tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kylvöajoista

Ihka ensimmäinen kelloköynnökseni

Mielenkiinnolla olen seurannut parissakin netin puutarharyhmässä keskustelua kylvöajoista.  Jokainen puutarhuri tietää, miten heti joulun mentyä kylvösuunnitelmat alkavat pyöriä päässä ja sormet kaivata mullan tuntua. Kun samalla postilaatikko kolisee sinne putoavista siemenluetteloista ja kaikki blogikaverit postaavat kylvösuunnitelmistaan, on tartunta taattu.

Kelloköynnökset odottavat koulimista

Niin innostavaa kuin kylväminen onkin, kannattaa olla maltillinen. Kotikasvattajien tiloissa harvoin on riittävästi valoa, eivätkä kosteus- ja lämpöolosuhteetkaan välttämättä ole suosiollisia siementen itämiselle ja taimien kasvamiselle. Aikoinaan aloittaessani esikasvatusta innostuksissani ja tietämättömyyttäni hosuin ja kylvin vähän kaikkea liian aikaisin ja runsain määrin. Osa ei itänyt laisinkaan ja osasta tuli pitkiä honteloita taimia. 

Mestari en ole vieläkään, mutta oppia on tullut niin kantapään kautta, kuin tietoa eri lähteistä hakemalla. Myös taimikasvatukseen soveltuvan tilan vähäisyys on laittanut miettimään valintoja kerta kerralta tarkemmin.

Kelloköynnösvauva kurkistaa mullasta.

En tiedä, onko kukaan tehnyt laajempaa tutkimusta kylvöaikojen vaikutuksesta kasvien kasvuun, kukkimiseen ja satoon. Yksittäisillä henkilöillä on kuitenkin omia kokeilujaan, jotka antavat viitteitä siitä, ettei liian varhaisella kylvämisellä välttämättä saavuteta mitään erityistä etua. Paremmat tulokset näyttivät tulevan pikemminkin myöhäisillä kylvöillä, jolloin etenkin luonnonvaloa on ollut enemmän.

Ammattikasvattajilla on tietenkin tilat ja olosuhteet sellaiset, että heidän ei tarvitse tällaisten kysymysten kanssa painiskella.

  
Kuulin väittämän, että siemenpussien suomenkielinen teksti on suora käännös keski-eurooppalaisille markkinoille suunnatusta alkuperäistekstistä. Tutkin omia siemenpussejani ja totesin, että samat ohjeet annetaan saksalaisille, tanskalaisille, briteille ja suomalaisille. 
Siemenet tulevat suomalaisille kauppiaille valmiiksi pussitettuina ja tekstitettyinä. Kun jo Suomikin on pitkä ja moneen kasvuvyöhykkeeseen jaettu maa, ei esimerkiksi tanskalaisiin olosuhteisiin soveltuvia neuvoja voi noudattaa Kiteellä. Pidempään kasvien kanssa touhunnut toki omaa jo kokemusta ja rutiinia, mutta vasta-alkaja saattaa hukata rahansa ja turhautua lopullisesti epäonnisten kylvöjensä kanssa.


FB:n Puutarhan parhaaksi -ryhmässä Leena Luoto julkaisi "ei-niin-hyvissä-oloissa-kasvatettaville" kesäkukille (ammattitermi: ryhmäkasveille) oman kylvöfilosofiansa. 

  • Ensin laitan lajit järjestykseen kylmänkestävyyden mukaan. Tästä ryhmästä ensin multaan pääsevät kestävimmät lajit, kuten leijonankita, kesäpäivänhattu jne.
  • Sitten järjestän lajit esikasvatuksen kestoajan pituuden mukaan. Jos vaatii pitkän ajan, mutta on arka kylmälle, niin ajoitan kukkimisen hieman myöhempään ajankohtaan eli en hötkyile kylvämisen suhteen (esim. lobeliat).
  • Seuraavaksi ne lajit, jotka kasvavat nopeasti ja kukkivat myöhään syksyyn, mutta ovat kylmänarkoja keväällä (esim. petuniat ja samettikukat).
  • Lähimpänä kasvien ulkoilukautta kylvän sellaiset, jotka kasvavat nopeati, mutta ovat arkoja kylmälle tai eivät siedä koulimista (esim. krassit, elämänlangat, tuoksuherne).
Näin ikkunatila riittää, kun ensimmäisen kylvöksen lajit voi laittaa kesäpäiviksi kasvihuoneeseen. Yön ne voivat viettää sisällä lattialla, kunnes ovat karaistuneet kestämään alhaisia plussakelejä.

Näin siis Leena Luoto FB:n Puutarhan parhaaksi -ryhmässä. 


Ikkunalautakasvattajan näkökulmasta samat ohjeet pätevät pitkälti myös hyötykasveihin. Mainittakoon, että Korpikankaalta tilaamissani hyötykasvisiemenpusseissa oli lisätty suomenkielinen teksti, jossa ohjeet on sovellettu meidän olosuhteisiimme.


Viime kevät oli lämmin, eikä yöpakkasiakaan ollut. Tomaatit sai kasvihuoneeseen jo toukokuussa, joten ikkunalautakasvatus jäi monia vuosia lyhyemmäksi. Kasvaria saattoi lämpimän kevään ansiosta muutenkin käyttää apuna kevään taimikasvatuksessa. Pitkään jatkuva kylmä kevät ei mahdollista kasvihuoneen käyttöä samalla tavoin.

Minun kasvihuoneeni on viiden neliön kennokasvari, jota kylmimpinä öinä lämmitän öljylämmittimellä. Kennokasvari ei lämpöä pitkään sisällään pidä, eikä valopetrolilla toimiva öljylämmitin ole edes erityisen tehokas. Toivotaan siis lämmintä kevättä ja pakkasettomia öitä.


28 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa! En ole ehtinyt vielä hirveän monelta vuodelta kerätä kokemusta aiheesta, mutta jotenkin tuntuu, että myöhemmin kylvetyt kasvit lähtevät kyllä paremmin kasvuun - varmaan juuri luonnonvalon määrän lisääntymisen myötä.

    PS. Valitettavasti ei iloisia uutisia blogiarvonnasta - arpaonni suosi tällä kertaa muita. Huomasin kuitenkin, että nyt Kukkaiselämää-blogissa on arvonnassa lippuja Helsingin puutarhamessuille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se onni aina suosi, mutta kannattaa silti kokeilla.

      Toki moni muukin asia taimikasvatukseen vaikuttaa, mutta valolla on varmasti siinä iso osa.

      Poista
  2. Tuo on muuten totta että sekin vaikuttaa millainen kevät on. Viime vuonna sain tomaatin taimet kasvihuoneeseen toukokuun ekojen päivien aikana joten onneksi oli ajoissa laitetut taimet. Joskus on venynyt kasvihuoneeseen siirto vasta toukokuun lopulle.
    Meillä pystyy hyödyntämään lasikuistia huhtikuusta alkaen. Sinne kylvän esikasvatukseen esim. kaalit. Ja kesäkukkia voi pitää aluksi siellä suojassa mutta samalla valossa. Tomaatteja en ulkoiluta enkä totuta kasvihuoneeseen muuta kuin pitämällä välillä lasikuistilla.

    Satoon nähden en ole huomannut mitään eroa helmikuun lopulla tai maaliskuun lopulla tehtyihin kylvöihin nähden tomaatilla. Enemmän vaikuttaa millainen kesä on, onko kylmää, aurinkoista, pitkiä helteitä yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tomaatin suhteen olen huomannut saman kuin sinäkin eli kesän lämpöolosuhteet vaikuttavat kypsymisen tahtiin ja satoisuuteen. Taas saadaan jännittää, millainen kevät ja kesä on edessä.

      Poista
  3. Kirjoitat asiaa! Olen myös sitä mieltä, että siemenpussien ohjeiden mukaan kannattaa valita se myöhäisin mahdollinen aika taimikasvatuksille mieluummin kuin se aikaisin, jota suositellaan. Poikkeuksen ehkä tekevät tomaatit ja chilit, jotka pitää kylvää aikaisin, jos satoa mielii saada, mutta ihan takuulla paljon vaikuttaa myös sääolosuhteet, jos avomaalla niitä aikoo kasvattaa. Ja osaa ei tarvitse esikasvattaa ollenkaan, jos ne voi kylvää avomaalle heti kun maa on muokattavissa, kasvu hidastuu kumminkin hetkeksi, kun taimi laitetaan uuteen paikkaan. Jos omistaa kasvilampun, ei aikainen kylvö ole ongelma, kun kasvit saavat riittävästi valoa eivätkä venähdä honteloksi. Tänä vuonna huomasin ensimmäistä kertaa, että siemenpusseihin oli lisätty lause: "varhainen kylvö vaatii lisävaloa", mikä on todella aiheellinen lisä. Esimerkiksi kurpitsat olen todennut parhaaksi kylvää suoraan avomaalle, koska ne tuppaavat asuinhuoneissa valtaamaan koko taimipöydän hyvin nopeasti, ja lämpimässä maassa ne lähtevät vauhdilla kasvuun ja tuottavat satoakin ihan yhtä hyvin vaikka ne kylväisi vasta juhannusviikolla.
    Tästä olisi tärkeää puhua erityisesti aloielevien puutarhurien kanssa, ettei tulisi niin paljon pettymyksiä ihan vain siksi, että aluksi on niin innokas. Jos asiat tietäisi paremmin, ei jokaisen tarvistsi kantapään kautta opetella samoja asioita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kylvänyt kurpitsat sisälle, mutta ne itävät tosi nopeasti, joten niitä ei pitkään tarvitse ikkunalaudalla pitää. Riippuu tietenkin kevään säästä.
      Aloittelijalle epäonnistuminen kylvöissä ja taimikasvatuksessa saattaa olla se ensimmäinen ja viimeinen kokeilu. Siksikin neuvot ja hyvät vinkit sekä asiallinen tieto on tarpeen ja kannustaa jatkossakin yrittämään esikasvatusta.

      Poista
  4. Vauuu, onpa upeat kelloköynnöksen siemenet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin komeat, minun ensimmäiset kelloköynnökseni.

      Poista
  5. Tämä esikasvatus on monisäikeinen juttu ja siihen vaikuttavat niin monet tekijät, että yleisohjeita on todella vaikea antaa. Paras on juuri tuo oma kokemus. Oman kokemuksen kautta tuntee oman talonsa ja tonttinsa kasvuolosuhteet ja valon määrän. Siihen sitten lisäjännitystä tuovat kevään eteneminen ja sääolot. Koskaan ei varmastikaan onnistu aivan samalla lailla.
    Olen kiinnittänyt tuohon siemenpussien käännöksiin myös huomiota. Tanskassa ja Oulussa on varmasti hieman eri kasvuolosuhteet ja valon määrä.
    Hyvä, kun otit asian esille, sitä varmasti pohtii moni esikasvattaja!
    Oikein onnistuneita kylvöjä ja sopivia sääolosuhteita keväälle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoista arpapeliähän tämä taimikasvatus harrastelijalle on. Vaikka kuinka toimisi ohjeiden mukaan, saattaa silti jokin mennä pieleen. Onneksi sentään aina joku onnistuu ja kokemusten karttuessa myös taito kasvaa.

      Poista
  6. Ihan järkeviä puhut! Mutta ihminen ei vaan aina ole niin järkevä. Kun alkaa multasormia kutittaa, niin raavittava on.
    Meillä on kylvetty liian paljon ja liian aikaisin. Mutta samalla hyväksyn sen, että kaikki taimet, jotka selvityvät elävinä kukkapenkkeihin ja lavakauluksiin näistä, on plussaa. En edes kuvittele, että epäonnistun, jos nämä pikkuiset eivät selviä. Paljon on esteitä ylitettävänä. Silti teen parhaani näissä olosuhteissa. Tämän pitää olla hauskaa ja jännittävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu, ettei tässä touhussa ole järjen hiventäkään. Luovaa hulluutta, mutta niin koukuttavaa. Jännitystä näissä esikasvatushommissa totisesti riittää, mutta myös hauskuutta yllin kyllin.

      Poista
  7. Hyviä vinkkejä esikasvatuksesta. Ehkä kaikken täytyy kokea siinä itse sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Kokemuksesta oppii parhaiten, mutta neuvot ja niksit ovat aina paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti oppi menee parhaiten perille kantapään kautta. Minulle ainakin.

      Poista
  8. Niin totta! Itsekin sitä alkuaikoina kylvi liian aikaisin ja hosuen, nyt ehkä osaa jo paremmin malttaa. Kokemus on paras opettaja, ja siltikin kaikki ei onnistu samoin seuraavana vuonna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taimikasvatuksessa on niin monta muuttujaa, että väkisinkin joku saattaa mennä pieleen. Onneksi aina joku myös onnistuu. Ja seuraavaan kauteen mennessä kaikki mokat on täysin unohdettu.

      Poista
  9. Mielenkiintoinen postaus ja täyttä asiaa! Onnistunut esikasvatus on monen tekijän summa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Vaikka kaikkensa tekisi, voi silti mennä joku vikaan. Onneksi osa aina myös onnistuu.

      Poista
  10. Minä olen ollut myöhäisen esikasvatuksen harrastaja, mutta vuosi sitten lasitettu terassi on avannut uudet mahdollisuudet. Huomaan lukevani pussien tekstejä uudelleen Keski-Euroopan silmälasit nenälläni: lasiterassille mahtuu ja siellä lämpö ei laske Suomen karujen olojen kevääseen (talveen). Tilanne toi myös uuden innon harrastukseen, kun entiset ikkunalaudat ovat saaneet lisätilaa ulkoasisältä.

    Kelloköynnöksesi näyttävät muuten kauniilta, toivon niille pitkää ikää!

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinä onnellinen lasihuoneen omistaja. Jos nyt rakentaisin talon, lasihuone siihen tulisi. Se mahdollistaa ja laajentaa kasviharrastusta melkoisesti.

      Poista
  11. Hyvältä vaikuttavat nuo Leena Luodon ajoitusohjeet. Jotakin sinne päin olen pyrkinyt toteuttamaankin - loppuja kylvän ruukkuihin lasin alle ulos. Kylläpä taimesi näyttävät terveiltä ja vahvoilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko, tänä vuonna taimet ovat hyvässä kasvussa. Etenkin tuo ensikertalainen kelloköynnös on oikein tanakka kaveri.

      Poista
  12. Siitä se kelloköynnöshuuma alakaa :)
    Jopa mullekki o siunaantunu nuata siämenpussia :) mistä liä tullehet. Täs oon taistellu itteni kans, mutta oon viälä saanu pirettyä näppini eros useemmista pussiista ja päätyny orottamahan huhtikuun alakua kylyvöjen kans.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maltin säilyttäminen on vaikeaa, kun keväthuuma iskee joka taholta. Vaan voisihan sitä hullumpiinkin asioihin hurahtaa.

      Poista
  13. Sen verran minäkin olen jo oppinut, etten laita siemeniä multaan päivääkään aiemmin kuin pussin ohjeissa kehotetaan. Kummasti vaan alkaa sormia syyhyttämään niin, että näin maaliskuussa on viimeistään päästävä laittamaan ensimmäiset kylvökset, sanoi järki mitä tahansa. No, jos nämä kuolevat jo taimivaiheessa, niin ovatpahan tuoneet ainakin muutaman viikon iloa vihreydellään.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaliskuu alkaakin jo olla hyvä aika aloittaa kylvöt. Jos vain siihen saakka pystyy sinnittelemään.

      Poista
  14. Oikein hyvä postaus, täyttä asiaa! Myöhään on usein parempi kuin aikainen hötkyily, tuon on moni saanut kantapään kautta kokea. Tuo siemenpussien tieto on myös hyvä huomio!

    VastaaPoista
  15. Viisauden sano puhut, tuohon samaan asiaan olen joskus koittanut ottaa jollain foorumilla kantaakin! Siemenpussien tiedot vievät keväthurmaisen kasvattajan vallankin alkuhurmassa olevan metsään pahemman kerran, ja siitä saa vain pahaa mieltä - toisilla sisukkuutta ja toisilla luopumista aikaan!

    Kelloköynnökset ja enkelinpasuunat menivät eilen purkiin taimettumaan, eli hurmassa täälläkin ollaan!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!