perjantai 15. huhtikuuta 2016

Hetki kerrallansa


Minä sitten tykkään raparperista. Oikeastaan sen jokaisesta olomuodosta. Näin keväällä se nousee pirteänä kohmeisesta maasta, jopa lumen keskeltä. Muuten harmaassa luonnossa sen iloinen punakkuus näkyy jo pitkälle, vaikka kokoa ei vielä paljoa olekaan. Vuodesta toiseen raparperi tuottaa piirakka- ja soppatarpeita keväästä syksyyn. On se niin helppo ja tuottelias puutarhakasvi, ettei paremmasta väliä. 


Tänään en tehnyt pihamaalla juuri mitään. Tai sirottelin sentään viitisen kiloa etanamyrkkyä pitkin tonttia. Siitä ei taida suurta iloa olla, sillä säkin kyljessä annostukseksi oli mainittu 5 kg/neliö korjaus 5 grammaa/neliö maata. Kalliiksi tulevat meikäläiselle moiset kotilopirulaiset.


Suuri ilonaihe tälle päivälle on kuitenkin tarhakylmänkukan selviytyminen talvesta. Aiemmin olen istuttanut sellaisen rhodojen viereen, mutta sieltä se katosi. Tämä yksilö on vasemman rinteen alaosassa, lähellä portaita ja sen päältä sulivat lumet vasta eilen. Kuvissa - etenkin ylemmässä - näkyykin vielä vähän lunta. Tarhakylmänkukkani on vielä kovin pieni, mutta niin suloinen karvaisessa olomuodossaan.


Eikä ne ilonaiheet yhteen kasviin loppuneet, vaan leikkimökin kulmalta löytyi myös sininen esikonkukka. Tämän esikon sain työllä ja tuskalla säilymään elossa niin pitkään, että kykenin istuttamaan sen viime vuoden keväällä maahan. Ja näin ihanasti se minut nyt palkitsee. Kukan takana oli uusia nuppuja ja tyvestä tulee myös uusia lehtiä. En ryhtynyt rupsahtaneita lehtiä kasvin päältä nyppimään, jotta ei vaan loukkaantuisi ja lopettaisi kukintaansa.


Aurinkoisimmissa paikoissa kevätkaihonkukat ovat jo aukaisseet nuppunsa. Kevätkaihonkukan kiitollisuutta ja kätevyyttä jaksan hehkuttaa vuodesta toiseen. Nopeasti se alkaa vihertämään ja tuottamaan väriä muuten harmaaseen kevätpuutarhaan. Kukat ovat toki pieniä ja vaatimattomia, mutta niitä on paljon ja pitkään. Nuo lieriömäiset pallurat kuvassa ovat kotilomyrkkyä.


Jouluruusun suhteen ei kannata hätiköidä. Ostin viime syksynä edullisia jouluruusuja useampia ja istutin niitä eri paikkoihin nähdäkseni, missä kenties viihtyvät parhaiten. Pikkupuutarhan kivipenkissä on peräti kolme pientä jouluruusua rinnakkain. Kaikki ovat hengissä. Myös kuvassa näkyvä keskimmäinen, jonka lehdistä voisi kuvitella kasvin heittäneen henkensä jo aikoja sitten. Vaan tarkkasilmäinen huomaa, että sieltä mullasta tunkee sinnikkäitä nuppuja. Uusia lehtiäkin tulee useimmiten vähän jälkijunassa.



Myös alppikärhö on jo herännyt kevääseen. Kauempaa katsottuna köynnös näyttää lähinnä ruskealta risukasalta, mutta niin vain silmut innokkaasti pullistelevat uutta elämää.


Ulkona ei ole erityisen lämmin, vaikka aurinkokin paistoi vähän aikaa. Öisin on ollut muutaman asteen pakkasia, mikä lämpöä innokkaasti odottavan mielestä tuntuu suorastaan takatalvelta. Joka päivä täytyy käydä vähintäänkin sormella multaa tökkimässä ja tarkkailemassa, miten kevät etenee. Aina löytyy jotain uutta ja kiinnostavaa. Yleisilme on edelleen aika paljas ja väritönkin, jonka vuoksi täytyykin kumartua alas ja tarkentaa katse maanrajaan.


Kevättalvesta päätin tsempata itseni nauttimaan tästä keväästä päivä kerrallaan. Etten koko ajan eläisi ikäänkuin tulevassa ja hoputtaisi jotain tapahtuvaksi. Jokainen narsku ja tulppu nousee omassa tahdissaan ja kun ottaa ilon irti sentti sentiltä, riittää jo niiden kasvussa iloitsemista mielin määrin. 

Säähänkään emme voi vaikuttaa. Sitä joko paistaa tai ei paista, vaikka päällään seisoisi. Siihenkin on varauduttava, että räntää tai lunta voi vielä sataa täällä etelässäkin. Jokainen kylmä henkäys on kuitenkin ohimenevää ja kaiken aikaa kuljemme kohti kesää. Jo nyt päivällä on pituutta aivan upeasti. 


Tässä päivässä eläminen ei ole ihan helppoa. Varsinkin, kun näkee monissa blogeissa ihania ja paljon omia kasveja pidemmällä kukkivia juttuja. Silloin tulee mieleen kiireen poikanen, että kunpa minunkin krookukseni jo kukkisivat. Vertailu on ihan turhaa. Olosuhteet eri puutarhoissa saattavat olla hyvinkin monenlaisia ja toisistaan eroavia. Ja jos sitä kevättä koko ajan hoputtaa eteneväksi, ei ehdi pysähtyä nauttimaan pienimmistä piipoista. Syksy on edessä ennen kuin huomaakaan, joten edetään nyt hetki kerrallansa.

Pelaguu Pink Inspire

Mukavaa viikonvaihdetta ihan kaikille!

PS.
Toivotan lämpimästi tervetulleiksi blogini pariin

Marketta Konttilan Rakkautta ja maan antimia -blogista
Marian Marian koti ja puutarha -blogista 
Päivikin Pala maata ja muita tarinoita -blogista 
Marian Puutarhassa -blogista

... ja tietenkin kaikki, joita en ole muistanut mainita.

42 kommenttia:

  1. Mä oon miettinyt juuri tuota hetki kerrallansa juttua tänä keväänä. Sitä hätäilee ja haluaa, kevään etenevän kauheaa vauhtia. Sellaisessa vauhdissa kuitenkin moni kaunis, pieni asia jäisi huomaamatta.
    Siksi on hyvä, että kevät etenee hitaasti mutta varmasti.
    Ja näin puutarha-alan töitäkin tekevänä on hyvä, ettei kaikki rävähdä kasvuun hetkessä. Kun pitäisi ehtiä monelle asiakkaalle leikkaamaan puita ja pensaita sekä tekemään muitakin kevättöitä, on hyvä ettei oikea aika mene hetkessä ohitse. Kiirettä joka tapauksessa meinaa pitää, että ehtii tehdä kaiken ajallansa.
    Nautitaan kauniista kevätpäivistä ja yritetään huomata kaikki kauneus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Siinä mielessä tämä viileys on hyväksi, että kevät etenee hitain askelin ja on aikaa pysähtyä niiden pienten edistysaskelien äärelle ihmettelemään. Sen tietää, että lämmön tultua, puut pamahtavat lehteen ja sitten kaikki lähtee niin hurjaan kasvuun, ettei perässä tahdo pysyä. Rakastan kevättä niin paljon, että haluan imeä jokaisen hetken itseeni.
      Eipä muuten kovin moni tule ajatelleeksi, millaista haipakkaa puutarhayrittäjille kevät tekee. Tosiaankin esimerkiksi puiden ja pensaiden leikkausajankohta ei kovin pitkälle aikajaksolle varsinkaan lämpinä ajanjaksona ulotu, joten siinä on revettävä moneksi ehtiäkseen jokaista asiakasta palvelemaan.

      Poista
  2. Sitä on väkisinkin malttamaton kun pitkän lepokauden jälkeen pääsee puutarhaan. Toisaalta tällainen hitaasti uinuen saapuva kevät taas laittaa nauttimaan hetkestä. Joka päivä tulee ihan vain käveltyä puutarhassa kun ei vielä voi maan jään takia mitään tehdä. Siinä sitä nauttii hetkestä ja jokaisesta esiin tulleesta piiposta joka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti pitkän talven jälkeen saapuva valoisuus ja kevät saa ihmiset hullaantumaan ja unohtamaan kohtuullisuuden. Siksi tässä itseänikin jatkuvasti muistuttelen, että nyt kannattaa nautiskella täysillä.

      Poista
  3. Noita samoja tunteita ja tunnelmia olen itsekin tykönäni pohtinut.
    Sitä niin haluaisi, että se kasvu olisi omassa pihassa kiivaampaa. Mutta sitten lohduttelen itseäni, että pihassa on niin paljon tekemistä, että minä itse en kyllä pysyisi perässä näiltä kevättöiltä. Montaa hommaa olen aloittanut, mutaa mitään en vielä saanut loppuun. Haravoitavaakin on vielä vaikka miten paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, mikä jää haravoimatta, odottaa sitten syksyllä. Joku sanoi tätä huhtikuuta hulluksi kuukaudeksi ja siltä se välillä tuntuu. Niin paljon kaikkea tekemistä, ettei tahdo joka paikkaan revetä. Pitää jättää aikaa sille ihmettelemisellekin.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  4. Välillä sitten kuitenkin löytää niitä yllätyksiä, joita ei ole edes osannut odottaa.
    Meillä vain on myös niitä samoja ikäviä yllätyksiä kuin teidänkin pihalla. Eli kalliiksi tulevia kotilonryökäleitä. Pitäisi minunkin pian aloittaa pienten sinisten rakeiden kylväminen. Nekin eurot laittaisi mielellään kasveihin. Olen kyllä todennut lehtokotiloiden olevan aika nopeita kevätaikaan. Saavat nopeasti tuhottua jonkin perennan ihan alkutekijöihin, jos ei käytä rakeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikolla luin artikkelin, jossa kehotettiin aloittamaan kotiloiden myrkytys jo tässä vaiheessa, kun ne eivät vielä paljonkaan liiku. Eivät ehdi lisääntymään niin rivakkaa tahtia. Tähän mennessä eivät ole meidän puutarhassa kovin suurta tuhoa saaneet aikaan, mutta toisaalta olen kyllä niitä ahkerasti kerännyt ja tuhonnut.

      Poista
  5. Kiva tuo pikkuinen sininen esikon kukka. Toivottavasti se selviäisi tulevistakin talvista. Eilen huomasin vihreitä lehden alkuja omassa kevätesikosssani, mutta tarkemman tutkinnan jälkeen huomasin kasvin mädäntyneen tyvestään, luultavasti seisovan veden takia, joka ei ollut päässyt imeytymään jäiseen maahan.

    Kyllä se kevät ja kesä tulee, pitää vaan muistaa nauttia jokaisesta hetkestä, mikä voi kyllä olla hankalaa, varsinkin puutarhurille, joka odottaa kasvien räjähtävän kasvuun ja kesän saapuvan mahdollisimman äkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, miten vaikkapa yhden ainokaisen kukan kuoleminen talven aikana harmittaa. Usein ne ovat vielä niitä tarkkaan vaalittuja. Tai ehkei sitä huomaa vaikkapa yksittäisen pikkutalvion kuolemaa, kun sitä on pitkin pihaa.

      Poista
  6. Raparperin alut ovat niin kuvauksellisia!
    Miten puutarhaihminen osaa nyt edes nukkua, kun niin paljon tapahtuu kaikkea uutta :)
    Kiitos samoin, mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun riittävästi touhuaa raittiissa ulkoilmassa, puutarhurikin kellahtaa sikeään uneen illalla.

      Poista
  7. Ihanaa kevättä sinulla siellä!
    Voi olla täälläkin, täytyy muistaa ja malttaa jossain välissä käydä katsastamassa piha ja puutarha läpeensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun kevät etenee täällä kovin nopeasti, mutta vähitellen muu maa kirii reippaasti eron umpeen.
      Sinulla on tainnut pitää kiirettä lintujen kuvaamisessa. Nythän on niiden suhteen aktiivisin tarkkailuaika.

      Poista
  8. Kevättä ja niitä varhaisia kukkijoita odottaa aina niin kiihkeästi ja kun sitten vihdoin ja viimein kaikki ryöpsähtää kasvuun, tuntuu kuin kevät on hetkessä ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisääntyvän lämmön myötä kevään eteneminen kiihtyy. Siksipä juuri yritän tsempata itseni nauttimaan ihan jokaisesta hetkestä.

      Poista
  9. Minä harmikseni löysin myös paljon kotiloita haravoidessani...kuolema niille tuli..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni haravoinnin myötä esiin tullut kotilo on ainakin meillä ollut tyhjä, mutta kyllä niitä elinkelpoisiakin on jo tullut etikkakylpyyn laitettua.

      Poista
  10. Kunpa tietäisit, miten paljon olemme kotiloiden tuohoamiseen laittaneet rahaa. Nykyään laitan sirotetta vain valkoisten varjoliljojen, valkoisten sräkyneiden sydänten sekä jouluruusujen ympärille, muuten poimimme ja se kannattaa.

    Minulla jouluruusut näyttävät kuten sinulla, mutta ei vielä tietoakaan kevätkaihonkukasta, mutta jutusta nyt ymmräsin, että asut etelässä. Me täällä Keski-Suomen saarella. Viime yö oli tosi kylmä. Scillat tosin osin jo kukkivat ja esikot lykkäävät lehtiään kovasti esiin.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asun tosiaankin täälllä Kehä III:n tuntumassa, mutta meidän tontti on kyllä aika kylmä ja hidas syttymään kevääseen. Kevätkaihonkukka kuitenkin on yksi varhaisimmista. Edellinen yö oli täälläkin ihan kunnon pakkasyö, mutta viime yönä taidettiin pysyä plussalla.

      Kotiloita tulee poimittua. Viime vuonna alkukesästä menin usein illalla vielä etikkapurkin kanssa kotilojahtiin, eikä siitä meinannut loppua tulla. Joskus oli vain tarkoitus laittaa Juuso vähäksi aikaa ulos ja yhtäkkiä huomasin poimineeni toista tuntia kotiloita. Yök!

      Poista
  11. Suloinen möhkylä tuo raparperin alku. Tykkään myös raparperista, jostain syystä ei vain oikein halua tuottaa kunnollisia varsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raparperi on minustakin tosi sympaattisen näköinen ja oloinen. Meillä se on viihtynyt ja tuottaa hyvin varsia pitkin kesää.

      Poista
  12. Tuo pikkunen keväinen suloisuus, kevätkaihonkukka. Niin vaatimattoman kaunis kukka. Nautitaan keväästä päivä kerrallaan, se tulee vain kerran vuodessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätkaihonkukka muistuttaa paljon lemmikkiä. Usein ne kukkivat samaan aikaan ja korostavat toinen toistensa sineä.

      Poista
  13. Asiaa puhut. Päivä kerrallaan nauttii enemmän =). Muuten käy niin, että kevät on hujahtanut ohi, kun on miettinyt tulevaa kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei kannata mennä asioiden edelle, vaan yrittää nauttia juuri tästä hetkestä.

      Poista
  14. Hauska verrata, missä järjestyksessä perennat alkavat kukkimaan lähialueella. Kevätkaihonkukka ja kaunokainen kukkivat meillä. Palloesikoissa ja jouluruusuissa on isot nuput.
    Nautitaan jokaisesta uudesta kevään merkistä! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten muuten järvi vaikuttaa pienilmastoon näin keväällä? Meidän piha on vuosien myötä muuttunut varsin viileäksi kunnan metsikön kasvaessa ja varjostaessa yhä enemmän.

      Poista
  15. Oi, tänään juuri kävin pikavisiitillä mökillä ja istuttelin Turun messuostoksiani. Oli aika kiire, joten nyt jäi katsomatta googlesta, minkälainen kasvupaikka olisi millekin taimelle otollisin. Tyrkkäsin ne jonnekin, jossa vaikutti olevan tyhjää. Saahan niitä sitten siirreltyä myöhemmin. Oli kiire hoitamaan lähiomaista. Sen verran huomasin, että kevätkaihonkukkani eivät ainakaan kukkineet, toinen näytti kokonaan kuolleelta? Siitä ilahduin, että istuttamani valkorentukka houkutteli heti luokseen kaksi kukkakärpästä aterialle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätkaihonkukka on kyllä aika sinnikäs kaveri, joten vielä se saattaa piristyä. Minulla on sitä monessa paikassa ja varjoisimmilla alueilla vasta ensimmäiset lehdet vihertyvät.
      Vuosien aikana olen monen monta kasvia istuttanut vääriin paikkoihin jo pelkästään siksi, ettei minulla ole ollut riittävästi tietoa. Viime vuosina puutarhainnostuksestani on tullut kokonaisvaltaisempaa ja sen myötä olen paneutunut paremmin kasvuolosuhteisiin. Mutta yhä meidän pihalla kasveja pyöritellään parempaa paikkaa etsien. Usein myös siksi, että joskus on vain kiireessä hankitut taimet jonnekin tyrkättävä odottamaan.

      Poista
  16. Sinulla kukkii jo vaikka mitä! Tuo sinun iso puutarhaporttisi on tosi ihana. Mitä köynnöstä sinulla kasvaa siinä vai kasvaako? Minunkin on pakko kasvattaa raparperia ihan sen ulkonäön takia vaikka meillä ei kukaan siitä mausta tykkää. Ihana kasvi vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhaportti on Ukkokullan rakentama, piirsin hänelle kuvan. Aiempi portti oli sellainen halpa metallikaari, joka ruostui tyvestä ja romahti.
      Aiemmin portissa kasvoi humalaa. Paikka on hyvin aurinkoinen, joten humala meni usein ihan harmaaksi ja oli täynnä kirvoja. Lisäksi se tarttui karheilla oksillaan vaatteisiin ja hiuksiin portista kuljettaessa. Toissa syksynä kaivoin humalan pois ja se oli aivan tajuton tehtävä. En tiennytkään, että humalan juuret kasvavat Kiinaan saakka. Kuvittelin saavani köynnöksen ehjänä pois, mutta ihan silpuksi meni.
      Portti on odottanut uutta kasvi-ideaa ja viime syksynä sain kiinanlaikkuköynnöksen, jonka istutin portin vasemmalle puolelle. Yhä harkitsen myös köynnösruusua, mutta paikka on melko tuulinen. Köynnösruusu ei ehkä siinä menesty. Mutta tätä kirjoittaessani mietin, josko sittenkin kokeilisin. On sitä rahaa turhempiinkin juttuihin törsätty.

      Poista
  17. Ihanassa kukassa sinun kevätkaihonkukkasi! Minulta löytyy vasta pieniä nuppusia ja päivittäin käyn tiirailemassa, olisiko kenties tänään auennut. Samanlaista iloa koin tarhakylmänkukan selviytymisestä, kuten sinäkin. Laitoin neljä taimea viime keväänä, joista yksi näyttäisi selvinneen. Parempi se yksikin, kuin kaikkien menetys. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyin itsekin löytäessäni kukkivia kevätkaihonkukkia, kun edellisenä päivänä ei ollut ainuttakaan. Varjoisemmissa paikoissa ei ollut vielä edes nuppuja näkyvissä.
      Pitäisi varmaan aina ostaa samaa kasvia kaksi tai useampi ja istuttaa ne eri paikkoihin nähdäkseen, missä viihtyvät. Aina se on yhtä iloinen juttu huomata, että yksikin kasvi on talvesta selvinnyt.

      Poista
  18. Ihana postaus, nauttikaamme juuri tästä hetkestä. Hiukan nyt harmittaa tosin, kun katselin kevätkaihonkukkaa messuilla enkä kuitenkaan sitä hankkinut.

    VastaaPoista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kännykkä lähettelee tuplakommentteja.

      Poista
    2. Mun kännykkä lähettelee tuplakommentteja.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!