkipuudeli. Ei siis mitään ihmisten härpäkkeitä peittämään pehmeän nahkaisia polkuanturoitani.

Joulurekvisiittaa, ei todellakaan Juuson tassujen lämmikkeeksi

On meillä sisävessakin, jota käytin nuorena ahkerasti. Nykyisin minusta on paljon mukavampi käyskennellä hitaaseen tahtiin ympäri pihaa ja metsikköä ja siksi ulkoilu talvellakin kuuluu päivittäiseen ohjelmaani. Silloin pääsee rauhassa haistelemaan muiden kissojen jättämiä merkkauksia ja välillä voin vähän terottaa kynsiä puunrunkoja vasten. Ehkä hiukan spurttailla niiden rungoillakin.

Mamman palatessa joltain koko päivän reissultaan, odotan yleensä kodinhoitohuoneessa tai keittiön ikkunalaudalla ulos pääsyä. Vaikka minulla ei kovaa hätää olisikaan, olen sen näköinen, kuin kupla olisi jo otsassa. Joskus kyllästyn jalat ristissä odottamaan ja kipaisen hiekkalaatikolla. Mutta vain äärimmäisen harvoin, sillä minun ulkoiluttamiseni olkoon isäntäväen tärkein tehtävä.

Kevään tullen viihdyn talvea paremmin pihamaalla. Ellei sada ja tuule. Tuulessa laitan korvat luimuun ja etsiydyn suojaisaan paikkaan. Kova tuuli aiheuttaa aina ihmeellisiä ääniä, joista en yhtään tykkää. Sade häiritsee minua toisinaan ja toisinaan sitten ei laisinkaan. Jos löydän jonkin mielenkiintoisen vainun, ei sateella ole mitään merkitystä.

Kesällä vietän pihassa paljon aikaa. Mieluummin tietenkin siellä, missä mammakin. Jos mamma touhuaa jotain alapihalla, istun portaiden yläpäässä ja naukumalla käsken  hakemaan oitis minutkin mukaan hommiin. Mielellään kömmin johonkin varjoisaan paikkaan ja nukun siellä tyytyväisenä. Kunhan ensin olen haistellut minttupuskani ja tarkastanut mahdolliset hiiri- ja myyräapajat. 

Syksy on yhtä mukavaa aikaa kuin kesäkin. Silloin tosin on paljon uusia elementtejä, jotka minua vuodesta toiseen ihmetyttävät. Esimerkiksi maahan pudonneet puun lehdet olopihalla täytyy joskus tassulla varovasti taputtaen todeta vaarattomiksi ennen, kuin niiden ohitse voi kävellä. Tiedänhän minä, ettei niistä mitään uhkaa muhkealle kissalle ole, mutta kunnon kissan kuuluu järjestää aika ajoin talonväelle uutta ihmeteltävää ja muille kerrottavaa.

Johan tässä tätä jaarittelua riittää ja voinkin mennä jatkamaan lokoisia pötköttelyjä olohuoneen sohvalle. Ai niin, ennen lopettamista piti sanomani, että tämä kissamainen haaste lähtee seuraaville kivoille kissoille:

Maijalle ja Penalle Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä -blogiin

Almalle, Iinekselle, Otolle, Jalolle - siis kaikille kissoille Päivänpesän elämää -blogiin

Nerolle Autuas olo -blogiin

Muruselle Oravan kesäpesä -blogiin

Miau, kissamaista jatkoa toivottaen,

Juuso