lauantai 24. toukokuuta 2025

Aukkoja Bermudassa

Myosotis - Lemmikki
 

Olen ollut konkreettisesti poissa puutarhasta pari päivää. Torstai meni huvittelun merkeissä melkein ulkomailla eli Ahvenanmaan itäkärjessä. Perjantaina taasen vettä on tullut kiitettävän paljon. Johan tässä näppejä kutisee päästä jatkamaan pihahommia sopivasti kasteltuun puutarhaan.

Bermuda

Seuraava työmaa onkin sisäänkäynnin Bermuda. Tällä hetkellä se näyttää lähinnä kampaamattomalta hiuspehkolta. Scillojen ja muiden pikkusipulien lakoontuneet lehdet viherryttävät kolmion muotoisen alueen. Aluetta reunustavat kuunliljatkin ovat jo osin kymmensenttisiä piikkejä, osin avautuvia lehtiä. Jokunen tulppaanikin tuo iloisia väritäpliä alueelle.

Istutusalue Bermuda on saanut nimensä kolmiomaisen muotonsa vuoksi kuulusta Bermudan kolmiosta. 

Bermudan kolmio on Floridan eteläkärjen, Puerto Ricon ja Bermudan rajaama kolmion muotoinen alue, jolla väitetään tapahtuneen huomattavan paljon laivojen ja lentokoneiden katoamisia. Tunnetuin Bermudan kolmiossa tapahtunut katoaminen on viidestä Avenger-pommikoneesta koostuneen lentue 19:n häviäminen 5. joulukuuta 1945.
Bermudan kolmiossa on vaarallisia vesiä: alueen läpi kulkee voimakas Golfvirta, ja siellä esiintyy trooppisia hirmumyrskyjä. Alueella on sekä matalaa että syvää merta, ja alueen eteläosissa tapahtuu maanjäristyksiä.
Bermudan kolmion alueella ei kuitenkaan ole tapahtunut keskimääräistä enempää onnettomuuksia.
Lähde: Wikipedia

Lähempää tarkasteltuna alueelta löytyy pari isoa aukkoa. Talvi vei ison joukon syysleimuja, tiikerililja 'Sweet Surrenderit' ja purppurapunalatvat. Varmaan muutakin, jota en ihan tähän hätään muista. Bermuda on vaikea paikka, koska siihen kolataan lumet sisäänkäynnistä. Osittain myös autopaikalta. Ei siis mitään puuvartista, eikä herkkänahkaisia erikoisuuksia. Syysleimut ovat pärjänneet hyvin. Niitä ei tästä kuollut sinä kuuluna tappotalvenakaan, jolloin monet menettivät perintöleimujaan. 

Tavallisesti Bermuda on pitkään keväällä pakkautuneen lumen ja jään vallassa. Tänä keväänä näin ei ollut, mikä ehkä oli shokki koleisiin olosuhteisiin tottuneille kasveilleni.

Astilbe - Jaloangervo

Luulin myös jaloangervojen kuolleen. Niitä on nyt alkanut nousta. Jokusen niistäkin olen saattanut menettää. Aika näyttää.

Koska tekemistä on ollut yllin kyllin ympäri puutarhaa, en ole ehtinyt keskittyä Bermudan tilanteeseen. Toki sen ratkaiseminen on ollut jatkuvasti takaraivossa. Joskus on hyväkin muhituttaa ongelmapaikkoja päiviä tai viikkojakin. Usein ryhdyn liian vikkelästi korjaustoimiin, jolloin niitä ei tule mietittyä kyllin perinpohjaisesti.

Parissa puutarhaliikkeessä kävin jo katsomassa, millaisia syysleimuja on tarjolla. Ei kovin monia, mutta tehtävähän on vasta alussa. Taimien hinnat ovat aika korkeita, minkä vuoksi en toistaiseksi ole tullut taimikassit kahisten kotiin. 

Metsäruusutyömaalta nousi joitakin siirtokelpoisia kasveja. Ne odottavat purkeissa uusia asuinsijoja. Myös muutamia siemenestä kasvattamiani ehdokkaita olisi tarjolla. Taidankin aloittaa Bermudan aukkopaikkojen täyttämisen juuri näillä kasveilla. Tarkastelen tilannetta työmaan etenemisen myötä ja mietin sitten, onko syytä lähteä kasvikauppaan.

Papaver orientale- Idänunikko

Idänunikoihin ilmestyi palluranuput ihan ykskaks yllättäen. Unikot ovat lisääntyneet Syreenipenkissä valtavasti. Joukossa voi olla myös vaaleanpunaista 'Pricess Victoria Louisea' ja valkoista 'Royal Weddingiä'. Niiden siemeniä olen ripotellut penkkiin.

Pikkuisen hirvittää unikoiden kukkimisen jälkeinen aika, jolloin lehdet kuivuvat keltaisenruskeiksi. En kiehdo ajatus tuijottaa puoli kesää kellastunutta kasvustoa. Näin tuskin käy, sillä pionit nousevat vauhdilla unikoiden keskeltä. Samoin jalopähkämöä ja muutakin nostaa päätään, kunhan kerkiävät. 

Prunus padus - Tuomi


Tuomet karistavat jo terälehtiään. Kohta talon päädyssä kasvavat rhodot ovat kuin lumisateen valkaisemia.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' - Jalosyreeni

Yksi kun lopettaa, seuraava on jo valmiina astumassa esiin. Syreeneissä nuput ovat jo näkyvissä. Myös jalosyreeni 'Ludwig Späthissä'.

Saxifraga × arendsi -Patjarikko
 

Kaikkialla kasvaa ja kukkii sellaisella vauhdilla, että nippanappa perässä pysyy. Puhumattakaan, että kaikesta ehtisi raportoida. Tämä on tuttua kaikille puutarhaihmisille. 

Nautitaan. Hyvää viikonloppua kaikille!


28 kommenttia:

  1. Teillä satoi ilmeisesti paljon enemmän kuin meillä? Me saimme vain 3 mm, mikä harmitti, koska pitkään kestänyt tihkusade kastelu puutarhahanskat sen verran ikävästi, ettei kitkeminen oikein onnistunut miellyttävästi. Olisi siis saanut sataa 10 mm samalla ”vaivalla” - se olisi ollut tarpeen.
    Scillojen pötköttävät lehdet näyttävät tosiaan hetken hieman homsuiselta, mutta onneksi vaihe ei kestä kovin pitkään. Harmi, että syysleimuissa tuli menetyksiä! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkkaa sademäärää en tiedä, mutta vettä tuli aamuyöstä puoleen päivään ihan kunnolla. Kasteli kiitettävästi ja huuhtoi myös siitepölyt. Sopii tosiaan sataa kerralla kunnolla, jos kerran aloittaa. Sellainen muutaman tipan hifistely saa vain huonolle tuulelle.
      Paikoin scillojen pötköttely alkaa olla jo ohimennyttä. Kasvavat perennat peittävät ne lehtiensä alle. Täysin kuivuneet lehdet lähtevät myös ihan itsestään, kun kädellä vähän pyyhkäisee.
      Lauantai on kulunut syysleimujen aukkoja paikaten. Kohta näyttää taas ihanhyvältä.
      Hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  2. Hauskannäköisiä nuo idänunikot näin noustessaan, mutta tosiaan aika ikäviä kuihduttaessaan lehtensä kukittuaan. Patjarikko on herkkis.
    Tämä on toisaalta hassu väliaika puutarhassa, kun kevätkukinta alkaa hiipua ja perennat eivät ihan vielä ole kukkeimmillaan. Mutta sinne suuntaaan ollaan menossa! Koko ajan tapahtuu ja kiire on pysyä perässä😅
    Minäpä menen nyt tarkistamaan omien idänunikkojen tilanteen, joko nuppuja näkyisi täälläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä outo kevät, että pitää vähän väliä muistuttaa itselleen elettävän vasta toukokuun loppua. Koleuden vuoksi kevätkasvien kukinta on kestänyt pitkään. Samalla sitä ihmettelee kesäperennojen mataluutta ja hitautta.
      Idänunikkojen nuppupallerot ilmestyvät ihmeen nopeasti. Yhtenä päivänä niitä ei näy, seuraavana palleroita on joka puolella. Jospa jo löytäisit omiasi.

      Poista
  3. Yläkerran kastelu toimi hyvin ja puutarha sai lempeää virkistettä, meillä noin 30 mm, aika koleaa on ollut, mutta eiköhän se tästä lämpene. Scillojen pehkoja ajattelin alkaa ruokkoamaan myös, vaikka suurin osa jää pionien kasvustojen alle. Meillä myös idänunikko aloittelee, se on omenapuiden alla eli ei ihan 'silmän alla', ihanat karvapallot meilläkin alkaa nousemaan. Teillä onkin syreenit aika pitkällä, tuon 'Andenken an Ludvid Späthin' hankintaa olen miettinyt, kaunis. Onpa harmillista, että talvi vei leimujasi mennessään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monena keväänä on ollut pitkiä sateettomia kausia. Ei nytkään usein ole satanut, mutta juuri sopivasti kuitenkin. Taas pärjää hetken aikaa, kun vettä tuli taivaan täydeltä tuntien ajan.
      Scillapehkot huolehtivat näköjään itse itsestään. En ole ehtinyt kunnolla paneutua rötköttävien lehtien putsaamiseen. Tänään sain todeta, että monesta paikasta ne ovat kuivahtaneet siihen pisteeseen, että hanskakädellä pyyhkäisemällä irtosivat.
      'Andenken an Ludwig Späth' on upean värinen. Kannattaa hankkia, jos vain on sille paikka. Näyttäisi tänä vuonna kukkivan vähemmän, mutta iloitsen niistä muutamistakin.
      Onneksi eivät kaikki syysleimut kadonneet. Olen paikkaillut tänään aukkoja, joten pian näyttää taas rehevältä - toivon.

      Poista
  4. Meilläkin saatiin vettä eilen kuin saavista kaataen. Olikin hyvä saada siitepölyt huuhtoutumaan. Ihanasti siellä kaikki kukkii.
    Minä asensin kesäkukkaniityn ukkelin kanssa, ja vaikka laitettiin paljon multaa päälle, katselin kun pikkulinnut nokkivat siemeniä ja potkivat multaa. Taitaa minunkin kukkaketoon aukkoja jäädä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitepölyä olikin joka paikka vihreänä. Sade hoiti sen poistamisen oikein mukavasti.
      Täällä on jo tosi kaunista ja aina vain paranee.
      Monilla pikkulinnuilla on jo pöntöissä poikasia. Jospa ne haluavat ruokkia omiaan sinun herkullisilla kukkasiemenillä.

      Poista
  5. Älä ihan vielä menetä toivoasi tuon Permuda- penkin kasvien kohdalla. Jaloangervot niinkuin myös purppurapunalatva, ovat tänä keväänä nousseet maasta paljon normaalia myöhemmin. Normaalinakin kesänä ne ovat ainakin meillä hitaita maasta nousijoita.
    Onpa muuten hieno kuva jalosyreenistä.
    Kasvit nousevat näin keväällä, kuin näyttelijät esiintymislavalle, kukin omalla vuorollaan ja nähtävää ja koettavaa piisaa.
    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahkeroin tänään Bermudan kanssa. Jaloangervot ovat aika hyvin nousemassa. Siirsin niitä lisääkin, kun minulla oli metsäruusun viereisestä penkistä nostettuja purkeissa. Samoin purppurapunalatva on ilmestynyt mullan pinnalle. Syysleimut ovat osin menetettyjä. Eivät sentään kaikki.
      Kuvaat hyvin kevään kukkijoiden esiintymistä. Kullakin on oma vuoronsa, jotka ovat hieman erilaisia eri vuosina.
      Kiitos, samoin sinulle mukavaa puutarhaviikonloppua!

      Poista
  6. Oi noita unikoita, joskus minullakin on ollut tuollainen näky. Nykyisessä pihassa ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unikoilla on odotettu esiintyminen joka kevät. Vielä ei nupuissa näy punaisen pilkotusta. Sitten vasta onkin jännättävää, kun nuput suojalehdet alkavat vihdoin raottua.

      Poista
  7. Jännä tapaus tuo Bermuda, sekä teidän pihassa että se alkuperäinen. 🙃

    Sade on ollut tervetullut. Mahtavaa kun kasvu saa siitä niin äkkiä vauhtia ☔️

    Suloinen patjarikko 💕 Ihanaa kevään jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän pihan Bermuda nielee kasveja siten kuin se oikea laivoja. Hyvä, että näin kävi tähän mennessä vain tänä keväänä.
      Sade ja heti perään auringonpaiste tekevät hyvää luonnolle ja ihmiselle.
      Ihania toukokuun viimeisiä päiviä sinulle!

      Poista
  8. Hauskasti olet nimennyt puutarhan eri alueita, ja nimet oletkin valinnut sangen loogisesti. Kovin mielellään ei puutarhasta juuri tähän vuodenaikaan malttaisi olla pois, mutta muitakin menoja luonnollisesti on. Sitäkin suuremmalla innolla kotiin palatessa ryhtyy puutarhan kimppuun, sormet syyhyten ja suunnitelma valmiina. Meillä ei vielä tuomi eikä lemmikit kuki, ja alapihallakin valkovuokot ja narsissit kukkivat vielä täysin. Syreeniä en ole vielä ehtinyt tarkastelemaan. Kyllä huomaa kun lukee eri blogeja että Suomi on pitkä maa.
    Kameran kanssa pitäisikin olla ahkerana kuvailemassa, mutta kun tuntuu ettei joka paikkaan ehdi. Se lienee monelle puutarhurille tuttu tunne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottaa kasvien istutuspaikkojen luettelointia, kun paikoilla on omat nimet. Näitä osoitteita en ole erityisemmin miettinyt, vaan nimet ovat putkahtaneet mieleen jonkun älynväläyksen seurauksena.
      Niin kivaa kuin puutarhassa touhuaminen onkin, on elämässä kaikkea muutakin. Välillä on lähdettävä tonttirajojen ulkopuolelle. Sitä hauskempi on palata, kuten totesitkin.
      Kuvia katsellessa ja kertomuksia lukiessa huomaa oikein hyvin Suomen pituuden ja kasvatusvyöhykkeiden erilaisuuden. Voihan sitä ajatella niinkin, että on kiva ihastella lemmikkejä ennakkoon, kunnes ne kukkivat omassa pihassa.
      Juuri nyt olisi kiva ehtiä kuvaamaan koristeomenapuiden alkavaa kukintaa. Ohjelmaa ja tekemistä on yllin kyllin, joten katsotaan, kuinka tämän naisen kamerakierroksen taas käy.

      Poista
  9. Ihania karvaisia palloja näkyvissä, ja kohta jo kukintaakin!
    Bermuda on siis nimensä mukainen, jotain katoaa... vaikkei kuitenkaan enempää kuin muualtakaan puutarhasta? Talvi taitaa aina ottaa jotain itselleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luvassa on lämpimiä päiviä, mikä merkitsee karvapallojen avautumista.
      Onneksi Bermuda ei ole aiemmin ollut nimensä mukainen. Nyt se sitten imaisi syysleimut syvyyksiinsä. Talvi on yleensä käsitellyt meidän pihaa hellin käsin. Palautti minut tällä kertaa totuuteen eli mikään ei ole itsestään selvää.

      Poista
  10. Ei millään ehdi raportoida kaikkea, sade sai puutarhan humahtamaan kasvuun. Edellisen postausksen oxalikset kasvoivat minullakin liian pitkiksi, laitoin ne liian aikaisin kun en taas muistanut miten nopeasti kasvavat. Ne kasvattavat lisää versoja, pitkät kuihtuvat ja olen leikannut ne sitten pois.
    Viime talvi oli ranka, huomaan myös punalatvojen kärsineen, vain muutama verso on noussut suuresta kasvustosta. Syysleimut eivät ihme ja kumma kärsineet yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytynee jättää jotkut jutut vaikka talveksi. Silloin on aikaa raportoida vanhoista asioista, kun muuten ei paljon mitään tapahdu.
      Minunkin virheeni oli laittaa oxalikset liian aikaisin. Ehtisivät hyvin herätä ulkonakin ilman esikasvatusta. Näytän saksia omalle oxalikselleni, kunhan aika on sopiva.
      Minun punalatvani ovat sittenkin selvinneet talvesta. Kaivellessani viikonloppuna Bermudaa, sain todeta syysleimujen olevan täysin kuolleita.

      Poista
  11. Aukot kukkapenkissä eivät välttämättä ole huono asia. Ainakin minulla on aina siemenpusseja ja jakamista odottavia kasveja, joille on kiva löytää paikka vähän helpommalla... Ihanan iso idänunikkokasvusto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ensin surin syysleimujen menetystä. Nyt näen aukkopaikat uusina mahdollisuuksina. Olen jo täyttänyt aukkoja metsäruusutyömaan alta kaivetuilla kasveilla. Kerrankin on istutuspaikka valmiina, eikä tarvitse pyöriä pitkin pihaan lapion ja kukkapurkin kanssa.

      Poista
  12. Hävinny on meilläkin kasveja penkeistä, jospa vielä kuitenkin lymyäät horroksessa. Satanu on tarpeeseen ja nyt kun on lämmintä luvassa, kasvit ihan kuhahtaat kasvamaan ja kukkimaan! Tuomen tuoksussa meilläkin ollaan, rajata täytyy ettei puutarhaan tuosta mehästä tule. Harmi kun hävisi syysleimuja, Bermuda on paha paikka! Hieno kuva jalosyreenistä. Kaunis on tuo punainen patjarikkokin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa kasvisi vain nukkuvat tavallista pidempään ja heräävät lämmön vihdoin saapuessa. Vesisade räjäytti kasvit rehevöitymään. Kaikkialla on nyt hyvin runsaan näköistä.
      Ihan kaikkia syysleimuja en sentään menettänyt, kun niitä on muuallakin kuin Bermudassa. Hetken nuo menetykset aina kirpaisevat, mutta yleensä niiden yli pääsee nopeasti.
      Kohta syreenit kukkivat sielläkin. Eilinen sääkartta ainakin näytti hyvin lupaavalta.

      Poista
  13. Paljon uutta ja ihmeellistä minulle, mutta silti kirjoitan lemmikeistä - niitä oli lapsuudessa niin koti-, kuin mummolan pihalla ja nyt niitä on meillä tälläkin hetkellä ja lisää vain tulee vuosi vuodelta... elämä kulkee tietynlaista ympyrää - huomaan paljon nauttivani samoista asioista kuin lapsena...
    Iloa toukokuiseen eloosi - pian se vaihtuukin jo kesäeloksi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikki on syystäkin monelle mieluisa kasvi. Meille se tuli omia teitään. Olen kovin iloinen, että se on levinnyt itsestään pitkin puutarhaa. Loppukesästä lemmikki menee ruskeaksi, jolloin nappaan sen ylös ja ravistelen siemenet maahan. Rapina vaan käy ja siellä on taas seuraavien kesien kukinta valmiina.
      Kiitos Repolainen, ihan kohta siirrytään virallisesti kesään. Tänään sää on ollut kuin kesällä konsanaan. Ei yhtään harmita.
      Iloa ja aurinkoa sinun tulevaan kesäkuuhusi.

      Poista
  14. Joskus kasvit vain ottavat jalat allensa ilman mitään järkevää syytä. Tai varmasti joku syy onkin ollut mutta kun ei kasvien sielunelämästä aina saa selkoa, niin arvoitukseksi jää. Ehkä sieltä skillojen seasta vielä joku leimukin päättää nostaa päätään.
    Tulinkin tänään ajatelleeksi kevättähtien lehtipehkoista samaa kuin sinä skilloista; harjaamaton kuontalo oli ilmestynyt atsalean ympärille ja sieltä seasta yksi pihaesikko-ressukka yritti kömpiä näkösälle. Olen harkinnut pihaesikon siirtämistä väljemmille vesille mutta se toisi sopivasti vihreyttä atsalean alle sen jälkeen kun kevättähdet ovat lakastuneet. Ehkä käyn vain "kampaamassa" retkottavat lehdet pois esikon päältä.
    Täälläkin tuomet aloittelevat jo kukintaansa. Näillä lämpimillä se lienee ohi muutamassa päivässä ja sitten onkin jo pihlajien aika. Kukin ottakoon vuorollaan oman tähtihetkensä.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti leimujen katoaminen jää arvoitukseksi. En menettänyt mitään korvaamatonta, joten en myöskään aio jäädä asiaa vatvomaan. Tyhjät aukot voi nähdä uusina mahdollisuuksina.
      Tänä keväänä on ollut niin kiire, etten ole ehtinyt liiemmin harjata "kuivuvia lehtikuontaloita". Kuorin lavakauluksista pintamullan pois ja ripottelin sitä makaavien scillanlehtien päälle. Heti tuli paremman näköistä. Sinnehän ne lehdet maatuvat.
      Minulla oli sama ongelma esikoiden suhteen, kun ne eivät kunnolla jaksaneet kukkia scillalehtien seassa. Siirsin lakoontuvia lehtiä pois esikoiden tieltä, se auttoi.
      Tuomen kukinta on usein ohi muutamassa päivässä. Tänne osui viileä putki, mikä pidensi tuomen kukinnan mukavan pitkäksi. Nyt se alkaa olla ohi. Pääosan ottavat nyt koristeomenat.
      Sinulle myös mukavaa viikkoa!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!