sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Ei tähän kyllästy, ei.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu illalla ikkunasta kuvattuna
 
Muutama päivä sitten ihastelin Tove Janssonissa siellä täällä avautuneita samettisen punaisia kukkia. Ihmeen runsaana Tove nyt kukkii, mutta juhannusruusupa laittaa kaikki muut kalpenemaan kukintakilpailussa. Nämä kuvat juhannusruususta otin vierashuoneen ikkunasta illalla puoli yhdeksän aikaan. Olin toki kulkenut Pikkupuutarhan ohi useamman kerran päivän aikana, mutta aina ilman kameraa. 


Puutarhassani ei enää kasva köynnösruusua, kun sen virkaa toimittanut Pohjantähtikin heitti henkensä tappotalvena 2016. Juhannusruusun korkeat versot aikovat ilmeisesti ottaa köynnösruusun tittelin itselleen kivutessaan kärhöä varten pystytettyyn tukeen.


Juhannusruusu on tullut tontillemme vuosikausia sitten anopin lapsuudenkodista. Istutin sen alkuun talon sisäänkäynnin puolelle, nykyiseen Pikkupuutarhaan. Myöhemmin kaivoin ruusun pois siirtääkseni sen alapihalle Kaivoruusupenkkiin, jossa se edelleen asustaa. Juhannusruusun juuria jäi kuitenkin myös entiseen paikkaan, jossa ne ovat ryöpsähtäneet kasvamaan. Viime syksynä leikkasin samaiselta paikalta risuuntuneiksi muuttuneet norjanangervot mataliksi. Ne ovat jo hyvässä kasvussa ja ensi vuonna kukkivat jälleen valkoisina. Juhannusruusut mahtuvat hyvin angervojen lomassa kasvamaan ja kukkimaan.

Crataegus × media ´Paul´s Scarlet´ - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlajan hankintaan olen vuosi toisensa perään tyytyväinen. Viime vuonna se kukki ehkä enemmän, mutta paljon siinä on kukkia nytkin. Kirvoja ruusuorapihlajassa on pilvin pimein, kuten näyttää olevan monissa muissakin kasveissa. Ruusuissa etenkin. Löysin kyllä leppäkerttujakin, jotka toivon mukaan hoitavat osan kirvoista pois päiviltä.


Ruusuorapihlaja on venähtänyt viimeisen vuoden aikana melkoisesti. Kuvasta sen latvus on näköjään jäänyt pois. Ylimmillä oksilla kukkia ei olekaan. Ruusuorapihlajan sanotaan menestyvän parhaiten I-II -vyöhykkeillä. Kun se tykkää aurinkoisesta, jopa paahteisesta paikasta, uskon valitsemani paikan olevan tälle pikkupuulle oikein hyvä. Erään kuvauksen mukaan ruusuorapihlajan latvus on leveän pyöreähkö. Siinä tapauksessa minun puuni yrittää olla erilainen nuori, sillä sen latvus on kapean laihahko. Ehkä hän ikääntyessään muuttaa muotoaan.


Nyt kaikki viisaat voisivat valaista minua itselleni kehittämässäni unikko-ongelmassa. Kertokaapa kahden kuvassa olevan unikon lajikkeet, jos vain tiedätte. Kumpaakin puutarhassani kasvaa ja kukkii runsaana. Enemmän ehkä vasemmanpuoleisia rimssuhelmoja. Eräässä netistä löytämässäni yhteydessä vasemmanpuoleinen oli nimetty Papaver orientale 'Olympiaksi' ja oikeanpuoleinen Papaver orientale 'Allegroksi'. Molemmat ovat idänunikkoja.

Oikean puoleisella on vain yksinkertainen mekko ja nuppuvaiheessakin se on jo vähän erilainen. Vasemmanpuoleisen varret ovat hoikempia ja kiemurtelevat tasavalossakin sinne tänne. Oikeanpuoleinen taasen on tanakkavartinen ja sen nuppu paksumpi pienestä pitäen. 

Miksiköhän vasta tänä kesänä pohdin näiden eroa? Unikko on kuitenkin kasvanut minulla jo vuosia.


Tämän kuvan näkymä saa ehkä perfektionistin niskakarvat pystyyn. Ei sitten mitään järjestystä tai toisiinsa sointuvia värejä. Jokunen keltainen leinikkikin on ahkerasta kitkennästä huolimatta saanut jalansijan unikoiden joukkoon. Unikot ovat tänä kesänä aivan valloillaan, kuten kuvasta näkyy. 

Unikoiden hervotonta rentoilua lisää sekin, että leikkasin Vasenrinteen yläreunan aroniat huhtikuun alussa tapille. Olivat pitkiä hujoppeja, joissa lehtiä ainoastaan latvuksissa. Saman toimenpiteen aion tehdä Oikearinteen aronioille joskus myöhemmin. Aronia on olemukseltaan alaosasta varsin harva. Olen leikannut sitä voimakkaammin muutaman vuoden välein, jolloin se on hetken aikaa huomattavasti tuuheampi ja vehreämpi.

Akileijojen risteytyminen on puutarhaihmisille tuttu ilmiö. Näyttää siltä, että penkeistäni ovat hävinneet monet erityiset akileijat ja tilalle on noussut omanlaisiaan prinssejä ja prinsessoja. Monet kitkevät tavanomaiset akileijat pois välttääkseen risteytymisen. Olen toki kitkenyt ja kaivanut ihan lapiollakin niitä tavallisia lehtoakileijoja, joita kasvaa nykyisin vähän joka paikassa. En silti kovin systemaattisesti, sillä työ olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten. Taidan olla pahasti myöhässä. Toisaalta asia ei ole minulle edes kovin tärkeä. Kaltaiselleni harrastelijalle riittää, että edes jotain kaunista kasvaa.


Kesä on vasta alussa ja moni akileijakin ehtii vielä kukkansa avata. Vaikka sanon tyytyväni yksinkertaiseen ja konstailemattomaan kauneuteen, kaipaan kyllä istuttamiani erikoisempia akileijoja. Tuottaahan niiden menestyminen mukavaa onnistumisen tunnetta ja iloa.

Toinen juttunsa on se, että muistanko ihan kaikki kasvit tismalleen siten kuin kuvittelen. Aukkopaikkoja katsoessani joudun usein pähkäilemään, mitähän tuossakin oli viime vuonna tai kenties jo sitäkin aiemmin. Harvoin kuljen puutarhassa laatimani kasviluettelon kanssa. Jotkut kasvit iskostuvat lähtemättömästi muistiin, mutta moni käy vain vilahtamassa ja katoaa taas jonnekin kasvimaailman unohtuneiden uurnalehtoon.

Tämä akileijakuva kertoo ehkä  paremmin todellisuudesta, jonka kohtaan harva se päivä puutarhassa kävellessäni. Nämä akileijat vähät välittävät turvaetäisyyksistä rynniessään kriikunapuiden alustoille tai herukkapensaan kupeeseen. Viime vuonna kaivoin urakalla akileijojen tuhteja juurakoita pois marjapensasmaalta. Mielestäni tein aika hyvää jälkeä. Huihai, jokunen juurakko taisi jäädä ja siemenistä on kasvanut toinen mokoma lisää. 

Syringa Vulgaris-ryhmä 'Moskovan Kaunotar'

Edelliskesänä istutin jalosyreeni Andenken an Ludwig Späthin, jonka latvukset peura kävi keväällä popsimassa. Se ei siis kuki tänä vuonna. Isän hoivakodin pihassa ihastelin vielä melko pienikokoisia Ludwigeja, jotka olivat täynnä ilan purppuraisia kukkaterttuja. Omani kukki vuosi sitten muutaman tertun voimin, joten tiedän hyvää ja kaunista odottavani.

Viime vuonna toteutin toisen syreenihaaveeni istuttaessani Moskovan Kaunottaren Oikearinteen yläosaan. Se on vielä pikkuinen, mutta niin vain pukkasi kaksi isoa terttua. Parhaimmillaan Moskovan Kaunotar on ehkä silloin, kun tertun kaikki kukat eivät ole vielä avautuneet. Kun osa kukista on hennon vaaleanpunaisia helmiä. Oma moskovalaiseni on jo kukintansa loppusuoralla. Onneksi ehdin suojata tämän herkkyyden, sillä peura tapasi porhaltaa rinnettä ylös juuri syreenin vierestä.

Syringa Preston-ryhmä 'James McFarlane' - Isabellansyreeni

Isabellansyreenini on kasvanut naapurin aidan kupeessa jo vuodesta 2014. Siinä on parhaillaan ennätysmäärä avautumassa olevia nupputerttuja. Muutenkin koko puska on kasvanut reippaasti ihan huomaamatta. Saahan sekin nykyisin enemmän valoa, kun enää ei tarvitse värjötellä kunnan metsikön varjossa.

Aidan toisella puolella sopivasti tuulensuojana kasvaa edellisten naapurien istuttama korallikanukka. Nykyiset naapurit eivät ole kanukkaansa koskaan leikanneet ja niinpä kanukka huitelee kolmessa neljässä metrissä. Parhaillaan naapurin korallikanukka kukkii kauniisti valkoisin kukin. Pensaan - tai puuhan se nykyisellään on - versot ovat vanhentuneina paksuja ja puumaisia ja niiden korallimainen puna näkyy vain heikosti.

Clematis Atragene-ryhmä 'Purple Dream'

Sinisen alppikärhön jo lopetellessa tarha-alppikärhö Purple Dream aloittaa oman vuoronsa. Se on edellisvuosien tapaan täynnä pulleita nuppuja, jotka perjantain helteessä miltei silmissä poksahtelivat auki. Tässä on kärhö, joka kukkii näköjään vuosi toisensa jälkeen uskollisen runsaana. Helppo ja kaunis.

Muutkin kärhöt ovat nousseet kiitettävästi, vaikka useimpien jalokärhöjen kukintaa saa vielä hetken odotella. Pikkupuutarhan Ville de Lyon ei noussut enää viime kesänä, eikä siitä näy nytkään elonmerkkejä. Ehdin jo ostaa istuttaa sen tilalle uuden Villen.

Myös Pikkupuutarhan polun oikealle puolelle istuttamistani kahdesta onnettoman kokoisesta kärhötaimesta toinen taitaa olla mennyttä kärhöä. Kuvittelin menettäneeni Princess Katen, mutta kasviluetteloni mukaan menetetty saattaakin olla Purpurea Plena elegans. Jos tämä pitää paikkansa, suru ei ole niin suuri, koska talon toisella puolella jo kasvaa PPE. Pikemminkin ilo on melkoinen, jos Princess Kate on elossa. Siitäkin huolimatta, että toukokuussa markettipihalta neljällä eurolla ostamani Princess Kate on terhakoitunut kasvihuoneessa mukavasti.


Vaalean vihreää -blogissa oli vallan mainio kirjoitus standardeista. Monet meistä tuntuvat vaativan itseltään puutarhahommissa paljon tai piirun verran vielä enemmän. Tunnistan ja allekirjoitan ko. postauksesta omat standardini helposti. Ruohon leikkaaminen on vain yksi elementti puutarhan hoidossa, mutta siitä en kovin helposti tingi. Istutusalueiden rikkaruohojakin on helpompi sietää, kun nurmikko on leikattu. Runsaan tunnin leikkurin kanssa kävellessä saa kätevästi yleisilmeen siistiksi. Näillä helteillä nurmikko tosin on kasvanut vauhdilla, eikä leikkaus kerran viikossa riitä. Ainakaan minulle.


Lauantaiaamuna kävin täyttämässä kasvihuoneen vesisäiliön, jotta Blumatilla olisi jaettavaa niin kurkuille kuin tomaateillekin. Samantien päätin ruiskuttaa kasvilavat märiksi, jotta iltapäiväksi luvattu sade uppoaisi maahan helpommin. Siinä letku kädessäni huomasin kookkaan variksen loikkivan vuorotellen kummallakin puolella aitaa.
Tämä kuva on otettu  metrin päästä variksen nököttäessä kotikiven päällä.


En usko, että tämä on poikanen. Pikemminkin epäilen sen olleen vahingoittunut lintu, sillä lentäminen ei siltä onnistunut. Ankarasti räpistellen se pääsi juuri ja juuri aidan päälle laskeutuakseen sieltä puiston puolelle. Aamulla alapihalle mennessäni löysin nurmikolta mustia sulkia ja muistin kuulleeni varisten kovaäänistä keskustelua. Ehkä kaveri sai siinä rytäkässä niinsanotusti siipeensä.

Lilium martagon - Varjolilja

Puutarhassa tapahtuu kaikenlaista edelleen vikkelässä tahdissa. Seuraavaksi odotellaan varjoliljojen avautumista. Taitaa tulla erinomainen varjoliljakesä.

PS.
Oletko jo huomannut, että blogissani on 10-vuotisarvonta 17.6. saakka.


42 kommenttia:

  1. Nyt on kyllä ollut alppikärhöjen kesä. Niin kauniisti ja pitkään ne ovat kukkineet.
    Meillä tepasteli marjapensaiden välistä toissa-aamuna hirveän mekastuksen ja rääkynän saattelemana kettu harakka suussaan. Kyllä sai kettu satikutia harakoilta, variksilta ja lokeilta. Kerrankin ne olivat kaikki samalla puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sait todistaa melkoista näytelmää. Hyvä, että linnut laittoivat ketun kuriin.

      Poista
  2. Varjolijojen kesä on tulossa, moni uusi taimi kukkii tänä vuonna. Meillä ei ole tiedossa alppikärhöissä kukintaa kun jänikset vetivät kasvustot talven aikana matalaksi, toivottavasti muissa kärhöissä olisi kukintaa. Akileijat ovat omapäisiä, lisäntyvät miten lystäävät ja uudesta taimesta ei koskaan tiedä millainen kukka siihen tulee. Kaikki ei heti henno kitkeä ja sitten onkin jo liian myöhäistä. Ja jos juurta ei saa pois kuin palan niin johan lähtee loppuosa uuteen kasvuun entistä voimakkaampana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjoliljojen kesä on monelle mieleen. Harmi, että jänikset napostelivat alppikärhösi tapille. Onneksi ne sieltä jälleen kasvavat, mutta ilman muuta kukinnastakin olisi kiva nauttia.
      Akileijan juurakko kasvaa nopeasti isoksi jötkäleeksi. Luultavasti siitä jää helposti osa maahan kasvaakseen taas uuteen uskoon.

      Poista
  3. Juhannusruususi on mahtavassa kukassa. Harmi, että peura söi myös syreenisi. Akileijoja olen löytänyt tänä vuonna erityisen paljon. Jonain vuonna olen tainut jättää useamman akileijan alun kasvamaan.

    Standardejani olen tässä pohtinut sen jälkeen, kun hoksasin niiden tupsahtaneen mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannusruusu oli tänä keväänä aika hidas virkoamaan, joten runsas kukinta on mukava yllätys. Pelkäsin jo juhannusruusujen nääntyneen talveen.
      Standardipostauksesi on kommenteista päätellen herättänyt monessa tuttuja tunteita. Mukava postaus kaikkinensa.

      Poista
  4. Minusta tuo ei-perfektionisteille penkki on aivan ihastuttava, mieleeni tulee Brittisarjoissa ihailemani cottage gardenit. Täällä jänis hoiti viime talvena norjanangervon leikkaamisen ja tekikin homman huolella. Juhannusruusu on ihastuttava ja nuo sinun yölliset kuvasi lumoavan mystisiä. Juuri noin se ruusu hohtaa kesäyössä ja se tuoksu.
    Akiloijen kohdalla on mielessäni pemeä kohta, en millään raatsi kitkeä niitä ja niinpä ne tänä kesänä ovat villiintyneet ennennäkemättömästi. Siemenkotia leikkelen pois, jottei liikaa kylväytyisi, mutta uusia variantteja ilmestyy milloin mistäkin, eikä turvaväleistä tietoakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että harrastelija onnistuu saamaan aikaan cottage gardenin ihan vahingossa. Perfektionisti olen minäkin, mutta ei minua haittaa unikoiden huikentelevainen kasvutapa.
      Juhannusruusun valkoiset kukat loivat aika maagisen tunnelman illan hämäryyteen. Seisoin ikkunassa niitä katselemassa pitkän tovin.
      Akileijojen siemenkodat kannattaisi näköjään leikata varsin varhaisessa vaiheessa. Kuivina leikatessa niistä helisee joka tapauksessa siemeniä ympäriinsä.

      Poista
  5. Juhannusruusun roikkuva oksa on kuin morsiuskimppu.
    Moskovan kaunottaresta olen haaveillut ja valitettavasti upea Ruusuorapihlaja ei menesty täällä.
    Täällä on seurattu harakanpoikasten kasvua. Nappi katsoi ihmeissään ylös miksi linnut räksyttää hälle, kun se meni liian lähelle oksilla olevia poikasia. Emolinnut nostivat hirveän metelin, hyvä kun eivät päälle käyneet. Poikaset ovat ilmesti poistuneet pihapiiristä koska ei kuulu enää mitään.
    Minulla on aika paljon erilaisia akileijoja, olen levitellyt niitä pitkin pihaa. Osa pysyy vuodesta toiseen muuttumattomina, osa muuttaa muotoaan. Kaikki olen aikoinani kasvattanut siemenistä.
    Arvonta huomioitu 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta vuotta minäkin haaveilin Moskovan kaunottaresta, kunhan vihdoin sain sen hankittua. Toivottavasti viihtyy ja kasvaa.
      Meilläkin harakanpoikasia on usein alkukesästä tepastelemasa pitkin nurmikkoa. Yksinäinen varisressukka on tänäänkin yhä alapihalla. Mitähän sen kanssa pitäisi tehdä? Ehkä luonto hoitaa asian tavalla tai toisella.
      Siemenestä kasvatettuja akileijoja kannttaakin levittää pitkin pihaa. Nuo risteytyneet hoitavat leviämisen ihan itse.

      Poista
  6. Juhannuusruusu tuo niin kesän tunnelman, upeasti kukkii kesä sinunkin pihallasi:) Akileijat ovat ovelia kkasveja, tuovat ensin hennon yksittäisen kukinnon vaatimattomasti yllättävään paikkaan ja puutarhuri ihastelee ja antaa toisen pitää paikkansa. Seuraavana vuonna kasvusto onkin jo vahvistunut ja edelleen tarhuri ihastelee, kunnes onkin jo liian myöhäistä! Toisaalta ovat monessa paikassa hyviäkin reunakasveja kauniine lehtiruusukkeineen. Kauniita ovat sinunkin siniset akileijat pensaiden juurella. Unikkokuvasi on minusta kaunis, ei yhtään haittaa värien erilaisuus, saahan sitä olla väriä lyhyessä Suomen kesässä, ja kukkarunsautta, ihania syreenien tuoksuja ja kärhöjen kauneutta, mitä sinunkin puutarhassasi tällä hetkellä saa ihastella! Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että siisti nurmikko tekee puutarhasta paremman näköisen! Hyvää kesäkuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileijoille on ilman muuta puutarhassa paikkansa. Pahimmassa tapauksessa nuo itseään kopioivat valtaavat helposti ison palan istutusalueista, eikä sinne pian muilla ole asiaa.
      Unikoiden kukinta on yleensä aika lyhytkestoista. Öinen sade on jo osasta rapisuttanut terälehdet pois. Ei haittaa, sillä tykkään myös niistä siemenkodista.
      Samoin sinulle mukavaa kesäkuun jatkoa!

      Poista
  7. Kauniita kukkia <3 Erityisesti ruusut sulattivat sydämeni <3 Meillä juhannusruusu on vielä nupuilla. Tein eilen pihatyöt sille mallille, että olen 10 vrk kuntoutuksessa. Saa nähdä ehdinkö juhannusruusujen parhaaseen kukinta-aikaan kotiin. Luin Vaalean vihreää-blogin standardipostauksen. Hymyilyttää vieläkin, kun on niin tuttua juttua :) Nyt oli vain nakattava standardit nurkkaan ja hypättävä junaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti juhannusruususi odottavat kotiinpaluutasi, jotta pääset niitä omalla pihalla ihailemaan. Ja toivottavasti ehdit junaan, ettei tarvinnut ryhtyä uusia standardeja säätämään.

      Poista
  8. Voi varisrassukkaa! Varikset ovat minusta niin hienoja ja sympaattisia, jostain syystä monet eivät niistä pidä. On heilläkin paikkansa maailmassa.
    Harmi ihanaa Ludvigia. Syreenit pitää kääriä suojaverkkoon jo syksyllä, jos peurat kulkevat tontilla, sillä niille maistuu syreeni ja syreeni puolestaan valmistaa kukka-aihiot versojensa kärkiin jo syksyllä.
    Standardeja täällä on melko vähän. Ehkä tärkeimpänä ovat väriasiat parissa tietyssä puutarhan kohdassa. Ruohoa leikkaan silloin kun ehdin, joskus on niin kiire töiden kanssa, että ei vain pysty moneen päivään venymään siihenkin puuhaan. Pitää vain osata olla ärsyyntymättä pitkästä nurmesta. Pitäisi myös opetella huolittelemaan istutusalueiden reunat heti ruohonleikkuun jälkeen, sillä niihin jää sojottavia heiniä, mutta kun ruohonleikkuu on niin puuduttavaa, että en heti sen perään millään jaksa ryhtyä toiseen yhtä puuduttavaan puuhaan, vaan haluan jo tehdä jotain kivempaa. Niinpä istutusalueiden reunat ovat aina hapsuiset. Kanttaamisenkin laita on niin ja näin. Pihani on hyvin kaukana sinun siististä nurmestasi ja huolitelluista reunoistasi!
    Idänunikoita on niin paljon, en osaa sanoa lajikkeista, kun en ole niihin niin perehtynytkään (ja joka vuosi huomaan, että taas niitä on tullut uusia lajikkeita markkinoille). Miten olisi ihan tavallinen, lajikkeeton idänunikko, eikö se ole juuri tuollainen yksinkertainen perusoranssi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varisten sanotaan olevan varsin älykkäitä lintuja. Toisin, kuin ihmiset ovat ajatelleet. Varis tepasteli tänäänkin alapihalla. Tuntuu, että sitä pitäisi jotenkin auttaa, mutta toisaalta luonnolla on usein omat keinonsa, joihin ei ihmisen ole järkevää puuttua.
      Viisainta olisi, jos me kaikki lopettaisimme puutarhojemme vertailun ja olisimme iloisia niin omasta kuin toisten kauneudesta. Ruohotupsut jää usein minultakin huolittelematta ruohonleikkuun jälkeen ja sitten onkin kanttauksen yhteydessä enemmän työtä. Aina ei vaan jaksa eikä ehdi. Täytyyhän sinunkin tehdä työtä, joten kaikkea aikaa ei voi käyttää ruohotupsujen tasaamiseen.
      Ei haittaa, vaikka unikoille ei nimiä löytyisikään. Mistä lienee taas noussut kysymysmerkki mieleeni niitä katsellessa.

      Poista
  9. Ei kyllästy ei. Minäkin katsoin, että juhannusruusu pistää parastaan, ihan kohta täälläkin aukeaa pääkukinta. Pensaasi kärhötuen vieressä on kasvanut oikein kauniiksi ja kukkii ihanasti.
    Minä haluaisin samaan tapaan kanssasi aina siistin nurmikon, sillä se tuo kasvirunsauden penkeissä jotenkin paremmin esiin. Monta muuta juttua on toki aina kesken ja vaiheessa.
    'Purple Dream' näyttää kauniilta. Unikoista minä en osaa sanoa, minun omani ovat niitä yksinkertaisia. Leppoisaa sunnuntaita, täällä meillä sataa nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusupensaat ovat parhaimmillaan juuri tuollaisina kukkapilvenä. Viimeöinen sade piiskasi näköjään rankasti juhannusruusuja, mutta onneksi niissä on vielä myös avautumattomia nuppuja.
      Usein nurmikko kehystää istutusalueita ja silloin sen on hyvä olla siististi leikattu. Meillä jokaisella on omat standardimme eli puutarhamaailmaan erilaisuutta mahtuu. Onneksi.
      Mukavaa sunnutaita sinulle!

      Poista
  10. Tulin pitkästä aikaa lukemaan blogiasi ja viihdyin hyvän tovin. :) Paljon onnea 10-vuotiaalle blogille!

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Juhannusruusu on aivan ihana kukkiessaan valtoimenaan ja siihen ei todellakaan kyllästy koskaan. Akileijat ovat kyllä kovia leviäjiä ja niitä joudun välillä kurittamaan itsekin tosi kovalla kädellä.
    'Purple Dream' näyttää olevan oikea rimpsuhelmainen kaunotar ja värikin on ihana. Minä ostin myös tuon 'Princess Katen' ja nyt istutin sen poikkeuksellisesti suoraan kasvimaan lavaan tiukukärhö 'Arabellan' kaveriksi. Katsotaan kuinka sen kanssa tulee käymään? Kaikki kärhöt ovat lähteneet meillä onneksi nyt tosi hyvin kasvuun. Luminen talvi oli niille eittämättä suosiollinen.

    VastaaPoista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannusruusu kukkii tänä vuonna aivan valkoisena. Meille Vieno-myrsky ei osunut täydellä voimallaan, mikä näyttää säästäneen myös juhannusruusun kukinnan.
      Princess Kate sopii hyvin Arabellan kaveriksi. Minun oletettu Kate kasvaa kovin hitaasti ja pitää minua jännityksessä.

      Poista
  13. Juhannusruusua on meilläkin yksi puska mikä kasvaa pikkumökin sokkelin alta. Yritämme jossain vaiheessa siirtää sen pois mikä voi olla vaikeaa. Haluaisin siirtää sen ja lisäksi saan pari uuttakin puskaa vierekkäin aidan viereen. Tämä on ollut jo ajatuksena muutaman vuoden mutta ei ole senenempää jatkunut. Sinulla on siinä paljon kukkasia ja ne on erittäin upeita. Meilläkin on pari puskaa tuota yksinkertaista unikkoa on ollut täällä alunperin. Todella tänä vuonna on varjoliljojen vuosi niitä minulla on kotona paljon. Moskovan kaunotar kukkii myös täällä vaikka on myös pieni vielä. Akileijaa ei minulla kukkapenkeissä ole mutta muualla kyllä. Kärhöistä en tiedä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannusruusu vaikuttaa siinä mielessä vaikealta siirrettävältä, että se lähtee helposti kasvuun maahan jääneistä juurista. Tai ainakin sillä tavalla tulee monistettua ruusu useampaan paikkaan, kuten eille kävi. Tämän vuoden kukinta juhannusruusulla on yltäkylläistä.
      Itse asiassa en ole varma, mistä punainen unikko on meille tullut. Luultavasti vuosia sitten naapurin antaessa kottikärryllisen perennoja unikko saapui niiden mukana. Ei haittaa, tykkään siitä.

      Poista
  14. Kylläpä juhannusruususi kukkii upeasti! Kirvoja on täälläkin melkoisen paljon. En ole lähtenyt niitä vielä torjumaan vaan odotan, jos luonto pistäisi kirvat kuriin. Ainoastaan verenpisarat suihkuttelin kylmällä vedellä kun alkoivat näyttää niin kurjilta.
    Akileijat ovat kauniita ja saavatkin vähän villiintyä. Joskus jälkeläisistä voi tulla vaikka miten hienoja yksilöitä. Kylvin pari vuotta sitten metsästä keräämiäni vaaleakukkaisen lehtoakileijan siemeniä olohuoneen ikkunan alle. Tänään ne alkoivat availla kukkiaan ja tuovat ihanasti vallatonta kukintaa penkkiin, jossa ei muuten kuki mitään juuri nyt. Myös salamatkustajina kivikkosuopayrtin mukana tulleet akileijan taimet ovat aloittaneet kukinnan. Muuten olisin kitkenyt ne jo ajat sitten pois, mutta halusin nähdä ensin, miltä ne näyttävät. Ovat hyvin haalean vaaleanpunaisia tavallisia lehtoakileijoja, joten joutavat pois kunhan käyn ensin keräämässä kukat maljakkoon. Yritän pitää edes jonkinlaista järjestystä kukkien omatoimisessa leviämisessä.
    Oi kun tuo 'Purple Dream' on kaunis! Minullakin sellainen jo teoriassa on: äitini löysi taimen eräältä taimistolta heiltä päin ja pyynnöstäni osti sen ja yhden toisenkin ihanuuden. Pitäisi vain käydä jossain välissä hakemassa ne tänne.
    Varis on tainnut saada räkäteiltä kyytiä, sen verran sottaiselta näyttää kuontalo. Räkättirastaat ovat nyt ärhäköitä hyökkäämään mahdollisten pesärosvojen kimppuun ja tekevät sen koko parven voimalla. Pahimmillaan takaa-ajettu lintu sotkeentuu niin perusteellisesti, ettei lentäminen onnistu. Meillä oli jäljistä päätellen jahdattu vihollista pation yli... Ehkä varis kärkkyikin lähettyvilläsi kunnon suihkun toivossa?
    Minulla ei ole kovin kummoisia standardeja puutarhan suhteen. Toki liian pitkäksi venähtänyt nurmikko vähän sattuu silmiin, mutta pitää vain odottaa isännän vapaapäivän ja sopivan sään osumista samalle hetkelle. Tänään sai nurmikko parturointia, edellinen kerta olikin peräti kymmenen päivää sitten. Kitkemistä harrastan viimeistään silloin kun rikkaruohot alkavat kukkia tai kun kantattujen reunojen lähistöllä alkaa näkyä juolavehnän tai valvatin versonpäitä siisteissä jonomuodostelmissa. Näyttää tuo puutarha näinkin löyhillä periaatteilla suunnilleen ojennuksessa pysyvän.
    Aurinkoista uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannusruusu kukkii tänä vuonna yltäkylläisesti. Kävin äsken puutarhassa kierroksella ja totesin, ettei Vieno-myrsky onneksi osunut meidän nurkille kovin ankarana. Jonkun verran juhannusruusun terälehdet jo varisevat, mutta niistä ehtii nauttia.
      Taidankin käydä poimimassa akileijoja maljakoon. Eivätpä ehdi kehittää niin paljon siemenkotia ja leviä entisestään. Enin osa on hailakoita lehtoakileijoja, joita en ajatellut sen enempää suojella.
      Hieno juttu, että Purple Dream on muuttamassa luoksesi. Olen ollut siihen erittäin tyytyväinen ja uskon, että sinäkin tulet siitä tykkäämään. Kukkii joka vuosi runsaana tai oikeastaan vuosi vuodelta enemmän.
      Varis on tänäänkin puutarhassamme, eikä edelleenkään lennä kunnolla. Lähistöllä oli joukko aikuisia variksia. Ajattelin, josko tämä kuitenkin olisi kevään poikanen. Mietin jo, pitäisikö soittaa jonnekin eläinjärjestöön tai Korkeasaareen. Toisaalta, luonnolla on oma järjestyksensä, enkä riittävästi tunne varisten tai muidenkaan lintujen elämää ja käyttäytymistä, joten arveluttaa puuttua tämän linnun tilanteeseen. Ainakin se pääsee puutarhassamme puskiin piiloon ja suojaan haukoilta ym. Näin sen myös löytävän nurmikolta kastematoja.
      Jos odottaisin Ukkokullan vapaapäivää ja sopivaa säätä, nurmikko ei tulisi ikinä leikatuksi. Homma on nakittunut minulle vuosia sitten, joten hoidan sen säntillisesti. Rikkaruohojen suhteen viime aikoina standardeissani olisi toivomisen varaa.
      Toivottavasti myrsky ei myllännyt puutarhaasi. Auringonpaistetta pitäisi olla tulossa koko maahan. Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
    2. Melkein voisin lyödä lanttini likoon siitä, että tuo on ihan aikuinen varis. Minusta sen habitus on jämäkämpi kuin honteloilla teineillä ja lisäksi yritin tiirailla kuvasta silmien väriä. Nuorella linnulla silmän värikalvo olisi nimittäin harmaansininen ja vanhalla tummanruskea. Kuvissa silmä näyttää minusta aika tummalta, mutta täyttä selvyyttä siitä ei saa. Voin olla väärässäkin. Onneksi varikset ovat älykkäitä lintuja ja löytävät kyllä syötävää vaikka lentokyky olisi hetkeksi mennyttä. Aikanaan höyhenpukukin puhdistuu, jolloin lentämisen pitäisi taas sujua.
      Yksi syy nurmialan jatkuvaan pienentämiseen onkin meillä se, että nurmenleikkuusta tulisi jossain vaiheessa niin vaivaton homma, että isäntä hoitaisi sen myös työpäivän jälkeen tai ennen töihin lähtöä. Itse valitsen kuitenkin mieluummin siistit kukkapenkit kuin tartun ruohonleikkuriin ja leikkaan pitkäksi venähtäneen nurmikon.
      Tänään on tuullut aika navakasti, mutta tuulensuunta on ollut melkein koko ajan metsän puolelta, joten tuhoja ei ole puutarhassa tullut. Kiva välillä näinkin. Toivottavasti teilläkään ei kasveja kaatuillut. Kiitos!

      Poista
    3. Minustakin varis on aikuinen. Pihallamme on joskus aiemmin poikasaikaan tepastellut jonkun aikaa varislapsi ja sen nuoren olemuksen kyllä erotti selkeästi. Varis oli tänäänkin marjapensaiden vieressä, jolloin pääsin tiirailemaan sen silmiä. Ei niissä ollut tippaakaan harmaansinistä. Ihan selkeästi tummanruskeat. Variksen höyhenpeite on nyt siistimpi. Siipiä ravistellessaan näyttävät toimivan, eikä kummankaan puolen siivet jää mitenkään oudosti törröttämään. Eilen varis lensi minut nähdessään naapurin puolelle selvästi aiempaa pidemmän matkan. Olisiko toipumassa mahdollisesta tällistään. Ei se ihan tyhjällä vatsalla ole, sillä näin sen tänäänkin nappaavan mullasta herukkanpensaan alla matoja. Toivottavasti piristyy ja selviytyy takaisin vapauteen.
      Meille ei tullut minkäänlaisia tuhoja Vieno-myrskystä. Ei se täällä ollut oikeastaan myrsky ollenkaan. Toki piha oli täynnä oksia ja jos jonkinlaista roskaa, mutta ne sain hetki sitten siivottua pois.

      Poista
  15. Onpas teillä kaunista. Ihanaa kukintaa, akileijat ovat voimissaan ja tuo juhannusruusu on niin upea. Tuohon unikko-ongelmaasi en osaa vastata. Minulla oli Joensuussa paljon tätä idänunikkoa, tosin en tiedä kumpaako. Pidän paljon sekä idän- että siperianunikoista. Onnea 10-vuotiaalle blogillesi! Siitä on hyvä jatkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli A! Enpä osaa blogia lopettakaan, kun olen niin kovin tykästynyt tähän tosi mukavaan yhteisöön.
      Unikkojen nimettömyys ei onneksi ole kovin kummoinen ongelma. Oikeastaan ei ongelma ollenkaan, tykkään niistä. Siperianunikoiden suhteen tuurini on ollut huonompi.

      Poista
  16. Minusta on tullut hieman akileija hömelö. Olen antanut siementaimien kasvaa vähän sinne tänne omituisiinkin paikkoihin, koska haluan tietää tuliko niistä joku jännä.
    Minullakin on tuo 'Purple Dream'. Tänään piti googlettaa kun en muistanut mikä purple se olikaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileijahömelyys on ihan hauska ominaisuus tai harrastus tai miksi sitä nyt kutsuisikaan. Kitketkö sitten, jos ei tullutkaan jännää vaan sellainen hailakka akileija, joita minulla on kohta joka nurkka täynnä? Minulle tuppaa monien kasvien kanssa käymään niin, että aluksi annan niiden rauhassa vallata tilaa ja vasta sitten huomaan olevani lirissä niiden kanssa. Akielija ei sentään ole kasvi pahimmasta päästä, koska se on kaunis. Kuin puutarhan keijukainen.
      Törmäsin netissä useaan erilaiseen Purple Dream -nimiseen kasviin, eivätkä edes olleet kärhöjä. Taitaa kärhöjäkin olla Purple-nimellä muitakin. Toivottavasti tykkäät omasta Purple Dreamista.

      Poista
    2. Joo, kyllä niitä akileijoja tulee joskus otettua pois, mutta useimmin taitavat jäädä 😊

      Poista
  17. Ihanat juhannusruusut, toki kaikki muutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna juhannusruusu on erityisen kaunis kukkiessaan hyvin runsaana.

      Poista
  18. Ihana ruusuorapihilaja! Nii namu, muttei taira kannattaa eres yrittää täälä. Ja tua kärhö, ihan syätävä. Tua näyttää kunnon färiseltä. Omat punertavat o liian hailuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purple Dream -kärhö taitaa pärjätä teidänkin nurkilla, joten uskallan suositella. Se vain paranee vuosi vuodelta. Se myös kukkii yllättävän pitkään ja muodostaa alppikärhöjen tapaan kuvauksellisen siemenhörhelön.

      Poista
  19. Upeita kukkia! Sääli tuota varista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Variksen kohtalo surettaa minuakin. Se tallustelee tänäänkin puutarhassamme. Onneksi sille löytyy pensaista suojaa. Näin sen löytävän nurmikolta kastematoja, joten ei ihan nälkään kuole. En tiedä, mitä variksen hyväksi voisi tehdä. Uskon ja toivon, että luonto asian jollain tavalla hoitaa.

      Poista
  20. Upeaa kukintaa 🤍 Ruusuorapihlaja on kyllä todella upea ja kukkii tuossa meilläkin paraikaa etupihalla. Kukkien määrä vähän vaihtelee vuosittain ja tänä vuonna on ns. keskivertovuosi tuolla meidän puulla. Alppikärhö on kukintansa kukkinut, toisia kärhöjä odottelen. Juhannusruususi kukkii todella upeasti ja on juuri niin ihanan näköinen, kuin vain voi. Tuli mieleeni, että pitäisi kesän reissulla lapsuudenmaisemissa käydä kaivamassa vanhan mummolan kammarin ikkunan alla kasvavasta juhannusruususta pistokas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä eli ruusuorapihlajan kukinta on tänä vuonna edellisvuotista vähäisempää, mutta silti kaunista ja runsasta. Se on kuitenkin uskomattoman uskollinen kukkija.
      Juhannusruusu laittaa tänä vuonna parastaan. Hiukan terälehdet jo varisevat, mutta toivon huomenna olevan tyynempää, jotta voin vielä räpsiä ruususta kuvia. Kaiva ihmeessä mummolan pihalta juhannusruusua. Se on kiitollinen kasvamaan pienestäkin alusta.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!