Ahkerointia puutarhassa

Malus domestica Punakaneli

Hoitokissan karkumatka kaikkine sivujuonteineen imi energian ja tahdonvoiman viikkojen ajaksi. Kun voipunut seikkailija vihdoin löytyi, sain taas itseni paneutumaan puutarhatöihin. Kuivuus ja tekemättömyys toki näkyy mielestäni kaikkialla, mutta pala palalta hissukseen edeten otan puutarhan jälleen haltuuni.

Uudistimme kasvimaata loppukesästä 2019. Vanhat lavakaulukset korvattiin uusilla. Pohjan alle laitettiin maanrakennuskangas, koska sieltä tunki jatkuvasti puunjuuria. Pinnaksi laitettiin kivituhka. Reunustin silloin kasvimaan mustalla muovinauhalla, joka alkoi jo toisena kesänä kallistella ja päästää multaa kivituhkalle. Lisäksi muovi ei vaan kestä kovin pitkään, vaan alkaa vähitellen hapertua. Nyt otin muovinauhat pois ja laitoin tilalle Pikkupuutarhassakin käyttämääni metallireunusta. Uusi reunus ruostuu ajan kanssa, jolloin se ei pistä niin kirkkaana silmään.

Meillä on ollut muutama varsin kylmä yö. Maanantai-aamuna keittiön mittari näytti +0.4 eli yöllä on todennäköisesti mennyt pakkasen puolelle. Ryhdyin tyhjentämään kasvihuonetta, koska en usko tomaattien siellä enää kypsyvän. Paljon ei enää raakileita olekaan. Golden Sunrisen jätin vielä paikoilleen, samoin vesimelonit. Viimeiset paprikatkin keräsin ja pikkelöin ne edellisten tapaan. Tuotantonsa lopettaneet kurkut poistin jo viikko sitten.

Lavakauluksista sato on jo valtaosin kerätty. Pari isoa kurpitsaa toin terassille. Aion valmistaa niistä lähipäivinä syötävää. Luultavasti laitan kurpitsalohkot muiden juuresten kanssa uuniin. Keväällä kylvämäni kiinansipulit siirsin maahan, jossa ne toivon mukaan jatkavat eloaan. Samoin muutaman persiljan siirsin pois lavakaluksesta. Kaksivuotisena se nousee hyvällä tuurilla taas ensi keväänä. Viimeiset mangoldit korjasin syötäväksi ja tillit pakastettaviksi.

Kehä- ja samettikukat saavat jatkaa vielä kukkimistaan.

Daucus carota - Koristeporkkana

Vuosi sitten  koristeporkkanat kasvoivat ja kukkivat valtoimenaan. Tänä vuonna nousi joitakin siementaimia. Myös lavakauluksista, joihin ne ovat levittäytyneet. Muutamia tanakoita koristeporkkanoita siirsin lavakauluksista maahan. Jospa ne jaksaisivat siellä kasvaa ja kukkia paremmin tulevinakin kesinä.

Graphosoma lineatum - Pyjamalude

Mennyt  kesä on ollut kunnon ötökkäkesä. Leppäkerttuja meillä on näkynyt tavallista vähemmän. Samoin perhosia. Sen sijaan kaikenlaista muuta lentävää ja mönkivää on ollut pilvin pimein. Olen joskus marmattanut, kun pyjamaluteet eivät meillä vieraile. Nyt sekin asia on korjaantunut.

Tarhakalliokielon toukat heinäkuun lopussa

Heinäkuussa seurasin netin puutarharyhmissä keskustelua, jossa taivasteltiin tarhakalliokielon lehtiä syöviä toukkia. Eipä mennyt kauaakaan, kun näin samanlaisia toukkia omissa kalliokieloissa. Yksi hujaus vain, niin kasveissa oli pelkät rangat jäljellä. Viereiset rhodot eivät kelvanneet. Jokaisella kasvilla tuntuu olevan omat tuholaisensa, mikä on puutarhurin kannalta hyvä. Harvemmin on niin huono tuuri, että kaikki eri ötökät tulevat juhlimaan samanaikaisesti.

Mikä lie tämä kirkkaanvihreä toukka muutama päivä sitten purppuraheisiangervon lehdellä? LuontoPortti on erinomainen paikka etsiä tunnistusta löytämilleen ötököille (myös linnuille ja kasveille ym.). Kuukausi sitten kävin hakemassa nimeä grillipeitettä pystysuoraan ylös kiipeävälle isolle toukalle. Se osoittautui puuntuhoojan toukaksi. Petyin lievästi, sillä toivoin nähneeni jonkun hienon perhosen toukan.

Kesäkukille varattu Vapaapenkki muutti tarkoitustaan. Istutin siihen kaksi uutta pensasta. Purppuraheisiangervon viereen istutin syyshortensia Sundae Fraisen ja sen vasemmalle puolelle syyshortensia Strawberry Blossomin. Niiden kasvimaan puoleisella sivulla kasvakoon toistaiseksi ruoho- ja kiinansipulit sekä persiljat. Katsojan puolelle laitan todennäköisesti sipulikukkia. Aikanaan pensaat kasvavat, jolloin tyven kasvillisuus vähenee.

Hydrangea paniculata Vanilla Fraise

Lapiohommat aloitettuani kaivoin herukkarivistöstä yhden punaherukan kokonaan pois. Jäljelle jäi kaksi isoa punaherukkaa, joiden sato riittää meille mainiosti. Poistettu punaherukka on  kasvanut muita väljemmin. Niinpä siirsin tilaan kaksi mustaherukkaa toisaalta. Nyt marjapensaat on paremmin keskitetty omaan ryhmäänsä.

Mustaherukoiden entisen paikan läheisyyteen istutin purppuraheisiangervo Diabolon ja syyshortensia Vanilla Fraisen. Totesin, että aina on tilaa yhdelle tai useammalle syyshortensialle. Niitä löytyykin puutarhastamme nyt  10 kpl eli kaksi Grandifloraa, yksi vanhempi ja kaksi uutta Vanilla Fraisea, Vim's Red sekä vuosi sitten istutettu Moonlight ja nyt istutetut Sundae Fraise ja Strawberry Blossom sekä Mustilanhortensia. Lisäksi safiirihortensia, Pink Annabelle ja pallohortensiat, joita en laskenut mukaan.

Keskellä koristeomena Musta Rudolf

Saapa nähdä, millainen ruskasyksy tästä on tulossa. Hiukan näkyy jo värittymistä. Koivunlehdet ovat jo pitkän aikaa leijailleet keltaisina nurmikolle, mikä kyllä johtuu kuivuudesta. Yleensä puiston puoleisen raja-aitamme päällä kasvavat villiviinit ovat olleet hienoja syysasussaan. Musta Rudolfin tummahipiäinen olemus on hieno koko kesäkauden ja sitä se on naapurikasvien syksyisin punastelevassa seurassakin.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Kunnan syksyllä 2018 lähelle rajaamme istuttamat mongolianvaahterat ovat kasvaneet kivasti kokoa. Paitsi kolmesta se yksi, joka taistelee olemassaolon oikeutuksestaan sinnikkäästi. Muutama päivä sitten kävin kävellen kirjastossa. Paluumatkalla bongasin valtavan mongolianvaahteran, jota en syystä tai toisesta ole aiemmin huomannut. Puu oli täynnä vaaleanpunaisia neniä, joita onneksi meidän aidanvierustan mongolianvaahteratkin jo tekevät.

Viini Zilga

Yhdistimme viikonloppuna Ukkokullan kanssa voimamme kiipeällä kumpikin omille tikkaillemme. Minä kriikunaan kurkotellen, Ukkokulta pergolan rypälesatoa poimimaan. Osa rypäleistä on yhä raakoja, joten ne saivat jäädä paikoilleen. Joko kypsyvät tai sitten eivät.

Rypäleitä tuli täysi ämpärillinen. Zilga on hyvän makuinen, mutta pienikokoisen kivellisen rypäleen syöminen on tylsää. Pieniä kiviä on hampaanvälit ja kielenalusta kurkkua myöten täynnä. Rypäleitä pitäisi syödä vaikka alapihan portailla istuen, jotta voisi sylkeä kiviä pitkin pusikkoa. Keitin kaikki maijalla mehuksi, jonka pakastin. Tarkoitus on tehdä ainakin osasta mehua hyytelöä, mutta se jää myöhemmäksi. Kotona ei ollut ollenkaan hyytelösokeria.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kriikunasato on todella runsas. Aloitin keräämisen Pikkupuutarhan kriikunapuusta, jonka olemme aikeissa kaataa yltiöpäisen juuruvesatuotannon vuoksi. Myös hedelmien poimiminen vaatii kommervenkkeja, sillä ahtaassa paikassa ei tahdo millään saada tikkaita järkevästi pystyyn. Osa hedelmistä jäikin yläoksille lintujen syötäväksi. Alapihan kahdesta puusta kriikunat on vielä keräämättä.

Osa kriikunoista oli niin kypsiä, että putosivat pelkästä katseesta. Hetken harkitsin etelämaalaista oliivienkeruutapaa, jossa puun alle levitetään verkko tai kangas. Sitten ravistellaan puuta, jolloin kypsät oliivit putoavat verkon päälle helposti kerättäviksi.

En kuitenkaan toteuttanut verkko-/kangaskikkaa, vaan tyydyin keikkumaan tikkailla. Laitoin pienikokoisen ämpärin s-koukulla kiinni tikkaisiin tai oksaan, jolloin sain molemmat kädet käyttööni. Välillä piti kavuta tikkaat alas tyhjentämään täyteen käynyt ämpäri isompaan.

Annoin naapurille pienemmän ämpärillisen kriikunoita. Isomman keitin mehuksi. Pienen erän höyrytin ja pyöritin sosemyllyllä soseeksi. Myllyn pyörittäminen ei käynyt yhtä sutjakasti, kuin esimerkiksi omenia soseuttaessa. Kiviä oli nimittäin niin paljon, että mylly meni jatkuvasti jumiin. Lisää kriikunasosetta on tarkoitus tehdä, kunhan ehdin hakemaan kaupasta sokeria.

Aster novi-belgii - Syysasteri

Pikkupuutarhan syysastereista ensimmäiset ovat avanneet nuppunsa. Kaikki eivät taida tänäkään syksynä ehtiä kukkimaan. Ja monet syysasterit ovat aivan lurpallaan kuivuuden vuoksi. Sateita meidän alueelle ei näy edes pitkän aikavälin ennusteissa.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Syysasteri Patricia Ballard olisi hieno vaaleanpunainen kukkapilvi täydessä kukassaan. Vaan ei ilmeisesti kuki tänäkään kesänä. Olen harkinnut tämän poistamista penkistä, koska se valtaa hurjalla vauhdilla tilaa muilta kasveilta. Jos kukkisi joka vuosi, saattaisin antaa sille yhden tai kaksikin uutta mahdollisuutta. Vihreää on puutarhassani muutenkin riittävästi, joten pelkästään sen vuoksi en näe järkeväksi myöntää kasville olemassaololupaa. Ainakaan nykyisessä paikassaan.

Rosa rugosa Sävel

Leikkasin jokin aika sitten mm. Sävelestä ja neilikkaruususta kuihtuneet kukinnot pois. Pensaat innostuivat kasvattamaan uusia nuppuja, joita avautuu tasaiseen tahtiin. Sävel on ilahduttavan aktiivinen kukkija myöhäiseen syksyyn saakka.

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu

Samanlainen kukkatehdas näyttää olevan neilikkaruusu. Leikkasin koko puskan keväällä radikaalisti. Siitä se vain yltyi kasvamaan ja kukkimaan. On taas ihan entisissä mitoissaan, joten aion jatkossakin leikata sitä rohkeasti.

Rosa rugosa Ritausma

Myös Ritausman leikkasin keväällä melko matalaksi. Se oli kasvattanut pitkiä hujoppioksia, jotka vankasta olemuksestaan huolimatta vaativat tukemista. Ehkä voimakkaasta leikkaamisesta johtuen kukinta on painottunut loppukesään. Kuivuuden vuoksi Ritausman kukat eivät mene heti ruskeiksi tai peräti mätäne nuppuisina. Kukatkin ovat nyt enemmän vaaleanpunaisia kuin valkoisia.

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Ruusujen kukkiminen painottuu enemmän loppukesään. Sommerwind, jonka luulin jo kuolleen, aikoo ottaa alkukesän verikurjenpolven alla lojumisen takaisin pukkaamalla jatkuvasti uusia kukkia.

Rosa rugosa Therese Bugnet'

Teresanruusu sen sijaan on nyt tavallista laiskempi kukinnassa. Alkukesästä se oli jatkuvasti täynnä uusia nuppuja ja auenneita kukkia. Leikkasin kuihtuneet pois, mutta uusia nuppuja ei ole ilmaantunut. Korkeiden versojen keskellä yksi tuoreempi verso muita matalampana ehti kukkia pitkään ennen kuin sen huomasin.

Echinacea - Punahattu

Punahatut ovat saaneet ihan omassa rauhassaan kukkia, eivätkä perhoset ole sen luokse saapuneet. Takana kasvava nuokkuluppio työnsi kukintonsa punahattujen päälle, kunnes leikkasin kaikki kuihtuneet pois. Vasemmassa reunassa näkyy särkyneensydämen ruskeiksi menneet oksat, jotka nekin olisi pitänyt leikata ajat sitten näkymien kohentamiseksi. Aina ohi kulkiessani muistan asian, mutta paluumatka ei sitten osukaan tähän kohtaan. Niin leikkaaminen on siirtynyt ja siirtynyt.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnös ryhtyi avamaan nuppujaan vauhdilla. Yksi kukka ei pitkään paikallaan ole, vaan putoaa maahan lähes kuihtumattomana. Moni suree köynnöksen myöhäistä kukintaa. Toki olisi kiva katsella hienoja kukkia vaikka läpi koko kesän. Minulle merkitsee lähes yhtä paljon ellei enemmän kelloköynnöksen kyky kasvaa nopeasti vihertämään haluttuja paikkoja. Kasvista on tullut jokakesäinen koriste pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin.

Auringonlasku 6.9.

Tiistai-iltana katselin olohuoneen sohvalla uutisia. Tavanomaiseen tapaan katse harhautui ikkunasta näkyvään taivaanrantaan. Monena iltana aurinko on laskiessaan värjännyt taivaalle pastellisävyjä. Tiistaina taivas suorastaan hehkui punaista väriä. Siltä istumalta nappasin kameran ja lähdin ulos tähtäilemään hienoja värejä. Asia oli huomattu laajemminkin, sillä luin aamulla lehdestä monen muun ihastelleen punaista taivasta auringon laskiessa.

Hämärä laskeutuu illalla yhä aiemmin. Nyt on sopiva aika aloittaa kynttilöiden sytyttäminen. Ensimmäiset patteritoimiset laitoin jo ajastimella syttymään pihalle. Meidän nurkilla valoa tarvitaan parhaillaan siksikin, ettei kunta ole saanut katuvaloja toimimaan. En kaipaa mainosvalojen tulvaa, jota ei meidän kylällä edes ole. Sen sijaan katuvalot helpottavat liikkumista pimeän aikaan ja tuovat turvaa.

Helenium autumnale - Syyshohdekukka

Valoisia syyskuun päiviä kaikille!

 

Vielä hetki pimeää

 

Vuoden pimein aika on käsillä, mutta täällä etelässä vasta pimeää onkin. Sisällä on pidettävä valaistusta päällä päivälläkin, eikä auringosta ole moneen päivään näkynyt vilaustakaan. Pitääköhän sekin turvaetäisyyttä, vai onko muuten vain väsähtäneenä jäänyt taivaanrannan taa loikoilemaan.

Markettikukkia usein moititaan, mutta tällä kertaa ainakin valkoinen amaryllis ylittää kaikki odotukset. Prismassa oli valkoisia amarylliksiä kahden hintaisina. Kotimainen merkkikukka kaksivanaisena maksoi vajaan kympin. Toisella hyllyllä oli niinikään kotimaisia amarylliksiä vajaalla 7 eurolla. Olivat vielä hyvin nuppuisia, mutta parista enemmän avautuneesta näin niiden olevan kerrottuja. Mitään mainintaa vanamäärästä ei lapuissa ollut. Löysin kuitenkin yhden kolmevanaisen ja toisen, jossa on peräti neljä vanaa.

Kolmevanainen avaa lämpimässä huoneilmassa nuppujaan melkoista vauhtia. Nelivanainen tulee hyvää vauhtia perässä. Kumpikin kasvattaa myös varsiaan siihen malliin, että katsoin parhaaksi laittaa niille tuet. Vaikka amaryllis on kaunis leikkonakin, soisin näiden kukkivan omassa sipulissaan.

Monissa blogeissa on esitelty ihastuttavia joulukukka-asetelmia. Olette te osaavia ja inspiroivia. Minulla ei ole ollut aikaa, eikä oikein taitoakaan. Laitoin kolme halvalla hankittua hyasinttia kunkin omiin ruukkuihinsa. Sipulien ympärille laitoin valkoista silkkipaperia ja hain pihasta kävyt.

Hyasintit olivat ostaessa tiukassa nupussa, joten väristä ei voinut sanoa mitään. Yksi on ainakin sininen ja kiivainta vauhtia kasvava valkoinen hujoppi. Kolmannesta en vieläkään osaa sanoa mitään. Hyasintti on minusta aina ollut ihka oikea joulukukka tuoksuineen ja sievine ulkomuotoineen. Vuosiin en kestänyt sisätiloissa sen voimakasta tuoksua. Nyt en haista mitään, joten eipä haittaa tuoksutkaan. Toivottavasti saan sipulit säilymään kevääseen, jotta voin istuttaa ne puutarhaan.

Tilasin netistä tekoturkistupsuja. Ihan en saanut haluamiani, sillä ne olivat monesta verkkokaupasta loppu. Ilmeisesti porukka on kutonut tupsupipoja joulupukin konttiin ahkerasti. Niin tein minäkin. Lankamaailman sivuilta löysin valepalmikkopipon ohjeen. Helppo ja nopeatekoinen. Kudoin pipot aikuisen koossa ruskeana ja sinisenä sekä lapsen koossa roosana. 

Valitan kuvien hämärää laatua. Valaistus on turhan vaatimatonta kuvaamiseen.

Maanantaina 21.12. on talvipäivänseisaus. Silloin päivän pituus on Helsingissä 5 tuntia, 49 minuuttia ja 4 sekuntia. Tämän jälkeen päivät alkavat hissukseen pidentyä. Ensin sekunneissa, pian vauhdikkaammin.

Kävin jo kurkkaamassa, josko nettikaupoissa olisi uudet siemenluettelot tulleet. Eivät olleet, mutta pian kuulemma tulevat.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka 19.12.20

Poltetaan nyt ahkerasti kynttilöitä ja nautitaan hämärän hyssystä. Hyvä kirja hyppysiin ja suklaarasia käden ulottuville. Tankataan henkistä ja fyysistä voimaa, sillä pian on aika ryhtyä piilottamaan siemeniä kylvömultaan. 

Kuvan sormustinkukka näyttää meille mallia, miten terhakkaasti kurkotetaan kohti valoisampia aikoja.

Väriä harmauteen ja valoa pimeyteen

Lehtikuusi - Larix

Säätila poukkoilee laidasta laitaan. Kevyestä lumipeitteestä ja pikkupakkasista on siirrytty kaatosateisiin ja jopa +9 asteen lämpötiloihin. Perjantaina oli tauko sateessa ja aurinko helli ihmisiä ja luontoa täydeltä taivaalta. Aurinko nousi aamulla 8.21 ja laski iltapäivällä 15.52, joten päivällä ei paljon pituutta ole. Harmaana päivänä sisälläkin on sytytettävä lamput paremmin nähdäkseen ja virkistystä saadakseen.

Lenkkireitilleni osuu muutama vanha lehtikuusi, joista neulaset ovat jo alkaneet varista. Lehtikuuset sijaitsevat paikalla, jossa vuosikymmeniä sitten on ollut kasvihuoneita. Puutarhuri on puut istuttanut, mutta aikojen myötä tiet ja rakennukset ovat nakertaneet entistä kasvihuonetonttia joka kulmalta. Komeat lehtikuuset ovat joutuneet muiden puiden ja kasvillisuuden ahdistamiksi. Pahoin pelkään, että pian ne todetaan huonokuntoisiksi ja vaarallisiksi ja kaadetaan. Sääli, sillä pidän noista lehtikuusista. Omalle pihalle ei noin suurikokoiseksi kasvavaa puuta voi oikein istuttaa. Siksi on ollut kiva seurata noita lähellä kasvavia komeita puita.

Vinca minor - Pikkutalvio

Omassa puutarhassa värit alkavat olla lähinnä ruskeaa ja harmaata. Siellä täällä toki pilkistää vähän vihreääkin. Havujen, rhodojen ja mahonioiden lisäksi mm. pikkutalviot, sormustinkukkien ruusukkeet ja taponlehdet sekä osittain myös vuorenkilvet ovat vihreitä näin alkutalvellakin. Itse asiassa vihreät kasvit korostuvat märkyydestä kiiltävien puunlehtien ruskeata vasten.

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Kasvatin kesän aikana harmaakäenkukkaa siemenestä. Kaksivuotisena se ehti kasvattaa vasta lehdet, mutta ei vielä kukkinut. Siemenkasvatus onnistui niin hyvin, että taimia riitti kahteen paikkaan. Kylvin vielä loppukesästä uudemman satsin, jotka itivät ja odottavat kasvilavassa keväistä istutusta. Jos siis heräävät keväällä. Harmaakäenkukassa on kauniin harmaat, karvaiset lehdet. Toivottavasti muhkeiksi kasvaneet taimet kukkivat ensi kesänä. Harmaakäenkukan pitäisi olla myös hyvä perhoskasvi.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Komeasti kukkinut kelloköynnökseni teki kaksi siemenkotaa. Ennen kelloköynnöksen kärräystä kompostiin leikkasin siemenkodat ja toin ne sisälle kuivumaan. Ajattelin siemenkodan kovettuvan ja muuttuvan ruskeaksi monen muun kasvin siemenkodan tapaan. Kovaksi ne eivät muuttuneet ja värikin oli enemmän harmaanruskea. Muutama päivä sitten huomasin kumpaankin kotaan tulleen pienen raon ja päätin tutustua niiden sisuksiin. Suurin osa isokokoisista siemenistä rapisi itsestään pöydälle ja loputkin kevyesti auttaen. Yhteensä sain 55 siementä, joiden annan vielä kuivua hajallaan ennen pussittamista. Aika kiva saalis. Keväällä kokeilen, itävätkö nämä omat siemenet.

Pyrrhula pyrrhula - Punatulkku

Runsaan viikon takaisena lumipäivänä sain kuvattua punatulkun, joita on muutama pyörinyt leikkimökin päädyssä olevan siemenautomaatin luona. Tämä punatulkkuherra tuli tutustumaan etupihan ruokatarjontaan ja sain keittiön ikkunasta napattua kauniin linnun valkoisella lumella. Myös viherpeipot ovat saapuneet usean yksilön voimalla napostelemaan pähkinöitä. Mietin, kannattaisiko vaihtaa auringonkukan siemenet kuorittuihin versioihin? Syntyykö niistä vähemmän sotkua, kuin kuorimattomista? Onko teillä kokemuksia?

Taas ollaan viikonlopussa. Ajattelin viritellä jouluvaloja niin ulos kuin sisällekin. Jouluun on vielä matkaa, vaikka kaupoissa onkin jo täysi hulina päällä. Illat ovat pimeitä ja pitkiä. Nyt on juuri sopiva aika ryhtyä nauttimaan valoista, kutsutaan niitä sitten joulu-, kausi-, tunnelma- tai mitä ikinä kukin keksiikään -valoiksi.

Hyvää ja valoisaa viikonloppua kaikille!

Suomalainen snow-how

Eilen saimme luvatun lumimyräkän. Keli oli karmea, mutta onneksi autoilijat ajoivat maltillisesti ja liikennettä näytti jopa olevan tavanomaista vähemmän. Sen verran monia vuosia olen liikenteessä talvisinkin suhaillut, ettei eilen mitenkään poikkeuksellinen talvikeli ollut. Liukasta ja lumista ilman muuta, mutta sellaistahan se tuppaa talvella näillä leveysasteilla olemaan. 

Olin liikkeellä niin aamulla kuin ruuhka-aikaankin. Koko päivän aikana näin yhden ainokaisen aura-auton ja silläkin aura oli ylhäällä, mutta peräpäästä auto kylvi suolaa koko päivän sataneeseen hankeen. Seurauksena oli hirvittävä möhnä, josta muodostui tien pintaan polanteita. Ajaminen oli, kuin perunapellossa poukkoilua. Eikö olisi ollut järkevämpää aurata ensin tien pinnasta ylimääräinen lumi pois ja sitten suolata? Jos suola vielä olisi ollut tarpeen?

Bussipysäkit oli täysin auraamatta. Samoin isommatkin kadut, joissa on runsaasti liikennettä. Moottoritiellä en käynyt. Kenties kaikki aurat ajoivat siellä peräkanaa.

Radiossa on tänään haastateltu teiden kunnossapidosta vastaavia henkilöitä. Jokainen on väittänyt koko kaluston olleen liikenteessä, mutta ei kuitenkaan ruuhka-aikaan. Silloin on kuulemma vaikea aurata, kun autoja on niin paljon. Lukuisat eilen liikenteessä olleet ihmiset ja ammattiautoilijat soittivat radioon ja sanoivat, etteivät olleet nähneet aura-autoja sen enempää aamuvarhaisella kuin iltamyöhälläkään.

Suomessa on aina ollut talvisia kelejä ja tulee varmasti olemaan jatkossakin. Meillä luulisi olevan lumiosaamista, snow-howta vaikka toisille kaupattavaksi. Kaipa Suomessakin mennään vähitellen siihen, että lumisateen sattuessa ihmiset joutuvat jäämään pois töistä ja kouluista ja koko maa sulkeutuu odottamaan sään paranemista. Toivottavasti näin ei sentään käy.

Pääsin ihan turvallisesti kotiin. Mieli olisi tehnyt ottaa matkan varrella muutama lumikuva, mutta keskelle tietä ei voinut autoa pysäyttää ja penkoille ei auraamattomuuden vuoksi ollut menemistä. Niinpä nappasin oman kylän kaupalle päästyäni yhden kuvan. Yhden vain, sillä lumisade oli muuttumassa märäksi loskaksi ja kotiinkin oli jo kiire.

Turhaan kiirehdin kotiin, sillä pian sisälle päästyäni sähköt alkoivat räpsimään ja lopulta tienoo pimeni kokonaan. Pimeyttä kestikin sitten kolme tuntia. Vähän ennen kahdeksaa kyllästyin kutomaan otsalampun ja kynttilöiden valossa. Lähdin ulos jatkamaan Ukkokullan aloittamia lumitöitä ja ravistelemaan painavaa lunta pihan puista. Kauaa en pihalla lunta ehtinyt kolaamaan, kun valot jo palasivatkin. Sen jälkeen pitikin kiertää talo niin ulkoa kuin sisältäkin, sillä jouluvalojen ajastimet oli säädettävä uudelleen.

Sähköttömyys ei tuntunut niin läpitunkevan pimeältä, kun joulun läheisyyden vuoksi kynttilät olivat valmiina sytytettäviksi ja patterilla toimivia valojakin oli siellä täällä. Monet niistä ajastimilla varustettuina syttyivät sopivasti ihan itsestään valaisemaan pimeyttä.  

Taisi jäädä päivä väliin

Monena päivänä olen ihmetellyt, mihin aika oikein menee. Aina on aamu ja sitten samantien ilta. Eilen sen keksin. Päivä jäi kokonaan väliin eli se ei saapunut laisinkaan. Vuorokaudessa on kyllä edelleen entinen määrä tunteja, joten minun täytynee jatkaa sen pohtimista, mihin aika noin ylipäätään minulta tuhraantuu. Piti nimittäin käydä valoisaan aikaan kuvaamassa pihamaalla, vaan kun valoisaa ei tullut ollenkaan ja seuraavaksi olikin ilta, jäivät kuvat ottamatta. 

Pohtiminen sinänsä on ihan mukavaa, eikä sen väliä, vaikka mitään valmista pohtimisella ei tulisikaan. Onpa ainakin aivot saaneet jumppaa.

Jokusen uuden jouluvalon sentään sain viritetyksi. Moni on sitä mieltä, että aivan liian aikaisin. Mielipiteitä maailmaan mahtuu. Minulle on tärkeämpää torjua pimeyttä, joten viikko sinne tai tänne. Ensi viikonloppunahan on ensimmäinen adventti, josta noin virallisestikin joulunaika alkaa.  

Ystävät hyvät, talvipäivänseisaukseen on enää päivää vaille kuukausi aikaa. Sitten alkaa taas valostua. Ihanaa! Taidanpa tsekata siemenvarastoni.

Pimeän päivän puuhat

Räntä ja lumi on muuttunut vesisateeksi. Jos siis haluat siirtää talven alkamista, kiirehdi vaihtamaan talvirenkaat ja nosta lumikola talon seinustalle. Leikki leikkinä, talvirenkaat on syytäkin vaihtaa, sillä muutamia liukkaita aamuja on jo ollut ja takuuvarmasti niitä on pitkä rivi myös edessä. Lumikola sen sijaan saattaa joutua vielä pitkäänkin talon seinustalla nököttämään. Vaikka mistä sen tietää. Jonkun lehden lööpissä ennustettiin aikaista, kylmää ja runsaslumista talvea.

Tämä päivä on ollut pimeääkin pimeämpi. Ollaan jo pitkällä iltapäivässä, eikä mistään ole huomannut päivän olleen tässä välissä. Ukkokulta totesi vähemmän rohkaisevasti, että vielä tämä tästä pimenee. Mahdollinen lumi toki muuttaa maiseman valoisammaksi, mutta täällä etelärannikolla marras-joulukuu ovat perinteisesti usein ne vuoden harmaimmat kuukaudet. 

Sadepäivä on oivallista aikaa siivota kotia ja hoitaa monenlaisia rästihommia pois. Vihdoin sain ommeltua keittiöön uudet verhot. Meillä ei ole joka huoneessa verhoja laisinkaan. Keittiössä sen sijaan tykkään vaihdella verhoja ja tuoda niillä väriä ja pehmeyttä muuten valkoiseen keittiöön. 

Tuttavani oli ostanut ihanaa punatulkkukuvioista verhokangasta ja ne jäivät jonnekin takaraivoon muhimaan. Samanlaista verhokangasta en löytänyt, enkä oikein olisi kehdannut ostaakaan. Joillain ihmisillä on taipumus loukkaantua, jos he kokevat tulleensa matkituksi. Samantyyppistä kuitenkin osui eräässä nettikaupassa silmiini ja sitä tilasin ja nyt uudet verhot roikkuvat ommeltuina ja silitettyinä keittiössä. Kankaan pohja on harmaata, mutta valaistus muuttaa kuvassa värin näköjään vihertäväksi.

Samantien laitoin olohuoneen sohvatyynyjen päälliset pesuun ja vaihdoin tilalle viinipunaiset. Kyllä, viininpunaiset, eikä oranssinpunaiset, kuten kuva jälleen virheellisesti näyttää. Luultavasti nämä saavat olla jouluun, sillä mitään erityisiä joulukuvioituja tyynynpäällisiä en enää edes omista. Ja tiedän, että nämäkin vaihtuvat keväisemmiksi pian joulun jälkeen. Jaksan innostua joulusta sitä odotellessa, mutta pyhien mentyä ohi katseeni suuntautuu kevääseen ja tulevaan kesään ja sen pitää näkyä myös sisällä.

Ensimmäinen joululehti putosi postilaatikkoon ja toisen osti eilen itse kaupassa käydessäni. Ison marketin metrien pituisia pakastinaltaita täytettiin parhaillaan kinkuilla ja kassojen läheisyyteen oli rakennettu mittava suklaarasioiden muuri. Myös leluosasto oli paisunut kolminkertaiseksi. Myyjä totesi lakonisesti, ettei parin kuukauden joulumyynnin ja taustalla soivien joululaulujen kuuntelemisen jälkeen paljon enää jaksa oman kodin joulusta innostua. Pikemminkin tulee itku, jos joku perheenjäsen avaa radion joululauluja kuunnellakseen. Joulunalusviikot tai nykyisellään joulunaluskuukaudet voivat pahimmillaan viedä ilon joulun odotuksesta ja viettämisestä kokonaan. 

Sorruin siis kuitenkin itsekin varhaiseen joululätinään, vaikka se ei ollut laisinkaan tarkoitukseni. Ehkä siirryn selaamaan olohuoneen pöydällä lojuvia joululehtiä. Viikonlopuksi luvattiin 7-9 lämpöastetta, eikä ihan näin sateista, kuin tänään. Voin siis silloin käydä kuopimassa multaan ne tulppupussit, joita ilman en ulos kaupasta päässyt. Eivät olleet edes alennuksessa. Selitin sipulisortumiseni itselleni siten, että eipä tullut ostettua suklaata. Tosin suklaa ei käynyt edes mielessä. 

Huomenna kirjamessuille. Mahdanko siitä postata, sitä en tiedä. Varmasti jotain mielenkiintoista luettavaa taas kotiin sieltä lähtee.

Toivotan lämpimästi tervetulleiksi seuraavat blogini uudet seuraajat:

Jannibele/Energagen, Velkommen Jannibele

Aikku Mäkinen

Pauliina Isopahkala/Kukka & Kaali

Valitettavasti bloggerin uudistuksen jälkeen ei lukijaksi liittyneen kuvakkeesta enää näe, onko liittyneellä oma blogi. Harmillista, sillä siten olen löytänyt lukuisan joukon kivoja blogeja, joiden vakituiseksi seuraajaksi olen päätynyt. Niinpä uuden blogin tunnetuksi tuominen vaatiikiin enemmän ponnisteluja ja hyvä keino siihen on käydä kommentoimassa muiden blogeja ja jättää samalla linkki omaan blogiin. Näin löysin myös Kukka & Kaali -blogin, jossa Pauliina kirjoittaa elämänmakuisia postauksia aivan ihastuttavalla tavalla. Käykääpä tekin kurkkaamassa, jotka ette vielä ole Kukkaan & Kaaliin tutustuneet.