torstai 7. joulukuuta 2017

Mukuloita hoitamassa

Keijunkukan lehden takapuolikin on aika hieno!

Tässä yhtenä päivänä sain itseni vihdoin kammettua kellariin setvimään maasta ja ruukuista talvisäilöön siirrettyjä mukuloita ja juurakoita. Daalioissa varsinkin on sen verran isot juurakot, että ne oli pakko ensi hätään laittaa vateihin ja ämpäreihin kuivahtamaan ja odottamaan siistimistä ja talvisäilöön asettamista.


Pienemmät mukulat laitoin paperisiin taimikasseihin ja pusseihin. Isompia varten olen säästänyt pahvilaatikoita. Ravistelin ylimääräisiä multia pois juurakoista. Tai pikemminkin kuivunut multa rapisi ihan itsestään. Juurien välejä ei tarvitse sen enempää putsailla. Pusseihin ripottelin vähän turvetta. Hyvät ohjeet daalioiden juurakoille löytyy mm. Meillä kotona -sivustolta. Samat ohjeet pätevät myös muihin mukula- ja juurakkokasveihin.


Tein pusseja varten nimilaput hyvissä ajoin ennen juurakoiden kellariin siirtämistä. Lappujen oli tarkoitus korvata väliaikaiset taimitikut, joita minulla oli muutamassa daalia- ja kesäkukkaruukussa. Ei mennyt ihan nappiin tämäkään suunnitelma, sillä osa taimitikuista oli varsin puutteellisia ja lisäksi juurakoiden siirtovaiheessa olen yhdistänyt eri lajikkeita - mukamas tilapäisesti. Miten ihmeessä menen joka vuosi samaan retkuun eli kuvittelen muistavani kuukauden takaisia asioita. Käsi sydämellä, kuka osaa erottaa erilaisia daalioita toisistaan pelkkiä juurakoita katsomalla? En minä ainakaan. 

Posliinirikko - Saxifraga x urbium

Kasvimukuloitani kellarissa hoitaessani sain mukavan älynväläyksen. Auring*n ihanat -blogin Inkalta saamani posliinirikko pääsi alkujaankin väliaikaissijoitukseen talon päädyn metsäpuutarhaan. Kulkukäytävän laidalla se on joutunut vakavasti uhatuksi, sillä niin rönsyansikka kuin rönsytiarellakin tyrkkii kasviressukkaa jatkuvasti ahtaammalle. Olen miettinyt alapihan Kotikiven ympäröimistä kokonaisuudessaan perennoilla. Kasvivalinta on ollut hakusessa ja nyt keksin pelastuksen posliinirikoille. 

Kotikivi penkkeineen kasvihuoneelta katsottuna

Kotikiven takana eli vajan puolella kasvaa rivi tuijia. Aitaa vasten istutin viime kesänä edullisesti ostamani kuusaman. Kiven kasvarin puolella kasvavat koristeomena Musta Rudolf ja syreeni, joka on joko Isabellansyreeni tai Sensation. Selvinnee ajan kanssa, kumpi. 

Pieni havu on veljeltä toissakesänä saatu kääpiökasvuinen hopeakuusi (Picea pungens 'Glauca compacta'). Kiveä vasten kasvaa myös kesällä toisesta paikasta siirretty mantsuriankärhö. Multaan piilotin syksyllä pallerolaukkaa ja pääsi sinne myös yksi tupas sulkaneilikkaa, jonka toivoisin vähitellen kotiutuvan ja tuuheutuvan. Hopealta hohtavana se sopisi hyvin kuusen kumppaniksi. 


Kiven juurelta on tarkoitus kaivaa loputkin nurmikosta pois. Kivi palasi kotiin kaikesta huolimatta sen verran yllättäen, etten ehtinyt sen sijoituspaikkaa mitenkään valmistella. Olisi toki ollut viisampaa kuoria nurmikko jo valmiiksi pois, mutta voi sen tehdä jälkikäteenkin. Kiven alla nurmikko on kuollut. Sen sijaan reunoilta pursuaa kasvustoa, jota ei saa kunnolla trimmerilläkään siistittyä. Siinä siis homma ensi kesäksi, kun muutan loputkin kiven ympäristöstä kukkapenkiksi. Posliinirikko on mainio kasvi tähän paikkaan, koska en halua mitään korkeaa peittämään hienoa kiveäni.

Koristeomena - Malus 'Musta Rudolf'

Pihalla tepastellessani huomasin yllättäen, että Musta Rudolf on tehnyt pikkuruisia koristeomppujaan. Koko on enemmänkin marjan kuin edes kirsikan luokkaa. Pikkuinen puu oli kukassa sen ostaessani. Kunpa kukkisi tulevinakin vuosina.

Timantit sateen jälkeen jänisverkoissa.

Talvensuojaturpeen levittämistä varten odottelin niitä pikkupakkasia, joita ei vaan ole tullut. Kun sen sijaan lunta on tullut muutaman kerran aika runsaastikin, ajattelin, että hyvässä lykyssä lumi jää maahan ennen pakkasia. Levitä nyt sitten talvensuojaturvetta hangen päälle. Lopetin odottamisen ja kävin tässä yhtenä päivänä ripottelemassa turvetta kärhöjen tyveen ja vielä muutamille ruusuillekin. Voi olla, että kokeilu menee lahjakkaasti pieleen ja niin kärhöt kuin ruusutkin mätänevät turpeen sisällä liotessaan. Viime vuosi oli aika lailla samanlainen, kuin nyt. Samoilla kikoilla siis mennään nytkin. 

Sulkaneilikka - Dianthus plumarius

Joulu lähestyy, mutta voi, miten mukavaa onkaan välillä pohtia puutarha-asioita. Kokeilkaa vaikka!

22 kommenttia:

  1. Mäki kävin viikko sitte kellaris katkoomas miakkalilijoolta kuivanehet varret pois. Pitääs viälä mullata jättiverbeenooren juurakot, ennenku kuivaavat kokonansa. Saa nähärä saanko aikaaseksi. Kovin tuntuu olevan vaihtelevaa säätä. Meillolis ny maa jääs. Jos kerkiän, käyn turvettamas kans muutaman kärhön, ennenku tuloo lumisaret. Hyvän näkööne, sammalootunu kivi. Mäki olisin halunnu tuallaasen, mutta isäntä ei lämmenny ajatukselle, enkä sitä yksin saa paikalle "pyäriteltyä" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää tosiaan vaihtelee. Eilen oli kaunis pakkasilma ja maa valkoinen. Nyt lämpötila nousee uhkaavaa vauhtia ja vesisadetta taas luvassa. Suojaturpeet on laitettu ja kevääseen saakka saavat olla, oli sää mikä tahansa.
      Tuollaista kiveä ei mitenkään pelkällä lihasvoimalla siirretä. Meillä homma menee likimain kaikessa, että itse on asiat laitettava vireille, jos jotain haluaa. Ukkokullan apua ja hyväksyntää odotellessa ehtii kuolema korjata.

      Poista
  2. On aivan ihanaa pohtia puutarha-asioita, ja tuollaisen kivipenkin kasveja! Herkkä rikko pääsee hyvälle paikalle massiivisen kiven viereen, hyvä kontrasti.
    Hyvä systeemi sinulla juurakoiden säilytyksessä, mutta ne väliaikaisratkaisut - juupajuu. Taidetaan kaikki mennä samaan retkuun vähän väliä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmänkin puutarhaa tekisi mieli pohtia, jos vain muilta asioilta ehtisi.
      Luulisi vuosien harjoittelulla oppineensa, ettei mihinkään väliaikaisratkaisuihin ole luottamista. Pitänee hankkia jonkinlainen kaulassa kynän kanssa roikkuva ritsikirja, johon kaiken kirjaa muistiin heti, eikä huomenna.

      Poista
  3. Tämä onkin hyvää aikaa tehdä puutarhasuunnitelmia ensi kesälle. Ihana tuo kivi tuossa. - Meillä on täysi talvi täällä. Talvensuojaturpeet laitoin muutama viikko sitten eli toivottavasti nämä lumet eivät sula pois. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa meidänkin itsenäisyyspäivän aattona satanut hennon valkoinen lumipeite pysyisi, eikä muuttuisi luvatuksi vesisateeksi - taas kerran.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  4. Tuo sun kivi on niin ihana! Sen ympärille tulee varmasti upea kukkapenkki. Mä oon myös tuskaillut, milloin oikein iskisin talvensuojaturpeen maahan. Itseni tuntien se jää varmaan lopulta kokonaan laittamatta, kun odotan sitä oikeaa hetkeä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä etelärannikolla sitä oikeaa hetkeä ei taida tulla laisinkaan. Nyt on niin kaunista, mutta ei varmaan kauaa. Uhkaavasti lämpenee.

      Poista
  5. Lohduttaa, kun itse viime viikolla pähkin saman asian kanssa: "miten tässä daaliassa ei ole lappua, luulinko tosiaan muistavani, minkä värinen se on?" Mutta ehkäpä me tarvitsemme jotain ylläreitä tulevaan kesään:) Tuosta kivestä ja sen ympäristöstä on sinulle varmasti paljon iloa, se näyttää jo nyt niin hyvältä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän nuo niin suuria vahinkoja ole, mutta huomatessaan tehneensä saman mokan ties kuinka monennen kerran, ei ihan heti koe ilon tunteita.
      Itse kivi jo sinänsä tuottaa tosi paljon iloa ja myös se, että kiven myötä voin luoda taas jotain uutta.

      Poista
  6. Mahtava hieno toi kivi missä on sammalta.
    Mä olin kyllä eri mukuloissa :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat mukulat ovat aikuisia, eikä lapsenlapsia vielä ole. On siis hoidettava kasvimukuloita.

      Poista
  7. Minä aloitan puutarha-asioiden pohtimisen heti joulun jälkeen. Jippii, se on melko pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen ei todellakaan ole pitkää aikaa. Kuulostaa mukavalta.

      Poista
  8. Turpeen alle jäävä lumi jäätyy keväällä pirunmoiseksi kakuksi, joka pitää maan jäässä. Kauho keväällä mahdollisimman aikaisin turpeet pois, että maa saa sulaa. Varjosta vaikka muilla konsteilla. Vaikka enhän minä kyllä etelän keleistä tiedä oikeasti, miten siellä pitäisi suojata kasveja :) Neuvo oli siis ilmainen ja siten ehdottomasti hintansa väärti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suojatietä toimii siis samalla tavoin, kuin sahanpuru. Yhtenä talvena kaadettiin pihasta suuri koivu. Runkoa paloiteltuna paikalla ja siitä tuli kasapäin sahanpurua hangen pinnalle. Se junttaantui tosi tiiviisti ja sen alle muodostui jääpatja, jota sulattelin pitkälle kevääseen. Viime vuonna laitoin talvensuojaturvetta joillekin kasveille. Se ei kyllä jäätynyt ja se oli helppo ottaa pois. Silloinkin laitoin turpeen ennen lunta. Olisiko sillä ollut merkitystä. Viime aikaiset talvet ovat olleet viheliäisen leutoja jatkuvine vesisateineen. Kukkapenkit jäätyvät ja sulavat vuorotellen. Olen huomannut, että kohopenkki on paras ratkaisu tänne, koska siihen ei vesi jää seisomaan ja jäätä on siten vähemmän.
      Kaikki vinkit ovat aina tervetulleita, kiitos vain!

      Poista
  9. Minä karistelin lokakuun lopussa daalioistani kuivat mullat ja sujautin ne kutteripurulla täytettyihin muovipusseihin, jotka heitin varaston ylähyllylle unohduksiin kevääseen saakka. Näin olen toiminut jo monta vuotta ja hyvin ovat daaliat talvehtineet. Nimet olen jo suurimmalta osalta daalioistani hukannut, joten pelkoa ei juurakoiden sekoittumisesta ole - ne ovat jo sekaisin! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai niillä daalioiden nimillä muuten merkitystä olisikaan, mutta kun ostin keväällä matalampia lajikkeita ja ne oli tarkoitus tulevana keväänä istuttaa purkkeihin. Isompi kokoiset taasen maahan. Nyt ollaan sitten iloisesti sekaisin, minä ja daaliat.

      Poista
  10. Kauniisti sammaloitunu kivi! Suat tuohon mukavan kukkapenkin, minkä kokonen tontti teillä on? Miulla ei oo tuosta turpeesta kokemusta. Miunkin pitäs siirtee daalian juurakot kellarista navetan vessaan, missä talavetan tyhjissä rehusäkkilöissä ne. Se paikka on kuiva ja viilee! Tähän asti muinavuosina ovat hyvin talavehtineet. Nimlaput vuan sotkeutuu, ei oo niin vuarallista! Kyllä se aina juhtuu mieleen puutarha! Meillä sattaa vaakaan lunta, koiranilima.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tonttimme koko on 1500 neliötä eli ei niin järin suuri. Nyt jos taloa rakentaisin, menisin kauemmas ja hankkisin isomman tontin. Alue on kovasti laajentunut ja täyttynyt niistä ajoista, kun itse rakensimme.
      Täällä ei ole vaihteeksi lumesta tietoakaan. Ulkona on +5 lämpöastetta ja hiukan vettä tihkuttaa. Sytytänpä kynttilän iltaa valaisemaan.
      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  11. Tänään ei tosiaan taas tuntunut siltä että ollaan joulukuussa, yöllä oli satanut kauniisti lunta mutta iltapäivällä jo lumet suli ja sataa tihutti koko ajan, nurmi vaan pihalla paistaa:) Tuo kivi on kyllä hieno..kun oltiin pikkuisia niin eno sanoi että nuo isot kivet on nukkuvia jättiläisiä ja siksi metsässä pitää liikkua hiljaa ja siellä ei saa metelöidä, opittiin jo pieninä liikkumaan luonnossa:) Leppoisaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
  12. Between, ovatko nämä ottamasi kuvat ihan reaaliaikaisia? Jos ovat, niin sinähän pystyt fiilistelemään pihalla aivan mainiosti vielä kun tuota luntakaan ei näytä juuri tällä hetkellä teillä olevan :) Täällä on kaikki lumen peitossa ollut jo pitkään, no ollaanhan me vähän ylempänä, kolmosvyöhykkeellä. Toivon kyllä lunta teillekin enemmän, jotta kasvit saavat tarvitsemansa suojan.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!