Torstain suunnitelmissa oli meno muualle, mutta aamun lehdessä oli juttu Haagan alppiruusupuistosta. Siis muutos suunnitelmiin. Olen käynyt Haagan rhodopuistossa ennenkin. Aina se säväyttää yhtä paljon. Tänä vuonna rhodojen kukinta ei ole ehkä yhtä runsasta, kuin joinain aiempina vuosina ja paljon oli nuppuja vielä avautumatta. Kylmyys lienee osasyynä.
Porukkaa oli paljon. Leveille käytäville mahtui hyvin, mutta kapeammilla pitkospuilla tuli ajoittain ohitusongelmia. Linnunlaulun sijasta oli kuunneltava ihmisääniä. Hankalinta oli löytää parkkipaikka, sillä osa kadunvarsipysäköinnistä on katutöiden vuoksi pois käytöstä. Illalla ja viikonloppuna joutuu varmasti kävelemään kauempaakin, mutta hyvässä säässä se ei liene ongelma.
Itse asiassa aloitimme kierroksen atsaleoista, mutta latasin kuvat isona ryppäänä ja blogger laittoi ne sitten eri järjestykseen. Haitanneeko tuo mitään?
Atsaleojen kukinta on juuri nyt runsaimmillaan. Monet atsaleat tuoksuvat, osa voimakkaastikin. Hajuaistini ei ole palannut, eikä ilmeisesti palaakaan. Oli keskityttävä ahmimaan kauneutta silmin ja niin sitten teinkin.
Räpsin kameralla enimmäkseen lähikuvia välttääkseni muiden puistossa kulkijoiden ikuistamisen. Oman pihan kaksi atsaleaa ei taida kukkia tänä vuonna ollenkaan. Pihani ei tarjoa kovin hyviä olosuhteita atsaleoille. Onneksi on Haagan rhodopuiston kaltaisia paikkoja, joissa voi käydä tankkaamassa kauneutta sydämensä kyllyydestä.
Alppiruusupuistoretken jälkeen onkin tullut taas heiluttua lapion kanssa omassa pihassa. Se sopi, sillä olin poissa aurinkopaneelien invertterin asennusta tekevän sähkömiehen jaloista. Hänen työsarkansa vei koko pitkän päivän. Tarjosin kaverille kahvit päivän päätteeksi. Ammattitaidon lisäksi oli muutenkin tosi mukava kaveri.
Taas on viikonloppu vuorossa. Sääkin näyttää vihdoin lämpenevän. Jo on aikakin. Etenkin yölämpötilojen soisin nousevan, sillä kasvarissa on yöaikaan nippanappa +3 astetta.
Kivaa viikonloppua kaikille!
Atsaleojen värit ovat hurmaavia; raikkaudessaan ja voimakkuudessaan minun mieleen.
VastaaPoistaOikeassa olet. Rhodopuiston atsaleojen koko ja valtaisa kukinta on mykistävän hienoa.
PoistaAivan ihania, varsinkin nuo atsaleat! Tuonne tekisi mieli joku vuosi päästä. Parkkipaikan etsiminen kyllä hirvittää jo etukäteen.
VastaaPoistaNiin atsaleojen kuin rhodojen koko hämmästyttää joka kerta. Pitkospuita kävellessä tuntuu kuin olisi jossain sadussa.
PoistaYleensä parkkipaikan on löytänyt aika helposti, mutta nyt nuo katutyöt nielevät monta hyvää paikkaa. Minäkin jännitin asiaa etukäteen, kun en kovin hyvin Haagaa muutenkaan tunne. Kovin kauaa ei onneksi tarvinnut kapeilla kaduilla pyöriä, kun sopiva kolo löytyi.
Oih, miten ihanat kuvat! Tuolla olen haaveillut pitkään pääseväni käymään, mutta aina tämä alkukesä on niin touhukasta omalla pihalla, että ei tule lähdettyä. Kiitos siis, kun jaoit tämän elämyksen. Mikä hajuaistisi on vienyt, ei kai vain korona?! Minulla ei onneksi mennyt hajuaisti, mutta pariksi viikoksi meni kahvin mieliteko. Kukkamaailmassa hajuaisti on kyllä iso osa elämystä, vaikka joskus liian vahvat hajut (esim. hyasintti) aiheuttavat ainakin minulle päänsärkyä.
VastaaPoistaAurinkoista viikonloppua - nautitaan ulkoilmaelämästä!
Sepä se. Tekemistä riittää ja silloin tuntuu vaikealta lähteä muita maisemia katselemaan. Jälkikäteen sitten kiittelee itseään, kun tuli lähdetyksi.
PoistaKaaduin toukokuussa 2018 niin pahasti, että sain aivovamman. Olin sairaalassa pari viikkoa ja koko kesän toipilaana. Toivuin todella hyvin, mistä olen edelleen kiitollinen. Pari vaivaa jäi loppuelämäksi. Hajuaisti meni myös rytäkässä. Lääkärin mukaan toiveita hajuaistin palaamiseksi ei ole. Pärjään vaivojen kanssa, kun vaihtoehtoina oli mm. kävely- ja puhekyvyn menettäminen.
Kiitos, sinulle myös aurinkoisen kesäistä viikonloppua!
Tytär asui aikansa Pohjois-Haagassa ja silloin kävimme muutaman kerran alppiruusupuistossa. On se mahtava - ja ruuhkaisa.
VastaaPoistaOnnittelut aurinkopaneelien johdosta!
Lähellä asuville puisto on henkireikä, johon voi piipahtaa itselleen sopivana aikana. Ei välttämättä tarvitse ahtautua ruuhkaisimpaan aikaan. Pahin tungos varmasti helpottaa kesäkuun puolivälin jälkeen, kun kukinta on ohi. Paikka on kyllä hieno ilman kukintaakin.
PoistaMinä pääsin tänään ensimmäistä kertaa käymään alppiruusupuistossa ja kyllä siellä oli kaunista. Atsaleat tuoksuivat vahvasti, mutta ei hyvältä. Tyttäreltä meni hajuaisti samasta syystä muutama vuosi sitten (ikävä vuosipäivä ylihuomenna), eikä myöskään hajuaisti palaa koskaan. Kummastelikin, kun huomautin, että tuoksu on siellä vahva.
VastaaPoistaIhanaa sunnuntaita!
Luinkin pikaisesti postauksesi käynnistä alppiruusupuistossa. Kiva, että löysitte pysäköintipaikan helposti. On se vaan aika huikean hieno paikka näin kukinnan aikaan.
PoistaHui, toivottavasti tyttäresi toipui muuten täräyksestä, vaikka hajuaisti meni. Joskus kuvittelen haistavani jotain, mutta se saattaa olla ns. hajumuisto. Työnsin nenäni suoraan atsaleojen keskelle kokeillakseni, tuoksuuko? Ei tuoksunut, ei yhtään. No, ainakin jäi mahdollinen päänsärky saamatta.
Kiitos, sinulle myös hyvää sunnuntaita!
Rhodopuisto yllättää aina suuruudellaan; sehän ei todellakaan ole mikään pieni paikka. Tänä vuonna en ole (vielä) käynyt, vaikka en pitkällä siitä asukaan. Bussilla pääsee melko lähelle, jos haluaa välttää parkkiongelman.
VastaaPoistaHaagan rhodopuisto on odotettua suurempi. Eikä siellä kannata kiirehtiä, vaan nauttia kaikesta näkemästään.
PoistaMoni pääsee junalla ja bussilla lähelle. Meiltä sinne on kuljettava ainakin kahdella välineellä. Lisäksi yhdellä seuralaisista on jalkaongelmia, joten h-auto oli paras väline.
Aah, mitä herkkua näköaistille! Odottelen oman pihani oranssikukkaista atsaleaa kukkaan - nuput ovat jo lupaavan pulleat, ties vaikka poksahtaisivat huomenna auki! Rodo on vielä tiiviimmästi supussa. Pikkuinen talvenarka rodo, joka selvisi talven yli, on puoliksi kuivunut - on vaikea pysyä kasteluissa kärryillä kaikkien hätää kärsivien kanssa, kun niitä alkaa olla joka puolella.
VastaaPoistaOlisi ihanaa jonakin vuonna päästä johonkin tuollaiseen kohteeseen, jokainen maamme alppiruusupuistoista on näkemättä. Mutta tämä aika on sellaista, ettei tee mieli, eikä ehdikään, omalta tontilta mihinkään reissuun.
Tälle viikolle on luvattu lämpimiä ja aurinkoisia ilmoja. Atsaleasi poksauttaa varmasti kukkansa auki. Rhodojen kukinta on minulla paria aiempaa vuotta vähäisempää. Ei kyllä millään saa kaikkia tarvitsijoita kasteltua. Välttämättömien avustamiseen menee jo paljon aikaa ja voimia, joten on pakko tehdä valintoja.
PoistaHaagan rhodopuisto on onneksi niin lähellä meitä, että sinne raaskii tehdä muutaman tunnin retken. Vähänkin pidempi poissaolo kotipuutarhasta tarkoittaa kasaantuvia töitä ja koko talven odotettujen ihanuuksien kukinnan menettämistä. Itse saan valtavia ahaa-elämyksiä muiden bloggareiden esittelemistä paikoista. Aika hyvin "tuonne täytyy päästä" -tunnelmat painuvat taka-alalle. Ovatpa kuitenkin jossain mielen syövereissä, josta ne voi kaivaa esille silloin, kun syystä tai toisesta on aikaa reissata.
Oi joi miten mahtavaa kukintaa! Minun atsaleat kukkivat tänä vuonna erityisen surkeasti, vain parilla kukalla kukin.
VastaaPoistaKommentoin samalla edelliseen postaukseen. Minulla on yhden ruusun kanssa sama ongelma, mietin ratkaisenko sen niin, että upotan metallikaistaleen (korkean) ruusun viereen jolloin se ei pääse leviämään yhdistettäville alueille.
Toivottavasti sinun atsaleasi pitävät välivuoden kootakseen voimaa ensi vuoden ja kaikkien tulevienkin vuosien kukintaa varten. Eihän sitä kukaan jaksa jatkuvasti elää 100-prosenttisesti.
PoistaJos ruususi ei vielä ole levinnyt, kannattaa tehdä kaikkensa juurien rajoittamiseksi. Myöhemmin työ on huomattavasti hankalampaa. Muutaman vuoden takainen ruusupensasintoni on laimentunut merkittävästi nimenomaan noiden juurivesaongelmien vuoksi.
On kyllä upean näköistä kukkarunsautta kuvissa saati sitten paikan päällä. Kiitos tästä.
VastaaPoistaNoiden kukkivien pensaiden äärellä meni ihan hiljaiseksi kukkatulvasta nauttiessa.
PoistaOhhoh - Satumetsä tosiaan ja valtavasti jo kukkia... nupullaan meilläkin "koti"puiston Raisiossa viikko sitten ja harmikseen ei ennätetä uusiksi.
VastaaPoistaHaagankin sait niin houkuttelevaksi, mutta tuskin ennätämme - selvästi on "Kesä käynnissä" kun joka viikonloppuun tuntuu olevan jo jotain. Eli kiitos kun näin sai ihastella silmillään upeista kuvista.... hajuaistitta siis, atsaleat olisi varmaan saaneet minut aivastamaan. Eli mulle hyvä, mutta sulle ei.... siis etkö yhtään tuntenut niiden tuoksua ja kuinka kauan hajuaisti onkaan jo ollut karkuteillä? Kauniita kesäpäiviä ja mielekkäitä tekemisiä lisää toivotellen!
Haagan rhodopuisto on satumetsä myös kukattomaan aikaan, mutta nyt tuolla tuli henkäiltyä ihastuksesta oikein kunnolla. Raision rhodoista olen lukenut ja kuvia nähnyt.
PoistaNyt riittää tapahtumia. Katsoin lauantain paikallislehden tapahtumakalenteria todeten, että samanaikaisesti on lukemattomia tilaisuuksia ihan pienelläkin alueella.
Esimerkiksi hyasinttien tuoksu aiheutti minulle aivastuksia ja silmien vuotamista - ennen hajuaistin menetystä. Tuoksukynttilöitä en voinut polttaa kotona ollenkaan. Nyt en haista yhtään mitään, kun menetin hajuaistini toukokuussa 2018 tapahtuneen pään loukkaamisen seurauksena. Lääkärin mukaan hajuaisti ei enää palaa. Toisinaan harmittaa, mutta pääasia olla elossa ja muuten toimintakykyinen.
Kiitos, mielekästä tekemistä riittää vaikka toisille jaettavaksi.
Auringon lämpöä sinulle lähettäen!