torstai 4. tammikuuta 2024

Neulevuosi 2023

Ennen katseen suuntaamista tulevaan, voi tehdä monenlaisia inventaarioita menneen vuoden aikaansaannoksista. Lukemiset on listattu. Olkoon vuoro neulomusten.

Etupäässä käsityöni on sukkien kutomista. Se sujuu hyvin telkkua tuijottaessa. Usein huomaan ohjelman pyörivän yksikseen ja ajatukseni seikkailevat ihan muissa sfääreissä. Onneksi kutominen sujuu useimmiten käsiin tuijottamatta.

Pitsisukkia tuli tehtyä 10 paria. Alarivin vaaleanpunaiset Niina Laitisen Levottomat ja ylärivin keskellä punaiset pitsisukat (Novita-lehti 1/2017) vaativat tarkkaavaisuutta, jotta kuvio onnistui virheittä. 

Novitan karkki- ja keksimallit innostivat alkuvuodesta kokeilemaan. Suklaasukat tein kahdesti. Kummastakin jätin pois vadelmanpunaisen osuuden ja toisesta parista nilkasta sinisen osuuden.


Raitasukkia on mukava kutoa. Tuntuu kuin ne valmistuisivat nopeammin, kun värien vaihtumista tulee seurattua tarkemmin. Eniten tykkään kahdella värillä toteutetuista tasaraitasukista. Välillä on kulutettava jämälankakeriä. Yllättävän pitkän pätkän saa kudottua pienestäkin nöttösestä.

Yksi sukkapari on näköjään edellisen kuvan lisäksi eksynyt tähänkin kollaasiin.


Raitavarsisukat ovat kokonaan raidallisia sukkia kevyempi versio. Varsiin voi kokeilla jotain mallineuletta. Samoin niitä muista töistä jäljelle jääneitä langanloppuja saa helposti upotettua raitavarsiin.

Körttineule, kerrosrivinousu ja Jules-mallineule ovat sopivia välitöitä tarkkuutta vaativien pitsineuleiden lomassa. Matalavarsisukat ovat erityisesti nuorten mieleen.

Ylävasemman suopursusukkiin sain idean Repolainen reissaa ja räpeltää -blogista.

Säärystimiä tein neljä paria.

Pipoja valmistui viime vuonna tavallista vähemmän. Neljä pipoa ja niiden lisäksi kolme samanlaista mustaa neulepantaa.

Pienistä lankakeristä olen aiemminkin tehnyt matoja. Vuoden sisällä valmistui vain yksi. En oikein tiedä, kenelle madon antaisin, kun lähipiirissä ei ole leikki-ikäisiä lapsia.

Some innostaaa kokeilemaan monenlaisia juttuja. Banaanisukat olivat kevään korvalla villitys, johon minäkin tartuin. Ensimmäiset banaanisukat tein monivärisestä langasta. Niistä ei vain ihan heti tule banaani mieleen.

Niinpä seuraavat kudoin keltaisesta langasta, jolloin lopputulos on oikeanlainen. Joku saattaa epäillä, kuinka tällaiset kantapäättömät sukat pysyvät jalassa? Oikein hyvin pysyvät.

Vuoden suurin työ oli Niina Laitisen Kallaveet -pusero. Käytän todella vähän paksuja neuleita, jonka vuoksi en ole innostunut niitä myöskään kutomaan. Yläosan kaunis pitsikuvio ei ollut ollenkaan vaikea ja se onnistui hyvin. 

Puseron lanka on valkoista 7veikkaa, mikä ei ehkä ole paras mahdollinen valinta. Pusero on melko painava ja vähän liiankin lämmin minun makuuni. Nyt joulunjälkeisinä pakkaspäivinä olen käyttänyt puseroa useamman kerran. Se on johtanut siihen, että mielessä kytee jonkun vastaavan isomman projektin aloittaminen.

Puikoillanikin -blogista saamani silmukkamerkit. Iso kiitos!

Vuoden aikana valmistui 47 sukkaparia, kahdet banaanisukat ja neljät säärystimet. Lisäksi neljä pipoa, kolme neulepantaa ja yksi neulemato. Vuoden aloitti neulepusero.

Useimmat neuleet ovat löytäneet jalkaparin tai pään lämmitettäväkseen. Eniten sukkia menee läheisille ja ystäville. Jouluksi vein vinon pinon neuleita isän hoivakotiin niin asukkaille kuin hoitajillekin. Nykyisin raaskin ottaa nätit sukat ihan omaankin käyttöön, kun aiemmin annoin parhaimmat pois. 

Monta vuotta lähinaapuri vei tekemiäni sukkia joulujen alla myytäväksi työpaikalleen, jolloin sain kivasti rahaa uusiin lankoihin. Naapurin jäätyä eläkkeelle en ole etsinyt uusia myyntikanavia.


En koe itseäni mestarikutojaksi. Enemmän on intoa ja sitkeyttä kuin taitoa. Siitä viis, sillä kutominen on kiva harrastus ja ajankulu puutarhakauden ulkopuolella. Aina voi opetella jotain uutta. Väreilläkin on hauska leikkiä. 

Nuorena kudoin paljonkin. Enemmän puseroita, liivejä, villatakkeja ja lasten myötä heille neuleita. Villasukkia oikeastaan vain omille muksuille. Vuosia sitten lääkäri totesi käsissäni alkavan nivelrikon. Hän ehdotti jonkun sellaisen harrastuksen aloittamista, jossa käsillä riittää tekemistä. Ryhdyin jälleen kutomaan, minkä ansiosta sorminivelet ovat pysyneet liikkuvina. 

Äitini kutoi nuorena ja palasi käsitöiden pariin eläkkeelle jäätyään. Hän piti perillisensä villasukissa. Äidin kuoltua pikkuveli totesi, että villasukkatehtävä siirtyi minulle. Pikkuveljen perheelle tapaankin antaa useammat sukat ainakin jouluksi ja välillä myös muulloinkin.


Aivan kohta saan valmiiksi jouluna aloitetut polvisukat. Käsityövuosi on siis alkanut entiseen malliin. Puikot suihkikoon jatkossakin.


23 kommenttia:

  1. Olet kyllä taitava ja paljon aikaan saava kutoja. Hienoja sukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marketta! Ukkokullan mielestä vähän sellainen adhd-tyyppi. Aina joku projekti menossa.

      Poista
  2. Olet kyllä taitava ja paljon aikaan saava kutoja. Hienoja sukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marketta! Aina pitää joku projekti olla meneillään.

      Poista
  3. Seuraan säännöllisesti mielenkiintoista blogiasi. Kirjoissa oli paljon samoja kuin itse olen lukenut. Sukkia olen neulonut paljon. Osa on mennyt veljen perheelle, osa seurakunnan diakoniatyölle joulun alla. Tyttärelle neuloin kirjoneulepaidan jouluksi. Nyt pakkasella omia jalkoja lämmittävät huovutetut töppöset! Puutarhanhoitoasi seuraan ihaillen, oma pieni pihani kärsii mökkeilyn, matkustamisen ja lehtokotiloiden takia laiminlyönneistä. Vanhat perennat sentään kukkivat kaikesta huolimatta. Talvisin terveisin AA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ilahduttaa, että jaksat seurata blogiani. Toivottavasti löydät sieltä jotain kivaa myös omaan käyttöösi. Selvästi olet ahkera ja taitava käsityöihminen. Kirjoneuleita ihailen, mutta toistaiseksi en ole saanut sellaisia kunnolla alulle.
      Lehtokotilot temmeltävät minunkin puutarhassani. En niistä tykkää, mutta olen tottunut niiden kanssa elämään. Sen sijaan peurojen lisääntyminen harmittaa paljon, koska ne tekevät suurta tuhoa.
      Hienoa, että vanhat perennasi kukkivat ja ilahduttavat. Toivotan sinulle kauniita talvipäiviä ja hyvää jatkoa alkaneelle vuodelle!

      Poista
  4. No jo on ollut todellinen käsityövuosi ja uusikin jo käynnistynyt - wau!!
    Mun saldo jäi kaksiin sukkiin ja kolmannet puikoilla... eikä ole käyynistynyt vielä.
    Minäkin kudoin nuorena aikuisena paljon juuri neulepaitoja ja lapsille villahaalaritkin..- lapsenlapsille en ole kutonut edes villasukkia, klups...

    Ei se pidäkään paikkaansa, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa...

    Iloitaan kuitenkin niistä tekemisistä mitkä tuovat iloa kulloinkin... eihän sitä koskaan taas tiedä... uusi vuosi alussa ja uudet kujeet... tästä ollaan kyllä täällä osoitteessa tekemässä tietoisesti Pyöräilyvuotta!! Mikäs tulee siellä mieleen päällimmäisenä - jos saa sanoa vain YHDEN?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä välissä ehtisit vielä kutoakin, kun olet niin aktiivinen monessa asiassa. Ei ihminen kaikkeen repeä eikä ole tarkoituskaan. Kyllä ne nuoruudessa opitut taidot siellä jossain säilyvät. Niiden elvyttäminen vaatii vähän enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Ei onnistunut ensimmäinen kantapäänikään kertaheitolla vuosikausien kutomattomuuden jälkeen. Nyt sujuu ongelmitta.
      Pyöräilyvuosi kuulostaa hyvältä kujeelta. Omalla kohdalla en ole tehnyt minkäänlaisia ennakkosuunnitelmia alkavalle vuodelle. Monissa asioissa mennään hyväksi todetuissa merkeissä. Muuten olen avoin uusille jutuille - mitä sitten lienevätkään.

      Poista
  5. Hurja ja sangen kunnioitettava määrä villasukkia. Itse jouduin hetkeksi hölläämään kutomiset, sillä oikea käteni kipeytyi siihen malliin, että jouduin kääntymään tutun kiropraktikon puoleen. Käden vaiva johtuukin kiropraktikon mukaan selästäni. Selän vaivat taas käsittääkseni vasemmassa jalassani aiemmin olleesta (onneksi jo parantuneesta) bakerin kystasta, joka luonnollisesti kuormitti kävellessäni selkärankaani. Selän hoidot ovat vielä kesken, mutta olen kyllä saanut niistä huomattavan ja hyvän avun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet löytänyt taitavan kiropraktikon, joka löysi juurisyyn käsikivulle. Tai loppujen lopuksi itse ymmärsit vaivan lähteen olevan jalassa. Kivuissa hankalinta on epätietoisuus. Kun syy selkenee, sitä on helpompi hoitaa ja kivun kanssa elää. Hienoa, että olet saanut apua. Käsityöt voivat hyvin odottaa, kunnes olet riittävän terve ja valmis taas kutomaan.

      Poista
  6. Mahtavan valtava määrä neuleita sinulta on syntynyt menneen vuoden aikana ja toinen toistaan kauniimpia. Minäkin tein ne suklaasukat, mutta pelkästään ruskealla. Sininen antaa siihen kyllä särmää ja viittaa paremmin suklaan pakkaukseen.
    Minullakin on käsissä nivelrikko. Ei se käsitöitä estä, mutta kun yritin opetella joustavaa silmukoiden luomista nimeltään German twisted cast on, jouduin toteamaan, että en pysty, kun sormet eivät taivu pitämään langasta kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nivelrikko ei tosiaan ole este käsitöiden tekemiselle. Hidaste kylläkin. Etenkin työtä aloittaessa ote puikoista ja langasta vaatii hetken etsimistä, kunnes jäykkyys sormissa "pehmenee". Puikotkin näyttävät lentelevän enemmän, kun nivelet eivät taivu entiseen tapaan.
      Yhdistin suklaasukkien sinisen värin käärepaperiin. Mallineule oli minusta hyvin keksitty, sillä se on selkeästi suklaapalan kaltainen.

      Poista
  7. Upeita neuleita! Olet varsinainen villasukkakuningatar. Olet ollut tässä viime päivinä mielessä, kun ystävä pyysi villasukat ja minä taas teen niitä aniharvoin. Ähersin kantapäänkin neljään kertaan ennen kuin olin tyytyväinen (yksi syy tyytymättömyyteen on tosin se, että kun keksin mallin itse, niin sen kuviot oli vaikea saada toimimaan kantapään kanssa).
    Kiinnostavaa lukea, kuinka monta neuleprojektia olet saanut vuoden aikana tehtyä. Itse kun en pidä ollenkaan kirjaa, niin ei ole hajua. Ainakin sen tiedän, että kolme ponchoa valmistui viime vuoden aikana. Niistä haaveilin monta vuotta ja viimein viime vuonna niihin sitten ryhdyin ja tein oikein monta erilaista, niin on mistä valita :-D Muuten villapaitoja ja neuletakkeja syntyy jatkuvasti, mutta en osaa sanoa niiden aikataulua. Käytän neuletta ihan koko ajan, kerrostaloasunnossakin on villapaita ja villasukat.
    Sukulaisesi ovat todella onnekkaita, kun saavat sinulta villasukkia. Teet niin ihanan kauniita ja monenlaisia erilaisia malleja.
    Kiinnostavaa kuulla, minkä isomman projektin teet. Tuo neulepusero on satumaisen kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukkien sijaan tai lisäksi voisin kyllä haastaa itseäni enemmän. Sukkien kutominen on usein jostain takaraivosta lähtevä automaatio, johon ei suurta paneutumista tarvita. Pitsineuleet ovat onneksi vaihtelua tusinatuotteisiin. Ja onneksi on ystäviä ja sukulaisia, joiden jalkoja sukkani lämmittävät. Kuvion sijoittaminen kantapäähän ei ole ihan yksinkertainen juttu, joten onnistumisesta voit syystäkin kiittää itseäsi.
      Eipä omien neulomusten kirjaaminen ole mikään välttämättömyys. Minulla on joku kummallinen tarve listata asioita. Pääasia, että nauttii tekemisestä ja saa aikaan itselleen hyödyllisiä ja ilahduttavia vaatteita. Tutkitusti kutomisesta on myös terveyden kannalta monia hyötynäkökulmia.
      Uusi neulepusero on suunnitelmissa. Kaupasta en ole löytänyt mieleistä, etenkään mieleisen väristä. Mallivaihtoehtoja on jo useampi, lanka edelleen hakusessa. Kunhan pakkanen lauhtuu, lähden isompaan lankakauppaan.

      Poista
  8. Aivan mielettömästi olet kyllä kutonut. Minä olen jonkinverran nyt on miehelle alpakka langasta kudotut kintaat valmiit mutta neula laatikko kadoksissa.......ei muuten eka kertaa .
    Itse kudoin myös nuorempana villapuseroita kuviollisia todella paljon nyt en minäkään voi niitä käyttää joten ne on jäänyt .
    Säärystimet on siitä hyviä että niitä voi käyttää ohempien kenkien kanssa myös keväällä ja syksyllä kun talvikengät ei vielä ole käytössä . Ja niitä ei tarvitse pestä niin usein .
    Mutta olen samaa mieltä puikot suihkikoot vielä toistaiseksi .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihin kummaan olet neulalaatikon kadottanut? Toivottavasti löytyy pian.
      Talviaikaan neuleita valmistuu, kesällä puikot pysyvät piilossa. Säärystimiä en ole itse käyttänyt ollenkaan. Siinäpä kokeilun arvoinen asia.

      Poista
  9. Huikea määrä käsitöitä - ahkeruus on todellakin toinen nimesi 🥰.

    Kauniita ovat myös. Kauneuden taju näkyy myös puutarhasi yhteydessä.

    💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Kauneuden kaipuu näkyy varmaan myös käsitöissäni. En ole ihan varma, kuinka hyvin onnistun kauneuden toteuttamisessa. Makuja on niin monenlaisia. Tärkeintä lienee tykätä itse ja olla tyytyväinen tekemisiinsä.

      Poista
  10. Oho, mikä määrä! Sullei taira olla joutilahia hetkiä ollenkaa. Aina joko puutarhas, talavella kirija tai kurin käres. Ihaaltavaa ahkeruutta. Mä en tiärä mihinkä mun aika menöö. Tämän tästä huamaan illalla, etton taas menny päivä etten oo saanu tehtyä mitää järkevää, enkä järietöntäkää sitä enempää. Muutamat tuubihuivit tuli tikuttua syksyllä ja siihen sitte seki innostus jäi. Lankoja olis kyllä vaikka muille jakaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, en osaa olla joutilaana. Vaikka se välillä olisi ihan tarpeen. Niin kauan kun saan tehdä tykkäämiäni asioita, en koe tilannetta ongelmalliseksi. Parhaillaan harkitsen kutomisen yhdistämistä äänikirjojen kuunteluun, kun telkkarista tulee niin vähän järkevää katsottavaa. Fyysisen kirjan ja puikkojen yhdistelmä ei taida sujua.
      Väkisin on turha tehdä mitään. Jos käsityöinnostuksesi on kadoksissa, anna olla. Voi olla, että päässäsi muhii joku muu asia, joka vaatii oman aikansa.

      Poista
  11. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Kyllä tästä saa saman tien sellaisen kuvan, että neulominen vaan on niin kivaa :) Edellisten töiden valmistuttua on taas mukava miettiä, että mitä seuraavaksi.
    Minä olen nyt oppinut käyttämään töissä farkkujen sijasta paksumpia leggingsejä, vaikka ne tuntuvatkin edelleen vähän kalsareilta tai sukkahousuilta ;D Niiden kanssa olen alkanut käyttää ohuempia villasukkia, kun sain ne mahtumaan kenkiini. Näin ollen olen alkanut itse enemmän käyttää tekemiäni villasukkia.
    Villapuserosi on hieno! Minunkin tekee välillä mieli tehdä jotain suurempaa, mutta valinta on vaikea, kun ei oikein tule käytettyä. Nyt on ollut ainakin pakkasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikutelmasi on oikea, kutominen on kivaa. Vaikka ei yhtä ainutta sukkaa kukaan tarvitsisi, puikot niitä suihkivat, kun näpit ei ilmankaan osaa olla. Parhaillaan elämää suurempi ongelma on, kun oma lankavarasto on turhan suppea. Asia korjaantuu heti, kunhan pääsen kauppaan.
      Pukeutumisessa suuri ongelma on mielikuva, jonka joku muu muodostaa ja josta mediassa kohutaan. Legginsseistä on tehty ruma paholainen, jota tyylinsä tiedostava nainen ei päälleen pue. Olkaamme siis kaikki naiset tyylittömiä, sillä legginssit ovat tosi mukavat. Voivat olla myös hyvän näköiset. Minäkin kudoin polvisukat ohuemmasta langasta ihan siksi, että ne mahtuvat hyvin pitkävartisiin talvikenkiin.
      Sepä se, kaunis villapusero olisi kiva tehdä, mutta vähälle käytölle sellainen jää. Kallaveet-pusero on ollut näillä paukkupakkasilla päällä, mutta harvoin tällaisia pitkiä pakkasjaksoja on. Enkä todellakaan mihinkään kauppaan tai kirjastoon voi tuollainen paksu neule toppatakin alla mennä. Paistuisin. Sittenkin aion jonkun isomman neuleen tehdä...

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!