tiistai 15. maaliskuuta 2022

Joutsenjahdissa

 
Omasta pihasta ei kiinnostavaa katseltavaa tai tekemistä löydä millään ilveellä. Jokainen lumi- ja jääpaakku on nähty tuhat kertaa. Alapihan kotikiven päältä lumi on sulanut ja paljastanut sammaleen. Että voikin tällainen väripilkku valkeuden keskellä lämmittää sydäntä.

Sunnuntain kävelylenkillä kierrettiin kahden järven rannat. Toisessa surisee pumppu pitämässä avantoa auki uimareita varten. Toista järveä lähestyessä kuulimme jälleen joutsenten törähdyksiä. Ja näimmekin kahden joutsenen kiertävän järven yllä. Sinnehän ne laskeutuivat köpöttelemään jäälle kävelijöistä ja hiihtäjistä välittämättä.

Kuvassa vasemmalla näkyvä tumma kiila on ehtaa kakkaa. Runsas viikko sitten hajosi paineviemäri, jonka vuoksi lähes 700.000 litraa jätevettä valui puron kautta läheiseen järveen. Edellinen vastaava rikkoutuminen oli tammikuussa 2018, jolloin jätevettä valui niinikään samaiseen järveen 160.000 litraa. 

Järven ennestäänkin huonoa kuntoa on vuosien ajan parannettu vapaaehtoisvoimin. Asukkaat ovat syystäkin pettyneitä, surullisia ja vihaisia. Kunnan esittämä anteeksipyyntö ei paljon lohduta. Korjaustoimiin olisi pitänyt tarttua vuosia sitten.

Aurinko on hellinyt ja lämmittänyt koko viikonlopun ajan. Suunnittelin keittäväni kaakaot pihalla juotavaksi. Pihakalusteet ovat yhä kellarissa ja kellarin portaiden edusta vahvassa jäässä. Portaat ovat onneksi jo sulaneet, joten ei tarvitse joka kerta kieli keskellä suuta ja kädet tiukasti kaiteessa kellariin laskeutua. Puiston penkitkin sopivat tällä hetkellä paremmin lyhytjalkaisille levähtäjille.

Lenkin jälkeen ramaisi niin vahvasti, että kellahdin sohvalle kirjan kanssa. Tuolien ja pöydän kantaminen kellarista jäi toiseen kertaan.

Nemo kulkee häntä taipuneena pitkin selkää.


Viikolla kävimme ruokkimassa ja rapsuttamassa tyttären kissoja. Tytär oli työmatkalla pohjoisessa. 17-vuotiaat kissaveljekset Nemo ja Loki olivat seurasta ilahtuneita. Molemmista on vaikea saada kuvia yhdessä tai erikseen. Nemo pyörii jaloissa väkkäränä, kellahtaa lattialle ja tarjoaa milloin mitäkin kinttua rapsutettavaksi ja silitettäväksi. Tämän katin kuvaamiseksi pitäisi kamerassa olla moottoriperä. Loki taasen köllötti päiväpeitteen alla. Tuli se sieltä esiinkin, mutta Nemo varasti jälleen shown.


Nemon kaltaisen adhd-tyypin kanssa elo ei käy yksitoikkoiseksi, eikä yksinäiseksi. Se ei päästä hetkeksikään silmistään. Takuuvarmasti tuntee itsensä tervetulleeksi Nemon kotiin mennessään. Heti tulijan nähdessään se heittäytyy selälleen valmiina vastaanottamaan rapsutuksia. Jossain vaiheessa ihmisen rapsutusinto laimenee, mutta Nemopa ei anna periksi. Se pyörii jaloissa loputtomiin. Nemon luona käydessä kiitän aina itseäni siitä, että auton hanskalokerossa on tarraharja.


Jutut ja kuvattavat ovat vähissä, kun lumesta ei vaan jaksa jatkuvasti tarinaa vääntää. Hyvä, että lenkillä nostin katseeni välillä ylöspäin. Huomasin puussa hauskan muotoisen käävän. Sydän tuosta tulee mieleen.

Enää viikko kevätpäiväntasaukseen (20.3.)* ja kaksi viikkoa kesäajan (27.3.)  alkamiseen. 

 

*Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen.


20 kommenttia:

  1. Oman pihan tapahtumat ovat täälläkin vähäiset ja vaikka auringonpaisteessa hohtavat hanget ja maisemat ovatkin kauniita, ei niitäkään viitsi loputtomiin kuvata.
    Kissat varmasti nauttivat, kun saivat tuttuja vieraita. Kuvista päätellen Nemo ainakin. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä talvi tuntuu tavallista pidemmältä, vaikka se ei kalenteriin katsoen sellainen olekaan. Auringonpaiste piristää ja herättää toiveita.
      Nemon rakkaudentulvalle ja -nälälle ei loppua näy. Mukavaa tuntea itsensä tervetulleeksi - ainakin kissan näkökulmasta.

      Poista
  2. Me kävimme myös sunnuntaina pitkällä kävelylenkillä ja hieman myös järvenrannan tuntumassa jäällä. Ihmiset hiihtivät ja kävelivät runsain joukoin jäällä . Istahdimne hetkeksi puisten pitkien lautapenkkien päälle ja laitoimme varmuudeksi hanskat alle. Siinä istuimme hetken kasvot aurinkoon ja nautimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti aurinko lämmitti niin kasvoja kuin mieltäkin. Hetki sitten kotiin palattuani katsoin mittaria, joka näyttää +12.8. Jos vain huomenna ehdin, kannan lepotuolit pergolaan seuraavia paistepäiviä varten.

      Poista
  3. Voi kauheaa tuota viemärin rikkoontumista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paineviemärin rikkoutuminen tuntuu sitäkin murheellisemmalta, kun se olisi voitu estää tekemällä korjaukset/uudistukset ajallaan.

      Poista
  4. Voi itku tuota teidän järven asiaa! Todella surkeaa ja surullista, että ei ole tehty korjauksia, joiden avulla ympäristö pysyisi puhtaampana ja järvi terveempänä.
    Sammal on todella ihanan näköinen ja varmasti kovin tervetullut. Toivottavasti lumet sulavat pian, teillä näkyy sitä olevan yhä aivan tolkuttomasti.
    Nemo on jotenkin ihan hirveän liikuttava tuossa läheisriippuvuudessaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä toistuvat viemäririkkoutumiset suututtavat kyläläisiä ja ihan aiheesta. Täysin väärä kohde säätää ja leikata budjettia.
      Auringonpaiste tuli kuin tilauksesta sulattamaan lumimassaa. Rapa roiskuu, mutta roiskukoon. Pääasia, että kevät etenee.
      Nemo on ollut pienestä pitäen rapsutusmagneetti. Loki on huomattavasti hillitympi. Ehkä ne ovat tehneet kimppasopimuksen siitä, että Nemo ottaa vastaan kummankin rapsutukset.

      Poista
  5. Tuo jäteveden valuminen järveen on kauheaa.

    Kevät rynnistää nyt vauhdilla, kohta kinokset ovat jo historiaa 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä. Yhden viemäririkkoutumisen vielä ymmärtäisi, mutta kun sama toistuu aina vain pahempana. Ei ollenkaan hyväksyttävää.
      Auringonpaisteessa lumet saavat kyytiä ja ihminen energiaa. Tuntuu hyvältä.

      Poista
  6. Voi ei, tuota viemärin hajoamista ja jätteen päätymistä järveen. Argh.
    Meidän joutsenet ovat vielä onneksi paremmilla paikoilla, täällä ei vielä löydy sen enempää sulaa vettä kuin lumettomia peltojakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viemärin rikkoutuminen suututtaa kaikkia kyläläisiä ja ranta-asukkaita vielä enemmän.
      Eipä täälläkään järvillä vielä sulapaikkoja isommin ole. Eikä lumettomia peltojakaan. Joku lämmin tuulenvire lienee saanut joutsenet jo tänne muuttamaan.

      Poista
  7. Joutsenet tietävät kyllä kevääntuloa!
    Ja ai että miten ihana tuo Nemo:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa vain järveen tulisi muutama sulapaikka joutsenille. Ettei tarvitse tuohon kakkalammikkoon pulahtaa.
      Nemo kietoo häntänsä ihmisen kuin ihmisen ympärille. Tai kaikki neljä raajaansa.

      Poista
  8. Hurja ja kurja tuo järven tilanne! Kesä kun koittaa, niin näkee, mitä tuo onnettomuus käytännössä sitten näyttää ja tarkoittaa. Söpönen tuo vauhdikas Nemo <3 Meidän pihassa on lumikasat alkaneet vajua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunta on jo ottanut vesinäytteitä, joiden mukaan vesi on uima- ja käyttökelvotonta. Ei hyvältä näytä.
      Hanki vajoaa täälläkin, hitaasti ja varmasti. Nemo valtaa rapsuttajan sydämen, vaikka väkisinkin.

      Poista
  9. Ihania aurinkopäiviä on ollut ja hienoa, kun pääset niistä nauttimaan. Minäkin ihailin kauppaan lähtiessä portinpylvään vihreänä hehkuvaa sammalta. Yhtään ei harmittanut, että se siihen on kasvanut, niin kauniita näytti jäisen betonin pinnalla.
    Pienissä asioissa on ilot tämän hangen keskellä. Luulisi viikonlopulle luvatut lämpölukemat saavan muutosta aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen alkanut ymmärtää japanilaisten sammalrakkautta. Samettimainen vihreys ihastuttaa niin kesällä kuin tällaiseen rospuuttoaikaankin.
      Tällaisena aikana pienet ilot saavat uuden ulottuvuuden ja arvostuksen. Ilman niitä ei jaksaisi.

      Poista
  10. Aikaisin ovat joutsenetkin tulleet lumen ja jään keskelle tallustelemaan ja pesäpaikkoja ja kosiskeltavia etsiskelemään.
    Kissaseura on viihdyttävää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joutsenten saapuminen ei yllätä niin paljon, kuin esimerkiksi västäräkin. Sellainenkin on kuulemma jo Suomeen tullut. Ehkä käänsi siipensä takaisin kohti etelää lumet nähtyään.
      Kissaseura on parasta A-luokkaa.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!