maanantai 15. helmikuuta 2021

Kutomisen terapiaa

 

Alkuvuoden hässäkkä on verottanut keskittymiskykyä. Kutimet eivät silti pysy poissa hyppysistä. Perussukkaa kutomalla saa hyvin nollattua oman päänsä iltaisin ennen nukkumaan menoa. 

Tummaruskea nilkkasukka kuvan vasemmassa ylälaidassa on kudottu korppoolaisen lampaan villasta valmistetusta langasta. Ostin kerän Saaripalstan Sailalta vuoden 2019 Marketanpuiston joulumarkkinoilla. Pelkäsin, ettei lanka riittäisi sukkiin ja siksi tein varren ruskeasävyisestä raitalangasta. Aidosta villalangasta oli mukava kutoa, sillä lanka tuntui selvästi rasvaiselta, eikä kuitenkaan millään tavoin epämiellyttävässä mielessä.

Ylärivin keskimmäisen sukan mallineule on kerrosrivinousua, jossa vaihdoin neulomatta nostettavan silmukan paikkaa. Muut sukat ovat perussukkia, joihin käytin laatikosta löytyviä raitalankoja.

Yritän aktiivisesti "tuhota" omia lankavarastoja ja välttää jatkuvasti hamstraamasta uusia lankavärejä. Ajattelin, että saisin punasävyisen raitalangan uppoamaan polvisukkiin, mutta yhä sitä jäi. Polvisukan mallineuleena on 3 o, 1 n. Pohkeen jälkeen kavensin mallineuleen oikeita silmukoita kahdesti siten, että nilkassa on 12 s/puikko.

Omassa käytössä olevat punaiset nilkkasukat alkavat olla kovan käytön ja ahkeran pesun jäljiltä kuluneen näköiset. Niinpä kudoin uudet punasävyiset tilalle. No, nyt on sitten kahdet punaiset sukat käytössä, sillä pelkkä "kuluneen näköinen" ei vielä riitä sukkien pois heittämiseen. Pitää olla ihan aidosti reikäiset.


Koska keskittymiskyky on tällä hetkellä varsin matalalla tasolla, en jaksa opetella kauniita pitsikuvioita. Enkä myöskään kirjoneuletta, joka yhä siintää suunnitelmissa. Ailin lapaset -mallilla olen ennenkin kutonut. Se on helppo ja sillä saa kivasti eloa tavalliseen sukkaan. 

Kuvan sukkiin sain älynväläyksen joulun jälkeen keittiön ikkunalaudalla olleesta vaaleanpunaisesta amarylliksestä. Valitettavasti en löytänyt amaryllismallin mukaista hennonvihreää lankaa vaaleanpunaisen kumppaniksi, mutta ei tuokaan vihreä hullumpi ole.

Ailan lapaset -mallineuleen ohjeen löydät täältä


Punaiseen amaryllikseen meinasin jo hermostua. Se kukki kauniisti joulunaikaan ja sen jälkeen kasvatti pitkän kukkavanan, joka ei vaan auennut. Ei edes pullistunut. Sanoin amaryllikselle, että parin päivän päästä leikkaan vanan kukkamaljakkoon. Taisi pelästyä, sillä sen lupaamani parin päivän kuluttua nuppu alkoi hissukseen raottaa verhojaan ja näyttää hivenen punaista väriä. Nyt kaksi kukkaa on jo täysin avoinna ja kaksi nuppua odottaa vuoroaan.


Nippa nappa ehdittiin syödä Runebergin tortut kun jo oli vuorossa laskiaispullat. Samaan syssyyn sitten vielä ystävänpäivä, joten elämä on pelkkää juhlaa. Kameraakin uskaltaa jo ulkoiluttaa, kun pakkanen lauhtui -23 lukemista inhimmillisiin lukemiin eli -3 asteeseen.

Helmikuun hangilla lasketaan mäkeä,
kelkka on pullollaan iloista väkeä.
Mäestä kotiin on mukava tulla,
pöydällä odottaa laskiaispulla.

Iloista laskiaistiistaita kaikille!



37 kommenttia:

  1. Todella upeita sukkia taas kerran! <3
    Ja joskus auttaa, kun vähän kovistelee kasveja. Se tuntuu tehoavan oikeastaan joka kerta. ;)
    Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina!
      Jostain kumman syystä kasvien uhkailu tehoaa. Tasapuolisuuden vuoksi niitä voisi välillä myös kiitellä.
      Samoin sinulle, mukavaa viikkoa!

      Poista
  2. Ihailtavan napakan näköisiä somia sukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nettimartta! Käsiala on vuosien aikana parantunut.

      Poista
  3. Hyvä, että kutominen on ollut sopivaa ajatusten nollaamista, samalla saat kauniita ja tarpeellisia tuotoksia! Voimia tähän viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä puikkojen heiluttamisen rauhallinen ja tasainen rytmi sitoo ajatukset silmukoihin ja sormien välitse soljuvaan lankaan. Valmistuvaa työtä on aina mukava seurata.

      Poista
  4. Soot oikee sukkateheras :) Hyvä, että soot löytäny tavan rentoutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuotoksia katsellessa tehdasmainen olo kieltämättä korostuu. Talvella kädet puikoissa ja kesällä mullassa. Mieluisat vaihtoehdot.

      Poista
  5. Ihania sukkia <3 Minullakin on tapana iltaisin neuloa, kun se nollaa pään ja rentouttaa. Ja sama homma meillä amarylliksen kanssa! Jouluna kukki upeasti. Yksi kukkavana vieläkin jököttää valmiina kukkimaan. Sitä odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulta syntyykin ihastuttavia neuleita, joten varmasti tiedät kutomisen terapeuttiset puolet.
      Taitaa nämä meidän amaryllikset pitää visusti kiinni joulutunnelmasta, eivätkä siksi malta avautua.

      Poista
  6. Kivoja sukkia liukuhihnalta 🤗
    Joskus on hyvä pelotella kukkia kun näinkin helposti uskovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutaman kerran amaryllistä ohikulkiessani kovistelin, joten kaipa tuo ajatteli vihdoin ryhdistäytyä.

      Poista
  7. Hienoja sukkia on tuosta nollautumisesta syntynyt!
    Täällä oli myös samaa vikaa amarylliksen kolmannessa vanassa, ei meinannut avautua. Mutta sitten kuitenkin tuli 4 kukkaa. Nyt sekin on ohi, enkä tietysti raaskinut heittää sipulia kompostiin, vaikka uhkailin sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että amarylliseksi ilahdutti niin monella kukalla. En minäkään ole vielä heittänyt amarylliksen sipuleita kompostiin. Elätän aina toiveita, että onnistuisin kukittamaan ne uudelleen.

      Poista
  8. Kylläpä on taas ihania villasukkia, itselläni on kutomiset hieman katkolla !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katkot ovat välillä ihan terveellisiä. Olen huono pitämään taukoja, vaikka kuinka niin päättäisin. Puikot ja lanka etsiytyvät ihan itsekseen hyppysiin.

      Poista
  9. Voi mikä määrä ihania villasukkia. Tillukkaita tarvitsee aina. Meillä on syksystä kevääseen joka päivä käytössä:)

    Minä kyllästyin amaryllikseen, kun viimeinen kukkavarsi vaan kasvoi pituutta, eikä kukat auennet. Leikasin sen vaasiin ja nyt kaikki neljä kukkaa ovat avautuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu meillä, sisällä kuljetaan villasukissa ja ulkonakin sellaiset laitetaan saappaisiin.
      Amaryllis on kaunis myös maljakossa. Kiva, ettet kyllästynyt liiaksi ja laittanut kukkavanaa kompostiin.

      Poista
  10. Kivoja sukkia. Viime viikolla heitin viimeiset amarylliksen kompostiin, kukkivat todella pitkälle. Laskiaispulliakin tuli leivottua, lastenlasten kanssa herkuteltiin oikein kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika surkealla menestyksellä olen amarylliksiä yrittänyt saada kukkimaan uudelleen. Ehkä minunkin sipulini päätyvät vielä kompostiin.
      Itse tehdyt laskiaispullat maistuvat niin hyviltä. Ihan toista, kuin kaupan höttöpullat.

      Poista
  11. Ihania sukkia on sinulta taas puikoilta pudonnut! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marketta! Kutomisessa on se hyvä puoli, että se onnistuu mainiosti telkkua katsellessakin.

      Poista
  12. Jo olet kauniita sukkia neulonut. Miten neulot kantapään, kun yritin suurentaa mutta en päässyt kärryille. Olen joskus neulonut Aili lapaset ja tuohan on kaunis myös sukan varressa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Beate56!
      Teen kantapään ihan perinteisesti vahvistettuna. Oikeat silmukat neulon takareunoistaan, kuten tapaan tehdä resoreissakin. Kantalapun kummassakin reunassa kudon aina kaksi silmukkaa oikein (niin alussa kuin lopussa), jolloin sivuista on helppo poimia silmukat.
      Ailin lapasten malli sopii hyvin muihinkin neuleisiin. Kudon parhaillaan sukkia, jossa mallineule jatkuu myös jalan päällä.

      Poista
  13. Oi että, aivan ihania sukkia! Minä lähetin joskus vuosia sitten omien lampaiden villoja kehräämöön ja saatiinkin muutama vyyhti lankoja takaisin. Lämpimät sukat niistä tulikin mutta kulutuksen kestävyys oli tehdaslankoja huomattavasti heikompi. Mistä tulikin mieleen, minä en edes ensimmäisestä reiästä raaski heittää sukkia pois. Nytkin ukkovarvas kurkkii sukasta ulos, mutta koska sukan väri on niin kiva, en malta vielä sukista luopua. Eikä reikä ole vielä sukkaa suurempi.
    Tässä on sellainenkin ankea fakta taustalla, en osaa itse kantapäätä neuloa ja meidät sukissa pitäneellä äitikullalla alkaa olla viimeiset vuodet sukankutojana. Ei hän nytkään oikein kunnolla näe, ulkomuistista tekee sukkia pari per päivä -tahdilla. Pakkohan se on itse opetella, että pysytään jatkossakin villisten suhteen omavaraisina, vanhassa torpassa on aika ikävä tassutella ilman villasukkia.
    Amaryllis on uskollinen kukkija, juuri kannoin viimeiset kaksi kellarista valoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hirnakka!
      Viikko sitten Ylellä oli hyvä juttu kotimaisesta villasta ja siitä, kuinka se vähän arvostettuna menee hukkaan. Siitäkin huolimatta, että suomenlampaan villa on maailmalaajuisesti korkeatasoista.
      Sukka on huono valinta puhtaasta villasta tehtynä, sillä se ei kestä sekoitelankojen tapaan. En vain keksinyt mitään muutakaan pienestä lankamäärästä.
      Lapsena äiti opetti parsimaan villasukkia. Rikkinäisiä ei vain heitetty pois. Viime aikoina olen törmännyt netin neulontaryhmissä kivoihin parsinta- ja sukan eri osion uudelleenkäyttöohjeisiin. Ihmeen hyvin kyllä nykylangoista kudotut sukat kestävät kulutusta ja pesua. Aika monta vuotta olen samoissa sukissa köpötellyt, joten siksikin uuden väriset sukat on ilo kiskaista varpaita lämmittämään.
      Meilläkin äiti piti koko suvun sukissa. Vielä vuosi sitten hän jaksoi kutoa. Kouluvuosien käsityötuntien jälkeen sanoin, etten kyllä ikinä itse ala kutomaan. Ja nyt teen sitä innolla.
      Kantapää ei ole vaikea ja siihen löytyy lukuisia hyviä ohjeita niin netistä kuin sukkalehdistäkin. Kokeile.

      Poista
  14. Kutomista taas harrastettu ja kauniita sukkia oletkin neulonut,ihanan pirteitä punaisia sukkia! Terapeuttistahan sukan kutominen on. Minun jouluamaryllikseni kukkii kolmatta viikkoa maljakossa,kasvatin aivan tietoisesti leikkokukaksi ja lisäsin joukkoon terttuneilikoita. Amaryllis on oiva kimppukukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä iloisista väreistä on mukavampi kutoa, vaikka monet tykkäävät harmaista ja tummista sävyistä.
      Voin kuvitella, miten kaunis yhdistelmä syntyy amarylliksestä ja terttuneilikoista. Amaryllis on tosiaan kestävä ja kaunis leikkokukkana. Olen kokeillut.

      Poista
  15. Käsistäsi syntyy aina kauniita ja huolella tehtyjä sukkia.
    Kaunis amaryllis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko! Ehkä seuraavaksi voisi taas kutoa vaikka pipon, kun noita sukkia on vino pino.

      Poista
  16. Neulominen on terapeuttista, samoin lukeminen. Silloin tällöin joku ihmettelee, että ompa tuo ahkera, kun sillä on aina kutimet käsissä. Eihän sillä ole ahkeruuden kanssa mitään tekemistä, vaan neulomisen tunteella ja rauhoittavuudella on merkitys. Ehkä siinä on myös hiven samanlaista koukuttuvuutta, kuin puhelimen räpläämisellä :)
    Minä ottaisin nuo oranssit, punaiset tai mustat, ihan vaan värien perusteella :)
    Oletkos kuullut siitä villasukkalenkkeilystä? Että ei laiteta kenkiä ollenkaan, vaan monet villasukat päällekkäin. Lehdestä luin yhtenä päivänä ja olin aika hämmästynyt, että onko tälläistäkin! 4 sukkaparia oli lehden henkilöllä ja lapsillaan, kun ulkona hangessa pyörivät.
    Täällä hämmästyttävät 18 pakkasastetta eilisen 3 jälkeen. Tuntuu kylmältä. Minulla on tänään kakkosrokotus.
    Rentouttavia neulomishetkiä sinulle kaiken paineen keskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiteytit hienosti kutomisen ajatuksen. Ei sillä tosiaan ole mitään tekemistä ahkeruuden kanssa. Tärkeintä on tekemisen ilo, mielen rauhoittuminen mukavan harrastuksen äärellä. Ja kyllä, koukuttavuutta myös. Räplään äärimmäisen harvoin kännykkää, ainakaan aikani kuluksi. Sen sijaan puikkoja ja lankoja tulee räplättyä harva se ilta.
      Olen lukenut parikin artikkelia villasukkajuoksusta. Eilen viimeksi uutisen, että lajia harrastetaan oman kylän lähistöllä. Saattaa olla mukavaakin, en ole ajatellut kokeilla.
      Meidän mittari näyttää -19.9, mutta aurinko sentään jo paistaa.
      Kiva, että saat jo toisenkin rokotuksen. Minulla ei ole vielä ensimmäistäkään näköpiirissä.
      Tänään taas joku uusi neule alulle. Mukavaa talvipäivää sinulle!

      Poista
  17. Kauniita sukkia. Aina ei onneksi tarvitse opetella uutta, vaan voi käyttää jo opittuja taitoja. Kauniita sukkia olet tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Onneksi ei aina tarvitse uutta opetella. Vanhojen taitojen ylläpitäminen on arvokasta sekin.

      Poista
  18. Kauniit sukat oot tuas neulonu. Nyt onkin ollu ihan herkkuviikot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkuviikot tosiaan. Onneksi pian koittaa kevät ja kesä, jolloin pääsee taas kunnolla polttamaan kaloreita.

      Poista
  19. Hei käsityöntekijä!

    Olisiko sinulla hetki aikaa käydä vastaamassa käsityöaiheiseen kyselyyn? Kysely on osa kahden kasvatustieteen tohtorin post doc -tutkimusta. Kysely käsittelee käsitöiden tekemisen ja arvojen yhteyttä, kestävää käsityötä sekä sosiaalisen median liittymistä käsitöiden tekemiseen. Kysely on tarkoitettu kaikille käsitöitä tekeville ja siihen vastaamiseen menee noin 20-30 minuuttia. Olisitko ystävällinen ja kävisit vastaamassa kyselyyn oheisesta linkistä: https://link.webropolsurveys.com/S/3E7D6087B575421F

    Ystävällisin terveisin: Katja Vilhunen
    (tätä kutsua saa jakaa eteenpäin)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!