Syysvuokko - Anemone hupehensis |
Puutarhurin maja haastoi kertomaan lapsuuden puutarhamuistoja. Olen pyöritellyt haasteen aihetta muutaman päivän päässäni ja muistellut lapsuuteeni liittyviä puutarhakokemuksia. Pakko todeta, ettei kerrostalolapsuuteen kovin kummoisia puutarhamuistoja sisälly.
Molemmat vanhempani ovat kotoisin maaseudulta ja isän vanhemmat elivät elämänsä loppuun saakka omassa talossaan vehreän pihapiirin ja puutarhan ympäröiminä. Mummun luona käytiin kuitenkin vieraisilla lähinnä kesällä ja jouluna. Silloin tavattiin myös setiä, tätejä, serkkuja ja naapureita. Käsiteltiin puolen vuoden tai vuodenkin asiat kahvin ja ruokailun lomassa. Ei niiden pikakäyntien aikana lapsella syntynyt minkäänlaista kosketusta puutarhaan.
Asteri |
Mummun ja papan puutarhasta muistan lukuisat isot omenapuut, marjapensaat ja porkkana- ja perunamaan. Muistan syreenipuut, joiden kesäisessä tuoksussa joskus juotiin pihakahvit. Vaikka en muista ainuttakaan perennaa, joita mummun puutarhassa olisi kasvanut, niitä on siellä vanhempieni kertomusten mukaan kuitenkin ollut.
Jostain syystä mieleen on jäänyt puutarhan kohopenkit. Pienen tytön matala näkökulmako on aiheuttanut tällaisen muiston mieleenpainumisen? Sen sijaan kehäkukkia muistan mummulla aina kesäisin olleen ja sieltä varmasti juontaa into istuttaa niitä kesäkukiksi myös omaan puutarhaan.
Rhodo Gunningham's White kukki taas syyskuussa. |
Vaikka lapsuudessani ei puutarhaa ollutkaan, parvekkeelle äiti laittoi joka kesä kukkia. Valkoista ja punaista isokukkaista petuniaa oli parvekelaatikoissa ja parvekkeen päätyyn äiti tapasi kylvää ruusupavun ja krassin siemeniä. Pavut ja krassit kiipesivät kesän aikana kattoon kiinnitettyjä lankoja pitkin ja muodostivat kukkaisan ja vehreän seinämän.
Kesämalvikki - Lavatera trimestris - kukkii yhä kasvimaan kupeessa |
Lapsena ei välttämättä osaa kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Vanhempani eivät mielestäni ole haaveilleet omakotitalosta tai edes pienestä puutarhapalstasta. Äidille on riittänyt parvekekukat ja viherkasvit sisällä. Malli mullan tönkimiseen ja puutarhan laittamiseen minulta puuttuu täysin. En ole perinyt sitä äidinmaidossa, eikä ympärillä ole myöskään ollut muita sukulaisia tai läheisiä, joilta olisin voinut edes pienen kipinän saada.
Krassit kukkivat yhä, sillä pakkasöitä ei vielä ole ollut. |
En muista koskaan erityisesti haaveilleeni omakotitalosta tai puutarhasta. Ainoa puutarhaan liittyvä ajatus, joka on pyörinyt päässäni ihan pikkutyttöajoilta on toive saada joskus poimia oman puun omenoita.
Ensimmäinen kosketus maahan ja multaan tuli oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun seurusteluaikana kävimme nykyisen mieheni kanssa istuttamassa sipuleita ja perunoita anopin entisen ja silloin jo vain kesäkäytössä olevan kotipaikan kasvimaahan. Anoppi on naureskellut kerrostalotytön osaamattomuudelle, kun istutin sipulit multaan väärinpäin.
Myöhemmin olen kuullut, ettei sipulien istutusasennolla ole väliä. Varsi lähtee kasvamaan kohti valoa, eikä Kiinaan, kuten minulle naurettiin.
Syyshortensia - Hydrangea paniculata Vanille Fraise |
Toiveet ja suunnitelmat kypsyvät ihmisessä aikojen ja monien erilaisten tapahtumien kautta. Kerros- ja paritaloasumista kokeiltuamme lähdimme etsimään tonttia ja sellaisen löydettyämme ryhdyimme omakotitaloa rakentamaan.
Pihaan teetettiin istutussuunnitelma, jota on pääpiirteissään toteutettu. Pikkulapsivaihe ja työelämä nieli alkuvuosina ajan ja voimavarat, jonka jälkeen elämään tuli muita vaikeuksia. Puutarha koostui pitkään hedelmäpuista ja marjapensaista sekä laajasta nurmikentästä ja istutussuunnitelman mukaisista pensaista ja perennoista.
Mies ei myöskään ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut puutarhan rakentamisesta. Jossain vaiheessa hän istutti kasvimaalle juureksia ja sipuleita, mutta sekin innostus on kuihtunut talvivalkosipuleihin. Nurmikkoa hän ei ole tainnut leikata vuosikausiin. On hän sentään taitava käsistään ja aikani ruinattuani olen saanut hänet tekemään tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia rakenteita puutarhaan.
Syyshortensia - Hydrangea paniculata Vim's Red |
Osaamattomuus ja alkuvuosien panostuksen puute näkyy yhä vahvasti puutarhassamme. 2000-luvun alkupuolella innostuin puutarhasta ihan uudella tavalla ja ryhdyin sitä systemaattisesti ja tarmokkaasti muokkaamaan. Aloitettuani blogin kirjoittamisen löysin aivan uuden maailman, joka on tarjonnut minulle valtavan määrän kasvitietoa, vinkkejä ja ideoita. Innolla olen ammentanut tietoa ja siirtänyt sitä konkreettisesti puutarhaani.
Mustilanhortensia - Hydrangea paniculata Mustila |
Olisihan se mukavaa, jos olisin saanut kunnon puutarhapistoksen syntymälahjana, lapsuudenkodin kasvumallina tai viimeistään heti tänne muuttaessamme. Vaan mitäpä sitä vanhoja asioita suremaan. Pääasia, että olen viime vuodet nauttinut täysillä puutarhastani ja siitä on muodostunut minulle tärkeä harrastus ja elämäntapa. Olen elävä esimerkki siitä, ettei multasormea tarvitse geeniperintönä saada, vaan käteen voi kasvaa kokonaista kymmenen multasormea ihan aikuisellakin iällä.
Sinitriteleia - Bordiaea 'Queen Fabiola' |
Laitan tämän haasteen Puutarhurin Majan ohjeiden mukaisesti kolmelle seuraavalle bloggaajalle:
Kukkia ja koukeroita -blogiin Tuulikille
Puutarhan lumo -blogin Kruunu Vuokolle
Päivänpesän elämää -blogin Katjalle
Kirjoita blogipostaus lapsuutesi puutarhamuistoista. Kerro kirjoituksessa kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampi bloggaaja mukaan muistelemaan.
Ethän ota haastetta kiviriippana, vaan vapaaehtoisena asiana, jonka voit toteuttaa itsellesi sopivana ajankohtana tai olla toteuttamatta laisinkaan.
Onpa kiva haaste ja kivat vastaukset. Kauniit kuvat.
VastaaPoistaKiitos Anneli!
PoistaMoni on varmaan saanut kipinän puutarhaharrastukseen lapsuudesta. Oli mukava lukea myös toisenlaisesta kokemuksesta. Lapsuuden puutarhamuistot voivat toimia myös kipinän sammuttajana kuten appiukollani, joka muistelee vieläkin kauhulla miten on joutunut lapsena kitkemään loputtomalta tuntuvia porkkanarivistöjä.
VastaaPoistaKiitos, tämä oli mukava haaste.
PoistaAika monella vanhemmalla ihmisellä tuntuu olevan noita harvennukseen liittyviä kokemuksia, jotka vievät innon kasvatukseen aikuisuudessakin.
Kiva postaus! :)
VastaaPoistaKiitos Maarit!
PoistaOlipa kiva postaus. Kiitos kun jaoit muistosi.
VastaaPoistaKiitos Sylvi!
PoistaOikein mukavaa mietintää ;)
VastaaPoistaKiitos Pirjo!
PoistaNo olipa mukavaa luettavaa, näinhän se menee - ei välttämättä tarvitse saada puutarhageenejä vanhemmiltaan vaan ne voi itse hankkia. Itse haluaisin kyllä tyrkyttää geenejä lapsilleni, yritetty on ainakin ;))
VastaaPoistaKiitos haasteesta, otan tämän kyllä innokkaana vastaan mutta ainoa ongelma on että saisin kutistettua muistot aika lyhyeen muotoon ettei postauksesta tule romaania ;)
Mikään ei estä toteuttamasta haastetta moniosaisena.
PoistaMinä en ole tyrkyttänyt innostustani lapsille, mutta väkisinkin he sen näkevät ja kuulevat. Poika on viime aikoina innostunut viherkasveista, joten ehkä jokin kipinä on tarttunut. Tytölläkin on pieni puutarha, mutta sen pitää olla helppo. Hänellä ei taida olla aikaa rapsutteluun.
Mulle ei olla kyllä annettu minkäänlaista puutarhageeniä ja se kyllä näkyykin. Välillä esim. ruoho on ylipitkää, lehtiä ei ole tullut haravoitua moneen vuoteen (no, vähän ehkä) ja istutuksista nyt ei kannata edes puhuakaan...sitä löytyy, mitä isännän porukat ovat joskus tänne istuttaneet...
VastaaPoistaPuutarhaharrastuksessa on se onni ja autuus, että se on mainio lisäarvo, mutta sen puute ei haittaa ketään.
PoistaKivat haastevastaukset. Kiitos myös minulle jakamastasi haasteesta.
VastaaPoistaMukavaa, jos otat haasteen vastaan. Ei mitään kiirettä sen toteutuksessa.
PoistaKiva lukea vastauksiasi. Vähän samantapainen historia itsellänikin, ainakin tuossa "myöhännäisheräämisessä" puutarhaan. Itselläni puutarhakärpänen puri vasta kymmenisen vuotta sitten. Lapsuudessa ja nuoruudessa sitä ei kiinnostanut nämä asiat pätkääkään.
VastaaPoistaKiva kuulla, että kaltaisiani on muitakin. Hyvä herätä myöhemminkin.
PoistaKiitos haasteesta, minä olen myös myöhäisherännäinen puutarhan suhteen.
VastaaPoistaSittenpä onkin mukava päästä lukemaan, miten muut myöhäisherännäiset ovat herätyksensä saaneet.
PoistaOlipa yllättävää lukea, ettei sinulla ole oikeastaan mitään puutarhakokemuksia lapsuudesta tai nuoruudesta, eipä uskoisi. Kun sinulla on nykyään niin paljon kasveja ja se on niin olennainen osa elämääsi. Mutta sittenhän se on puhtaasti oman valinnan tulos, ei ympäristön painostuksen, ja hyvä niin.
VastaaPoistaTuli mieleen tuosta rodon syyskukinnasta, että Skotlannissa ihmettelin niiden syksyistä kukintaa ja minulle kerrottiin, että jos kesä on kuuma ja kuiva, silloin ne eivät kuki, mutta normaalin skottikesän (viileän ja kostean) jälkeen pykäävät usein syyskukinnan, joka ei toki ole kevätkukinnan veroinen, mutta silti. Ihana ylläri! Ja jotain iloa sateisesta kesästä.
Gunningham's White tuppaa kukkimaan lähes joka syksy. Vain pari nuppua jäi nyt aukeamatta ja yleensä ne aukeavat keväällä. Ehkä Gunningham's White on lukenut skottilaisista sukulaisistaan ja päättänyt toimia täällä samoin. Mutta Skotlannissa siis rhodoilla saattaa olla kevätkukinnan lisäksi myös syyskukinta? Sepä vasta olisikin hieno juttu.
PoistaMukava oli lukea oma tarinasi. Ja onneksi puutarhasta voi oppia vaikka miten paljon ilman omia puutarhasukulaisia.
VastaaPoistaNiin, olisihan se aika surkea juttu, jos puutarhaan olisi mahdollista hurahtaa ainoastaan ne, jotka ovat lapsuutensa ja nuoruutensa saaneet puutarhan parissa elää.
PoistaKiva postaus ja oli mukava lukea muistojasi, Ihanien kuvien höystämänä♥ Kaunista syksyistä viikkoa sinne!
VastaaPoistaKiitos Päde! Kovin kaunis ei tämä lokakuun alku säiden puolesta ole, mutta tuleepa tehtyä paperihommia pois, kun ulkona on liian märkää.
PoistaOmpa mukava haaste liikkeellä! Kivasti oot kertonu puutarhamuistoista. Kyllä on muistoja tiälläkin, ja kai sieltä on kipinä jiäny.
VastaaPoistaKiitos Ulla! Jollei haaste sinulle saakka tule, voit toki ottaa sen ilman haastettakin. Se on täysin luvallista ja jopa suositeltavaa.
PoistaTämä oli kiva. Mukava lukea puutarhamuistoistasi.
VastaaPoistaKiitos Sanna! Mukava haaste tosiaan.
PoistaKiva postaus! Minulla on vähän päin vastoin, olen saanut lapsuuden asua puutarhan ja mullan parissa, ja siitä sitten kaupungissa yli kolmekymppiseksi. Nykyinen piha on ensimmäinen omani.
VastaaPoistaKoskaan ei ole liian myöhäistä innostua puutarhasta, vaikka vuosia olisi väliä pitänytkin.
PoistaPuutarhamuistojasi oli mukava lukea, kiva haaste!
VastaaPoistaKiitos Sirkku!
PoistaHieno tarinahan tämä sinun matkasi puutarhaharrastuksen pariin on! Yllättävät ja epätodennäköiset polut ovat niitä hauskimpia. Olen itse kotoisin maalaistalosta, ja vaikka koskaan ei kotona pakotettukaan kukkapenkkejä kitkemään, nuorena oli silti kova kiire luonnon ja peltojen keskeltä isoihin kaupunkeihin. Myöhemmin kasvimaailma alkoi taas vetää vastustamattomasti puoleensa :)
VastaaPoistaNuorena haluaa ja pitääkin haluta etsiä omia polkujaan. Onneksi kasvien ja luonnon pariin on mahdollisuus palata milloin vain.
PoistaIhania muistoja, oli tosi mukava lukea niistä.
VastaaPoistaKiitos Nettimartta!
Poista