Herkkyyttä

Colchicum cicilicum - Turkinmyrkkylilja

Näiden kukkakuvien jälkeen päivien harmaus ja iltojen pimeys ovat vallanneet puutarhan. Mieltä marraskuu ei ole onnistunut madaltamaan, vaikka kaiholla muistelenkin mennyttä kasvukautta. Monenlaista tuli pihalla myllerrettyä, eikä syksykään ole ollut laisinkaan tylsä ja väritön.

Colchicum 'Waterlily'

Kultakin kaudelta jää yleensä joitakin yksittäisiä asioita päällimmäiseksi mieleen. Tänä syksynä olen ihastellut myrkkyliljojen runsasta ja pitkää kukintaa. Waterlilyt ovat jo vaipuneet kumolleen, vaikka niiden lilat kukinnot näkyvät vielä laiskoina väripilkkuina mullan pinnalla. Sen sijaan turkinmyrkkyliljat ovat edelleen tanakasti pystyssä uhmaamassa alkaneita vesisateita. Päivin ja öin lämpötila on pysynyt reilusti plussan puolella. Ei siis minkäänlaisia vilunväristyksiä kasveillakaan.

Omenaruusussa on viehättävä kiulukka

Luonnon luomaa -blogin Susanna esitti postauksessaan mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän kysymyksen:

"Harmaassa ulkoilmassa voi harmitella sitä, mitä ei pääse kuvaamaan ja tekemään. Tai sitten päinvastoin voi iloita niistä mahdollisuuksista, mitä on käytössä.  Osittain tämä ajattelun valinta on luontainen, mutta siihen voi myös vaikuttaa ajattelun harjoittamisen kautta. Kummalla tavalla sinä haluaisit ajatella?"

Tätä Susannan kysymystä olen viime aikoina pohtinut enemmänkin. Tähän aikaan vuodesta ihmiset manaavat toistuvasti harmautta, pimeyttä, koleutta. Korona on lisännyt ihmisten kärsimättömyyttä ja ahdistusta rajoituksista ja kaventuneista vapaa-ajanmahdollisuuksista. 

Joskus olen itsekin inhonnut syksyä ja kokenut pitkän pimeän kauden olevan silkkaa taakka harteilla taivaltamista. Vuosien varrella suhtautumiseni on muuttunut. Edelleenkin tykkään enemmän keväästä ja kesästä, mutta sopivalla asenteella selätän pimeänkin kauden kohtuudella. Minusta päivät menevät hurjaa vauhtia. Viikossa tuntuu olevan vain maanantai ja heti perään perjantai. Syyskuu vaihtui huomaamatta lokakuuksi ja kohta tämä marraskuukin on paketoitu. Joulukuu on tunnetusti vikkelä kuukausi täynnä monenmoista ekstratouhua. Kun päästään tammikuuhun, alkaakin laskeutuminen kohti  kevättä ja kesää. Ja taas on selvitty yhdestä talvesta.

Mustilanhortensia

 
Ihmisten negatiivinen suhtautuminen niin säähän, koronaan kuin kaikkeen muuhunkin saa minut muuttumaan joskus jopa ylitseampuvan positiiviseksi. Tulee sellainen olo, että nuo toisen ihmisen mustat ajatukset on vain "ammuttava alas" ja yritettävä löytää tilalle iloa ja valoa. Ihan kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Joskus tai useinkin vaatii ponnistelua löytää ne kääntöpuolet, mutta kyllä ne ovat olemassa ja löydettävissä. Kun onnistuu niin yhden kerran tekemään, seuraavat ovat jo huomattavasti helpompia. 

Jos sataa, voi käärityä vilttiin ja uppoutua hyvään kirjaan. Tai tehdä käsitöitä, tai leipoa, tai soittaa ystävälle, tehdä kodin rästitöitä tai olla tekemättä yhtään mitään. Voi myös pukea sateenkestävät vaatteet päälle ja lähteä uhmaamaan säätä. Harmaassa säässä metsän sammaleen vihreyttä vihreämpää ei ole edes olemassa. Plussa-asteisessa maassa ei kenkä luista alta ja kaatumattomana selkä ja pää pysyvät terveinä. Jollei voi hiihtää, voi kävellä tai juosta. Tai golfata, kuten olen ohi ajaessani nähnyt monen nyt tekevän.

Vatut lokakuun lopun kosteudessa

Media on täynnä ahdistavia uutisia; korona jyllää ympäri maailmaa, jäätiköt sulavat ja ilmaston lämpeneminen vie meiltä lumiset talvet, maailmanpolitiikka on jatkuvaa pullistelua ja aseiden kalistelua, miljoonat ihmiset elävät järkyttävässä köyhyydessä.

Kaikkein ahdistavimmat uutiset voi jättää lukematta. Radion ja television voi sulkea. Ihminen ei mitään menetä, vaikka välillä itseään suojellakseen verhoutuu uutispimentoon. 

Jokainen voi vaikuttaa asioihin omalla pienellä tavallaan. Jos kaikki ajattelevat, ettei se minulle kuulu, enkä minä mitään voi, olemme peruuttamattomasti väärällä tiellä. 

Kunpa kykenisimme löytämään ja säilyttämään myönteinen asenne vastoinkäymistenkin keskellä. Jos maailma näyttää mustalta ja epätoivon täyttämältä, seuraava päivä voikin olla jo valoa täynnä. En koe olevani mitenkään erityisherkkä, mutta tuntosarveni aistivat helposti ympärillä olevien ihmisten alakulon. Usein tuosta tunteesta nousee ajatus, olenko itse jotenkin osallinen alakuloon ja toisaalta, miten voin tilanteeseen positiivisessa mielessä vaikuttaa.

Tunteellinen herkkyys ei ole pahasta. Päinvastoin. Ehkä ei sentään aina tarvitse pyyhkiä kyyneleitä Master Chef Australian taitavien kilpailijoiden putoamisesta, mutta kertoohan sekin siitä, ettei sydämeni kivestä ole.

Säilyttäkäämme itse kukin oma herkkyytemme ja antakaamme sen myös näkyä. Voimme luottaa siihen, että syksyn pimeys vaihtuu ajallaan taas valoon ja lämpöön. Luottakaamme myös siihen, että selviämme koronasta. Aikanaan sekin on muisto ajasta, jonka yli pääsimme, kuka kompuroiden, kuka reippaasti yli harpaten. Kaivetaan asioista ja ilmiöistä positiiviset puolet. Ollaan ylpeitä itsestämme ja toisistamme!

Hyvää viikonloppua kaikille!

PS. Kommenttina Saaripalstan Sailalle 19.11. postaukseen, nenäni terveyttä suojellakseni en kehoita sinua käpertymään saunan nurkkaan. Kevään ja kesän valoa kaipaan minäkin.

Kutsu kahville - kaikille tasapuolisesti

Nyt on kivoja kahvikutsuja edessä oikein kaksittain, mutta sehän ei haittaa. Tällaisella pakkaskelillä istuu mielellään lämpimän kupin ääressä mukavien ihmisten kanssa turisemassa niitä näitä. Kenties vaikka vähän puutarha-asiaakin sivuttaisiin. Sain Sailalta Saaripalsta -blogista ja Pelaguulta Kaaos kukkaruukussa -blogista kutsut kahville, joten katsotaan, millaisia asioita kofeiini mielessäni saa kuplimaan.

 Kahvikutsujen idea;

 " Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole pakko jakaa:) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä, ystävän kanssa keskustellessa. Mitä vastaat seuraaviin kysymyksiin? Voit vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin"

  1. Mikä on sisustustyylisi?

Enpä taida noudattaa mitään erityistä sisustustyyliä. Meillä ei ole juurikaan mitään perintöhuonekaluja tai esineitä ja se, mitä olemme yhteiselomme aikana hankkineet, on kaikki ostettu kahden ihmisen tavallisilla palkkatuloilla. En ole mikään merkki-ihminen ja iloitsen, jos löydän kotiini tarpeellista edullisesti. Minulle kelpaa Ikea ja kierrätyskeskukset, kirpparit ja ystävienkin itselleen tarpeettomiksi katsotut tavarat. Kunhan tavara on siistiä tai ainakin helposti itse tuunattavissa. Puisia tuoleja löytää edullisesti ja ne on helppo maalata ja istuinosan kangaspäällinen vaihtaa.
Pinnoissa, joita ei ihan joka päivä muuteta, suosin valkoista valoisuuden ja yhdenmukaisuuden vuoksi. Tällaisia ovat tietenkin seinät, kiinteät kaapit ja useimmat huonekalut. Valkoinen väri tuo valoa ja usein se on myös aika helppohoitoinen oli sitten kyse mistä tahansa materiaalista. Verhoilla, tyynyillä ja muilla tekstiileillä sekä kukilla ja koriste-esineillä voi helposti muuttaa väriä ja kodin ilmettä. 
Meillä on esineitä ja tauluja, joihin liittyy jokin tarina tai muisto. Ne ovat osa kotiamme, vaikka eivät olisikaan nykytrendien mukaisia sisustuselementtejä. Meidän kotimme on meitä varten, ei sisustuslehtiä tai muuttuvia trendejä varten.

Olohuoneen järjestys on muuttunut sitten tämän kuvan.

 2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?

En panosta mihinkään erityisesti ja toisaalta kaikkiin tasapuolisesti. Yleensä jossain vaiheessa päässäni viriää jokin ajatus, joka saattaa saada alkunsa jostain kokemastani epäkohdasta tai tarpeesta muuttaa huonekalujen järjestystä. Viimeksi näin on tapahtunut (ennen tämänviikkoista maalausremppaa, joka ei ole vielä ihan valmis), kun hankimme olohuoneeseen uuden television. Aiemmin meillä oli pieni telkku kirjastohuoneessa. Kun uudesta televisiosta ryhdyttiin keskustelemaan, aloin saman tien miettiä, mihin sen parhaiten sijoittaisi ja miten television katselu vaikuttaisi muiden huonekalujen asetteluun. Lopulta päädyin hankkimaan pitkän tason, jossa on säilytystilaa ovien takana ja johon televisio sopisi. Koska rakastan järjestystä ja tykkään järjestellä, on mukavaa, että tavaroille löytyy sopivia säilytyspaikkoja.

 3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Silloin tällöin leikittelen ajatuksella, että voittaisin lotossa vaikkapa pääpotin. Miten sen käyttäisin? Lapsille, vanhemmille, sisaruksille, ystäville, keittiö- ja kylppäriremppaan, pihaan, matkustamiseen, ehkä uuteen autoonkin. Kun on koko elämänsä aina joutunut miettimään, miten saa rahat parhaiten riittämään, on vaikea unohtaa omatuntoa. Se kyllä muistuttaa aina olemassaolostaan. Nykyisin tulee yhä useammin kaupassa miettineeksi, tarvitsenko tämän todella? Tai jo kauppaan lähtiessään ja jonkun kerran suunniteltu kauppareissu onkin jäänyt tekemättä, kun ei ole ollut pakko. Kun käy kaatopaikalla, kierrätyskeskuksessa tai kirppareilla, huomaa, että maailma on täynnä tavaraa. Usein täysin turhaa tavaraa. Ja kaiken sen tekemiseksi tarvitaan yhä uusia luonnonvaroja. Niin, en voi välttää huonoa omaatuntoa ja toivoisin omatunnon kolkuttavan useammin myös muiden takaraivossa.

Hauska ajoneuvo erään talon pihalla syksyllä. Taisi olla myynnissä.

4. Mihin käytät paljon rahaa? 

En käytä mihinkään paljon rahaa, koska minulla on käytössäni varsin rajalliset tulot. Ruoka, asuminen ja liikkuminen - etenkin täällä pääkaupunkiseudulla - on tänä päivänä hurjan kallista ja hinnat tuntuvat vain nousevan kaiken aikaa. Ehkä auto on se, johon mielestäni menee paljon rahaa, koska minulla on elämäni ensimmäinen ihan oma auto. Se on vanha ja käytetty ja sain sen edullisesti, mutta sen ylläpito ja sillä ajaminen maksaa. Vakuutukset, verot, bensa, katsastukset, renkaat, huollot (vaikka Ukkokulta onkin taitava korjaamaan monenlaisia autovikoja). Kehä III:n ulkopuolella oma auto alkaa olla välttämättömyys, jos täytyy liikkua muuallakin kuin kotikylällä.

 5. Mistä onnesta unelmoit? 

Siinä, että itse ja läheiset ovat terveitä, on oikeastaan arkipäivän onnea riittävästi. Tietenkin olisin iloinen, jos jostain siunaantuisi sen verran rahaa, että voisimme toteuttaa kylppäriremontin ja vielä iloisemmaksi tulisin sellaisesta summasta, jolla remppaa voisi jatkaa keittiön puolelle. Vakavan sairauden läpikäyneenä ja siitä toipuneena tykkään, että minulla on ollut aika paljon onnea elämässäni ja kaikki hyvä, mikä tulee sen päälle, on vain plussaa.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Kyllähän huonoin onni olisi tietenkin se, että Ukkokulta, lapset tai joku muu tärkeistä läheisistä sairastuisi vakavasti. Tai joutuisi muuten johonkin mittavaan onnettomuuteen. Ihminen ei voi kuitenkaan elää odottamalla jatkuvasti onnettomuutta tai maailmanloppua. On katsottava eteenpäin ja elettävä vaikka hetki ja päivä kerrallaan. Positiivisin ajatuksin elämään suhtautuen.

  7. Missä asiassa olet tunnollisin?

Liiasta tunnollisuudesta eroon pääseminen on vaatinut aikamoista opiskelua ja paneutumista, enkä edelleenkään ole kovin hyvä laiskottelemaan tai ottamaan asioita vähemmän tarkasti. Kun teen jotain, pyrin tekemään sen mahdollisimman hyvin ja huolellisesti. Sitten harmittaa, kun aina en siihen pysty. Inhoan puolinaisuutta, mutta yritän päästä moisesta ajatusmallista eroon. Yritän oppia antamaan anteeksi niin itselleni kuin muillekin, vaatimaan vähemmän ja hyväksymään enemmän.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Juusolle annan kaikki virheet anteeksi, mutta se taitaakin tehdä lähinnä eläimellisiä virheitä. Ihmisten virheiden edessä ensimmäinen ajatukseni usein on, että "voihan mäntti". Kipinät saattavat jo päästäni sinkoilla ja ikävät sanat suuta polttaa. Sitten nielen pahat sanat ja säkenöivät kipinät sammuvat. Kun malttaa miettiä viisikin minuuttia, anteeksianto on paljon helpompaa, vaikka virhe olisi isokin. Aina ei onnistu, mutta kovasti yritän äkkipikaisuuttani opetella hillitsemään.

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?

 10. Mikä on miehen parhain ominaisuus? 

Empatiakyky. Jos ihminen - oli hän mies tai nainen - ei pysty myötäelämään ympäristönsä ihmisten ja eläinten kanssa, tulee hänen lähipiirinsä olemaan onneton ja lopulta myös tämä ihminen itse.

Minulla on kaksi samanlaista pöytälamppua, joten toisin kuin monissa sisustuslehdissä, lamppuni ei seikkaile kuvasta toiseen.

Kutsun kanssani kahville seuraavat "blokkarit", koska mm. heidän kanssaan olisi hauska jakaa kahvipöytäjuttuja

Pirjon Mökkipuutarhassa -blogista
Saraheinän Saran mökissa ja puutarhassa -blogista
Marjan Suvikumpu -blogista
Katjan Viher- ja käsityöpiiperrystä -blogista
Pinuskin Vikki kuvailee -blogista

...ja Sussin ja Intianmintun ja Pionin ja Emilien ja Pirkon ja Cherin ja Sylvin ja Maaritin
...ja oikeastaan ihan kaikki muutkin ihanat blogit, joihin olen tähän mennessä ehtinyt tutustua. Ottakaa tuolta ylhäältä muki ja pulla ja tulkaa kanssani kahville. Jutellaan pihasta ja puutarhasta, kissoista ja koirista, kodista ja elämästä. Ihan kaikesta. Tai sitten vain istutaan yhdessä nauttimassa toinen toistemme läsnäolosta ja hiljaisuudesta. Auringosta ja lintujenlaulusta, tuoksuista ja keveästä tuulenvireestä. Olette lämpimästi tervetulleita!

Samalla toivotan Tuulevin Lopotin Toimelan pihaunelmia -blogista, Keskeneräisen Tää on vielä kesken -blogista ja Tanskun Minun puutarhassani -blogista tervetulleiksi blogini pariin. Tulkaa tekin kahville.