Mitä ihmettä! Marraskuu jo...

Kellonummen hautausmaa, Espoo

 

Mihin kummaan aika oikein valuu? Viikossa on maanantai ja heti perään perjantai. Kellojen viisarien siirron jälkeen päivät ovat pimeitä aamulla ja pimeitä jo iltapäivällä. Johtunee raskaista pilvistä ja toistuvista sateista. 

Teimme Ukkokullan kanssa hautausmaakierroksen. Veimme kynttilät Helsingin pitäjänkirkolle appiukon haudalle, Honkanummelle isoveljeni haudalle ja Kellonummen hautausmaalle äitini haudalle. Joka paikassa vesi litisi hautojen välissä kulkiessamme.

Kunpa aikaa voisi säilöä, kuten säilöin kurpitsaa pikkelssiksi purkkeihin. Olisi mukava halutessaan tai tarvitessaan hakea sopiva määrä arkea tai pyhää autotallin hyllyssä odottavista säilykepurkeista.

Hyvältä maistuu itse tehty kurpitsapikkelssi. Sain omalta kasvimaalta kolme isoa oranssia Tom Foxia ja useamman spagettikurpitsan. Vielä on jäljellä yksi Tom Fox, josta teen jonain päivänä ehkä kurpitsakeittoa.

Osa puista on jo täysin paljaina. Etenkin haavat ja useimmat koivut ovat pudottaneet lehtensä. Vaahteroissa on vielä vähän lehtiä. Alapihan oman vaahteran lehdet olen silpunnut nurmikolle ruohonleikkurilla. Ylimääräisen silpun olen haravoinut pensaiden alustoille. Yläpihalla vaahterat sijaitsevat kunnan puolella. Niitä on kymmenkunta. Pudottavat melkoisen sulkasadon meidän käytäville ja istutusalueille. Olemme vieneet kaatopaikan puutarhajätepisteeseen 49 tiukkaan ahdettua säkillistä vaahteranlehtiä. Loput lehdet haravoin pensaiden alle odottamaan kevättä.

Aronia

Ruska-aika alkaa olla ohi. Siitä tuli odotettua loistavampi. Aronioista suurin on jo pudottanut punaiset lehtensä. Vuosi sitten leikatut aroniat suorastaan palavat edelleen niin hienoina. Ilo niitä on katsella.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka

Sain vihdoin laitettua jänisverkot paikoilleen. Elän toivossa, että kesän aikana yläpihaa reunustamaan asennetut verkkoaidat pitäisivät peurat paremmin poissa tontiltamme. Alapihalle ne pääsevät suhteellisen helposti rajanaapurin pihan poikki, koska siellä verkkoaita on vain 80-senttinen. Onneksi se suunta ei kuulu peurojen vakioreitteihin, mikä ei suinkaan ole suurikaan helpotus. Yläpihan käytävien kaksi porttia on edelleen "vaiheessa". Ukkokullan vakaa lupaus on, että ne valmistuvat ennen lumia. 

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Puutarhasta on nyt pyrittävä löytämään toisenlaisia ilon aiheita verrattuna kesän runsauteen ja kukkaisuuteen. Pieniin yksityiskohtiin kannattaa kiinnittää huomiota, kumartua ja katsella lähempää. Hopeatäpläpeippi on parhaimmillaan näin syksyllä, kun sen lehdet tuovat valon tuntua muuten yhä värittömämpään ympäristöön. Paikoin hopeatäpläpeippi jopa pukkaa muutamia pinkkejä kukkia.

Bellis- Kaunokainen

Kaunokainen ei kukkarunsaudella näin loka-marraskuussa leveile. Aika söpöiltä nämä yksittäiset kukat kuitenkin näyttävät. Kuvaa katsellessa tuli mieleen, että noitahan voisi vielä jakaa ja istuttaa harvempaan tulevaa kesää ajatellen. Maa on täysin muokattavissa, kun pakkasaamuja on ollut vain pari kolme. Olen putsannut osan puutarhavälineistä ja vienyt niitä kellariin talteen. Jaksaisinkohan kaivaa niitä uudelleen esiin?

Colchicum 'Giant' - Syysmyrkkylilja

Aiempina vuosina istutetut syysmyrkkyliljat lojuvat jo reporankoina pitkin pituuttaan istutusalueillaan. Sen sijaan tänä syksynä istutetut Giantit puskevat mullasta topakoina. Olen laittanut pienet metalliset merkit vanhojen syysmyrkkyliljojen paikoille, jotta löydän ne tarvittaessa helposti. Näiden uusien merkitseminen on vielä tekemättä. Laitetaanpa työlistalle.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Ruskavärien merkitys syksyn ilahduttajina nousee vuosi vuodelta. Tykkään ruskaheisiangervo Amber Jubileesta aina yhtä paljon. Vaikka se on jo suurimmaksi osaksi lehtensä pudottanut, en voi sen ohi kulkea ihastelematta oranssinpunaista paloa.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo Fireside

Purppuraheisiangervo UMNHarpell eli Fireside asustaa Amber Jubileen kaverina. Tämän lehtien tumma väri senkun syvenee lehtisadon lähestyessä. Että olen tyytyväinen, kun tämän pensaan toin kotiin kesän 2019 Puutarha Tahvosen vierailulta.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Happomarjat kiersin vuosia kaukaa. Mistä mahtaa moinen antipatia niihin syntynyt? Nyt tykkään tästä purppurahappomarjasta tosi paljon. Olen miettinyt, että kannattaisi istuttaa pieniä pensaita enemmänkin. Jopa korvaamaan joitakin perennoja. Pensaat ovat helppoja ja niitä löytyy jokaisen makuun.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Purppurahappomarjan syysruskaan sonnustautuneet lehdet ovat nättejä. Kuin oksassa olisi rivissä pikkuruisia kukkia. 

Työhuoneen ikkunanäkymää katselen aamuin illoin. Illalla tosin on jo niin pimeää, että vain pallokentän ja kävelytien valot näkyvät. Sekä kylän S-marketin ruokarobotti, jonka antennipiiskassa vilkkuva valo näkyy pimeydessäkin sen kuskatessa jonkun tilausta perille. Palvelu aloitettiin alueellamme vasta hiljattain. Jännityksellä seuraan mihin lumivalliin robotti kulloinkin jymähtää, mikäli auraus hoidetaan yhtä yliolkaisesti kuten useimpina talvina. Mikäli nyt lunta tulee.

Alapiha 27.10.25

 
Alapihalta olen haravoinut hedelmäpuiden lehtiä lähinnä ulkoilun merkeissä. Nyt omenapuut ovat jo tyhjiä. Kriikunoissa ja lumikärhössä sekä joissakin pensaissa on vielä jonkin verran lehtiä. Samoin yläpihan syreeneissä. Odotan sateissa pidempää taukoa ja auringonpaistetta. Silloin käyn lykkimässä ruohonleikkuria silputakseni lehtiä ravinteeksi nurmikolle. Loput jääköön odottamaan kevättä. Pitäähän silloinkin olla jotain puuhaa kylvöhommia odotellessa. 

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Näin loppusyksystä puutarhaihmiseenkin iskee terveellinen annos laiskuutta. Vuosi vuodelta osaan olla yhä suurpiirteisempi puutarhan syyspuunaamisessa. Pimeä ilta ei houkuttele pihalle rapsuttamaan, eikä viikonloppujen sateiset säät. Kirja toisensa jälkeen sen sijaan on tullut luetuksi. Samoin sukkaa pukkaa tasaiseen tahtiin.

Siis terveuloa marraskuu ja kynttilöiden valo. 

Leppoisaa marraskuuta ja hyvää pyhäinpäivää kaikille! 

Leskenlehtiä nähty

 
Leskenlehtiä kasvaa tienpientareilla lähes joka paikassa. Meidän tontin lähistöllä niitä ei ole ollut. Ehkä se johtuu muutaman vuoden takaisesta alueremontista, jolloin tiet ja monet muutkin paikat myllerrettiin perusteellisesti. Jospa siinä yhteydessä kaivurit kaivoivat leskenlehtien asuinpaikatkin niin tehokkaasti, että niillä on mennyt aikaa kasvattaa uusia juuria.

Tilasin talvirenkaiden vaihdon kotipihalle. Meidän kylällä on kaksikin nuorten perustamaa porukkaa, jotka tulevat asiakkaan kotipihalle vaihtamaan renkaita niin keväällä kuin syksyllä. Saatuani oman autoni alle kesärenkaat, siirsin sen varaparkkipaikalle tehdäkseni tilaa Ukkokullan auton renkaiden vaihdolle. 

Silloin tällöin ohikulkijat heittävät roskia tienvarren ojiin. Silmäkulmastani näin jotain keltaista, jota lähdin muoviroskana pois korjaamaan. Eivätpä olleekaan roskia, eivät ollenkaan. Kevään pieniä aurinkoja kukkii nyt pientareella. Ja katsokaa, miten hedelmättömän näköisessä maasta ne ponnistavat ilmoille. Ihan on hiekkaa ja soraa.

Iris ret. 'Katharine's Gold'

Kevätkurjenmiekkoja putkahtaa mullasta kiihtyvällä vauhdilla. Tiistaina en ehtinyt pihakierrokselle kameran kanssa. Uusia nousijoita olikin sitten ilmaantunut monen monta. Olen tyytyväinen, että olen istuttanut kevätkurjenmiekkoja yhä enemmän. Alkaa vähitellen hahmottua, missä ne tontillamme viihtyvät.

Iris ret. 'Frozen Planet'

Tämän iriksen on pakko olla 'Frozen Planet'. Istutin sitä Oikearinteeseen syksyllä 2020. Seuraavana keväänä se nousi, mutta sen jälkeen emme olekaan tavanneet. Nyt niitä kukkii kaksi kappaletta lamohietakirsikan välissä. Saattaapa tulla vielä pari kukkaa lisää.

Helleborus - Jouluruusu

Toistaiseksi olen antanut jänisverkkojen olla paikoillaan. Usein tähän aikaan keväästä on vielä luntakin. Nyt maa on ojia lukuunottamatta aivan paljas. Parista paikasta täytyy ottaa verkko pois nyt, koska myöhemmin verkkoja poistaessa on vaara vahingoittaa muita kasveja. Kuvassa jouluruusu kasvaa verkon molemmin puolin pikkupuutarhassa. Tämän verkon otin jo pois. Toivon, että muut alueelle viritetyt verkot torjuisivat jäniksiä edes vähän.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Talon päädyssä kulkiessani tuli yhtäkkiä mieleen, että kurkkaanpas punakolmilehden asuinpaikkaa. Hyvä, että kurkkasin. Siellä se on jo nousemassa. Keräsin mullasta nousevien kärkien päälle kuivia lehtiä ja merkkasin paikan tikulla. Minä kyllä muistan varoa astumasta aarteideni päälle, mutta Ukkokullasta en mene niin takuuseen.

Vaahteravauva

Siistin istutusalueita ripottelemalla niille multaa, johon sekoitin kanankakkarakeita. Ihmeen pienelläkin multamäärällä näkymä muuttui oitis paremmaksi. Nyt tuuli ei pääse kaikkia kuivuneita lehtiä pyörittämään ympäri pihaa. Siellä ne maatuvat uuden mullan alla. Enää on jäljellä kaksi multasäkkiä, joten siistimistouhuun tulee pakollinen tauko. Lavallinen mustaa multaa on jo tilattu.

Näköjään yksi tai kaksi lämmintä päivää riittää herättämään vaahteranenät, joita on pihassamme kaikkialla. Sunnuntaina en vielä hennon vihreitä koukkuja nähnyt, mutta keskiviikkona nypin niitä jo kymmenkunta. Tässä vaiheessa pieni taimi lähtee melkeinpä henkäisemällä. Se ei ole vielä ehtinyt kasvattaa pitkää juurta. Pelkäänpä, että tänä(kin) keväänä edessä on miljoonan vaahteravauvan kitkentätalkoot.

Narsissit 'Westward' ja 'Apricot Whirl'

Kauppareissulla hain pari pussillista kanankakkaa. Tiirailin hyllyjä sillä silmällä, että löytäisin sinisiä helmililjoja. Valkoisia oli kahdessakin kaupassa, mutta sinisiä vain isoissa istutuksissa. Olisin ostanut muutaman ihan tavallisen potin. Kun en saanut helmililjoja, ostin kaksi ruukullista narsisseja. Toisessa on viisi 'Westward'-narsissia ja toisessa viisi 'Apricot Whil'-narsissia. Laitoin narsissit koriin terassin pöydälle. Koristeeksi lisäsin muutaman pienen marjakuusen oksan, kun narskut näyttivät niin viluisilta. Näitä narsisseja olen ostanut purkeissa aiemminkin. Myöhemmin istutan nämäkin puutarhaan.

Crocus species '¨Fuscotinctus'

 

Aurinkoisia kevätpäiviä ihan jokaiselle!

Pihalla pää kolmantena jalkana

Scilla bifolia - Pikkusinililja

 

Kevään saapuminen on laittanut puutarhaihmisen aikataulun koetukselle. Pihalla olisi niin paljon tekemistä, mutta kun ei vaan joka paikkaan millään ehdi. Ei vaikka kuinka haluaisi. Kullekin päivälle on laadittava etukäteen jonkinlainen marssijärjestys, jotta tärkeimmät asiat saisi hoidettua. Koko ajan jossain takaraivossa tykyttää ajatus, että päivän päätteeksi olisi kiva saada tallennettua näkymät ja tuoreet piippoilmestykset myös kameralla. Melkoista tukka putkella tai pää kolmantena jalkana menemistä päivästä toiseen. Positiivista, etteivät nämä pihakiireet stressaa laisinkaan. Puutarhaihmisen karkkikaupassa olemista tunnista toiseen.

Iris reticulata 'Katharines Gold'

Kurgaanin syksyllä istutetut kevätkurjenmiekat ovat alkaneet avautua, ryhmä toisensa jälkeen. Edellisessä postauksessa nimet menivät totaalisesti pieleen, mikä ei ollenkaan himmennä kukkivien kauneutta. Eikä myöskään iloa ja mielihyvää siitä, että ovat nousseet ihailtavakseni.

Puutarhani ensimmäiset Katharines Goldit ovat avoinna. Aika herkullisia. Jopa niin herkullisia, että päätin hankkia näitä syksyllä lisää. Tämän lupauksen kun vielä silloin muistaisin.

Iris reticulata 'Harmony' tai 'Alida'

Edellisessä postauksessa oli kuvia niistä Kurgaanin kevätkurjenmiekoista, jotka olivat tuolloin avautuneet. Harmonyksi tai Alidaksi mainitsemani onkin Saaripalstan Sailan tunnistuksen perusteella Clairette (kuva alempana). Sellaista en ole tilannut tai istuttanut, vaan eipä haittaa yhtään. Kiva saada uusi tuttu, vaikka tahattomastikin. Nyt uusi satsi iriksiä on avautunut. Nämä ovat Harmonya tai Alidaa. Yritin nettikuvien perusteella selvittää, kumpi on kyseessä. Ei selvinnyt.

Älkää yhtään kursailko, otan mielelläni vastaan ehdotuksia ja korjauksia kasvinimiin.

Iris reticulata 'Clairette'

Tilasin syksyllä hollaintilaiselta firmalta mm. kevätkurjenmiekan sipuleita. Sinistä Alidaa ja Harmonya, lilaa Rejoicea ja Paulinea. Alidan tai Harmonyn tilalle olen siis saanut Clairettea. Lilakukkaisista toinen on avautunut ja senkin tunnistus meni minulta vikaan. Kyseessä on Pauline. Rejoice avautunee pian. Kiitos jälleen Saaripalstan Sailalle tunnistuksesta.

Ehkä koen yltiöpäistä optimistuutta sipuleita istuttaessani, kun kuvittelen keväällä muistavani nimet ja istutuspaikat. Toki laadin istutuslistan, mutta yhden istutuslistan kanssa keväällä kiertäminen ei välttämättä valaise kunkin paikan sisältöä kovinkaan hyvin ilman sitä nimikylttiä. Kummallista lipsumista kaikkinensa kirjoittaa istutuslistaan jokaisen neljän kevätkurjenmiekan paikaksi "Kurgaani, kentän puoli". Hohhoijaa, enemmän tarkkuutta jatkossa, kiitos.

Syksyllä on ryhdistäydyttävä istutettavien sipulien nimilappujen kanssa. Jospa kirjoittaisi nimitikut valmiiksi jo siinä vaiheessa, kun on klikannut sipulitilauksen "lähetä"-nappulaa. Tai kaupasta kannettuja sipulipussukoita käsissään pyöritellessä. Sitten vain sipulit maahan ja nimitikku perään. Olisi keväällä paljon helpompaa pohtia, mitä tuli tähänkin laitettua. 

Iris reticulata 'Purple Hill'

Ruusupenkin Purple Hillit ovat pärjänneet kiitettävästi. Nämä on nimittäin istutettu jo 2020. Osa nupullaan olevista jää kuvan ulkopuolelle. Joissakin paikoissa kevätkurjenmiekat ovat hävinneet ensimmäisen kevään jälkeen. Netin mukaan kevätkurjenmiekat ovat kotoisin Lähi-Idän vuoristoista, jossa ne ovat sopeutuneet kuivaan ja hiekkapitoiseen maahan. Sen perusteella minun lienee jatkossa viisasta istuttaa iriksiä ylä- ja alapihan erottavaan rinteeseen. Siinä hiekkaa riittää ja sinne kyllä mahtuu.

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

Mainio yllätys oli löytää yksi ainut Katharine Hodgkin Ovaalipenkin päädystä. Merkintöni paljastavat, että olen istuttanut Katharineja tuohon paikkaan syksyllä 2014. Vuosiin en ole Ovaalipenkissä iriksiä nähnyt. Kaiketi Katharinen sipuli on tullut häirityksi siirtäessäni sinne viime kesänä mm. patjarikkoa toisesta paikasta. Joku sarvipää kurkistaa kukassa vasemmalla puolella.

Auringon ilmestyessä pilvien takaa, alkaa puutarhassa surina ja pörinä. Jos ne äänet vain lintujen sirkutukselta ja sepelkyyhkyjen huhuilulta kuulee. Siniset krookukset ovat pörriäisten suosiossa. Kuvaamisessa saa olla vikkelä, sillä usein ehtii nähdä vain vilauksen takajaloista, kun pörriäiset sukeltavat terälehtien keskelle.

Crocus species Fuscotinctus

Kurgaanin keltaiset Fuscotinctukset eivät pahemmin pörriäisiä houkuttele. Puutarhurin näkökulmasta tällaiset auringonkeltaiset kukkamättäät tuovat iloa ja virkistystä silmille. Nämä syksyllä 2019 istutetut krookukset viihtyvät ja lisääntyvät mukavasti.

En ole krookuksia jakanut syystä, ettei meidän puutarhaan ole liiemmin syntynyt tiiviitä krookuslämpäreitä. Doradin sivuilla mainitaan 4 vuoden välin olevan sopiva krookusten jakamiselle.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Ensimmäiset koiranhampaat kurkkivat Kiemurapenkissä. Päivänliljapenkistä en vielä koiranhampaita löytänyt, vaikka se vapautui lumesta ennen Kiemurapenkkiä. Toisaalta nämä Kiemurapenkin koiranhampaat ovat vanhempia. Ehkä teinit eivät jaksa kovin varhain herätä? 

Koiranhampaat ovat saaneet nimensä sipulin (juuripaisennus) muodosta. Eipä näin äkkipäätä muistellen tule mieleen, miten olen koiranhampaat istuttanut. Nyt selvisi, että paksumpi pää on laitettava 5-7 cm:n syvyyteen. Ehkä meikäläisen kannattaisi panostaa kissanhampaisiin, kun ne ovat meikäläiselle tutumpia. Jos vain kissanhampaan -nimisiä kasveja eteen sattuu.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Metsätulppaanien herääminen on iloinen asia. Viime vuonna peura kävi juuri näitä tulppuja napostelemassa ja siksi kukinta jäi vaatimattomaksi. Nyt on toivottava peurojen pysyvän poissa. Kiersin perjantaina koko puutarhan suihkuttaen Tricogardenia piipoille. Viime vuonna käytössä ollut paineruisku ei enää suostu toimimaan. Peukalo-etusormiote sai pitkän päälle oikean käden puutumaan käyttäessäni tavallista suihkupulloa. Otan mielelläni vastaan vinkkejä kunnollisista suihkepulloista. Kokoa saa olla vähän enemmän, kuin mitä ne tavalliset kukkien sumuttamiseen tarkoitetut omaavat.

Pihan siistimisen ohessa tyhjensin kasvihuoneesta sinne talven ajaksi säilömiäni puutarhakoristeita ja muita tavaroita. Kasvarin pesin jo syksyllä. Vielä menee tovi, ennenkuin tomaatit ja kurkut voivat muuttaa kasvariin. Ne saavat kasvaa edelleen kellarin kasvivalaisimen huomassa. Sain sentään laitettua tomaateille tuet, kun niille on kertynyt jo mittaa mukavasti. Kurkut vasta koulin isompiin purkkeihin. Toukokuun puolella aion virittää tuplaharsot kasvariin pitkille sivuille, koska niitä tarvitaan tuomaan ylimääräistä lämpöä yöpakkasia vastaan tomaattien siirtyessä kasvariin.

Tuoksuherneet ovat itäneet. Siirsin ne jatkamaan kasvuaan kasvihuoneeseen. Ne kestävät kylmyyttä jopa -8 asteeseen. Kussakin purkissa kasvaa yhtä tuoksuhernettä. Kylvin kuutta eri lajiketta. En ottanut ruukkuja pois muovipusseistaan, vaan laitoin taimet pusseineen isoon muovilaatikkoon. Kannen jätin raolleen, jotta taimet eivät pakahdu. Aurinkoisina päivinä lämpötila nousee kasvihuoneessa jo kesäisiin lukemiin.

Olen toiminut tuoksuherneiden kylvössä ja kasvatuksessa ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeiden mukaan muutaman vuoden ajan. Enkä enää muita ohjeita käytä, sillä vihdoin pääsen Cecilian opeilla nauttimaan onnistuneesti tuoksuherneiden kauneudesta.

Poistin lopulta viimeisetkin jänisverkot kasvien ympäriltä ja päältä. Nyt ei enää tarvitse loikkia istutusalueilla maasta herääviä piippoja ja puiden ja pensaiden silmuja varoen. Poistin myös tulppujen ja krookusten päälle laittamiani verkkoja, kun huomasin etenkin tulppaanien nousevan jo verkkojen rei'istä ylös. Riskinä on löytää aamukierroksella syötyjä piippoja penkeistä ja peurojen sylkemiä kukkasipuleita käytäviltä. 

Verkkoshow on näköjään jokakeväistä ja -syksyistä tempoilua, miten niiden kanssa olisi kulloinkin viisasta toimia. Saisikohan vaikkapa Korkeasaaresta pari ilvestä vuokralle kotipihaan? Tarjoaisin palkaksi niiden itse pyydystämiä peuroja ja tarvittaessa myös paijaamista ja rapsuttelua. Kissoista tykkään. Isompikokoinen hyötykissa voisi olla uusi kokemus.

Lumi on sulanut pihasta lähes kokonaan. Varaparkkipaikan kupeessa oli perjantaina vielä pieni lämpäre. Levitin sitä laajemmalle haravalla. Myös tonttinaapurin rajalla, puskanurkassa on vielä jäinen lumikeskittymä. Siihen kun lunta on kolattu ihan ensilumesta saakka. Paikalla kasvaa idänvirpiangervoa, joka ei talvisesta lumikuormasta ole moksiskaan. Sieltä se nousee pian taakasta vapauduttuaan. Leikkasimme viime kesän purkanurkan idänvirpiangervot maan tasalle, kun olivat pitkään siinä kasvettuaan risuttuneet pahasti. Vuosien seurannalla ja samoin toimimalla tiedän niiden olevan pian taas entistä ehommat. 

Toissa keväänä tilatusta suursäkkimullasta on enää ripaus jäljellä. Pussin pohjalla on ehkä noin kottikärryllinen multaa. Itse multa on jo säkissä sulanut, mutta säkin päälle kertynyt vesi on jäätänyt suuaukon umpeen. Perjantaina poistin suurimman osan vedestä. Samalla kiskoin hantaakeja ylemmäs, jotta pinta sulaisi. Saisin mullan vihdoin säkistä muualle.

Scilla forbesii - Kevätkirjotähti

 
Multasäkin vieressä on kesäisestä käytävien kivituhkapinnoitteen uusimisesta jäljelle jäänyt kasa. Siitä osa menee kasvimaan reunaan, kunhan ehdin kärräämään. Loppu sijoitetaan parhaillaan purettavana olevan leikkimökin paikalle.

Pitkän pohdinnan tuloksena totesin, että multaa on taas tilattava. Kellarissa on jäljellä seitsemän 45 litran säkkiä. Niistä riittää vain puoleen kasvihuoneeseen menevien istutusaltaiden sisällöstä. Edellisvuotiseen tapaan päädyin tilaamaan Hankkijalta lavallisen Biolanin Mustaa multaa. Multa saapuu todennäköisesti alkuviikosta. Tiedossa on siis ankaraa kantamista, kun ainakin osa säkeistä on järkevää siirtää lähemmäs muita työmaita.

Perjantaina äänimaailma pihalla oli melkoista. Kurkiauroja lensi taivaalla yksi toisensa jälkeen. Komeaa kuultavaa ja katsottavaa. Välillä kurkien törähtelyä kuului ihan läheltäkin, mutta silmä ei niitä löytänyt. Taisivat mennä puun latvojen takana. Myös joukko joutsenia lensi vakaasti kohti pohjoista. Jokin juttu niillä oli keskenään, kun törähtelivät ahkerasti kulkiessaan.

Pitänee ladata kännykkään joku sopiva äppi, joka helpottaisi lintujen tunnistamista niiden äänistä. Toisaalta minulla on harvemmin kännykkä mukana pihatöissä ollessani. Perjantaina oli, kun varauduin multakuorman saapumiseen.

Lauantaina meinasi mennä iltapäiväkahvit väärään kurkkuun, kun pihamaalla kohti sisäänkäyntiä tepasteli fasaani. Tapiolassa vuosikausia sitten asuessa niiden töräyttelyyn tottui jopa niin, ettei ikkuna auki nukkuminen kesäaikaankaan häiriintynyt. Meidän nurkilla fasaaneja ei liiemmin ole ollut. Joku yksittäinen lintu näiden vuosien aikana on pihaan eksynyt. Edellisestä varmaan 20 vuotta.

Ikkunan läpi kuvaaminen ilman pitkää zoomia ei kovin hyvin onnistu. Useimmat linnut myös säikähtävät, kun nostan sälekaihtimen ylös. Fasaani ei häiriintynyt mistään. Pikkulinnut suhahtelivat sen yli ja ohitse. Tämä ukko se vain jatkoi tepasteluaan ja multamaan pöyhimistään. Vähän aikaa metrin päässä fasaanista käveli myös sepelkyyhky. Fasaani töräytti kerran kunnolla, jolloin sepelkyyhky lehahti marjakuuseen ja pian sieltä pois.

Aikansa mullasta talvilintujen maahan pudottamia siemeniä pöyhittyään fasaani käveli Pikkupuutarhaan. Siellä se istahti jouluruusujen ja lumikellojen viereen sulattamaan syömäänsä ruokaa.

Nyt on päästy kevään makuun oikein kunnolla. Tulevalle viikolle on luvassa koleampaa, yöpakkasiakin. Yhdessä iltapäivälehtilööpissä uhattiin takatalvella ja lumella eteläänkin. Räntää ja lunta on ennenkin satanut huhtikuussa, toukokuussakin. Ne on tilapäisiä esteitä matkalla kohti kesää. Ei alistuta takatalviuhkailuun, vaan nautitaan joka hetkestä piippoja etsien ja ihaillen.

 

Ei sentään vielä ensilumi

 
Keskiviikkovastaisena yönä pihalle oli satanut ensimmäinen lumi. Tämä lumimäärä ei vielä täytä Ilmatieteen laitoksen ensilumen määritelmää, jonka mukaan "ensilumi on satanut, kun aamukahdeksalta (kesäaikaan yhdeksältä) säähavaintoasemalla havaitaan vähintään yhden senttimetrin lumikerros". Eikä lumikolaakaan tarvinnut lähteä työntämään. Esimakua talven lähestymisestä näkymä toi.

Cotonaster lucidus - Kiiltotuhkapensas

 
Tiistaina kiertelin pihalla tallentamassa ruskavärejä, joita viimein on tarjolla ihan mukavasti. Kasvien ruskavärityksen merkitys on viime vuosina saanut ihan uuden ulottuvuuden, kun lämpimiä säitä jatkuu yhä pidemmälle syksyyn. Etenkin täällä etelässä lehtipuiden ja -pensaiden loistavat värit tuovat ikäänkuin yhden uuden vuodenajan kalenteriin. Syksystä ei harpatakaan suoraan talveen, vaan siirtymää pehmentämässä on ruskavuodenaika.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Keskiviikkoaamuna Ruusupenkin syysmyrkkyliljat olivat taipuneet yöpakkasen ja lumen edessä.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Tiistaina ne olivat vielä tanakasti pystyssä. Oikeassa yläkulmassa pilkottaa pikkuisen myös tulikellukka, joka yltyi kukkimaan vielä viime metreillä.

Lonicera × heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Yksi tämän kasvukauden silmäniloja on ollut koreaköynnöskuusama. Se on kukkinut pitkään ja hartaasti. Se ei ole pelästynyt kuivuutta, ei kaatosateita. Helppo ja kaunis köynnös, joka ansaitsee kaikki kehut ja kiitokset.

Lonicera × heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Tiistaina pörräsin kameran kanssa koreaköynnöskuusaman edessä. Samalla päässä välähti idea hankkia näitä enemmänkin. Googlettaessani koreaköynnöskuusamaa törmäsin Lonicera periclymenum 'Serotinaan', jossa kukan ulkopinta on tummanlilanpunainen. Köynnöksen kuva hurmasi minut kertaheitolla. Harmikseni myöhäissyksyisen ajankohdan vuoksi joudun odottamaan kevääseen idean toteuttamisessa.

Asparagus officinalis - Parsa

Jätän sadonkorjuun jälkeen muutaman parsan kasvattamaan lehdistöä, koska se vaan on niin kauniin näköinen. Vihreys muuttuu kylmenemisen myötä keltaiseksi. Nyt näin ei ole vielä käynyt.

Asparagus officinalis - Parsa

Tiistaina parsa oli koristettu kastehelmillä. Keskiviikkona lumella.

Rosa  Austin 'Lady of Shalott'

Austin-ruusu Lady of Shalott ei ole toistaiseksi täysin lannistunut pakkasessa ja vielä vähemmän sitä haittaa vähäinen lumi. Nuppujen avautuminen on hidastunut tai pysähtynyt  kokonaan.

Kuvasta näkee, kuinka korkeaksi Lady of Shalott on venynyt. Se pysyy yllättävän hyvin myös pystyssä. Muutama kaatosade hakkasi painavia kukkia sen verran voimakkaasti, että laitoin Ladylle tukikepin. Leikkasin pari päivää sitten ladyn toiselta puolelta syysasterit ja etualalta komeamaksaruohot, jotka kaatuivat käytävälle. 

Ruusu pääsi tai joutui samaan häkkiin taaempana kasvavan japaninkirsikka Royal Burgundyn kanssa. En halunnut pilkkoa pitkää verkkoa lyhyemmiksi paloiksi. 

Rosa Austin 'Carolyn Knight'

 
Ladyn toisella puolella kasvava niinikään Austin-ruusu Carolyn Knight tuli myös verkotetuksi. Kaipa nämä kaunottaret kelpaavat peuroille siinä, missä muutkin ruusut?

Olen kokonaan unohtanut tutustua Austin-ruusujen hoitamiseen. Etenkin niiden leikkaaminen alkoi nyt askarruttaa, vaikka en uskonutkaan sen olevan juuri tämän hetken toimenpide. Löysin netistä seuraavan ohjeen

"Austinruusut leikataan ensimmäisen kerran istutusta seuraavana vuonna. Leikkaus on hyvä tehdä keväällä. Versoista leikataan pois noin 10 cm ja kaikki kuolleet tai vahingoittuneet oksat poistetaan. Toisena vuonna versoja lyhennetään noin kolmanneksella sekä poistetaan kuolleet tai vioittuneet oksat kokonaan. Kolmantena vuonna ja siitä eteenpäin austinruusuja hoitoleikataan joka vuosi leikkaamalla versoja vajaan kolmanneksen tai enemmän riippuen kuinka paljon pensasta halutaan pienentää. Versoja ei kannata kuitenkaan lyhentää yli puoleen, ettei kukinta kärsi." Lähde: Viherpeukalot

Entä talvisuojaus? Millaisia kokemuksia ja vinkkejä teillä muilla Austin-ruusujen suhteen on?

Pitkään mietin, rohkenenko lintuinfluenssan vuoksi aloittaa pikkulintujen talviruokintaa. BirdLifen mukaan lintujen talviruokinta on turvallista. Ruokintapaikan hygieniasta on huolehdittava aina samoin kuin omien käsien suojaamisesta ja pesusta.

Pikkulinnut ovat jo käyneet nokkimassa keittiön ikkunaa. Se on ollut selvä signaali, että laitahan nainen meille siemeniä. Maa ei ole vielä kunnolla jäässä, eikä lumipeitettäkään ole. Yöpakkasia on ollut monena yönä, joten viikonloppuna täytin keittiön ikkunan edustalla sijaitsevan lintumökin kuorituilla auringonkukan siemenillä. 

Suosio on ollut valtava. Mökillä on ollut yhtäaikaisesti viherpeippoja, pikkuvarpusia ja sini- ja talitiaisia. Kun joukkoon pyrähtää pari mustarastasta tai käpytikka, lehahtavat muut tintit kauemmaksi odottamaan vuoroaan.

Nostin sälekaihtimen kuvaamisen helpottamiseksi. Toimenpide karkoitti linnut hetkeksi kokonaan, kunnes muutama tintti uskaltautui mökille.

Tuurenpihlajan vieressä asuva purppuraheisiangervo pääsi samaan verkkoon.

Pihan haravointi on käytännössä vasta alkutekijöissään. Yleensä haravoin yläpihan hiekkapintaisilta alueilta lehdet istutusalueille. Alapihalla silppuan vaahteranlehdet nurmikonleikkurilla ja haravoin paksuimman massan pensaiden alle. 

Vaahteranlehtiä tulee niin paljon, että niitä olen säilönyt tyhjiin multasäkkeihin ja käynyt tyhjentämässä kaatopaikalle. Puissa on edelleen paljon lehtiä. Vasta osa vaahteroista on pudottanut lehtensä, syreenit ja omenapuut eivät juuri ollenkaan. Käykö tänä vuonna niin, että pysyvä lumi sataa ennen lehtien putoamista? Tuskin ainakaan täällä etelässä.

Kuka voisi kellot seisauttaa
kun turhan nopeaan
aika tänä yönä raksuttaa.

Suurlähettiläiden biisi: Kuka pysäyttäisi kellot

Muistattehan siirtää kellonne talviaikaan varhain sunnuntaiaamuna. Talviaika merkitsee viisareiden siirtämistä tunnilla taaksepäin.