Kutomisen terapiaa

 

Alkuvuoden hässäkkä on verottanut keskittymiskykyä. Kutimet eivät silti pysy poissa hyppysistä. Perussukkaa kutomalla saa hyvin nollattua oman päänsä iltaisin ennen nukkumaan menoa. 

Tummaruskea nilkkasukka kuvan vasemmassa ylälaidassa on kudottu korppoolaisen lampaan villasta valmistetusta langasta. Ostin kerän Saaripalstan Sailalta vuoden 2019 Marketanpuiston joulumarkkinoilla. Pelkäsin, ettei lanka riittäisi sukkiin ja siksi tein varren ruskeasävyisestä raitalangasta. Aidosta villalangasta oli mukava kutoa, sillä lanka tuntui selvästi rasvaiselta, eikä kuitenkaan millään tavoin epämiellyttävässä mielessä.

Ylärivin keskimmäisen sukan mallineule on kerrosrivinousua, jossa vaihdoin neulomatta nostettavan silmukan paikkaa. Muut sukat ovat perussukkia, joihin käytin laatikosta löytyviä raitalankoja.

Yritän aktiivisesti "tuhota" omia lankavarastoja ja välttää jatkuvasti hamstraamasta uusia lankavärejä. Ajattelin, että saisin punasävyisen raitalangan uppoamaan polvisukkiin, mutta yhä sitä jäi. Polvisukan mallineuleena on 3 o, 1 n. Pohkeen jälkeen kavensin mallineuleen oikeita silmukoita kahdesti siten, että nilkassa on 12 s/puikko.

Omassa käytössä olevat punaiset nilkkasukat alkavat olla kovan käytön ja ahkeran pesun jäljiltä kuluneen näköiset. Niinpä kudoin uudet punasävyiset tilalle. No, nyt on sitten kahdet punaiset sukat käytössä, sillä pelkkä "kuluneen näköinen" ei vielä riitä sukkien pois heittämiseen. Pitää olla ihan aidosti reikäiset.

Koska keskittymiskyky on tällä hetkellä varsin matalalla tasolla, en jaksa opetella kauniita pitsikuvioita. Enkä myöskään kirjoneuletta, joka yhä siintää suunnitelmissa. Ailin lapaset -mallilla olen ennenkin kutonut. Se on helppo ja sillä saa kivasti eloa tavalliseen sukkaan. 

Kuvan sukkiin sain älynväläyksen joulun jälkeen keittiön ikkunalaudalla olleesta vaaleanpunaisesta amarylliksestä. Valitettavasti en löytänyt amaryllismallin mukaista hennonvihreää lankaa vaaleanpunaisen kumppaniksi, mutta ei tuokaan vihreä hullumpi ole.

Ailan lapaset -mallineuleen ohjeen löydät täältä. 

Punaiseen amaryllikseen meinasin jo hermostua. Se kukki kauniisti joulunaikaan ja sen jälkeen kasvatti pitkän kukkavanan, joka ei vaan auennut. Ei edes pullistunut. Sanoin amaryllikselle, että parin päivän päästä leikkaan vanan kukkamaljakkoon. Taisi pelästyä, sillä sen lupaamani parin päivän kuluttua nuppu alkoi hissukseen raottaa verhojaan ja näyttää hivenen punaista väriä. Nyt kaksi kukkaa on jo täysin avoinna ja kaksi nuppua odottaa vuoroaan.

Nippa nappa ehdittiin syödä Runebergin tortut kun jo oli vuorossa laskiaispullat. Samaan syssyyn sitten vielä ystävänpäivä, joten elämä on pelkkää juhlaa. Kameraakin uskaltaa jo ulkoiluttaa, kun pakkanen lauhtui -23 lukemista inhimmillisiin lukemiin eli -3 asteeseen.

Helmikuun hangilla lasketaan mäkeä,
kelkka on pullollaan iloista väkeä.
Mäestä kotiin on mukava tulla,
pöydällä odottaa laskiaispulla.

Iloista laskiaistiistaita kaikille!

Marketanpuiston joulumarkkinat

Aiempina vuosina olen kiertänyt joulumarkkinoita ahkerasti. Nyt taitaa jäädä yksiin ainokaisiin. Kuluneelle viikonlopulle osui useammat markkinat, joista Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat ja Nummelan Naistenmessut oli alustavasti käyntilistalla. Tuhruinen sää ja printterimusteen loppuminen muuttivat suunnitelmiani ja suunnistin Espooseen, Marketanpuiston joulumarkkinoille.

Kenetkäs siellä tapasinkaan? Meille bloggareille tutun Saaripalstan Sailan tietenkin. Sailalla oli erinomainen myyntipaikka talvipuutarhan käytävällä, vastapäätä reheviä kasveja. Kuivassa ja lämpimässä, toisin kuin ulkosalla. Sailan aina ystävällinen ja iloisen positiivinen persoona saa omankin päivän loistamaan. Näin tapahtui nytkin.

Sailalla oli myynnissä sekä oman käden tuotteita että Elsan lempituoli -verkkokaupassa myynnissä olevia tuotteita. Kaikkea kivaa ja kaunista oli tarjolla. Tänä jouluna olemme vihdoin pysyneet päätöksessämme olla ostamatta lahjoja, mutta mikä estää hankkimasta tarkoituksenmukaisia tavaroita. Varsinkin kauniita sellaisia.

Ihastuin keraamiseen lankakippoon, jonka reunassa on kolo langan juoksemista varten. Kippo on sen verran painava, että se pysyy hyvin paikallaan lankaa vetäessä. Kipon ulkosivulla on lliito-orava ja saniaisen painaumia. Lankakipon lasitettu sisäpuoli on erityisen kaunis. Siellä läikehtii sinistä, kuin vettä. Ylipäätään tuntuu, kuin sisäpuolen pinta eläisi ja siitä löytää kauniita yksityiskohtia.

Vasemman yläkulman kuvassa kippoon on pelmahtanut 100 gramman kerä lampaanväristä, 3-säikeistä villalankaa. Saila on valmistanut langan korppoolaisten lampaiden villasta. Mitähän lämmintä ja kaunista noin hienosta langasta tekisinkään? 

Tämä söpö keramiikkatähti kissakuvineen lähti myös mukaani. Kotona tajusin, että noitahan olisi voinut ostaa vaikka kukkakimpun kylkeen laitettavaksi. Kukan saajalle jäisi muisto kukkien tuojasta senkin jälkeen, kun kukat jo jatkavat elämäänsä kompostissa. Kumma, kuinka älynväläykset tulevat aina niin jälkijunassa.

Sateisella markkinaraitilla vastaan tuli joulupukki. Toivotin hänelle hyvää joulua ja nappasin kuvan. Kameran räpsäykseen joulupukki totesi, että "nyt vilahti kymppi pukin taskuun". Vitsihän se oli.

Monta kertaa mielessä on ollut käydä Marketanpuistossa kiertämässä ja kuvaamassa myös kasvukauden ulkopuolella. Eipä ole tullut käytyä. Tällä markkinareissulla otin muutaman kuvan poikkeamatta sen enempää istutuksia katselemaan. Vesisateella on ihmisen kulkua kiirehtivä vaikutus.

Niin myyjät kuin asiakkaatkin näillä joulumarkkinoilla olivat hyväntuulisia, eikä liiallista tungosta ollut. Printterimuste oli edelleen hankkimatta, joten jätin hyvästit joulumarkkinoille ja jatkoin matkaa.

Rozetta-amaryllis on ollut upea auki levähtäneine kukintoineen. Nyt kaksi sen vanoista on jo loppusuoralla. Kolmas vana on hyvässä kasvussa eli ihastelu tämän amarylliksen kohdalla ei ole vielä päättynyt.

Pahoittelen etenkin sisäkuvien huonoa laatua. Päivät ovat niin pimeitä ja harmaita, että väkisinkin kuvaamisessa on tyydyttävä lähinnä dokumentaarisiin arvoihin.
 

Sukkia ja vähän langoistakin

Viime aikoina puikot eivät ole viuhuneet kovin ahkeraan tahtiin, mutta jotain valmista sentään olen saanut aikaan.

Niina Laitisen Villasukkien vuosi -kirjasta tein nyt toiset sukat eli kuvan Levottomat. Ohjeessa sukat kudotaan Novitan Venlasta 2,5 puikoilla. Kokemukseni mukaan Niina Laitisen sukista tulee ohjeen mukaisesti tehtyinä minulle liian tiukat. Kauniin mallineuleen vuoksi en halunnut lähteä silmukkamääriä muokkaamaan ja toisaalta halusin käyttää omista varastoista löytyvää lankaa. 

Toteutin sukat paksummalla Novitan vihreällä Juhani-langalla, jota normaalisti kudotaan 3,5 - 4 puikoilla. Käytin kolmosen puikkoja ja muuten seurasin ohjetta. Hyvät tuli. Eivät kiristä, mutta eivät myöskään ole liian löysät. Malli näyttää vaikealta, mutta sitä se ei ole. Kirjassa on selkeät ohjeet ja kuvio rakentuu lähinnä lisäyksistä, kavennuksista ja oikeiden silmukoiden takareunasta kutomisesta. Muutama virhe näihin sukkiin taas tuli, vaan enpä ryhtynyt purkamaan. Kerrosrivilaskuri oli kätevä apuväline. Muuten vaikkapa jääkaappitauko tai television seuraaminen olisi sotkenut kuvion aika tehokkaasti.

Yleensä kuvaan tekeleeni vasta sitten, kun ne on täysin valmiit päättelyjä myöten. Näiden marjapuuron punaisten sukkien kohdalla tein poikkeuksen, sillä takuuvarmasti toinenkin sukka valmistuu. Todennäköisesti jo tänä iltana, jolloin tätä postausta kirjoitan. Monia kutojia vaivaa yhden sukan syndrooma eli se toisen valmistuminen jää joko kokonaan tai ainakin siirtyy kaukaisuuteen.

Malli on helppo ja nopea. Bongasin kuvan netistä, jossa siitä puhuttiin korinpohjaneuleena. Laskin kuvasta silmukat ja toteutin 12 per puikko silmukkamäärällä sukat seuraavalla ohjeella:

1-6 krs: 3 o, 9 n

7-8 krs: kaikki oikein

9-14 krs: 6 n, 3 o, 3 n

15-16 krs: kaikki oikein 

Jämälankasukkaprojekti jatkuu edelleen ja varmaan tulee jatkumaan hamaan loppuun saakka, sillä uusia jämälankakeriä syntyy tasaiseen tahtiin. 

Käytän jämälankasukissa vaihtelevasti kahta eri menetelmää. Toisinaan punnitsen lankakerät ja jaan ne sitten kahdeksi suurin piirtein samankokoiseksi keräksi. Toisinaan taas teen samanaikaisesti molempia sukkia, jolloin toiseen sukkaan otan langan kerän alkupäästä ja toiseen kerän loppupäästä. Liukuvärjätyissä sukissa tämä ei aina toimi, jos haluan värit kohdilleen kummassakin sukassa. Silloin täytyy varautua langan tuhlaamiseen, sillä yhteneväistä aloituskohtaa varten joutuu langasta etsimään sopivaa kohtaa ja leikkaamaan mahdollisesti ylimääräisen kokonaan pois. 

Välityönä väkersin naapurin keskimmäisen pojan kesällä keskosina syntyneille kaksospojille pienet villasukat. Ihan kuvittelin turkoosin kerän riittävän molempiin sukkiin, vaan niinhän siinä kävi, että toisen parin jalkateriin täytyi käyttää sävyyn sopivaa raitalankaa. Saatuani sukat valmiiksi luin, että Novita on ottamassa turkoosin sävyyn uudelleen tuotantoon. Vielä en ole sitä kaupassa nähnyt, joten turhan pitkään olisin saanut lisälankaa odotella.

Yritän vastustaa lankahyllyjä ja tarjouskoreja, sillä aina niistä kerä tai pari kotiin kulkeutuu. Lankaholismia on näköjään vaikea parantaa, mutta toisaalta on kiva, että aina kotivarastosta löytyy sopiva lanka tai väri uusien innostusten toteuttamiseen. Sain vihdoin sentään siivottua ja inventoitua lankavarastot. Siitä on ollut sen verran apua, ettei sentään ihan holtittomasti tule uusia lankatulluja kotiin kannettua.

Myös jämälangat lajittelin ja kerin nätimmin kerille. Punnitsin kerät ja merkkasin niihin kunkin painon pienellä paperilapulla. Alle 10 gramman kerät ja langat, jotka syystä tai toisesta eivät miellyttäneet, vein paikalliseen päiväkotiin. Soitin toki sinne ensin ja kysyin, onko heillä langoille käyttöä. Ottivat mielihyvin vastaan. Vein samalla runsaasti myös muuta askarteluun sopivaa materiaalia, jota minulle on vuosien aikana kerääntynyt mm. tekemäni vapaaehtoistyön puitteissa. 

Moni varmaan ihmettelee, miksi käytän lähes kaikkiin neuleisiini Novitan lankoja (no, enpä paljon muuta kudokaan, kuin sukkia ja tumppuja, joissa villasekoitelanka on paras valinta). Törmään usein keskusteluihin, joissa moititaan Novitan lankoja. Että niissä on solmuja ja lanka on huonolaatuista. Minulle on kuitenkin osunut vain ja ainoastaan hyvälaatuisia lankoja. Yhden kerran on lankakerässä ollut solmu keskellä. Teknisistä syistä ne ovat mahdollisia ja niistä varoitetaan vyötteissä.

Tykkään käyttää Novitan lankoja ja erityisesti 7veikan vahvuus on minun käsialaani sopivaa. Novitan lankoja on helposti saatavilla ja niiden hinta-laatu -suhde on minusta hyvä. Pidän erityisen tärkeänä sitä, että Novita on suomalainen ja suomalaisia työllistävä yritys. 7veljestä ja Nalle -langat valmistetaan Korialla. Lankoihin käytettävä villa tuodaan Englannista ja Etelä-Amerikasta sekä jonkin verran myös Norjasta ja Falklandinsaarilta. 

Eettinen ja kotimaista työtä tukeva ostaminen tuntuu olevan äärimmäisen vaikeaa. Aika usein tässäkin asiassa tuntuu, että jos kumartaa toisaalle, samalla pyllistää toisaalle.
 

Väriä hangelle eli sukkasia

Puikoilta on taas putkahtanut muutamia värikkäitä sukkia. Oranssiraitaiset ovat 7-veikan kevään uutuusväriä eli en itse ole raitojen kanssa kikkaillut, vaan langasta tulee automaattisesti kuvan sukissa näkyvä raidoitus.

Polvisukat aloitin 64 silmukalla, joista vähensin varressa 1. ja 4. puikoilla viiden kerroksen välein ylimääräiset niin, että nilkassa on 12 silmukkaa puikolla. Resorissa kuin myös kantalapussa olen kutonut oikeat silmukat takareunoistaan. 

Musta-valkoiset tasaraitasukat kudoin samoin kuin ylemmän kuvan oranssiraitaiset. Lankana 7-veikan musta ja puhtaan valkoinen. Kumpaakin väriä viisi kerrosta vuorollaan. Varrella on pituutta vähän runsaammin, joten se käy pitkäsäärisemmällekin.

Kerrosrivinousu on eräs lemppareistani sen vuoksi, että sitä on niin helppo kutoa vaikka kiinnostavampaakin telkkuohjelmaa seuratessa. Samalla voi leikitellä useammalla värillä. Tässä perusvärinä on 7-veikan syklaami, johon yhdistin 7-veikan harmaa-musta-punaisen Raidan. Kerrosrivinousussa laitan silmukoita tavallista sileää neulosta enemmän, sillä kahden langan mallineule kiristää hieman. Näissä sukissa puikolla on 14 silmukkaa. Kerrosrivinousussa silmukkamäärän tulee olla 4:llä jaollinen. Kantalappuun käytin 12 silmukkaa puikkoa kohden eli siirsin 1. ja 4. puikoilta ylimääräiset 2. ja 3. puikoille.

Vasemmanpuoleiset lastenkokoiset sukat on kudottu ruotsalaisesta Mellanragista, joka on aika pehmeää lankaa. Sen koostumus on 75 % villaa ja 25 % polyamidia ja puikkosuositus on 3. Mellanraggia on mukava kutoa, mutta myös tarkkaa touhua, sillä lanka hajoaa helposti säikeiseksi. Pyrin kutomaan molemmat sukat samannäköisiksi, mutta tässä tapauksesssa saman kohdan löytämiseksi olisin joutunut kerimään lankaa ylenmäärin ja pelkäsin, etten saa jäljellä olevaa lankaa riittämään toiseenkin sukkaan.

Oikeanpuoleiset sukat on kudottu keskisinisestä 7-veikasta ja 7-veikan turkoosi-sinisestä Raita-langasta. 

Eilisen valmiiden sukkien päättelytyön jälkeen ei vielä ole mitään uutta puikoilla. Eiköhän sekin ongelma ole piakkoin poissa päiväjärjestyksestä. Seuraavaksi voisi kutoa vaikkapa yhdet pöllösukat. Ja muita kiinnostavia malleja on jonossa pilvin pimein.
 

Hiukan vielä pimeyttä - mutta kohta taas valkenee

Tällaisena pimeänä päivänä voi kirjoittaa pimeistä asioista. Kuva on viime viikolta, jolloin kävimme reippailemassa kylässämme olevien järvien välisellä kannaksella. Samaisella kannaksella kulkee myös Helsinki-Turku -moottoritie eli siis tuon yläkuvan koivikon takana. Nämä koivut ovat läpi vuoden yhtä surullisen näköisiä. Seisovat kosteikossa jalat märkinä ja useimmat jo täysin lehdettöminä. Joihinkin koivuihin tulee muutamia lehtiä keväisin, mutta suurin osa kesäajan viherryksestä syntyy lähinnä pensaikosta. Runsaiden sateiden jälkeen vettä tuolla alueella on runsaasti, kuten nyt, mutta kuivaa siellä ei taida olla milloinkaan. Joka kerran ohi kulkiessani ja pystyyn kuolleita ja kuolevia koivuja katsellessani mietin, mikä saa ne kärsimään. Tuleeko moottoritieltä jotain puita tuhoavaa ainesta vai onko moottoritien rakentaminen muuttanut koivikkoalueen maaperää?

Alueella kasvaa myös kanukkaa, mm. korallikanukkaa. Esiintyykö sitä Suomessa luonnonvaraisena vai onko se jossain vaiheessa karannut läheisten talojen pihamaalta? 

Moottoritien kupeessa on muutamia asuintaloja. Osa vanhoja, rakennettu kenties aikoinaan kesämökkikäyttöön, mutta otettu myöhemmin ympärivuotiseen asumiseen. Erään talon pihassa kasvavat kuuset on leikattu pehmeän muotoisiksi. Hiukan ovat alaosastaan harvoja, mutta yllättävän hyvin ne ovat kestäneet leikkauksen, on siitä jo muutama vuosi, kun huomasin ne leikatuiksi.

Kuten Saaripalstan Sailakin omassa blogissaan totesi, tätä pimeyttä kestää enää pari viikkoa ja sitten ryhdytään reippaasti etenemään kohti kevättä. Täällä etelässä onkin ollut todella harmaata, vetistä räntää tai silkkaa vettä on satanut. Viime viikonvaihteessa satanut kevyt lumipeite ja parin päivän pikkupakkanen on sanan varsinaisessa merkityksessä menneen talven lumia. Jonkinlainen loskakerros pihallamme edelleen lilluu, maaperä on ilmeisesti sen verran jo kohmeessa, ettei vesi ihan heti imeydy vaan pysyy maan pinnalla milloin tahansa valmiina jäätymään liukkaaksi pääkallokelipihaksi.

Juuso ei viihdy laisinkaan pihalla. Kunhan käy pikaisesti tarpeillaan ja haluaa heti takaisin sisälle köllöttelemään. Iltaisin sillä on taas ollut hellyyspuuskia ja se tulee ihan oma-aloitteisesti syliini vartiksi puoleksi tunniksi rapsutettavaksi.

Innostuin vaihteeksi virkkaamaan isoäidinneliöitä, mikä ei sinänsä ole kovin hyvä juttu. Jostain syystä hartiani eivät laisinkaan tykkää virkkuukoukkuhommista ja koko ajan tuntuu, että olisin kypsä kunnon hierontaan. Juuso sen sijaa tykkää todella paljon tuosta 7veljestä lanka-kerästä ja valmiista neliöistä. Tarvikekori on sille aivan liian pieni, mutta sinne se vain itsensä tunkee pörhistelemään käsitöitäni ja pelmuttamaan tuota lankakerää. Lopuksi se asettuu matolle vahtimaan, ettei kerä vain katoa huomaamatta minnekään.

Joulu on jo aivan oven takana, mutta minä en kyllä ole vielä ihan valmis sitä vastaanottamaan. Olen tehnyt kaikenlaista muuta, kuin valmistellut joulua. Ajatellut, että ehtiihän sitä. Jouluvaloja olen laittanut niin sisälle kuin uloskin - tai siis sisustusvaloja pimeyttä tuhoamaan. Martat neuvoivat radiossa välttämättään turhaa hössötystä ja turhan siivoamisen aiheuttamaa stressiä. "Jos et aio viettää jouluasi kaapissa, ei komeropita tarvitse juuri jouluksi siivota", oli minusta aika vinkeä ja varteenotettava neuvo. En aio viettää jouluani kaapissa. Älkää tekään!