lauantai 21. marraskuuta 2020

Herkkyyttä

Colchicum cicilicum - Turkinmyrkkylilja

Näiden kukkakuvien jälkeen päivien harmaus ja iltojen pimeys ovat vallanneet puutarhan. Mieltä marraskuu ei ole onnistunut madaltamaan, vaikka kaiholla muistelenkin mennyttä kasvukautta. Monenlaista tuli pihalla myllerrettyä, eikä syksykään ole ollut laisinkaan tylsä ja väritön.

Colchicum 'Waterlily'

Kultakin kaudelta jää yleensä joitakin yksittäisiä asioita päällimmäiseksi mieleen. Tänä syksynä olen ihastellut myrkkyliljojen runsasta ja pitkää kukintaa. Waterlilyt ovat jo vaipuneet kumolleen, vaikka niiden lilat kukinnot näkyvät vielä laiskoina väripilkkuina mullan pinnalla. Sen sijaan turkinmyrkkyliljat ovat edelleen tanakasti pystyssä uhmaamassa alkaneita vesisateita. Päivin ja öin lämpötila on pysynyt reilusti plussan puolella. Ei siis minkäänlaisia vilunväristyksiä kasveillakaan.

Omenaruusussa on viehättävä kiulukka


Luonnon luomaa
-blogin Susanna esitti postauksessaan mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän kysymyksen:

"Harmaassa ulkoilmassa voi harmitella sitä, mitä ei pääse kuvaamaan ja tekemään. Tai sitten päinvastoin voi iloita niistä mahdollisuuksista, mitä on käytössä.  Osittain tämä ajattelun valinta on luontainen, mutta siihen voi myös vaikuttaa ajattelun harjoittamisen kautta. Kummalla tavalla sinä haluaisit ajatella?"

Tätä Susannan kysymystä olen viime aikoina pohtinut enemmänkin. Tähän aikaan vuodesta ihmiset manaavat toistuvasti harmautta, pimeyttä, koleutta. Korona on lisännyt ihmisten kärsimättömyyttä ja ahdistusta rajoituksista ja kaventuneista vapaa-ajanmahdollisuuksista. 

Joskus olen itsekin inhonnut syksyä ja kokenut pitkän pimeän kauden olevan silkkaa taakka harteilla taivaltamista. Vuosien varrella suhtautumiseni on muuttunut. Edelleenkin tykkään enemmän keväästä ja kesästä, mutta sopivalla asenteella selätän pimeänkin kauden kohtuudella. Minusta päivät menevät hurjaa vauhtia. Viikossa tuntuu olevan vain maanantai ja heti perään perjantai. Syyskuu vaihtui huomaamatta lokakuuksi ja kohta tämä marraskuukin on paketoitu. Joulukuu on tunnetusti vikkelä kuukausi täynnä monenmoista ekstratouhua. Kun päästään tammikuuhun, alkaakin laskeutuminen kohti  kevättä ja kesää. Ja taas on selvitty yhdestä talvesta.

Mustilanhortensia
 
Ihmisten negatiivinen suhtautuminen niin säähän, koronaan kuin kaikkeen muuhunkin saa minut muuttumaan joskus jopa ylitseampuvan positiiviseksi. Tulee sellainen olo, että nuo toisen ihmisen mustat ajatukset on vain "ammuttava alas" ja yritettävä löytää tilalle iloa ja valoa. Ihan kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Joskus tai useinkin vaatii ponnistelua löytää ne kääntöpuolet, mutta kyllä ne ovat olemassa ja löydettävissä. Kun onnistuu niin yhden kerran tekemään, seuraavat ovat jo huomattavasti helpompia. 

Jos sataa, voi käärityä vilttiin ja uppoutua hyvään kirjaan. Tai tehdä käsitöitä, tai leipoa, tai soittaa ystävälle, tehdä kodin rästitöitä tai olla tekemättä yhtään mitään. Voi myös pukea sateenkestävät vaatteet päälle ja lähteä uhmaamaan säätä. Harmaassa säässä metsän sammaleen vihreyttä vihreämpää ei ole edes olemassa. Plussa-asteisessa maassa ei kenkä luista alta ja kaatumattomana selkä ja pää pysyvät terveinä. Jollei voi hiihtää, voi kävellä tai juosta. Tai golfata, kuten olen ohi ajaessani nähnyt monen nyt tekevän.

Vatut lokakuun lopun kosteudessa

Media on täynnä ahdistavia uutisia; korona jyllää ympäri maailmaa, jäätiköt sulavat ja ilmaston lämpeneminen vie meiltä lumiset talvet, maailmanpolitiikka on jatkuvaa pullistelua ja aseiden kalistelua, miljoonat ihmiset elävät järkyttävässä köyhyydessä.

Kaikkein ahdistavimmat uutiset voi jättää lukematta. Radion ja television voi sulkea. Ihminen ei mitään menetä, vaikka välillä itseään suojellakseen verhoutuu uutispimentoon. 

Jokainen voi vaikuttaa asioihin omalla pienellä tavallaan. Jos kaikki ajattelevat, ettei se minulle kuulu, enkä minä mitään voi, olemme peruuttamattomasti väärällä tiellä. 

Kunpa kykenisimme löytämään ja säilyttämään myönteinen asenne vastoinkäymistenkin keskellä. Jos maailma näyttää mustalta ja epätoivon täyttämältä, seuraava päivä voikin olla jo valoa täynnä. En koe olevani mitenkään erityisherkkä, mutta tuntosarveni aistivat helposti ympärillä olevien ihmisten alakulon. Usein tuosta tunteesta nousee ajatus, olenko itse jotenkin osallinen alakuloon ja toisaalta, miten voin tilanteeseen positiivisessa mielessä vaikuttaa.

Tunteellinen herkkyys ei ole pahasta. Päinvastoin. Ehkä ei sentään aina tarvitse pyyhkiä kyyneleitä Master Chef Australian taitavien kilpailijoiden putoamisesta, mutta kertoohan sekin siitä, ettei sydämeni kivestä ole.


Säilyttäkäämme itse kukin oma herkkyytemme ja antakaamme sen myös näkyä. Voimme luottaa siihen, että syksyn pimeys vaihtuu ajallaan taas valoon ja lämpöön. Luottakaamme myös siihen, että selviämme koronasta. Aikanaan sekin on muisto ajasta, jonka yli pääsimme, kuka kompuroiden, kuka reippaasti yli harpaten. Kaivetaan asioista ja ilmiöistä positiiviset puolet. Ollaan ylpeitä itsestämme ja toisistamme!

Hyvää viikonloppua kaikille!

PS. Kommenttina Saaripalstan Sailalle 19.11. postaukseen, nenäni terveyttä suojellakseni en kehoita sinua käpertymään saunan nurkkaan. Kevään ja kesän valoa kaipaan minäkin.


44 kommenttia:

  1. Tässäpä oli taas pohdittavaa kaikille. Minua loppusyksyn pimeys, koleus ja märkyys masentavat. Heti kun sataa lunta ja tulee pientä pakkasta, mieli virkistyy. Onneksi työt vievät paljon aikaa myös tähän pimeimpään vuodenaikaan. Huomaan melkein joka päivä olevani oikealla alalla, sillä vaikka miten väsyttäisi lähteä töihin, työpaikalle päästyä homma vie niin mennessään, että yhtäkkiä päivä onkin pulkassa. Ilman töitä aika kuluisi varmasti todella hitaasti. Pian jouluvalmistelut tuovat mukavaa säpinää ja sitten päivät alkavatkin jo pidetä ja kevät lähestyy valtavin harppauksin.
    Tänään aion nauttia lumisista maisemista ja hentoisesta auringonpaisteesta, ja toivoa, että lähipäivien sääennusteet olisivat muutaman asteen pielessä ja vesisateet tulisivatkin lumena. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoakseni harva ihminen tykkää pimeydestä, koleudesta ja märkyydestä. Aamun -4 asteen pakkanen on täällä muuttunut navakaksi tuuleksi ja kunnon vesisateeksi. Sinne meni hento lumihuntu. Näpit ovat jäässä, kun kävin sytyttämässä ulkolyhtyihin kynttilöitä.
      Kiva kuulla, että viihdyt työssäsi. Minullakin on aina ollut sellaista työtä, jonka pariin olen mielelläni mennyt. Myös mukavia työkavereita, joista osasta on tullut ystäviä.
      Toivottavasti lumi on teidän nurkilla pysynyt, eikä edes muutu vesisateeksi. Pääsee niiden kurahouukaverienkin kanssa helpommalla.
      Lähetän sinulle kynttilänvaloa illan pimeyteen!

      Poista
  2. Haha Between! :-D Kyllä tähän aikaan vuodesta kevään valo tuntuu olevan ihmeellinen uni. Onneksi sitä kohti mennään päivä päivältä.
    Asiat ovat todellakin katsantokysymyksiä. Minuakin ahdistavat ja harmittavat ihmiset, jotka näkevät aina asioiden negatiiviset puolet. Mutta itsessäni huomaan, että puuskahdukset ja valitukset tekevät hyvää silloin, kun joku asia oikein harmittaa. Ja etenkin, jos ajatuksia niistä saa vaihtaa jonkun huumorintajuisen ihmisen kanssa! Kuten sinä siis. Sitten on taas parempi mieli taapertaa eteenpäin, lumessa tai ei. Joten ehkä tuohon suhtautumiseen muiden valituksiin voisi ollaa sellaisenkin lisävaihteen, että ajattelisi, että tuon pitää vain päästellä ärtymishöyryjä ;-)
    Onpa muuten ihanan pitkään kukkiva tuo turkkilainen, sitä täytyy hankkia ensi vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Välillä on terveellistä päästää höyryjä. Eihän me ihmiset mitään kaiken nieleviä pulloja olla. Samanhenkiseltä saa mukavasti vertaistukea ja hyvät naurut, kun uskaltaudutaan avoimesti kertomaan, mikä ottaa pattiin. Minua nauratti ihan ääneen sinun pimeyskiukustumisesi ja sen naurun ansiosta päivä lähti mainiosti käyntiin. Kiitos vain vielä kertaalleen.
      Turkkilaiseni on ensimmäinen laatuaan, eikä taatusti viimeinen. Se on kukkinut todella pitkään useamman kukan voimin. Nyt taitaa kyllä olla jo mennyt turkkilainen, mutta toivon mukaan ensi syksynä taas sen kanssa tavataan.

      Poista
  3. Minä olen aina rakastanut syksyä ja tämä marraskuun ihana harmauskin on mieleeni.
    Ennen rakastin, myös talvea, mutta mitä enemmän ikää tulee, kylmyys ei niin enää miellytäkään....osasyynä varmasti nämä Lounais-Suomen lumettomat ja märät talvet..:)
    En myöskään tykkää ihmisistä, joilla aina ja ikuisesti asiat ovat huonosti...en ymmärrä heitä...luulisi itselläkin olevan helpompaa, kun ei tarvitsisi koko ajan kaikesta olla pahoillaan. No, meitä on niin moneksi...kukkikoon nämäkin kukkaset..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa niitä kunnon talvia olisi, mutta kun täällä etelärannikolla talvi on märkää pimeyttä. Pahimmassa tapauksessa märkyys jäätyy öisin ja sitten saakin pää kolmantena jalkana luistella toivoen luiden pysyvän ehjinä.
      Jatkuva negatiivisuus syö energiaa niin itseltä kuin toisiltakin. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, mutta onneksi heitä ei ole kovin paljon. Ja heihinkin voi koittaa suhtautua ymmärtävästi. Eli minunkin puolestani kaikki kukat saavat kukkia.

      Poista
  4. Aivan ihana postaus! KIITOS! Olet aivan oikeassa tuon jatkuvan negatiivisen vuodatuksen kanssa. Olen aina ollut sitä mieltä, että tälle marraskuulle on paikkansa sillekin. Olipa kiva lukea tämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma! Aina tuntuu hyvältä saada kehuja.
      Suomen säät ovat niin vaihtelevia, ettei ainakaan elämä siltä osin käy tylsäksi. Minun marraskuuni menee aina melkoista vauhtia, enkä edes tiedä miksi. Se on sopiva kuukausi valmistautua joulukuun leipomisiin ja järjestelyihin, kun enää ei ole puutarhatöitä tehtävänä.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  5. Allekirjoitan kirjoituksesi täysin!! Juuri näin minäkin ajattelen. Vaikka pimeys väsyttää minua, niin koen tarvitsevani myös tämän jakson vuodessa (ehkä sitä voisi vähän kyllä lyhentää ;) ... mutta nyt kun työ ei vie päivän kaikkea valoisaa aikaa, niin nautin pitkistä aamupäivän lenkeistä aivan valtavasti. Löytyy todella paljon kiinnostavaa tarkasteltavaa ja kauneutta eri muodoissa. Myös myrskyssä ja sateessa olen lenkkeillyt ja siinäkin on oma erikoinen viehätyksensä kun on hyvin pukeutunut. Koiran riemun seuraaminen saa minut aina hyvälle tuulelle.
    Jatkuva negatiivisuus myrkyttää ihmisen itsensä eikä voi olla vaikuttamatta ympärillä eläviin. Asioista voi todellakin löytää monia puolia - niitä hyviäkin - eikä se tarkoita, ettemmekö kaikki voi välillä kiukutella. Pieni höyryjen päästely helpottaa ja huumori on valtava voimavara.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pimeyden tarkoitus onkin saada ihmiset lepäämään niin fyysisesti kuin henkisestkin. Tankkaamaan voimaa ja energiaa joulua ja kevättä varten. Ainakin näin kannattaa ajatella ja heittää romukoppaan kaikki suomalaiset laiskuuteen viittaavat sananlaskut.
      Ehdottomasti täytyy välillä päästää höyryjä, kunhan ei samalla loukkaa läheisiään. Meillä on Ukkokullan kanssa runsaasti huumoria, joka helpottaa vaikeampiakin asioita arjessa.
      Takkatuli loimuaa, kynttilät palavat ja kotona on mukavan lämmintä, vaikka sade piiskaa olohuoneen ikkunaa. Lähetän sinullekin annoksen kynttilän loistetta ja toivotan hyvää viikonloppua!

      Poista
  6. Ihana postaus, kiitos tästä. Varmasti pimeys ja lyhyet päivät vaikuttavat jollakin lailla itse kuhunkin kesän jälkeen. Mutta eihän tämä aika ikuisesti kestä. Otetaan esille kirjat, puutarhalehdet, elokuvat ja kynttilät. - Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Anneli! Toki pimeyden masentavasta vaikutuksesta on ihan tutkimustuloksia. Kun ongelman tietää, sitä vastaan on ehkä helpompi taistella. Kuten sanoit, kaikki mieltä ilahduttavat keinot käyttöön. Matka kohti valoa ja kevättä jatkukoon.
      Mukavaa viikonvaihdetta sinulle!

      Poista
  7. Sullon ollu myrkkylilijojen syksy. Ihania syksyysiä färipilakkuja! Enoo pahemmin syksyystä ja talavista tykänny, mutta nykyysin niiski rupiaa näkemähän hyviäki pualia. Pitää vaan yrittää teherä joka päivä eres jotaki ittelle mialuusta. Viikot menöö torellaki nii vauhrilla, että kohta on taas käsillä ne ihanimmat vuarenaijat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myrkkyliljat kukkivat tänä syksynä todella hienosti. Enpä moista muista edellisiltä vuosilta.
      Ehkä vuosien karttuminen auttaa suhtautumaan vähemmän tykättyihinkin asioihin positiivisemmin. Ainakaan kaiken jatkuva vastustaminen vie hurjan paljon energiaa.
      Auringonvalolla on virkistävä vaikutus. Sen huomaa tänään, vaikka töiltä en ulos ehtinytkään.

      Poista
  8. Aika jännä juttu, sillä juuri itsekin olen tänään kovasti miettinyt omaa suhtautumistani ja sen muuttumista tätä marraskuuta kohtaan. Uskon todella, että olen löytänyt myös näin vanhemmiten marraskuun ihanuuden. Oikeastaan se on tapahtunut sen jälkeen kun ryhdyin askartelemaan kasvihuoneessa. Oikein jopa odotan marraskuun touhuja ja suunnittelen jo aikaisin syksyllä mitä voisin tänä vuonna askarrella lähinnä sammaleesta ja muista luonnonmateriaaleista. Askartelun ja työn lisäksi olen alkanut vedellä myös töiden jälkeen päikkäreitä. Aivan ihanaa torkahtaa hetkeksi sohvalle😴 Ja huomenna pitäisi auringon näyttäytyä koko päivän ajan☀️ Tänään se käväisi aamulla ja pienessä pakkasessakin tarkeni ihan hyvin askarrella, ei sormia paleltanut vaikka olin jo puoli yhdeksän aikaan kasvihuoneella. Ihanaa sunnuntaita sinulle💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin katsomassa sammalaskartelujasi. Olet löytänyt hienon ja konkreettisen tarkoituksen marraskuulle. Voin hyvin kuvitella, että sellainen siivittää marraskuun odotusta ja helpottaa pimeyden yli pääsemistä.
      Tänään tosiaan aurinko paistaa hienosti. Harmikseni en ole ehtinyt lyhyttä pyrähdystä lukuunottamatta ulos, mutta silti kirkas valo piristää.
      Mukavia askarteluhetkiä kasvihuoneeseesi!

      Poista
  9. Kiitos erittäin hyvästä tarinasta!,,😊
    Minä olen pimeän-lapsi tykkään harmaasta,pimeästä tuiskuista tuulesta,vesisatella laitan sade-takin - housut+kumpparit,sade tuuli siloitteelle "ne rypyt joita olen tyhjänpäiväisillä ,murheilla muotoutunut:)
    Ymmärrän valon-lapsia.
    Minua ei marraskuu ahdista,kotona viihtyvä,tekevä ,ainoastaan ne uhmakkaat maskittomat -ritarit,,niitä yritän väistella "pakko-kauppareissuilla"TYhjänpäiväiset ostot..ne on jääny,katselen,pikaisesti ,,mutta jos joku tarttuu koriin,on kukka🌷🌺,..Telkkaria en kato juuri ollenkaan,vain puolituntia illassa,Netin kautta yleareena-dokumentit ,ulkolaiset sarjat,Radiota kuuntelen touhutessa,ja kohta "jouluradiota!🎅.
    ..(ehkäpä se seesteinen muori kaivautuu minusta..🧓🤣
    Kaikkea hyvää alkavaan valoisaan talveen!😷🤗🧡😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Aika ihana ajatus antaa tuulen siloittaa rypyt. Varmasti kosteuskin tekee hyvää iholle. Tämä näkökulma pitää tallettaa muistiin otettavaksi sopivana hetkenä esille.
      Eiköhän se seesteinen uori sinusta sieltä kaivaudu, uskokaamme niin.
      Samoin sinulle mukavia hetkiä niin marraskuun lopulle kuin pian alkavalle joulukuulle!

      Poista
  10. Elämään sattuu huonoja päivä ja parempia aikoja. Mutta rankaksi käy, jos menee talvikuukaudet murehtiessa. Pienistä asioista voi saada synkästäkin päivästä esiin paremman puolen. Eli samoilla linjoilla kanssasi ollaan täälläkin. Minä suorastaan riemstuin,kun tuli sentti lunta ja maisema muuttui hitusen valoisammaksi, vaikka se samalla tietää kylmeneviä kelejä. Toki pohjaton positiivisuuskin alkaa ärsyttämään, koska kyllä elämässä välillä on harmaita hetkiä, synkkiä ja kiukkuisia ajatuksia kumpuaa mieleen. Mutta ne ihmiset, jotka pääasiassa näkevät elämän toivekkuuden ja valoisan tulevaisuuden, selviytyvät niistäkin päivistä ymmärtävaisesti elämään kuuluvana osana. Ihanat lähikuvat ja upea auringon värittämä sammalmatto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku!
      Maisemaa valaiseva lumihuntu ilahdutti. Vaikka se on taas muisto vain, uskon lisääkin vielä tulevan.
      Ilman muuta yltiöpositiivisuus ärsyttää sekin. Mikä tahansa äärimmäisyyksiin menevä ilmiö on rasittavaa. Harmaita päiviä on meillä jokaisella ja on täysin ymmärrettävää ja sallittua päästellä liikoja höyryjä pois. Sen sijaan perusnegatiivinen asenne ihmisillä, joiden elämässä valtaosa asioista on hyvin, imee kaiken ilon ja valon ympärilläkin olevilta ihmisiltä. Sellainen ei tunnu hyvältä.

      Poista
  11. Minua ei marraskuu ahdista, ehkä johtuu siitä että syntymäpäiväni on marraskuussa mutta kaipaahan sitä silti valoa ja lämpöä. Elämän hyviä puolia on syytä korostaa aina ja niitä riittää eikä tarvitse edes ankarasti miettiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinuun on "aennettu" syntymälahjana marraskuun ymmärtäminen.
      Kieltämättä välillä on vaikea löytää asioiden hyviä puolia, mutta askel kerrallaan sen voi oppia.

      Poista
  12. Olen kevät ja kesä ihminen eikä syksy ole pitkään aikaan ollut mieli vuoden aikani. Lisäksi jännitin juuri työn poisjäämisen vaikutusta. Mutta yllättäen huomasin keksineeni mukavaa ajanvietettä, niin että harmaa syksy olen on suorastaan lentänyt ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että elämääsi on tullut mielenkiintoista tekemistä. Me suomalaiset taidamme olla kovin työorientoituneita, jolloin työn loppuminen syystä tai toisesta saa tasapainomme horjumaan.

      Poista
  13. Monenlaista pohdittavaa sisälsi kirjoituksesi. Positiivisuuden ylläpitäminen on toisinaan vaikeaa, kun/jos ympärillä on paljon negaatiota. Erityisen vaikeaa on silloin, jos ne negatiiviset ihmiset löytyvät ihan omasta perhepiiristä.
    Siksi jokainen positiivinen ihminen on kuin raikas tuulahdus. Iloa päivääsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska, tämäkin päivä on ollut valoisa ja mukava!
      Positiivisuuden löytäminen on todella vaikeaa, jos kasvaa ja elää negatiivisten ihmisten ympäröimänä. Silloin ikäänkuin imee asenteen ja siitä on äärimmäisen vaikea kasvaa ulos.

      Poista
  14. Tosi taitavasti kirjoitettu, fiksuja ajatuksia! Positiivisuudella pääsee tosiaan pitkälle ja pieniä onnen hetkiä löytää silloin arjestakin useammin kuin negatiivisella asenteella. Sinulla on kyllä ollut mahtava syysmyrkkyliljojen kukinta tänä syksynä! Mukavaa marraskuun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin oli erinomainen myrkkyliljojen syksy. Niiden ahkera istuttaminen alkaa siis kantaa hedelmää.
      Positiivinen ajattelu vaatii kyllä jonkin verran harjoittelua, mutta pitkän päälle se kannattaa. Ilman muuta välillä on tilanteita, jolloin positiivisuus on tiukassa kaikilla.

      Poista
  15. Kiitos, upea, järkevä ja kaikin puolin fiksu kirjoitus 🤍 Kuin omasta kynästäni, paitsi, että osaat pukea asiat ja ajatukset minua paremmin sanoiksi :) Viikot hurahtavat tosiaan ohi sellaista vauhtiä, että ei ehdi kissaa sanoa. Niin sanoakseni :) Ei kannata harmitella harmittelun vuoksi, eikä uhrata oloaan ja onneaan harmauden alttarille. Mukavaa marraskuun loppupuolta sinulle1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, kauniista sanoistasi!
      Aika menee hurjaa vauhtia. Eilen elin koko päivän maanantaita ja illalla hämmästyin, että sunnuntaihan nyt on. Välillä näinkin päin ja ihan hauskalta tuntui saada ikäänkuin maanantai uudelleen.
      Mukavia marraskuun loppupäiviä sinullekin!

      Poista
  16. Mahtava kirjoitus!

    Ihminen muuttuu, niinkuin muuttuu maailmakin. Muutama vuosi sitten marraskuu oli ehdottoman huono aika vuodesta minun elämässäni, oli ollut jo kauan. Viime vuosina tilanne on tasoittunut ja mustan marraskuun tilalla on jo paljon väriläiskiäkin - tai tarkemmin sanoen: olen oppinut huomaamaan nekin. Se tuntuu vapauttavalta. Mustaa ja harmaata on vieläkin toisinaan, mutta koko väripaletin huomaaminen keventää elämää kummasti 🥰

    Voimaannuttavaa alkavaa marraskuun viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna, sinun postauksillasi on innostava ja ajatuksia herättävä vaikutus!
      Ihan hyvä, että ihminenkin muuttuu, eikä jää paikalleen junnaamaan. Kuvaat hyvin tuon marraskuuhun liittyvän asennemuutoksen; ei marraskuusta tarvitse alkaa intohimoisesti tykkäämään. Sekin riittää, että näkee edes niitä pieniä väriläiskiä.

      Poista
  17. Ihana positiivinen postaus! Kannattaa kiinnittää huomio niihin hyviin asioihin, sen sijaan, että vatvoisi huonoja. Eletään tätä päivää parhaalla mahdollisella tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu. Emme voi palata eiliseen, mutta tästä päivästä ja huomisesta voimme iloita.

      Poista
  18. Nyt on nyt ja tilanne on se mikä on. Ei sitä ainakaan kannata ajatuksilla pahentaa. Päin vastoin, voi aina tulla tilanne, että kohta meneekin paremmin. Huonoilla asioilla voi aina olla toinenkin puoli ja katsantokanta. Sitä säätä otetaan vastaan, mitä tulee, ei sille kuitenkaan voi mitään :)
    Toisaalta jatkuvalla positiivisella ajattelulla tekee myös itselleen hallaa, kun ei osaa sanoa mihinkään ei. Ehkä kultainan keskiviiva (hieman enemmän positiivisúuteen kallistuen) voisi olla se hyvä.
    Ja kyllä CSI Miamin ja Supernaturalin äärelläkin voi muutaman kyyneleen tirauttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sillä ole merkitystä, mikä ohjelma tai asia saa kyynelkanavan aukeamaan. Tärkeää on, että kykenee reagoimaan niin naurulla kuin itkullakin. CSI Miami taitaa pyöriä uusintointa, joten mieluummin herkistyn Australian mantereella.
      Ilman muuta niin positiivisuudessa kuin negatiivisuudessakin on syytä kulkea keskiviivaa. Yltiöpäisyys suuntaan tai toiseen ei ole hyväksi. Vaatii harjoittelua minultakin.

      Poista
  19. Positiivinen postaus. Ei ahista minnuu marraskuu eikä muutkaan kuukauvet tai ilimat. Se ahistaa kun ei pojan perheen kanssa nyt olla muuta kun sähkösesti yhteyvessä. Toivotaan tilaanteen helepottavan tulevaisuuvessa! Kauniisti kukkivat myrkkyliljat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että olet sinut näiden loppuvuoden kuukausien kanssa.
      Korona kyllä aiheuttaa nyt runsaasti uudenlaista päänvaivaa. Minunkin pitää hoitaa kahdessa eri paikassa olevien vanhempieni asioita ilman, että tapaan heitä konkreettisesti. Muistisairaan isän kanssa tilanne on erityisen vaikea. Yhdyn sydämestäni toiveeseesi, että tilanne helpottaisi pian.

      Poista
  20. Olipa mukava ja isoja ajatuksia herättävä postaus, kiitos. Hurjan hieno tulokulma tähän ankeahkoon vuodenaikaan.
    Minulla on lähtökohtaisesti ollut erittäin karttava suhtautuminen marraskuuhun. Tässä hullussa maailman ajassa tämä hullu vuosi on saanut jopa marraskuusta useamman positiivisen huudahduksen minustakin irti. Aurinkoiset päivät, pikku pakkasen jäykistämä rapiseva ruoho, touhukkaat linnut piharuokinnalla ja siistiksi siivottu keittiöpuutarhan alue, silkkaa iloa ja hyvää mieltä. Nyt aletaankin kääntyä joulukuulle ja kunhan loppuvuoden juhlaövereistä on selvitty, onkin aika siirtää katse kevääseen. Kyllä tästä selvitään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hirnakka!
      Luinkin aamukiireessä viimeisen postauksesi, joka oli täynnä menoa ja meininkiä. Positiivinen vire sieltä löytyi helposti.
      Ehdottomasti tästä selvitään. Tämä vuosi on pian selätetty ja uskon, että koronankin suhteen niin tehdään - kunhan ollaan kärsivällisiä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!