Näytetään tekstit, joissa on tunniste ikivihreiden varjostus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ikivihreiden varjostus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. maaliskuuta 2026

Heippa sitten helmikuu!

 
Keskiviikkona aurinko paistoi ja pakkanenkin paukkui - vielä aamusta. Iltapäivällä lauhtui -5 asteeseen. Talvi on pitänyt otteessaan jo kaksi kuukautta. Vuodenvaihteessa lunta ei ollut nimeksikään. Sen jälkeen sitä on satanut hissukseen. Viimeisimmät lumet ovat sataneet 21.-22.2., jolloin pääsi ihan oikeisiin  kolaushommiin. Seuraava satsi eli torstain myräkkä olikin runsas, mutta onneksi lyhyaikainen. Ehdimme kolata suurimman osan sataneesta lumesta ennen kuin se plussa-asteiden johdosta muuttui painavaksi nuoskalumeksi.


Keskiviikkona 25.2. puutarha näytti oikein nätiltä lumiasussaan. En vain mahda sille mitään, että lumi- ja pakkasjutut alkavat jo kyllästyttää. Olisi kiva tehdä puutarhakierroksia pysähtyen välillä sormet mullassa tutkimaan, joko sieltä jotain kiinnostavaa olisi nousemassa. Paras varautua, että ainakin maaliskuu menee vielä talvisissa merkeissä. 

Viiniportti 27.12.2025

Joulukuun lopussa oli vielä plussa-asteita. Tämän viiniportin kuvaamisen aikaan olen merkinnyt kalenteriin päivälämpötilaksi +2...+0.7. Seuraavana päivänä mentiinkin jo muutama aste pakkasen puolelle ja siellä on pysytty aivan eiliseen torstaihin saakka. Kylmimmillään mittari on näyttänyt -25℃.

Viiniportti 25.2.2026

Viiniportin läheisyydessä on nyt lunta noin 30 cm. Varrellisilla kuomilla ei aivan kuivin jaloin pääse alapihalla kulkemaan. Jalkine hörppää lunta, joten sukkien vaihto on edessä sisälle palattua. 

Nilalta saatu keijunkukka Syreenipenkissä 28.12.2025.
 
Pakkanen tuli joulun jälkeen lumettomaan ja sateisen syksyn jäljiltä märkään maahan. Kaikki satanut lumi on toivon mukaan toiminut lämpöpeitteenä kasveille. Tänä keväänä onkin runsaasti jännättävää, kuinka kasvit ovat selvinneet. Etenkin menneen kesän aikana istutetut ovat vaaran kohteina.  Ne eivät ole ehtineet kasvattaa kunnon juuristoa. Sain paljon kasveja Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Saadut kasvit aiheuttivat dominoilmiön jo olemassa olevien kasvien keskuudessa eli yksi jos toinen kasvi löysi uuden asuinpaikan. Jännättävää minulla on siis yllin kyllin. 

Kartiovalkokuuset 25.2.2026


Keskiviikkona sain vihdoin vietyä varjostusverkot alapihan kahdelle kartiovalkokuuselle. Ne ovat olleet samalla paikalla jo vuosia. Istutusvuotta en muista, koska niiden kohdalla päiväys on jäänyt merkitsemättä. Kartiokuuset ovat kalliita ja hidaskasvuisia, joten niiden suhteen kannattaa nähdä vähän ylimääräistä vaivaa. 

Mahoniat 25.2.2026

Myös talon puistopäädyssä kasvavat mahoniat katsoin tarpeelliseksi varjostaa. Niissä oli jo joitakin ruskeita lehtiä, mitä ehdin säikähtää. Yhtenä talvena mahonioista kuivui useita oksia. Sain blogikavereilta neuvoja, että mahonia kestää kuivien oksien leikkaamista ja kasvattaa tilalle uutta. Kuten ne sitten tekivätkin. 

Omista huolista kannattaa puhua, kun aina löytyy apua ja asiantuntemusta. Ei ole mikään häpeä tunnustaa osaamattomuuttaan tai tekemiään mokia. Jokaiselle sellainen on varmasti tuttua. Tuntuu hyvältä saada neuvoja, joiden avulla tilanteet korjaantuvat. Tuntuu myös hyvältä olla joskus auttavana ihmisenä.

26.2.2026

Torstaina heräsimme tuuleen ja tuiskuun. Kuten illalla ennustettiinkin. Lunta oli pakkaantunut varaston oven taakse niin paljon, että ulos pääsi luikahtamaan vain vatsaa sisään vetämällä. Ensimmäisenä pitikin putsata ovi ja portaat. Lumitöitä riitti kahdelle ihmiselle puolentoista tunnin edestä. Iltapäivällä joka suunnasta tuulen pyörittämä lumisade muuttui vetisemmäksi. Aura saapui kadullemme vasta iltakahdeksan aikaan. 


Torstaiaamuna näin pitkästä aikaa peuran puistoalueella. Seurasin ikkunasta sen loikkimista syvässä lumessa. Samalla jännitin, oikaiseeko se yläpihalla meidän pihaan paikasta, jossa ei ole aitaa? Ei tullut. Pysähtyi jalkakäytävälle miettimään, mihin suuntaan jatkaisi matkaa. Lähti sitten siitä tien yli metsään.


Biolanin lämpökompostori on täynnä ja nollilla. Olen laittanut biojätteet anopilta perittyyn lämpökompostoriin, joka sekin alkaa jo täyttyä. Torstaina laitoin 5 litran kanisterin täyteen kuumaa vettä ja sen sitten Biolanin kompostoriin. Kanisterin vesi jäähtyy melko nopeasti, joten siihen on välillä vaihdettava kuuma vesi. Tyhjensin kompostorin marraskuussa, joten tilaa siellä kyllä on, kunhan massa alkaa muhimaan ja sen myötä painumaan alaspäin. 

Copaea scandens - Kelloköynnös 

Pari kelloköynnöstä on jälleen putkahtanut pintaan ja oikaissut koukkunsa. Tämä kuvan kaveri ei meinannut millään päästä eroon siemenen kuoresta. Suihkuttelin kuorta pehmittääkseni sitä. Kun siihen ilmestyi pieni rako, leikkasin kuorta varovasti teräväkärkisillä ristipistosaksilla. Tiesin ottavani suuren riskin vahingoittaa lehteä, mutta tiesin myös taimen piinan jatkuvan, ellei kuori irtoaisi.

Copaea scandens - Kelloköynnös 

Saksitemppuni auttoi. Pitkään tiukassa paketissa olleet sirkkalehdet alkavat vähitellen suoristua. Myös toinen kelloköynnös on edelleen siemenkuoren puristuksessa. Sen tilanne näyttää niin kinkkiseltä, että luultavasti jätän sen saksimatta.


Viikonlopun kävelyreissulla tapasimme ihanan punaturkkisen kissan, jonka hellyydenkipeydelle ei meinannut tulla loppua laisinkaan. Se pyöri jalkojamme hinkaten, rapsutuksia ja silityksiä pyytäen. Ja niitähän me sille annettiin. Tiedän kissan asuvan siinä lähellä, joten en ollut siitä huolissani. 


Hetken pelkäsin, että kissa seuraa meitä kotipihallemme. Ehkä se sieltä olisi omaan kotiinsa osannut palata, mutta onneksi kissa jäi odottamaan, tulisiko sen seuraksi uusia kävelijöitä.

Tämä lumipipo oli kiven päällä.


Ihan vielä emme voi talvelle hyvästejä jättää. Takatalvi saattaa koitella monta kertaa. Vääjäämättä olemme menossa kohti kevättä ja kesää. Sanokaamme heipat helmikuulle ja toivottakaamme maaliskuu tervetulleeksi.
 

Aurinko pilven takaa,
välillä kurkistaa.
Ilo kevään tulosta,
mieleen tulvahtaa.


keskiviikko 15. maaliskuuta 2023

Varjoa ikivihreille

 
Vajaa viikko kevätpäiväntasaukseen eli ma 20.3. maapallon pohjoinen puolisko kääntyy taas kohti aurinkoa. Viime päivien lumisateet ja hyiset pakkasaamut ovat vaatineet ylenmääräistä ponnistelua, jotta toivo kevään saapumisesta pysyisi päällimmäisenä. Viime viikolla oli kaksi kunnon lumipyryä, joiden seurauksia kolattiin hikipäässä. Onneksemme lumi oli kevyttä, vaikka sitä oli taas tajuttoman paljon.

Tiistaivastaisena yönä alkoi vesisade, jota navakka tuuli viskoi ikkunoihin. Pihakäytävät muuttuivat lainehtiviksi vesialtaiksi, kunnes saimme kolattua loskan sivummalle. Vesi hävisi jonnekin lähes silmissä. Luultavasti osa imeytyi maahan, osan kova tuuli haihdutti. Roudan syvyys täällä etelärannikolla on vähäistä. Ajankohdan keskiarvo on 10.2 cm, nyt vajaa 3 cm.

Sunnuntaina viritin varjostusverkot ikivihreille eli rhodoille, mahonioille, parille kartiovalkokuuselle ja runkotuijille sekä nuoremmille tuijille. Isot tuijat pärjäävät jo omillaan. Tuleville päiville on luvattu aurinkoa ja plusasteita eli kevätahavan vaara on olennainen.

Kompostorin lämpötila nousi helmikuussa kiitettävästi, kunnes viikko takaperin mittari alkoi valua kiivaassa tahdissa kohti nollaa. Tammikuun leudolla kaudella tyhjensin alaluukusta useamman lapiollisen viereiseen kompostoriin jälkikypsymään. Luultavasti kompostori alkaa taas olla liian täynnä. Odotan sopivan aurinkoista vapaapäivää, jolloin voin taas tyhjentää alaluukkua.

Todennäköisesti yksi lämpötilaan vaikuttava seikka oli kompostorin takana olevan poistoilmaventtiilin murtuminen. Osan rikkoutuminen oli saanut sen löystymään ja se oli ilmeisesti lumitöiden ohessa singonnut maahan. Sieltä sen löysin ja laitoin paikoilleen, kunnes sain tilattua uuden. Kompostorissa ei kovin paljon rikkoutuvia osia ole, mutta kaikkia niitä on  mahdollisuus saada tilaamalla. Uusi poistoilmaventtiili tuli postissa nopeasti.

Piha lumitöiden jälkeen sunnuntaina 12.3.


Lauantai-illan lumipyry kasvatti hankea meidän pihalla 15 cm. Hetken aikaa kinokset näyttivät valkeilta hattaroilta. Vaikka tiistaina näkymät olivatkin vähemmän postikorttimaisia, ei vielä toivoakaan krookuspiippojen löytymisestä.


Puistosta kulkee jänisten valtatie meidän pihalle. Valtavan kokoinen rusakko on ottanut tavakseen röhnöttää pitkin pituuttaan yläpihan Syreenipenkissä. Yläpuolella on lintujen siemenautomaatti, josta on varmaan pudonnut rusakkoa houkuttelevia siemeniä alas. Tapaan nukkumaan mennessäni vilkaista ikkunasta ja siellähän se pitkäkorva venyttelee koipiaan.

Rusakot kaivavat innokkaasti hankia varsinkin käytävien varsilla löytääkseen vihreää syötävää. Lumisateen jälkeen hanki on vain lyhyen aikaa rikkumattoman sileä. Pian jänikset mylläävät lumeen omia kuvioitaan.

Isän 95-vuotissynttäreitä vietettiin meidän läheisten kesken jo lauantaina, vaikka varsinainen merkkipäivä osui sunnuntaille. Isä oli hyväntuulinen. Kakku ja kahvi maistuivat hänelle. Keskusteleminen hänen kanssaan ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, koska isä kuulee niin huonosti. Lisäksi hän oli taas vaihteeksi jossain muussa ajassa, kuin me muut. Kyseli autonavaimia ja ilmoitti olevansa kohta lähdössä saunaan.

Tilasin oman kylän leipomosta kaksi kakkua. Kuvan suklaamoussekakkua söimme isän kanssa hoivakodin monitoimitilassa lauantaina. Isomman vadelmakakun vein osastolle eli noppaan, jossa isä juhli synttäreitään sunnuntaina muiden asukkaiden ja hoitajien kanssa. Edelleen voimassa olevien koronasäännösten vuoksi omaiset eivät voi kokoontua asukkaiden kanssa yhteisiin tiloihin. Isän huoneessa taasen tilaa on aivan liian vähän kahvitteluun.

Olen kasvattanut ennenkin akileijoja siemenestä, mutta edellisestä kerrasta on jo vuosia. Niinpä piti lukea kasvatusohjeet ostamani pussin takaa. Kylvin siemenet kosteaan multaan ja vein potit kahdeksi viikoksi autotalliin, jossa on noin +5℃. 

Tekisi mieli kylvää perennoja enemmänkin, mutta koska tilaa tarvitaan hyötykasveille ja kesäkukille, lienee mietittävä muita kasvatustapoja. Miten esikasvatatte perennoja, jotka eivät tarvitse kylmäkäsittelyä? Kertokaa, miten ja milloin kylvätte perennoja?


Tammikuussa kaipasin kelta-ansaa viherkasveissa pörrääville ötököille. Silloin kelta-ansat olivat joka kaupasta loppu. Nyt löysin kuvan pakkauksen rautakaupasta. Tällä hetkellä kelta-ansalle ei ole tarvetta, mutta ostinpa pahan päivän varalle. Ettei tarvitse taas tiukan paikan tullen kiertää puolta Uuttamaata niitä löytääkseen.


Kauppoihin on ilmestynyt tete-narskuja ja muita keväisiä kukkia. Niin ihania kuin ne ovatkin, olen toistaiseksi jättänyt ostamatta. Lämpimässä huoneilmassa kukinta on äkkiä ohi. Pääsiäiseksi saatan hommata muutaman ruukun ainakin sisäänkäynnin laatikoihin. Jospa silloin pahimmat yöpakkaset olisivat ohi, eikä narskulaatikoita tarvitsisi kantaa edestakaisin autotalliin ja ulos, ulos ja autotalliin.

Mukavia maaliskuun päiviä teille kaikille!


tiistai 19. helmikuuta 2019

Tomaattisia ajatuksia

Sormustinkukat kurkkivat kevättä

Helmikuun puolivälin föhn-tuulessa ja auringonpaisteessa lauantaita viettäessä voi hyvin ryhtyä ajattelemaan tomaatteja. Vaikka sormustinkukan vihreät lehdet jo kurkkivat vauhdilla sulavan lumen sylistä, on tomaattien ulkoiluun vielä runsaasti aikaa. Parin-kolmen viikon kuluttua niiden kylvö on jo ajankohtaista, joten rapisuttelin tomaatinsiemeniäni ja pohdin, mitä niistä kylvän. Seikkailin aika monen blogin tomaattipostauksissa ja keräsin vinkkejä ja suosituksia hyviksi tomaateiksi.


Mitään en ole vielä lukkoon lyönyt enkä kirkossa kuuluttanut, mutta tässä kärkeen nousseita lajeja:

Kirsikkatomaatti 'Rosella'
Kirsikkatomaatti FI 'Sungold'
Kirsikkatomaatti 'Artisan Golden Bumble Bee'
Kirsikkatomaatti 'Ildi'
Luuutomaatti 'Yellow Submarine'
Päärynätomaatti 'Yellow Pearshaped'


Kirsikkatomaatti 'Garneder's Delight'
Kirsikkatomaatti 'Supersweet 100' F1
Kirsikkatomaatti 'Tiny Tim'
Runkotomaatti 'Ailsa Craig'
Runkotomaatti 'Tigerella'
Amppelitomaatti 'Hundreds&Thousands'


Runsaan viiden neliön kennokasvarini on ahdas ja niin keväisin kuin syksyisinkin melko viileä paikka. Kahden polttimon lamppuöljylämmittimeni yhdistettynä harsoihin suojelee pahimmilta halloilta, mutta ei tarjoa kummoisia kasvihuonelämpötiloja aroille kasveille. Viime kesä oli poikkeuksellisen antoista tomaattivuosi ja kaikki tomaatit kypsyivät kasvarissa. Yhtäkään ei tarvinnut tuoda loppukesästä sisälle kypsymään.


Kirsikka- ja luumutomaatit kypsyvät kaikkein parhaiten ja antavat runsaimman sadon. Siksi panostan enemmän niihin isokokoisten runkotomaattien sijasta. Amppelitomaatti 'Hundreds&Thousands' teki viime kesänä paljon tomaatteja, joista suurin osa oli kuitenkin pikkurilliäkin pienempiä helmimäisiä palluroita, joista ei syötäväksi ollut. Ne, jotka amppelitomaatissa kasvoivat ja kypsyivät, olivatkin sitten makoisia. Kun kerran siemeniä pussissa edelleen on, annettakoon Hundreds&Thousandsille mahdollisuus.


Kesäisten kuvien selaaminen on aina yhtä tunnepitoista. Jokaisen kuvan myötä voi aistia vaikkapa tomaatin tuoksun ja tuntea sormissaan tomaatinvarren miedon karheuden. Silmänsä sulkemalla liitää hetkessä kasvihuoneen lämpöön ja jännään suljetun maailman ilmapiiriin. Onpa tuleva kesä sitten millainen tahansa, on se aina yhtä odotettu ja tervetullut.

Mittarin päivämäärä on yhden päivän edellä ja kelloaika täysin hunningolla.

Pitipä vielä mainita, että harvoin sitä helmikuun puolivälissä lähes +10 asteen lämmössä tomaateista unelmoidaan. Näillä lukemilla lumi sulaa hurjaa vauhtia. Tuskin silti vielä talvi on päättynyt, joten taidan varautua lumisateisiin ja vähintäänkin yöpakkasiin.


Varmuuden vuoksi kävin huputtamassa pienimmät havut, rhodot ja mahoniat. Aurinko, tuuli ja lämpö yhdistettynä jäästä koppuraiseen maahan on huono yhdistelmä ikivihreille.

 
 Tomaattisia ajatuksia ja leppoisia helmikuun päiviä teille kaikille!