Vajaa viikko kevätpäiväntasaukseen eli ma 20.3. maapallon pohjoinen puolisko kääntyy taas kohti aurinkoa. Viime päivien lumisateet ja hyiset pakkasaamut ovat vaatineet ylenmääräistä ponnistelua, jotta toivo kevään saapumisesta pysyisi päällimmäisenä. Viime viikolla oli kaksi kunnon lumipyryä, joiden seurauksia kolattiin hikipäässä. Onneksemme lumi oli kevyttä, vaikka sitä oli taas tajuttoman paljon.
Tiistaivastaisena yönä alkoi vesisade, jota navakka tuuli viskoi ikkunoihin. Pihakäytävät muuttuivat lainehtiviksi vesialtaiksi, kunnes saimme kolattua loskan sivummalle. Vesi hävisi jonnekin lähes silmissä. Luultavasti osa imeytyi maahan, osan kova tuuli haihdutti. Roudan syvyys täällä etelärannikolla on vähäistä. Ajankohdan keskiarvo on 10.2 cm, nyt vajaa 3 cm.
Sunnuntaina viritin varjostusverkot ikivihreille eli rhodoille, mahonioille, parille kartiovalkokuuselle ja runkotuijille sekä nuoremmille tuijille. Isot tuijat pärjäävät jo omillaan. Tuleville päiville on luvattu aurinkoa ja plusasteita eli kevätahavan vaara on olennainen.
Kompostorin lämpötila nousi helmikuussa kiitettävästi, kunnes viikko takaperin mittari alkoi valua kiivaassa tahdissa kohti nollaa. Tammikuun leudolla kaudella tyhjensin alaluukusta useamman lapiollisen viereiseen kompostoriin jälkikypsymään. Luultavasti kompostori alkaa taas olla liian täynnä. Odotan sopivan aurinkoista vapaapäivää, jolloin voin taas tyhjentää alaluukkua.
Todennäköisesti yksi lämpötilaan vaikuttava seikka oli kompostorin takana olevan poistoilmaventtiilin murtuminen. Osan rikkoutuminen oli saanut sen löystymään ja se oli ilmeisesti lumitöiden ohessa singonnut maahan. Sieltä sen löysin ja laitoin paikoilleen, kunnes sain tilattua uuden. Kompostorissa ei kovin paljon rikkoutuvia osia ole, mutta kaikkia niitä on mahdollisuus saada tilaamalla. Uusi poistoilmaventtiili tuli postissa nopeasti.
 |
| Piha lumitöiden jälkeen sunnuntaina 12.3. |
Lauantai-illan lumipyry kasvatti hankea meidän pihalla 15 cm. Hetken aikaa kinokset näyttivät valkeilta hattaroilta. Vaikka tiistaina näkymät olivatkin vähemmän postikorttimaisia, ei vielä toivoakaan krookuspiippojen löytymisestä.
Puistosta kulkee jänisten valtatie meidän pihalle. Valtavan kokoinen rusakko on ottanut tavakseen röhnöttää pitkin pituuttaan yläpihan Syreenipenkissä. Yläpuolella on lintujen siemenautomaatti, josta on varmaan pudonnut rusakkoa houkuttelevia siemeniä alas. Tapaan nukkumaan mennessäni vilkaista ikkunasta ja siellähän se pitkäkorva venyttelee koipiaan.
Rusakot kaivavat innokkaasti hankia varsinkin käytävien varsilla löytääkseen vihreää syötävää. Lumisateen jälkeen hanki on vain lyhyen aikaa rikkumattoman sileä. Pian jänikset mylläävät lumeen omia kuvioitaan.
Isän 95-vuotissynttäreitä vietettiin meidän läheisten kesken jo lauantaina, vaikka varsinainen merkkipäivä osui sunnuntaille. Isä oli hyväntuulinen. Kakku ja kahvi maistuivat hänelle. Keskusteleminen hänen kanssaan ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, koska isä kuulee niin huonosti. Lisäksi hän oli taas vaihteeksi jossain muussa ajassa, kuin me muut. Kyseli autonavaimia ja ilmoitti olevansa kohta lähdössä saunaan.
Tilasin oman kylän leipomosta kaksi kakkua. Kuvan suklaamoussekakkua söimme isän kanssa hoivakodin monitoimitilassa lauantaina. Isomman vadelmakakun vein osastolle eli noppaan, jossa isä juhli synttäreitään sunnuntaina muiden asukkaiden ja hoitajien kanssa. Edelleen voimassa olevien koronasäännösten vuoksi omaiset eivät voi kokoontua asukkaiden kanssa yhteisiin tiloihin. Isän huoneessa taasen tilaa on aivan liian vähän kahvitteluun.
Olen kasvattanut ennenkin akileijoja siemenestä, mutta edellisestä kerrasta on jo vuosia. Niinpä piti lukea kasvatusohjeet ostamani pussin takaa. Kylvin siemenet kosteaan multaan ja vein potit kahdeksi viikoksi autotalliin, jossa on noin +5℃.
Tekisi mieli kylvää perennoja enemmänkin, mutta koska tilaa tarvitaan hyötykasveille ja kesäkukille, lienee mietittävä muita kasvatustapoja. Miten esikasvatatte perennoja, jotka eivät tarvitse kylmäkäsittelyä? Kertokaa, miten ja milloin kylvätte perennoja?
Tammikuussa kaipasin kelta-ansaa viherkasveissa pörrääville ötököille. Silloin kelta-ansat olivat joka kaupasta loppu. Nyt löysin kuvan pakkauksen rautakaupasta. Tällä hetkellä kelta-ansalle ei ole tarvetta, mutta ostinpa pahan päivän varalle. Ettei tarvitse taas tiukan paikan tullen kiertää puolta Uuttamaata niitä löytääkseen.
Kauppoihin on ilmestynyt tete-narskuja ja muita keväisiä kukkia. Niin ihania kuin ne ovatkin, olen toistaiseksi jättänyt ostamatta. Lämpimässä huoneilmassa kukinta on äkkiä ohi. Pääsiäiseksi saatan hommata muutaman ruukun ainakin sisäänkäynnin laatikoihin. Jospa silloin pahimmat yöpakkaset olisivat ohi, eikä narskulaatikoita tarvitsisi kantaa edestakaisin autotalliin ja ulos, ulos ja autotalliin.
Mukavia maaliskuun päiviä teille kaikille!
Tuttuja kevättä kohti taittuvan talven kuulumisia. Säät vaihtelevat pakkasesta lämpöasteisiin, sataa lunta (paljon) ja välillä räntää. Voimalauseeni tässä kuussa on "maalis maata näyttää".
VastaaPoistaVoimalauseesi on ainakin tänään totta. Aurinko lämmittää jo sen verran, että sulamista selvästi tapahtuu. Nämä maaliskuiset päivät ovat sinne tänne keikkumista. Vaikka sen tietää ja siihen on tottunut, silti jokainen lumikuuro on pieni pettymys. Vaan hyvään suuntaan ollaan kaiken aikaa menossa.
PoistaTähän aikaan vuodesta lumiset maisemat eivät ihastuta enää ollenkaan... Ihanan näköinen suklaakakku! Onnea 95 vuotiaalle!
VastaaPoistaAinakin minuun on iskenyt lumiväsymys. Tämän päivän auringonpaiste on tehokasta lääkettä lumiväsymykseen. Ja näyttää se laittaneen hangetkin vajoamaan.
PoistaKiitos isän puolesta. Suklaakakku maistui taivaalliselta.
Ihanat tulppaanit ja ruusut kuvissa. Leikkokukilla täytyy mennä, kun lunta tulee lisää ja lisää. Eilen kuvasin ja bloggasin sateen sulattaman lumen alta esiin tulleita lumikelloja, illalla ja yöllä tuli sen verran uutta lunta, että kaikki on taas peittynyt valkoiseen. Ja puutarhuri on puolestaan pettynyt.
VastaaPoistaToisaalta aurinkoinen sää nostaa mielen ja aamuahan tässä vasta eletään. Tällaisena päivänä, kun taivaalla ei ole pilvenhattaraakaan eikä pakkastakaan ole, ovat muutaman sentin lumen sulamisodotukset korkealla. Jos jaksaisi, voisi lumisia oksia ja puhtaanvalkeaa maisemaa sekä sinitaivasta käydä kuvaamassa, oksilta lumi sulaa äkkiä ja se pitäisi tehdä heti, mutta ei tästä oikein jaksa innostua ;-)
Voi isääsi. Tulee mieleen, onko tuo mahdollisesti oma tai ystävän tulevaisuus. Että elää, mutta ei oikein ole elämässä kumminkaan kiinni. Se on haikeaa.
Huomasin tuon roudan vähäisyyden itsekin, kun kokeilin jos saisin iskettyä tolpanjalkaa maahan. Ensin kokeilin rautakangella, ja hyvänen aika, parin alkusysäyksen jälkeen se upposi aivan hyvin kosteaan maahan. Nyt onkin havuilla ja rodoilla hyvät oltavat, kun juuret saavat kosteutta, mutta minäkin kyllä varjostin uuden syksyllä istutetun havun varmuuden vuoksi. Voihan routaa olla joissakin kohdissa enemmän.
Harvinaista on, että kerrankin tuli suojaavaa lunta samalla kuin pakkasiakin. Silloin marraskuussa - huoh, siitä on ikuisuus, kun tämä talvi alkoi!
Perennojen kylvöistä. Juuri eilen muistin, että kylmäkäsiteltävät pitäisikin heittää potteihin, ehtisivät vielä saada käsittelyn. Ei-käsiteltävät kylvän vasta toukokuussa tai usein vasta kesäkuussa, koska silloin ne voivat olla ulkona eikä niitä tarvitse roudata kahden kodin väliä. Eivät ne sitten ehdi tietenkään kasvaa niin isoiksi kuin keväällä kylvetyt, mutta pidän ne sitten usein poteissaan kaksi vuotta. Nytkin on kasvimaan laatikkoon, villapaidan alle, upotettu parikymmentä taimipottia. Etenkin punahattujen toivon talvehtivan, sillä ne itivät hyvin ja taimia on monta. Mutta voivathan ne homehtua, kuivua, paleltua, mitä vain. Paikassa on sen verran lunta, että en ole kaivanut niitä esiin, ja villapaitakin saattaa olla jäätynyt kiinni multaan ja taimiin.
Leikkokukilla mennään toistaiseksi. Hain myös muutaman oksan maljakkoon talvella murtuneesta syreenin rungosta. Silmut pullistelevat mukavan vihreinä.
PoistaTänään lumi on selvästi sulanut. Aurinko lämmittää päivällä ja viimeöinen kaatosade teki osansa sekin. Pihalle on ilmestynyt kivoja puroja ihan itsestään. En enää millään jaksaisi kuvata samoja lumikasoja ja huurteisia havuja. Niin kauniita kuin ne ovatkin, ei vaan enää jaksa innostua, kun ajatukset ovat jo keväässä. Vuosi sitten tehtiin vesiuomia rautakangella, sähkövempaimilla ja millä ikinä keksittiinkään kovaa jäätä muokata. Nyt jää on paljon pehmeämpää ja ohuempaa. Lienee roudattomuudella osuutensa siinäkin.
Viisi kuukautta talvea. Ei ihme, jos jo kyllästyttää.
Tänä keväänä taidan olla tavallista enemmän "pihalla" kasvatustouhuissa. En ymmärrä, miksi kuvittelen muistavani asioita ja jätän ne kirjaamatta. Vanhat asiat tuppaavat unohtumaan lahjakkaasi. Jonkun verran olen vuosien mittaan kasvattanut perennoja kesäaikaan, kun pihalla niille on tilaa. Kylmäkäsiteltävät ovat jääneet vähäisiksi. Pitäisi varmaan varata vaikkapa yksi lavakaulus tai joku muu hyvä paikka pelkästään vauvalaksi.
Elämme yhä vanhemmiksi. Omalla kohdalla haluaisin mieluummin mennä "suorilta jaloilta" kuin elää muistisairaana.
Minä olen peittänyt havut jo varmaan pari kolme viikkoa sitten paitsi näitä rhodoja en taida niitä nyt edes peittää . Routaa minunkin pitää kokeilla kun mennään mökille .
VastaaPoistaNoita perennojen siemeniä kylvin syksyllä lavoihin suoraan. Saa nähdä miten ovat pärjänneet .Joka tapauksessa saavat kylmäkäsittelyä näin ihan itsekseen . Olen myös laittanut jääkaappiin pieniin minigip pusseihin joko kostean ohuen hiekan tai vermikuliitin kanssa hieman kulma auki ettei homehdu . Siellä minulla jotkut alkoivat jo itämäänkin . Sitten vaan multaan . Olen itse myös huono siemenistä kasvattaja. Siksi minusta on helpoin tapa kylvää suoraan lavaan eikä potteihin saavat olla siellä niinkauan kuin tarvitsee harventaa tai siirtää muualle . Olen joskus kasvattanut näitä akileijoja siemenistä ja minusta oli melko helppoja . Niitä on nyt siellä reservissä kasvamassa .
Isälläsi on jo kunnioitettava ikä ja ihanaa syntymäpäivä kahvitteluja järjestit.
Minunkin piti laittaa harsot ikivihreille jo helmikuun lopulla. Niin vain on mukamas ollut muita kiireitä. Vähäisen roudan vuoksi ikivihreillä on varmaan vähän helpompi kevät, toivon.
PoistaJonkin sortin vauvala minunkin pitää pihalle järjestää, jotta voin kylvää perennoja omaan rauhaansa. Muutenkin pitäisi terästäytyä perennojen kavattamisessa paremmin. Joka kesä tulee jotain kasvatettua, mutta kylmäkäsiteltävät ovat jääneet vähemmälle.
Oli mukava kokoontua läheisten kanssa kahvittelemaan isän synttäreitä. Isäkin tykkäsi, että oli hyvää kakkua ja maistuvaa kahvia.
Saitkin hyviä ohjeita edellisiltä, minäkin jään odottamaan itselleni oppia. Kuten muistat, olen kasvattanut usein perennoja samalla kuin muitakin esikasvatettavia sisällä, mutta se vie paljon kasvatustilaa. Hyvä puoli on, että kookkaat taimet voi istuttaa maahan kuten taimikaupasta ostetut. En ole vielä keksinyt miten voisin parhaiten kylvää ulos (ettei Rilla kuskaa purkkeja omiin leikkeihinsä).
VastaaPoistaIsäsi on päässyt kunnioitettavaan ikään, mutta muistisairaus on kyllä surullista. Tietysti kuulon ja näön heikkeneminen myös kaventaa paljon elämistä.
Muistan kyllä, että olet kasvattanut myös perennoja. Sain hyviä neuvoja. Jonkun verran olen esikasvattanut keväällä sisällä. Enemmän kuitenkin kesäaikaan ulkona. Näin keväällä hyötykasvit ja kesäkukat vievät paljon tilaa, eikä sitä oikein liikene perennoille.
PoistaJospa Rilla kasvun myötä oppisi paremmin jättämään pottisi rauhaan. Tämä kesä taitaa mennä vielä leikkien.
Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että isä on saanut niin monta vaivaa riesakseen. Sokeudessa olisi jo riittävästi sopeutumista ilman muistisairauttakin.
Voi, minä ostin muutama vuosi sitten juuri noita akileijoja , pari valmista kasvia, mutta hävisivät heti seuraavana talvena. Pitäisin 4 viikkoa noiden kylvöstä kylmäkäsittelyssä. Muut ei-kylmäkäsiteltävät perennat kylvän yleensä tässä keväällä tai vähän myöhemmin esikasvatukseen. Taimien pitää kuitenkin ehtiä hyvän kokoisiksi ennen talven tuloa ja juurtua kasvupaikoilleen istutettuina. Muuten kai sillä ei olisi niin väliä. Toki voi kylvää penkkeihin/lavaan ja antaa kasvaa siinä ja juurtua ja siirrellä myöhemmin minne tarvii.
VastaaPoistaKaunis kakku ja kunnioitettava ikä isälläsi.
Minulla on ollut tuota punavalkoista akileijaa taimena ostettuna. Viime vuoden talvi vei senkin mennessään. Olen aiemmin kasvattanut akileijoja, mutta en löydä niistä mitään merkintöjä, miten olen niiden kanssa toiminut. Kaipa keskityn jatkossakin pernnojen kesäkasvatukseen. Silloin ei ainakaan tilasta ole niin puutetta.
PoistaKakku oli herkullista ja isäkin vaikutti oikein tyytyväiseltä juhlassaan.
Joskus olen kylvänyt perennoja kylvölaatikkoon ihan kesällä, pitänyt jossain katoksessa, ettei sade kastele niitä litimäräksi. Tosin kesällä ei muista pitää kylvöksistä niin huolta ja pääsevät kuivahtamaan. Kevät/alkukesästä kasvihuoneessa olevat kylvölaatikot muistin hoitaa. Nyt kylvin muutamaa sortti ihan tänne sisälle.
VastaaPoistaKompostoinnista tuli mieleen että täytin kompostointi-ilmoituksen kaupungille. En saanutkaan kompostointivastaavan titteliä! Mikä pettymys :D Tuli vaan ilmoitus että kiitoksia ja että osoitteenne on laitettu rekisteriin. Höh :)
Näin keväällä sisällä kasvattaminen sujuisi paremmin. Silloin niistä taimista muistaisi pitää huolta. Sisällä ei vaan tila riitä, joten koitan paneutua enemmän ulkona kasvattamiseen.
PoistaPahus, kun eivät antaneet sinulle kompostointivastaavan titteliä. Olen kovasti otettu uudesta urastani talouden kompostointivastaavana. Vaikkakin olen ollut sitä jo iät ja ajat ennenkin. Ilmeisesti asiakkaiden käsitteleminen on paljolti kiinni jätekuljetuksen järjestävästä tahosta.
Herkullisen näköinen syntymäpäiväkakku. Onnea isällesi.
VastaaPoistaMinä olen kylvänyt perennoja myöhään keväällä kasvihuoneeseen. Kylmäkäsiteltävät siemenet olen laittanut jääkaappiin.
Lämpökompostori on toiminut hyvin ja lämpötila ei ole koko talvena laskenut alle + 30 asteen.
Kiitos isän puolesta. Kakku oli taivaallisen herkullista.
PoistaKasvihuoneen käyttöä kevätkylvöissä pitääkin lisätä. Viime vuonna laitoin kylvin sinne retiisiä ja ruusukaalia, vaan enpä tullut ajatelleeksi perennoja. Muutamia kasveja olen kylmäkäsitellyt jääkaapissa. Siinäkin olisi sarkaa opeteltavana.
Kiva juttu, että kompostorinne pöhisee. Aiempina vuosina meidän kompostori on viileänä vain lyhyen ajan kaikkein kylmimpään aikaan. Tänä talvena se on oikkuillut kaiken aikaa.
Kakku on maukkaan näköinen.
VastaaPoistaTällaistahan kevät tai sen odotus on: kaksi askelta eteen ja yksi taakse, kunnes sitten kaikki askeleet osoittavat eteen.
Kakku maistui vielä paremmalta, mitä näyttää.
PoistaKeikkumistahan tämä kevät meillä on ihan joka vuosi. Tässä vaiheessa vuotta alkaa talvi jo väsyttää.
Onnittelut isällesi. Viime vuonan tähän aikaan pesin jo kasvihuoneen laseja, eipä soi tehdä samaa tänä vuonna. Minä kylvän perennoja vähän miten ehdin ja vien niitä aika aikaisin kasvihuoneeseen jatkamaan kasvua, aluksi harson alle. Viikonloppuna kylvin erivärisiä siankärsämöitä, heti kun ovat itäneet niin pääsevät kasvihuoneeseen.
VastaaPoistaJestas, pääsitkö tähän aikaan viime vuonna pesemään kasvarin laseja? Meillä oli lunta ja jäätä tähän aikaan. Ja niin on nytkin. Kasvarin ovea ei vielä saa auki lumivallin vuoksi. Eikä alapihallekaan kovin helposti pääse, kun pitää tarpoa hangessa. Muutokset tulevat kuitenkin nopeassa tahdissa. Vauhdilla tuo lumi sitten sulaa, kun alkuun pääsee.
PoistaPitääpä hyödyntää kasvaria myös noiden perennojen esikasvatuksessa.
Onnittelut isälles! Kunniootettava ikä, mutta valitettavasti vanhuus ei tuu kellekkää yksin. Aina on jotaki kylykiääsiä matkas.
VastaaPoistaMeen riskillä, enkä aio suajata mitää. Vaaravyähykkees oo oikiastansa ku terassipenkin pyäriäksi leikkaamani mariakuusi. Ei haittaa, vaikka ruskuaaski, leikkaan sitä sitte piänemmäksi. Routaa on meillä takuuvarmasti enemmä. Koskaa mitää kelta-ansoja nähänykkää. Vois hankkia, ku aina silloon tällöön näkyy siivekkähiä.
Näin on, harva meistä ilman niitä kylkiäisiä pitkälle pötkii.
PoistaMeillä aurinko porottaa pitkin päivää ja tuuli tuivertaa suoraan rhodoihin ja mahonioihin. Ne kun on istutettu paikkoihin, joissa muutama vuosi sitten oli metsää varjostamassa. Vanhempia havuja en ole varjostanut muutaman ensimmäisen vuoden jälkeen.
En osaa sanoa kelta-ansan hyödyllisyydestä mitään, kun ensimmäistä kertaa sellaisia hankin. Vähän myöhässä nytkin, ötökät lähti ja niin lähti ne kukatkin, joissa siipeilijät oleilivat. Onpahan varalta, jos tarvitsen.
Minä kylvän nykyään lähes kaikki tuonne kellariin ja sieltä sitten kiikutan kasvihuoneeseen. Osa itää jo kellarissa mutta suurin osa vasta sitten kun lämpiää kunnolla ja saavat valoa. Sisälle kylvän enää tosi harvoin mitään paitsi ne vähät hyötykasvit huhtikuussa.
VastaaPoistaPätevä tapa toimia. Meidän kellari on läpi vuoden melko lämmin, mutta sitä voisi hyödyntää entistä enemmän. Sisälle ei perennoja kovin paljon tule minunkaan kylvettyä. Tilat ja olosuhteet eivät ole siihen suotuisia.
PoistaIhanat syntymäpäivät - ihan kelpoinen ikä on jo tuo 95 vuotta 🥰.
VastaaPoista95 on jo aika merkittävä lukema mittarissa.
PoistaPaljon onnea isällesi! Kunnioitettavaan ikään hän on ehtinyt. Muistisairaus on läheisille vaikeaa varsinkin silloin, jos persoonallisuus muuttuu kovin paljoa. Isästäsi olen saanut kirjoittamasi perusteella sellaisen kuvan, että hänellä on vielä huumorintajua ja pääsääntöisesti hyväntuulinen elämänasenne.
VastaaPoistaMinä löysin eräänä päivänä juuri tuon samaisen kompostorin venttilin hangesta kompostorin vierestä ja pakkasta oli lähemmäs -20 astetta. En edes ymmärrä, kuinka se oli sinne joutunut. Ehkä orava oli ollut asialla. Lykkäsin osan paikoilleen ja toistaiseksi se on pysynytkin siinä, mutta joka kerta biojätteitä viedessäni mietin, mistä se tällä kertaa löytyy. Alaosan tyhjennys alkaisi olla tarpeen meilläkin.
Minä teen kuten Päivi ja esikasvatan perennoja muiden esikasvatettavien mukana alkuun sisätiloissa. Sirkkalehtien jälkeen siirrän ne ulkoeteiseen, varastoon tai ulos. Perennojahan voi kylvää oikeastaan milloin vain ja hyvin harva laji suuttuu kylmäkäsittelystä, vaikka saattaisi itää myös suoraan lämpimään kylvettynä. En kuitenkaan pitäisi perennakylvöksiä kovin pitkään itämisen jälkeen huoneenlämmössä, sillä taimista kasvaa tanakampia viileässä. Perennat myös sietävät kylmää hyvin. Sinulla saattaisi olla näppärin kylvää siemenet ruukkuihin ja viedä kasvihuoneeseen odottamaan kevättä. Ehkä pitää jotenkin varjostaa niitä tai laittaa lunta päälle, etteivät lähde ensimmäisenä aurinkoisena päivänä itämään. Sitten kun kasvaria tarvitaan tomaateille, perennantaimet voisi nostaa ulos jatkokasvamaan.
Kokeilin itse tänä keväänä esimmäistä kertaa kelta-ansoja ja täytyy sanoa, että eipä ole tarvinnut pikkukärpäsiä (harsosääskiä kai) enää ikkunoista napsia. Niitä tuli jonkun joulukukan mukana iso lauma ja tuntui, että vaikka miten paljon niitä listi, aina tuli jostain lisää. Oli pakko ottaa kovat konstit käyttöön ennen kuin niille tulee taimiruukkuja rellestyspaikaksi. Laitoin vain kaksi lätkää; yhden kumpaankin huoneeseen, jossa kärpäsiä oli ja ongelma oli ehkä viikossa ohi. Paljon vaivattomampaa kuin ötököiden metsästäminen.
Aurinkoista viikonloppua!
Kiitos isän puolesta. Muistisairaus on surullinen sairaus ihan kaikkien näkökulmasta. Isällä on tosiaan huumori tallella. Se tuo usein arkeen kivasti kevennystä.
PoistaKompostorin venttiilin löytyminen maasta ihmetytti minuakin. Tosin siinä ollut murtuma teki siitä löysemmän, joten ihan hyvin olen saattanut pyyhkäistä venttiilin itsekin irti lunta kannen päältä putsatessani. Nyt uusi osa on paikallaan ja tuntuu olen tiukempi.
Perennakasvatusvinkkisi on erinomainen. Aion jatkossa hyödyntää yhä enemmän kasvaria siinä touhussa. Ainoa ongelma on runsaan lumen aikaan, kun kasvarille pääsy on melkoisen kahlaamisen takana. Vaan ei mahdotonta kuitenkaan. Ajattelin kiikuttaa jo lähipäivinä muutamia kylvöksiä kasvariin, vaikka nyt siellä on aurinkoisina päivinä jo melko lämmintäkin. Täytyykin muistaa laittaa maksimi-minimimittariin uudet patterit.
Meillekin tuli joulukukkien mukana lentäviä ötököitä. Luin aiheesta lehtijutun ja ryhdyin etsimään kaupoista kelta-ansoja. Jotka oli joka paikassa myyty loppuun. Laitoin kelta-ansan sekä sisälle että kellarikasvattamoon, kun pari lentävää havaitsin kummassakin paikassa. Kelta-ansoihin oli tarttunut ilmeisesti juuri ne näkemäni otukset, eikä enempää ole ilmaantunut. Näppärää totisesti.
Tänään aurinko pilkahtelee satunnaisesti ja tuuli tuivertaa hurjalla voimalla.
Mukavaa viikonloppua sinulle!