lauantai 12. maaliskuuta 2022

Oma vika, mitäs laiskottelin!

 
Perjantain pihakierros sai höyryn nousemaan päästä. Eikä suinkaan siksi, että kevätaurinko helotti täydeltä taivaalta varsin lämpimästi. Ei, kiukkuhöyryn syynä oli ristihuulten tyvestä poikki napostelemat alppikärhöt. Ärtymyksen tunteita lisäsi sekin, etten ollut saanut aikaiseksi verkkoja alppikärhöjä suojaamaan. En, vaikka monissa blogeissa on ollut kuvia samanlaisista jänistuhoista. Oma vika, mitäs laiskottelin!


Jälkiviisaus ei kovin paljon tässä tilanteessa lohduta. Löysin kuitenkin muutaman lyhyen verkonpätkän kellarista. Virittelin niitä puutarhaportin molemmin puolin, sillä ainakin yksi alppikärhön verso näyttää vielä olevan syömättä.


Vasemmalla puolella kasvaa clematis alpina 'Columnella' ja clematis 'Pink Fantasy'. Jälkimmäinen nousee keväällä maasta, joten sen syöminen ei harmita yhtä paljon. Tosin sitäpä ei oltu syötykään. Columnellasta oli järsitty ainakin yksi vahva varsi poikki. Vahinko on jo tapahtunut, mutta laitoinpa silti köynnöstuen molemmin puolin verkot. Järsiköön jänikset metallia.


Olopihan puutarhaportin vasemmalla puolella kasvaa clematis alpina 'Purple Dream'. Sitä jänikset eivät ole syöneet aiempina vuosina eivätkä onneksi nytkään. Varmuuden vuoksi verkotin senkin. Pidän Purple Dreamista hyvin paljon. Se kukkii joka vuosi runsaana, joten enpä tarjoile sitäkään ristihuulille.

Clematis vit. 'Polish Spirit'


Viimeisen kellarista löytyneen verkonpätkän laitoin Polish Spiritille. Tämäkin kärhö versoo vanhoista oksista, vaikka uuttakin kasvua nousee joka kevät tyvestä.

Leikatut oksat jätin jäniksille kaluttaviksi.

Leikkasin omenapuista muutaman pitkäksi venähtäneen ja toisia hankaavan oksan pois. Omenapuillamme on jo ikää ja kokoa. Alkuvuosina olin arka ja laiska leikkaamaan omppuja, jonka vuoksi ne ovat liian korkeita ja muutenkin hölmön muotoisia. Ymmärsin sentään jossain vaiheessa perehtyä paremmin hedelmäpuiden leikkaamiseen, jonka ansiosta olen saanut puut sateenvarjomaisemmiksi. Nuorempia oksia olen vuosien aikana taivuttanut ripustamalla niihin kivillä täytettyjä sukkia. Poistan ompuista vesiversot heinä-elokuussa, mikä on vähentänyt selvästi kevättalven leikkaustarvetta.


Varjostusverkot havuille ja ikivihreille olisi pitänyt laittaa jo ajat sitten. Nyt sain senkin tehtyä. Isoille tuijille en varjostusta ole laittanut enää vuosiin. Sen sijaan nuoremmille tuijille, kartiovalkokuusille ja runkotuijille laitoin huput.


Samoin laitoin verkot mahonioille ja rhodoille. Tai siis niille osuuksille, jotka eivät ole jossain hangen uumenissa.


Ulkohommien lisäksi ryhdyin kylvöhommiin. Tehtävä typistyi puoleen, kun kylmäkäsiteltävien suhteen huomasin olevani myöhässä. Siementen olisi hyvä olla lämpimässä viikko pari ja sen jälkeen kaksi kuukautta ulkona. Sittenhän onkin jo toukokuu. Päätin jättää kylmäkäsiteltävien kylvöt syksyyn. Ulkona on mukavampi mullan kanssa puleerata.


Linnuilla on jo kovasti kevättä rinnassa. Omenapuita leikatessani kuulin ja näin yksinäisen joutsenen lentävän puiden yli. Omassa pihassa tarkkaillaan lähinnä tinttejä ja mustarastaita sekä tikkoja. Myös punatulkku on pari kertaa käynyt lintulaudalla syömässä. Sainpa ihan kuvaankin yhden herra punatulkun ikuistettua.


Oman pihan tulppaaneja odotellessa ihastelen naapurin Maritin tuomia ripsureunatulppuja.

Mukavaa viikonloppua kaikille!


30 kommenttia:

  1. Nyt tuli vipinää minun kinttuihin! Olen laiskotellut. Pitää käydä tutkimassa, mikä on tilanne meidän puutarhassa. Jänöjussit ovat juosseet pitkin ja poikin, ja niillä on oikein omat polut! Nuo ripsureunaiset tulppaanit ovat lystikkään sieviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta kannattaa käydä tarkastamassa suojaamattomat kasvit. Moni on kertonut jänisten kaluamista kärhöistä. Taitaa jänisten ravinto luonnossa olla sen verran vähissä, että puutarhassakin syödään kaikki mahdollinen.
      Harvemmin minulla on maljakossa ripsureunatulppuja. Kivaa vaihtelua katsella tällaisia kaunottaria.

      Poista
  2. Harmillinen menetys, uutta kasvua ja kukintaa saa kuitenkin odottaa ehkä seuraavaan vuoteen. Mutta pitää ajatella positiivisesti, lähtevät rehevään uuteen kasvuun entistä tuuheampina.
    En tiedä oletko myöhässä kylmäkäsiteltävien kanssa, olen onnistuneesti lyhentänyt aikoja käsittelyaikoja ja ehtiihän nuo olla kylmässä hyvän tovin jos hautaa varjon puolelle hankeen ja siirtää aina lunta päälle. Esikot laitoin kylmäkäsittelyyn jääkaappiin, ovat siinä lähellä ja tarkkailtavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alppikärhöjen typistys tuli nyt huonoon saumaan, sillä leikkasin sen alas vasta toissavuonna. Alkoi olla niin risuuntunut. Enpä aio jäädä asiaa pitkäksi aikaa murehtimaan, vaan positiivisin mielin eteenpäin. Onpa alppikärhö taas laitettu uuteen kuosiin, josta matka on ylöspäin.
      Saatanpa sittenkin laittaa vielä muutaman siemenen kylmäkäsittelyyn, kun Minnakin alempana siihen kannustaa. Tuloksena voi olla mukava yllätys. Mitään ei saa, ellei yritä. Eikös se niin mene!

      Poista
  3. Eikö ole ihmeellistä, miten sitä voi katsella vaikka kymmenessä blogissa sängelle syötyjä alppikärhöjä ja silti tuudittautua siihen uskoon, että jänikset syystä tai toisesta karttaisivat omia kärhöjä? En minäkään syksyllä laittanut kunnon suojia alppikärhöilleni ja eikös vain niistä sitten ehditty ottaa ensimmäiset maistiaiset ennen kuin havahduin asian tärkeyteen. 'Purple Dream' typistyi kerrasta puoleen, samoin kaksi pienempää alppikärhöä. 'Albina Plenalle' laitoin jonkinlaista suojausta mutta sehän ei riittänyt, vaan rusakot keksivät suojaamatta jääneet latvaosat. Loput siitä suojasin mielestäni perusteellisesti mutta saa nähdä, ovatko päässeet suojien ohi tai läpi. Paljon näytti olevan jälkiä ympärillä, joten ainakin ovat muistaneet hyvän sapuskapaikan ja tehneet kaikkensa löytääkseen lisää syötävää.
    Saisi nyt aurinko sulattaa kinoksia ihan kunnolla, jotta jänöt alkaisivat löytää syötävää metsän puolelta. Teit varmasti viisaasti kun jätit omenapuusta leikattuja oksia tarjolle. Ainakin joku pupu saa vatsansa täyteen eikä ole niin innokas kiipeilemään verkkojen yli kärhöjen kimppuun.
    Minä olen Katjan tavoin ollut joskus myöhässä kylmäkäsittelyissä. Joskus olen joutunut siirtämään tontin viimeisiä lumikasoja ja jääpalasia kylmäkäsittelyssä olevien kylvösten päälle, ja laitoinpa yhden kerran styrox-laatikonkin kylvösten ja vihoviimeisten lumien suojaksi. Kylmäkäsittelyaika jäi silloinkin vielä viikon suunnittelemaani lyhyemmäksi mutta hyvin sieltä alkoi silti nousta vihreää. Joillekin siemenille voi riittää jopa parin viikon kylmäkäsittely ja suurimmalle osallekin kuukaudessa on tarpeeksi. En ole edes pitänyt kylvöksiä lämpimässä kuin muutaman päivän ennen kylmään vientiä, joten siinäkin voi vähän luistaa vaatimuksista, jos on hoppu (kuten ainakin minulla usein on!). Sitten on tietysti niitä poikkeuksia (usein puuvartiset ja perennoista ainakin varjolilja ja pioni), jotka vaativat oman aikansa eivätkä pidä turhasta hötkyilystä. Eli jos kylvösormia syyhyttää hirmuisesti, niin aivan hyvin voit vielä laittaa kylmäkäsiteltävät siemenetkin tulemaan. Niitähän ei tarvitse sitten tuoda edes sisälle pyörimään, vaan voivat heräillä yhtä aikaa puutarhakasvien kanssa kevääseen ja viettää aikaansa alusta pitäen ulkosalla.
    Ihanat ripsureunatulppaanit! Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usko oman puutarhan koskemattomuuteen lähentelee ilmeisesti jo tyhmyyttä. Tosin tällä kertaa mukana oli myös unohtamista ja silkkaa laiskuutta. Monta kertaa suojaaminen oli mielessä ja joka kerran siirsin sen "johonkin toiseen päivään".
      Olen joskus aiempina vuosina jättänyt leikatut omenapuun oksat hangelle. Aina niitä on käyty popsimassa. Jos oksia olisi ollut enemmän, olisin ripotellut niitä useampaan paikkaan.
      Juuri nyt aurinko tekee kaivattua työtään. Ukkokulta lähti kilkuttamaan jäähän uria mahdollisten sulavesien ohjaamiseksi. Toistaiseksi mitään suurempia virtauksia ei missään näy.
      Kiitos rohkaisevista vinkeistä. Taidan sittenkin laittaa muutaman siemenen multaan kylmäkäsiteltäväksi. Tuleepa kokeiltua hiukan lyhennettyä käsittelymallia. Parhaassa tapauksessa se tuottaa iloisia yllätyksiä. Jos vähennän sisälläolopäiviä, tulee hankipäiviä enemmän. En usko, että tuo määrä lunta joka paikasta kuukaudessa katoaa.
      Meillä aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja lämpimästi vielä. Kohta menen itsekin pihalle pyörimään. Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  4. Minäkään en ole suojannut kärhöjä, tosin kruunukärhöni on vielä pieni ja lumen sisällä, se täytyy tulevaisuudessa suojata.
    Minulla on verkoista huolimatta syöty muutamia puita. Musta höyry nousi päästä, kun tajusin tilanteen. No, myöhäistä on vikistä kun on jo huonot housuissa. Ensi vuonna on hankittava lisää korkeita 150 cm verkkoja ja tehtävä suojaaminen vielä tähän astiasta paremmin. Tarkemman analyysin pääsen tekemään vasta kun lumet sulavat ja pääsee kunnolla tutkimaan kasvit.
    Kauniit tulppaanit piristävät, hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin syyn mustan höyryn purkautumiseen. Jokunen ärräpääkin on näissä tilanteissa luvallista.
      Kaikkien kärhöjen suojaaminen ei ole tarpeen, mutta nämä alppikärhöt on ehdottomasti laitettava jatkossa suojattavien listalle.
      Päätin hankkia riittävän korkeita verkkotullia heti, kun niitä kauppoihin tulee. Syksyllä tarjosivat eioota siinä vaiheessa, kun olisin vielä vähintään yhden rullan tarvinnut.
      Toivottavasti tuleva analyysisi tuottaa vain hyviä uutisia. Johan tässä on sietokyky muutenkin koetuksella.
      Sinulle myös mukavaa ja etenkin aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  5. No sattuuhan sitä. Minä en ole koskaan suojannut kärhöjäni, mutta ne ovat yleensä, kuten nytkin, hangen alla hyvässä suojassa. Nautitaan kauniista ja aurinkoisesta viikonlopusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Enpä minäkään ole kärhöjä suojannut, en myöskään aiemmin niitä jäniksille menettänyt. Kerta se on ensimmäinenkin eli jatkossa on alppikärhöt suojattava.
      Saimme sään puolesta hienon viikonlopun. Toivottavasti tekin.

      Poista
  6. Ai miten harmittaa, kun suurella vaivalla ja pitkäjänteisyydellä kasvattaa ihania köynnöksiä ja yhdessä yössä joku popsii ne suihinsa!! Toisaalta kaikkea ei voi suojata ja hangen pintakin muuttuu talven mittaan, joten aina noita riskejä on olemassa. Minulla kärhöt on huonosti suojattuina ja rautatieomenapuun alaspäin kaartuvat oksat on lähes mahdotonta verkottaa. Sen juurella on olleet jänöjen karkelot, joten jää nähtäväksi, kuinka ovat kukintaa kurittaneet. Onneksi runko on ehjänä! Kaikesta harmista huolimatta aurinkoista, mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähällä pääsen, jos jänisten syömät alppikärhöt jäävät ainoiksi tappioiksi. Toivottavasti niin. On ihan mahdotonta kaikkea suojata ja lumitilannetta ennakoida. Nyt hankea ei voi edes talloa matalammaksi, kun se on kovaa ja tiivistä. Pitäisi lapiolla käydä madaltamassa. Toivotaan, että rautatieomenapuusi on säilynyt suuremmilta vaurioilta.
      Olemme nauttineet aurinkoisesta viikonlopusta. Toivottavasti päivä on paistanut teilläkin.

      Poista
  7. Ärsyttävät ristihuulet:(
    Mulla vielä omppupuut leikkaamatta, mutta ihan kohta se olisi vissiin tehtävä. Toki minäkin olen muutamana viime vuonna tehnyt leikkauksia myös loppukesästä ja se todella vähentää kevätleikkauksen tarvetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin vielä ehtii omenapuut leikata, vaikka näin lämpimässä silmut varmaan alkavat pian heräämään. Loppukesän vesiversojen leikkaaminen on jotenkin mukavampaakin, kuin tämä hangella keikkuminen.

      Poista
  8. Voi harmin paikka, että pupujussit ovat päässeet rellestämään. :( Meillä pupujussit ovat maistelleet verkon yli katsura-puutani parista kohtaa. Syksyllä korkealta näyttänyt verkotus ei noiden jättinietosten myötä ollutkaan niin korkea. Onneksi katsurassa on vielä monta oksaa jäljellä ja jännityksellä odotan, miten se lähtee lumien sulettua jatkamaan kasvuaan. Aurinkoista kevään tuloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ristihuulet, minkä katsurallesi tekivät. Toivottavasti vauriot ovat pieniä ja puu jatkaa kasvuaan.
      Metrin korkuinen verkko on tänä talvena osoittanutunut silkaksi vitsiksi. Olen vähitellen vaihtanut kaikki matalammat verkot 150 senttisiksi. Paikoin sekin näyttää nyt liian matalalta.
      Aurinko on hellinyt meitä koko viikonlopun. Toivottavasti tekin olette päässeet nauttimaan lämmöstä.

      Poista
  9. Sitä, mitä haluaa vaalia, pitää myös suojella. Ikävää, mutta totta.

    Korkeat metalliset aidat lienevät parhaita suojautumiskeinoja, jos haluaa jotain visuaalista suojaa. Tsemppiä ja jaksamista!

    Jossain vaiheessa aikoinaan kärvistelin itsekin samankaltaisessa kurimuksessa, kunnes kyllästyin taisteluun ja tehtiin eläinten kanssa sopimus. Minä kasvatan, mitä haluan ja ne syövät, mitä haluavat. Tällä keinoin joku on ainakin tyytyväinen 😂.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellisen suojan saadakseen pitäisi varmaan rakentaa parimetrinen panssariaita koko tontin ympärille. Ilmatila jäisi silti avoimeksi. Ehkä elän mieluummin vähemmän bunkkerimaisissa olosuhteissa ja siedän eläinten aiheuttamia tappioita. Eläimet sentään tuhoavat kasveja vatsansa täytteeksi, eivät ilkeyttään. Toisin on meidän ihmisten kanssa.
      Teillä onkin mainio sopimus.

      Poista
  10. Jänikset ja muutkin kasveja popsivat eläimet ovat harmillisia, kun niitä on kai aika vaikea saada pysymään poissa. Meidän naapuri vitsailee aina, kun istuttelen jotain, että laitat sitten jäniksille ruokaa. Harmillisen usein hän on myös oikeassa, kun en ole niin kovin innostunut puutarhan hoitamisesta ympäri vuoden. Vain satunnaisia innostushetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäähän jäniksetkin ruokkia - ehkä ei kuitenkaan varta vasten ihmisen iloksi istutetuilla kasveilla. Tällä kertaa saan syyttää tuhoista itseäni. Piti käydä alppikärhöt suojaamassa, vaan unohdin ja laiskottelin.

      Poista
  11. Harmi on nuo jänikset. Kovasti on meilläkin ilimestyny jäniksenjäläkiä hangelle, tuhotöitä eivät onneks oo piässy tekemään. Omenapuitten leikkaus on meillä vielä tekemättä. Hyvä on olla ajoissa liikkeellä ttuon homman kanssa. Kauniit on ripsureunaset tulppaanit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vuosia selvinnyt vähillä tappioilla. Jäljistä päätellen jäniksiä on runsaasti. Ehkä ruoka metsissä on vähissä ja tulevat puutarhoihin napostelemaan.
      Nyt onkin hienot säät omenapuiden leikkaamiselle. Mikäs on auringonpaisteessa saksien kanssa touhuta.

      Poista
  12. Papanoita on tosiaan puutarha täälläkin pullollaan. Toistaiseksi kuitenkin ovat vain auttaneet tarhuria lyhentämällä rautatieomenapuun oksan päitä ja kalunneet minun jo katkoneita oksia. Suojaan jo syksyllä kaikki puuvartiset, muut saa olla omillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuvartiset ja muut tärkeät suojaan minäkin jo syksyllä. Alppikärhöjä en ole suojannut, vaikka olen blogeista lukenut jänisten niitä syöneen. Kasvaahan se kärhö uudelleen, mutta kevään kukinta on nyt menetetty.

      Poista
  13. Nyt minä ajattelen että minä joudun jatkossa sitten nämä kärhöt suojaamaan mitä hankin syksyllä. Kellarissa on neljä ja kaksi istutettua mutta ne on lumen alla onneksi koska tätä niiden suojausta en ole ajatellut ollenkaan . Minulla on muutamia perennan siemeniä ja ajattelin viedä ne ensiviikolla puutarhan puolella olevaan pieneen lavakaulukseen missä minulla on joitakin siemenestä kasvatettuja perennan alkuja. Mutta kun sinne pitäisi rämpiä ja portti pitäisi saada auki se on vaan jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni kärhö aloittaa joka kevät kasvun uusilla versoilla, joten niitä ei tarvitse suojata. Alppikärhöt vihertyvät ja kukkivat vanhoilla versoilla. Siksipä nyt harmittaakin, kun en ajoissa suojannut kärhön alaosaa. Siinä meni kevään kukinta.
      Kävelin eilen hangella. Se kantaa aika hyvin, joten ehkä vältyt kahlaamiselta. Käy kokeilemassa.

      Poista
  14. Ai jaa minä luulin että kaikki kärhöt pitää suojata 🤔😁
    Pitää kokeilla viikonloppuna 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tarvitse kaikkia kärhöjä suojata. Siellähän niiden juuret ovat mullan ja versot lumen suojassa. Maasta ponnistavat kevään tullen.

      Poista
  15. Voi miten harmillista, että jänöt ovat löytäneet kärhösi! Meilläkin on rusakot vierailleet tänä talvena useampaan kertaan. Olen vain tarkastanut puiden tilanteen, enkä suonut kärhöille ajatustakaan. Luultavasti virhe, pitää ensi käynnillä arkastaa siis kärhötkin. Minä olen tuudittautunut siihen ajatukseen ettei ne puutarhaani eksy, kun naapureille on ns. avoimet ovet aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun jänikset meillä söi alppikärhöt. Olen toki lukenut jo aiempinakin vuosina muiden blogeista, mutta niin vain on jäänyt omat suojaamatta.
      Kunpa jänikset saisikin ajatuksen voimalla pysymään "naapurin" puutarhassa. Tosin mukaville naapureille ei ikäviä vitsauksia toivoisi.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!