Kolme kuvaa kuukaudessa: H niinkuin Huhtikuu

Hyacinthus 'Woodstock'

HYASINTTI

Lapsuudessani hyasintti oli kukka, jollaisia äiti hankki jouluksi kotiin. Jatkoin perinnettä pitkään omassa kodissani. Jossain vaiheessa aikuisuutta lakkasin sietämästä hyasintin voimakasta tuoksua huonetiloissa. Niistä tuli päänsärky. Kerran kokeilin lehdestä lukemaani kikkaa asettaa hyasintit ikkunanpuitteiden väliin. Tuoksu ei sieltä yltänyt sisätiloihin, mutta mieluummin sijoitan joulukodin kaunistukseksi hankitut kukat helposti nähtäviin paikkoihin. 

Vaikka 2018 menetin hajuaistini, en siitä huolimatta voi tuoda hyasintteja sisälle. En haista, mutta silmät alkavat vuotamaan voimakkaista hajuista. Silti voin nauttia hyasinteista, sillä istutan niitä sipuleina syksyisin puutarhaan. 

Huomasin vanhojen hyasinttieni taantuneen ja siksi istutin purppuraisia Woodstockeja ja vaaleanpunaisia Pink Surpriseja Vasenrinteeseen. Enpä ole aiemmin tuota rinnettä hyasinttien istutuspaikkana kokeillut. Hyvin näyttävät heränneen tähän kevääseen. Nyt sitten odotellaan kukkien avautumista.

Olen istuttanut myös jouluasetelmien hyasintteja puutarhaan. Ne ovat kukkineet, mutta paljon ruukkuversiota harvempina. Luin netistä, että jouluksi hyödettävät sipulit on lämpökäsitelty kukinnan jouduttamiseksi. Olisiko siinä syy niiden lyhytaikaiseen menestymiseen puutarhakukkina?

HIENOHELMA

Olen aina tykännyt hameista ja mekoista. Äiti sanoi minua hienohelmaksi, kun vanhempieni luona käydessä ylläni oli usein hame tai mekko. Kotioloissa hiippailen talviaikaan enimmäkseen verkkareissa tai tunikassa ja legginseissä. Sukkahousujen pukeminen on aina ollut inhokkipuuhaa. Mekon pukeakseni en tarvitse kummoistakaan juhlaa tai kyläreissua. Siitähän se arkikin juhlistuu, kun laittaa nätin vaatteen päälle. Kesä on parasta mekkoaikaa. Kintut paljaana ja kukkamekko päälle ja menoksi. Arkena ja pyhänä. Ei mitään väliä, kunhan itsestä tuntuu hyvältä.

Saapuvan kesän kunniaksi ostin uuden kukkamekon. Sillä on kaunis nimikin, nimittäin suklaakosmos. Mekko on trikoota (Standard 100 by OEKO-TEX®) ja sivuissa on taskut. Mekolla on Suomalaisen Työn Liiton myöntämä Design from Finland -merkki eli tuote on muotoiltu Suomessa ammattimaisesti, vastuullisesti ja käyttäjälähtöisesti.

HERKKUA parsasta

Parsat ovat saapuneet kauppoihin. Ensimmäisiä en raaskinut ostaa, koska ne tuotiin niinkin kaukaa kuin Meksikosta. Ilmastoystävällinen ja eettinen ostaminen on vaikeaa, mutta jos edes välillä yrittäisi niin tehdä. Nyt kauppojen parsa tuodaan Espanjasta, Kreikasta ja Italiasta. Kotimaista parsaa saamme odottaa vielä hetken. 

En tiennyt, että parsaa voi kasvattaa itsekin. Se pärjää meidän oloissamme oikein hyvin. Tiedosta valaistuneena istutin parsaa kaksikerroksiseen lavakaulukseen 2017. Se nousi jo seuraavana keväänä, mutta parsan suositellaan annettavan kasvaa 1-2 vuotta satoa korjaamatta. Malttamisen jälkeen olemme saaneet nautiskella oman maan parsasta. Jätän parsan tai pari sadonkorjuun jälkeen kasvamaan vihreää, tillimäistä versoa. Se on kaunis kasvimaan koristus aina lumeen ja pakkaseen saakka.

Olemme syöneet parsaa monin tavoin valmistettuna. Mielessäni parsaan liittyy kesäinen lämpö, sillä usein olemme nauttineet parsaruoista pergolan pöydän ääressä istuen. Näin huhtikuussa ei parane mennä värjöttelemään pihamaalle, vaikka parsa kuinka kutkuttaisi makuhermoja. Sen sijaan tein sunnuntaipöytään parsarisottoa, joka on niiiiiiin hyvvvvääää. Tällä kertaa parsarisotto sai vähän erilaisen maun, kun pilkoin ja paistoin joukkoon kaapista löytyneen paketillisen pekonia. 

Muksuna risotto merkitsi keitettyä riisiä, jonka joukkoon oli laitettu vaikkapa tonnikalaa ja pussillinen herne-maissi-paprikaa. Löydettyäni peri-italialaisen tavan valmistaa risottoa, en enää muulla tavoin sitä teekään. Siirryin pitkäjyväisestä riisistä arborio-riisilajikkeeseen ja maku senkun paranee. Risotto on herkkua ja parsa on herkkua. Parsarisotto on siten tuplaherkkua.

Kristiina K:n haaste menee näin:

Tein haasteesta tällä kertaa sellaisen että joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne. 

Kuvat voivat esittää esim. maisemia, rakennuksia, tapahtumia, esineitä, eläimiä, ruokalajeja, juhlia........ 

Kun joka kuukausi julkaistaan vain kolme kuvaa, niin kiireisimmällekin on helpompi ehtiä mukaan. Ja kun lisäksi tietää jo etukäteen seuraavan kuukauden kirjaimen jolla kuvien aiheen tulee alkaa, niin on helpompi suunnitella kuvien ottoakin.

 

Nuo valitsemasi kolme kuvaa voit sitten näyttää meille muille kuukauden lopulla. Itse ajattelin näyttää omat kolme kuvaani aina kuun viimeinen päivä.