Bongasin elämäni ensimmäisen koskikaran. Tuolla se on purossa välillä sukeltamassa ja välillä sulkiaan sukimassa. Joo, ette te sitä tässä kuvassa näe, kun en näe minäkään. Kyllä lintu tuossa kuvassa on, mutta minun obiskallani ei sinne saakka millään zoomattu. Olemukseltaan mustana lintu häipyy kuvassa puron mustan veden taustaan.
 |
| Kuva: Luontoportti.fi |
Monen monta kertaa olen ohi kulkiessani tuota puroa koskikara mielessäni silmäillyt, koska olen kuullut koskikaran siellä liikkuvan. Nytkin kamera oli mukana, mutta repussa juuri silloin, kun lintu oli riittävän lähellä. Saatuani kameran repusta, koskikara oli jo sukellellut ja kipittänyt rantaa pitkin niin etäälle, etten saanut sitä kuvaan tunnistettavasti.
Tällaiseksi höppänäksi blogimaailma on meikäläisen tehnyt. Ei riitä, että hullun lailla kuljen katse kohti tienpenkkoja ja pusikoita nähdäkseni kaikenlaisia luonnonkukkia. Kasvien bongaamisen ja tunnistamisen lisäksi täytyy nähdä kaikki maailman linnut ja oppia niiden nimet. Tähän ilmiöön pätee erinomaisesti vanha sanonta "nälkä kasvaa syödessä". Mitä enemmän kasveihin ja lintuihin tutustuu, sen enemmän niistä haluaa tietää.
On tämä sellaista hyvän mielen höppänyyttä, josta ei eroon halua edes päästä. Pikkuinen mustavalkoinen lintu valkeaa rinnassaan sai minut ilosta miltei tyttömäisesti hyppimään pitkin kävelytietä. Aikuinen minussa asetti töppöset tiukasti tien pintaan ja esti hyppelyn, mutta hymyä huulilla taitaa säilyä iltaan saakka.
Onnea bongauksen johdosta :) Melko innoissani taisin olla itsekin silloin kun ensimmäisen koskikarani näin vuosia sitten. Ihania lintuja ovat. "Nälkä kasvaa syödessä" pitää hyvin paikkansa.
VastaaPoistaJa itseasiassa näen sen tuossa ensimmäisessä kuvassa :)
PoistaOli kyllä aikamoinen energiapakkaus vedessä sukeltaessaan ja rannan jäässä hypellessään. Vie päivinä linnut ovat selvästi heränneet, joten bongaamista riittää tulevillekin kävelyreissuille.
PoistaHienot kuvat, kiva kun pääsit tuon Koskikaran bongaamaan! Mukavaa alkavaa viikonloppua❤
VastaaPoistaKiitos Päde, samoin sinulle hyvää voikonloppua!
PoistaNyt en enää tuon puron ohi pääse ajattelematta koskikaraa.
Tuollaiset bongaukset tekee niin iloiseksi. Minäkään en koko linnusta tiennyt mitään ennen blogimaailmaa. :)
VastaaPoistaAivan. Iloa pienen linnun näkemisestä on riittänyt moneksi päiväksi.
PoistaLuonto on niin upea ja monimuotoinen, että ei ole ihme, jos se vähän höppänäksi tekeekin. Se on sellaista oikeanlaista höppänyyttä.
VastaaPoistaItse tunnen todella huonosti lintuja, mutta en tiedä mikä minuunkin on mennyt, olen ruvennut kiinnostumaan niistä. On ihana, kun puutarhassakin on monenlaisia asukkaita.
Ihania hetkiä viikonloppuusi, ja voi sitä välillä vähän hypähdelläkin... :)
Luonto on totisesti täynnä yllätyksiä ja monet niistä laittavat ihan pään pyörälle. Talvilintujen bongaaminen varsinkin antaa mukavaa ajanvietettä muuten hiukan "tapahtumattomaan" ajankohtaan. Hyvä jos aiemmin tunnistin talitintin. Blogien myötä tietämys tälläkin saralla on laajentunut ja toivon mukaan opin uutta jatkossakin.
PoistaTyttöjähän me ollaan hamaan hautaan saakka, joten hypellään vaan!
Meidänkin joessa sukeltelee koskikara - se on vuosien tuttu. Koskikara on huikean eläväinen lintu, joten sen kuvaaminen on ihan tuurin peliä. Minä en ole saanut yhtään kuvaa siitä.
VastaaPoistaMukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!
Kiitos Tita, samoin sinulle mukavaa viikonloppua!
PoistaEläväinen koskikara tosiaan on. Siellä se hyppeli jäältä rannalle ja takaisin ja välillä sukelsi veteen. Sen touhuja oli kiva seurata ja sen iloinen olemus sai omankin mielen iloiseksi.
Hieno havainto! Koskikara on kyllä todellinen hyvän mielen lintu, väkisinkin alkaa hymyilyttää kun seurailee sen puuhia jäisellä joella :)
VastaaPoistaItse törmäsin tähän lintuun ensimmäistä kertaa viime vuonna, ihan lähellä mökkiämme mutta enpä vain ollut aiemmin sattunut huomaamaan koskikaraa pikkuruisella ja pusikkoisella joella. Aika arka lintu on kuitenkin, ja hankala kuvata. Sain vasta tänä vuonna ensimmäistä kertaa kunnollisia kuvia koskikarasta, laitan niitä blogiin tässä jossain vaiheessa.
Tulenpa sitten blogiisi katselemaan niin koskikaraa kuin muutenkin.
PoistaOikea hyvän mielen lintu se tosiaan on vikkeline liikkeineen. Väritys edesauttaa naamioitumista talviseen luontoon ja tummaan veteen. Ei tosiaankaan helposti havaittava tai kuvattava lintu.
Oi, mukava havainto! :) Minullekin käynyt monien uusien lajiryhmien havainnoimisen ja määrittämisen opettelun kanssa niin, että nälkä on todellakin kasvanut syödessä. Jotenkin myös näiden oppimisten myötä maailma tuntuu koko ajan muuttuvan monimuotoisemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi, kun alkaa tiedostaa, mitä kaikkea ympärillä itse asiassa tapahtuu ja mitä se kertoo ajasta ja paikasta, jossa sijaitsen. Muistan yhä, kun opin tunnistmaan yleisimpien kevätkesällä laulavien lintujen äänet, ja yhtäkkiä ulkona oleminen alkoi tuntua ihan erilaiselta - kuin olisin oppinut näkemään luontoa korvillani. :D
VastaaPoistaHyvin sanottu. Koen kaikki uudet - ja vanhat myös - luontokokemukset arvokkaana ja mielenkiintoisena oppina. Ikäänkuin maailma laajenee ja saa uusia sävyjä. Lunto tarjoaa jatkuvasti uusia ihmeellisyyksiä, joiden äärellä pakostikin hiljenee.
PoistaHauska "pallukka"
VastaaPoistaItsekin liikkuisin luonnossa, jos pystyisin :(
Voi sinua. Onneksi lintuja voi bongata ihan omasta ikkunasta katsomalla. Minua ilahduttavat sini- ja talitiaiset siinä missä koskikarakin.
PoistaIhana, pien koskikara. Mukava kun sattu siulle nähtäväks ja kuvattavaks! Miulla kun kamera harvon mukkaan lähtöö, kun jottain jännee niän! Luonnon ja sen elläimiin seuroominen on elämee rikkastuttavoo höppänyyttä. Nämä on niitä elämän tähtihetkiä!
VastaaPoistaYleensä se kamera on kotona juuri silloin, kun jotain tärkeää olisi kuvattavana. Vaan sinne sieluun ne vaikuttavimmat kokemukset ja elämykset jäävät jokatapauksessa. Ei siis huolta, vaikka joku tintti jäisi kuvaamatta.
PoistaIhana kun bongailet ja jaat ilon meidän kanssa <3 Mukavaa viikonloppua <3
VastaaPoistaOli ihan pakko jakaa tämä bongaus, kun olen niin ylpeä ja onnellinen siitä.
PoistaMukavaa viikonloppua sinulle!
Vesilintuja tulee seurailtua mökkijärvessä, mutta koskikara on kyllä vieras minulle. Ihanan aurinkoiset kuvat, sinulla on kauniit bongailumaastot! Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaTuo puro on ollut paikallaan yhtä kauan kuin olemme täällä asuneet. Silti vasta aivan viime vuosina olen keksinyt käydä siellä katsomassa. Vesi on kiehtova elementti.
PoistaHyvää viikonloppua sinullekin!
Koskikara on minulla vielä kuvaamatta ja tiedän missä niitä vielä on ennen kevätmuuttoa, mutta se saamattomuuden pahe vaivaa...tai joku muu hyväksyttävä selitys! Hieno bongaus, onnittelen!
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua Sinulle hymytyttö!
Sekin riittää, että on ihan itse nähnyt koskikaran. Jokaista pientä ilon ja onnen hetkeä ei välttämättä tarvitse kuvaksi taltioida. Siellä ne ovat ihkaomalla kovalevyllä.
PoistaMukavaa viikonloppua sinullekin, taidat olla hymytyttö sinäkin!
Hieno juttu, koskikara on niin veitikka lintu. Täällä eteläisessä Suomessa en muista sitä nähneeni mutta Lapissa hiihtoreissuilla olen nähnyt jokien koskipaikoilla koskikaroja. Sulapaikan ei tarvitse olla kovinkaan suuri, mutta melko varmasti siellä hääri yksi tai useanpi koskikara.
VastaaPoistaTällainen takuuvarma koskikarapaikka löytyy Lemmenjoen kansallispuistosta, siellä Ravadas-joki laskee komeana könkäänä itse Lemmenjokeen ja joki on osittain sula siinä kohdin missä koski laskee jokeen. Täällä olen nähnyt useana talvena koskikaroja ja moni muukin on niistä havannoistaan kertonut. Koskikara on todella ihana pieni sukeltaja ja piipertäjä.
Minäkin sijoitin koskikaran mielessäni pohjoiseen, mutta näyttää olevan yleinen täällä etelässäkin. Pitää vain tietää, mistä etsiä. Hauska, pieni veitikka tosiaan.
PoistaMukavaa viikonloppua sinulle!
Koskikara on kyllä hienolintu ja niin vikkelä . Olen joskus kuvaillut vidolle
VastaaPoistaKiva että onnistuit kuvamaan. Mukavaa viikonloppua
Videointi voisi olla helpompi taltiointikeino vikkelälle koskikaralle.
PoistaMukavaa viikonloppua sinullekin!
Koskikara on jännä lintu, ihan ongelmitta pyörii talvella jäätävässä vedessä. Pk-seudulla melko varma paikka koskikaran bongaamiseen on Vantaankoski, kuten varmaan moni muukin joki ja puro. Elämän pienet ilot ovat niitä tärkeimpiä! :)
VastaaPoistaVantaankoskella olen kuullutkin koskikaraa tavattavan ihan yleisesti, vaan eipä ole tullut sinne lähdettyä. Mukavaa, että myös omalta kylältä löytyy koskikaralle sopiva paikka. Nyt katselen samaista puroa myös sillä silmällä, josko joskus näkisin saukon. Sellainen on nyt siellä nähty.
PoistaMukavaa viikonloppua sinulle!
Kiva kun onnistuit bongaamaan koskikaran.
VastaaPoistaIhan silmissäni näen kun siellä hyppelit nähdessäsi Koskikaran. Totta on, nälkä kasvaa syödessä. Täällä on toinen innoissaan hyppelevä.
Ihan oikeasti tanssahtelin ja hyppelin, mutta vasta sitten, kun koskikara oli kadonnut näköpiiristä. Sitä katsellessani yritin olla hiljaa ja liikkumatta, etten pelästyttäisi lintua.
PoistaMukavaa viikonloppua sinulle Sylvi!
Kiva päivän piristys :)
VastaaPoistaIlman muuta, taisin piristyä viikoksi ellen enemmänkin.
PoistaMukavaa viikonloppua sinulle!
Lindo. Feliz fim de semana.
VastaaPoistaGracias Sandra, buen fin de semana!
PoistaIhan samoja fiiliksiä. Mikähän siinäkin on, kun bloggaamisen myötä, linnutkin ovat alkaneet kiinnostaa. On tämä ihanaa 😀
VastaaPoistaLintujen tarkkailu täydentää ja laajentaa puutarhaharrastusta ja tuo ohjelmaa ajanjaksoon, jolloin puutarhassa ei ole kovin paljon tekemistä. Kiinnostus luontoon taitaa olla kokonaisvaltaista ja etenee askel kerrallaan. Näin itse tämän asian koen ja näen.
PoistaMukavaa viikonloppua sinulle!
Linnut ovat minunkin heikkouteni!
VastaaPoistaAika mukava heikkous. Sinulla on valtaisa määrä sielunkummpaneita.
PoistaMukavaa viikonloppua sinulle!
Kerran olen minäkin bongannut koskikaran, Siuntion puolella. Ihana pieni sukeltaja.
VastaaPoistaLinnuista on paljon iloa:)
Siuntiossa olen kuullut muidenkin koskikaraa nähneen. Linnuista on tosiaan paljon iloa. Välillä meinaa kahvi jäädä juomatta, kun tarkkailen tinttien touhuja.
PoistaMukavaa viikonloppua sinulle!
Koskikara on hieno bongaus. Blogielämä on parhaimmillaan juuri tätä; se laajentaa maailmankuvaa :)
VastaaPoistaSinä kiteytit asian hienosti. Maailmankuvan laajenemista on todellakin kyse ja usein vieläpä hyvin positiivisissa merkeissä.
PoistaMukavaa viikonloppua sinulle!
Koskikara on ihana lintu. On hauskaa kun kesän tulessa se muuttaa viileämmille vesille pohjoiseen ;)
VastaaPoistaMeillä noin kilometrin päässä mökiltä on pieni koski. Koskikara on siellä vakituinen talviasukki :)
ja juuri luin että se on Norjan kansallislintu :) Aika ihana!
PoistaEi ihme, että muuttaa kesän tullen pohjoiseen, kun nyt viihtyy niin hyvin jäisessä vedessä. Hauska ja leikkisän oloinen otus. Kiva tietää myös, että koskikara on norjalaisten kansallislintu.
PoistaRiemullista! Tiedän tuon tunteen, kun näkee jotain uuttaa ja vieläpä kuvauksellista.
VastaaPoistaMinäkin muistan ensimmäisen koskikaran bongaukseni. Urhea kylmien vesien sukeltajalintu:)
VastaaPoistaOnnea koskikara bongauksesta!
VastaaPoista