Takatalvellista maaliskuuta

Päivälenkin tarkastuspisteenä lähijärven ranta

 
Turha kieltää, etteikö viikon ajan kestänyt takatalvi hiukan madalla mieltä. Edellisen viikonlopun uskomattoman lämpimäksi heittäytynyt sää tuntui aivan ihanalta. Auringonpaiste ja runsas +10 astetta mittarissa sai hymyn huulille ja naisen pihalle. Ehdin jo harjoittaa pientä pihasiivousta ja pesin etelänpuolen ikkunoiden ulkopinnat. Sisälle tultuani ilo ei päässyt täysillä kuplimaan, sillä ikkunoiden sisäpinnat vasta harmaat ovatkin. Mitäpä tuota murehtimaan. Työt eivät tekemällä lopu. 

Tienpiennar

Lauantaipäivän ratoksi kävelin kylän torille markkinoille. Ei siellä sentään metrilakua tällä kertaa myyty. Kojuja oli kuitenkin tosi vähän. Käsintehtyjä puukkoja, saippuaa, sukkakauppias ja yhden puolueen vaaliteltta sekä muutama muu vähemmän kiinnostava koju. Helsinkiläiseltä leipomoyrittäjältä ostin mustikkapiirakkaa, kun oli niin herkullisen näköistä. Olin kyllä leiponut perjantai-iltana itsekin. Korvapuusteistani tuli ruman näköisiä, mutta hyvältä ne maistuvat.

Toria kohti kävellessä tarkkailin tietenkin ympärillä olevaa luontoa. Nappasin kuvan tienpientareesta, jolla kohdin keväisin näen ensimmäisiä sinivuokkoja. Eipä vielä näkynyt. En edes odottanut näkeväni. Viime öinä on ollut reiluja pakkasia, eikä päivätkään lämmöllä ole leveilleet.

Pikkutalviot saivat untuvapeiton.

Lunta tuprutteli alkuviikosta muutaman sentin verran peittäen maan jälleen valkoiseksi. Toivottavasti se vähä on suojannut lukuisia ylös nousseita piippoja ja heräämisen merkkejä osoittavia muita kasveja. Lauantaina tuuli on tuivertanut voimalla aamusta alkaen. Piha on tämän jälkeen varmasti jälleen täynnä koivusta ja muista puista lentäneitä oksia. Ehdin ennen lumia niitä yhden säkillisen verran jo pois kerätä.

Pupujussitkin ovat ehkä siirtyneet metsiin, kun alapihalla ei niiden jälkiä näy. Minä siellä olen kameran kanssa kiertänyt. Ei vain jaksa jatkuvasti ikuistaa samoja lumen peittämiä alueita, vaikka aina jälkikäteen harmittelen, ettei tullut otettu enemmän kuvia. 

Mitähän nämäkin tulppaanit miettivät saatuaan niskaansa uutta lunta? Onneksi satanut lumi on kevyttä ja ilmavaa. Se ei paina herkkiä varsia maahan makaamaan. Ennen lumisadetta ruiskutin näiden piippojen ympärille TricoGardenia, etteivät peurat tapansa mukaan napsi tulppuja ylös. Ihan jokaista kevätkasvia ei millään pysty verkoilla suojaamaan. Helpompaa olisi aidata koko tontti, mikä taasen ei ole mahdollista.

Nämä eivät ole Austin-ruusuja, vaan reilun kaupan kimppu.

Maaliskuu on ollut monin tavoin vilkasta iltoja myöten. Edellisellä viikolla kävin Helsingissä kuuntelemassa Ruususeuran järjestämää luentoa, jossa meille monille tuttu Saaripalstan Saila oli kertomassa Austin-ruusuista. Sain tietoa ja hyviä vinkkejä niin Sailan esitelmästä kuin yleisön kysymyksistä. Bussimatka kotiin sujui huomaamatta, kun pohdin uusille Austineille mahdollisia istutuspaikkoja pihassani. Hyvä, että otollista istutusaikaa joutuu vielä hetken odottamaan. Ehtii joku tolkku tulla näihin ruusu-unelmiin. Ehkä.

Päiviin on sisältynyt myös viimeisiä hyvästejä. Laila-ystäväni menehtyi tammikuun lopussa. Hän sai sairaskohtauksen toukokuussa 2023 lomaillessaan miehensä kanssa Tukholmassa. Sairaskohtauksesta Laila ei enää hoidoista ja kuntoutuksesta huolimatta toipunut. 

Koristemansikka nuppuilee 9.3.2025

Kahvipullan aiheitakin on maaliskuuhun sisältynyt. Isäni täytti 97 v. Hän oli vähän vaisu juhlija flunssan vuoksi. Yskivä ja nuhainen pappa vietti synttäriään omassa huoneessaan, ettei tartuttaisi muita asukkaita. Eikä hän ollut ainut eristetty, sillä monenlaista virusta on hoivakodissakin liikkeellä. Isän virustestit onneksi näyttivät negatiivista.

Vein asukkaille ja hoitajille kahvin kanssa tarjottavaa. Talon puolesta sattui poikkeuksellisesti olemaan tarjolla kuivakakun pala. Sovimme, että minun tuomani tarjotaan seuraavana päivänä. 

Kahvitarpeet osastolle tuonut emäntä kertoi hyvinvointialueen kilpailuttaneen hoivakodin ruoat. Aiemmin ruoka tehtiin talon omassa keittiössä. Nyt ruoka tuotetaan yrityksessä, joka toimittaa aterioita satoihin kouluihin, päiväkoteihin ja hoivakoteihin. Taustalla on ulkomainen terveysjätti. Ihmetystä aiheuttaa mm. se, että rahkaa/jugurttia on vanhuksille tarjolla aamulla, iltapäivällä ja illalla. Iäkkäät vanhukset eivät välitä rahkasta tai jugurtista. Eivät ainakaan kolme kertaa päivässä. Tämän seurauksena hävikki on kasvanut valtavasti. Hoitajat ovat laittaneet yritykseen palautetta, että rahkaa/jugurttia olisi vähemmän/harvemmin. Kahdeksan-yhdeksänkymppiset eivät enää tarvitse dieettiä eivätkä rajoituksia. He ovat ansainneet kahvipullansa.

Käytän aika paljon keittiöpyyhkeitä, milloin mihinkin. Nyt vanhimmat ovat kuluneet liiankin ohuiksi. Kaupoissa käydessäni vilkuilin kivan näköisiä pyyhkeitä. Väriskaala oli monessa paikassa ankea. Harmaata, beigeä, himmeää ruutua tai raitaa. Monessa tapauksessa keittiöpyyhkeen kokokin on pienentynyt. Perinteisesti 50 cm x 70 cm on ollut keittiöpyyhkeen koko. 

Netistä löysin muutaman kauniin keittiöpyyhkeen. Hintaa toki oli vähän enemmän. Ei kuitenkaan niin mittavasti, ettenkö raaskinut kolmea pyyhettä tilata. Yhdessä tilaamassani pyyhkeessä on pionin kuva. Toisessa taasen puutarhurin kalenteri, kuten tuossa kollaasissa näkyy.

Kolmannessa pyyhkeessä on erilaisia kissoja, joista yksi kääntyy keskellä pyyhettä "hymyilemään". Kissapyyhkeitä oli muitakin erilaisia. Ehkä seuraavalla kerralla tilaan niitä. Näiden materiaali on 100 % puuvillaa.

Kellarin taimikasvattamo on nyt avattu. Toistaiseksi siellä ei ole potteja pilvin pimein. Aion vielä tämän maaliskuun aikana kylvää mm. tuoksuherneet, yrttejä ja muutakin. Kunhan nyt ehdin saada pussukat taas järjestykseen. Huhtikuussa on kylväminen kiihtyy entisestään.

Ostin taimikasvattamon pöydälle uuden kernin (halvalla), jotta vanha keittiönpöytä ei suotta menisi pilalle. Enpä usko meillä olevan pöydälle käyttöä, mutta kerni on mustaa muovia nätimpi ja siitä on helppo pyyhkiä multaiset läiskät pois. Täytyy vielä pudottaa valaisinta vähän alemmas. 

Lumi sulaa näköjään tuulenkin voimalla.

 

Toisaalta on hyvä, että kevään tulo keikkuu sinne tänne. Kylminä päivinä saa edistettyä koti- ym. töitä. Ja raaskii käydä muuallakin niin tuttuja tapaamassa kuin muissa riennoissa. Aurinkoiset ja lämpimät kevätpäivät saapuessaan houkuttelevat pihaan ja puutarhaan voimalla, jota on mahdoton vastustaa. Eiköhän ne päivät ole pian edessä.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

(Vähemmän) erikoinen rakennus

 

Kristiina K:n maaliskuun haasteena on erikoinen rakennus. Muutaman kummallisen pytingin olen ulkomaan reissuilla nähnyt. Eipä vaan äkkipäätä noussut mikään niistä mieleen. Toinen ongelma on löytää sopivia kuvia arkistojen syvyydestä. 

On sitä tullut kotimaassakin joitain rakennuksia ihmeteltyä. Joskus nousee mieleen, kuinka itse kukin haluaa lyödä henkilökohtaisen leimansa kotiensa ulkonäköön hyvän maun unohtaen.

Mielelläni katselen erikoisiakin rakennuksia. Ei kaiken tarvitse olla tontin viimeistä senttiä myöten tehokkaasti rakennettuja neliöitä tai kuutioita. Kekseliäisyys on sallittua, eikä kauneuttakaan sovi unohtaa.

Kun en sopivaa kuvaa erikoisesta rakennuksesta itseltäni löytänyt, päätin osallistua haasteeseen vähemmän erikoisella rakennuksella eli oman kylän latokuvilla. En tarkkaan tiedä kyseisen ladon historiaa. Kylällä on ollut maalaistaloja. Helsingin läheisyydestä johtuen kylän järvien rannoilla sijaitsi runsaasti  kesäasutusta. Nyt suurin osa noista mökeistä ja huviloista on purettu. Maatilatkin ovat loitonneet yhä etäämmälle. Tehokkaan kaavoituksen johdosta tilalle on rakennettu vieri viereen pientaloja.

Tämän ladon läheisyydessä sijaitsee navetan kivijalka lehmiparsineen. Tontit, joilla navetta ja lato seisovat, ovat myynnissä.

Lato sijaitsee keskeisellä paikalla. Kylän keskustaan kävellessä ohitan sen lähes joka kerta riippuen valitsemastani reitistä. Olen jo vuosien ajan kuvannut ladon säännöllisesti. On jännittävää seurata, miten kauan rakennus ylipäätään pysyy pystyssä. Koska se luhistuu lahonneena? Tai tuikkaako joku sen ilkeyttään palamaan?

Ennen koronaa oli melkoinen rakennusbuumi, jolloin pienillekin tonteille nousi nopeasti pakettitaloja. Tämän hetkinen lama on saanut rakentamisen hiipumaan. Ladon vasemmalle puolelle on rakennettu neljä "linnunpönttöä", joista kahden hinta hipoi miljoonaa euroa. Hivenen pienempi irtoaa 800.000 eurolla. Ainakin yksi on edelleen myymättä.

Latoressukka on vuosi vuodelta tehokkaammin ilmastoitu. Tällaisia unohdettuja rakennuksia näkee teiden varsilla. Luonto ottaa ne vihdoin omakseen. Meidän kylän ladolla on mahdollisuus tulla puretuksi. Vahva arvaukseni on, että rakennus romahtaa ja lepikko ottaa sen omakseen.

Lumikellot kilkattaa

Galanthus - Lumikello, luultavasti 'Flore Pleno'

 

Lumikellot kilkattavat omenapuun alla kaikkein ahkerimmin. Nuput eivät ole vielä kunnolla avautuneet. Ilahduttavaa nähdä, miten kukkien määrä on lisääntynyt.

Kauempaa katsoen Huvituksen alla ei vielä paljon väriä ole. Palautin verkot lumikellojen päälle kuvaamisen jälkeen. Pari esikkoakin siellä jo versoilee. Jänikset ovat käyneet tasaamassa kaikki helmililjojen versot. Onneksi niiden kukkanuput ovat vielä mullan alla turvassa. Harvemmin jänikset ovat kukkivia ehtineet typistää.

Galanthus nivalis - Lumikello

En muistanut vahtia Pikkupuutarhan piippojen heräämistä. Niinpä oli sitäkin suurempi ilonaihe huomata lumikelloja nousseen myös Harkkopenkkiin. Nämä olen istuttanut syksyllä 2022.

Muistaisinkohan tänä keväänä laatia listan paikoista, joihin lumikelloja ja muitakin sipulikukkia kannattaa syksyllä istuttaa? Tosin tämän kevään sää on poikkeuksellinen verrattavaksi mihinkään muuhun. Harvoin tähän aikaan on lumetonta lähes koko pihalla. Vain muutamassa paikassa on edelleen lumikasoja. Lähinnä siksi, että lunta on noille alueille kolattu.

Torstaina mittari kipusi yli +10 asteen. Aurinko ei ole täydeltä taivaalta paistanut, mutta moinen lukema tuntuu jo ajankohtaan nähden lämpimältä. Muina päivinä lämpö ei ole kohonnut aivan yhtä paljon. Ilmeisesti maa hohkaa edelleen kylmää, koska viisikin astetta tuntuu tuulen osuessa aika kolealta.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Ensimmäiset talventähdet nostavat keltaisia päitään Valkeakuulaan alla. Muissa paikoissa en niitä vielä nähnyt. 

Metsätulppaanien kärkiä on noussut runsaasti. Se on aikainen tulppaani, mutta en silti odottanut tapaavani sitä vielä tässä vaiheessa. Lisäsin sille verkkosuojausta, koska vuosi sitten jänis kävi napsimassa useamman kitusiinsa. Kukintaa saan odottaa, mikä ei haittaa. Piippojen löytäminen on jo iloitsemisen aihetta sekin. 

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Pikkupuutarhan Harkkopenkin etelänkevätesikko tunkee tuoreita lehtikääröjä ilmoille vauhdikkaasti. Viime keväänä etelänkevätesikko oli yksi "Koska kukkii" -haasteeseen valitsemistani kasveista. Ennustin sen kukkivan 17.4. ja se todellakin kukki 17.4. Tänä vuonna en arvuuttele tämän kukinta-aikaa ollenkaan. Kevät on aikainen, mutta myös niin aikainen, että ehtii jonkun takatalvimyräkän vielä kehittää. Toivottavasti näin ei käy.

Helleborus spp. 'Anna's Red' - Jouluruusu kirjavalehtinen

Kirjavalehtisen jouluruusu 'Anna's Redin' punainen lehtikäärö on ollut näkyvissä jo pidemmän aikaa. Viime päivinä se on selvästi kasvanut ja käärö alkanut avautua. Olen antanut kuivuneiden lehtien olla paikoillaan. Mahdollisen kylmyyden yllättäessä suojaavat osaltaan ainakin viereisiä kasveja, elleivät itseään.

Geum - Kellukka

Alapihan Ruusupenkissäkin on jo monenlaista elämää näkyvissä. Siellä kasvaa useampaa kellukkaa, joista ainakin osa on aloittanut heräämisen. Raikkaan vihreät lehdet työntävät tieltään kuivuneita varsia ja lehtiä. En ole aloittanut istutusalueiden siivoamista, kun on vielä aika märkää. Tässäkin tapauksessa vanhat lehdet saavat olla suojana. Myöhemmin poistan suurimpia roskia ja ripottelen tuoretta multaa kasvien väleihin. Multa siistii näkymät ja auttaa vanhan materiaalin kompostoitumista.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Sinipiikkiputki on ihan itsestään siementänyt marjapensaiden väliin. Tai sen siemeniä on joutunut sinne multahommien myötä. Viime kesänä kaivoin useamman sinipiikkiputken pois marjapenkistä, kun se alkoi vallata turhankin paljon tilaa. Lisäksi sinipiikkiputken korkeaksi venähtäneet versot rötköttivät pitkin pituuttaan. Sinipiikkiputki oli kasvattanut melkoiset juuret. Luultavasti joku juurenpätkä on jäänyt multaan. Tai en ole huomannut kaivaa kaikkia siementaimia. Nyt uudet lehdet nousevat koristemansikan keskeltä. Kasvakoon nyt aikansa, kunnes päätän siirtää tämänkin pois.

Maanantaina 3.3. kylvin tomaatteja ja samettikukkia. Laatikot ovat olleet pesuhuoneen lattialämmössä itämässä. Torstaina huomasin versoja niin useissa tomaateissa kuin sammareissakin. 

Ei sentään heti tarvitse ryhtyä koulimishommiin, mutta näköpiirissä sekin touhu jo häämöttää. Tällä hetkellä takkahuoneen ikkunalla on kelloköynnöksiä, paprikoita ja keijunmekkoja. Kunhan on aika koulia sammarit ja tomaatit, siirtyy taimikasvattamo kellariin.

Biolanin kompostorin lämpötila tipahti nollaan. Arvelin alaluukun olevan taas täynnä. Kuten olikin. Kompostori on pöhissyt tänä talvena ongelmitta. Joulun jälkeen olen jo kertaalleen tyhjentänyt alaluukun. Massa on jo melko valmista. Olen kuitenkin siirtänyt sen oikeanpuoleiseen, anopilta perittyyn lämpökompostoriin jälkikypsymään. Ja odottamaan sijoituspaikkaa. 

Nyt tyhjensin Biolanin alaluukun toistamiseen. En edelleenkään levittänyt massaa istutusalueille, vaan se päätyi viereiseen pönttöön. Kunhan kevät tästä etenee, pääsen tutkimaan ja kunnostamaan istutusalueita. Silloin on aika siirtää kompostimulta kasvien ravinteeksi.

Alaluukun tyhjennys alkoi heti vaikuttamaan pöntön lämpötilaan. Mittari suuntasi kulkunsa jälleen isompiin lukuihin.

Kiva sää houkuttelee ulos ja pihamaalle. Illatkin ovat jo pidempään valoisat, joten lyhyessäkin ajassa ehtii saada jotain aikaan. Lähinnä olen haravoinut kivituhkakäytäviä. Saa siinäkin aikaa kulumaan, kun yrittää haravoiduista kasoista erottaa mahdollisimman paljon vaahteraneniä kivituhkasta. Kivituhkaa ei viitsisi kompostiin laittaa tai kaatopaikan puutarhajätteeseen kuskata. Vaahteranenät taasen ansaitsevat tulla putsatuksi. Istutusalueilla on varmasti itämässä miljoona pientä kasvattivaahteraa. Eli kitkettävää tiedossa. 

Alapihalla en ole aloittanut haravointia. Enkä vielä aloitakaan. Siellä on edelleen varsin märkää, vaikka hetkeen ei ole edes satanut. Litinä vaan kuuluu saappaiden alla nurmikolla kävellessä. Kovasti houkuttelee tarttua haravaan. Enköhän keksi muutakin tekemistä. Siellä ne koivunoksat ja muu sälä odottaa.

Toin muutamia kriikunanoksia sisälle maljakkoon. Parissa päivässä oksiin alkoi ilmestyä valkoisia palleroita, kukkanuppuja. Kukat eivät sisällä oksissa kauaa kestä, vaan terälehdet varisevat pöydälle. Kamera olkoon laukausivalmiina.

Hyvää Naistenpäivää!

 

Kun meidät tehtiin,
tuli käteen vähän runsaanpuoleisesti savea
läiskähti ensin selän taitteeseen,
kaksi omenaa kellahti penkille
kasvoi kummuksi vyötärön alle,
paisui ja halkesi kahtia
vielä riitti kahdeksi juurevaksi pylvääksi
joilla koko komeus seisoo.

-Eila Jaatinen-

Ollapa kypsä nainen
tai edes puolikypsä
viettelyn ohi kulkisin
silmäni kutsulta sulkisin
kylmältä sylissä tuntuisin
houkutuksen huikean torjuisin
puolison aina muistaisin
uskollisuutta vannoisin.

- Anja Porio -

Samanlainen, erilainen,
ihanainen, heiluvainen,
kiharainen, kukikkainen,
kotimainen, muukalainen,
petomainen, keijukainen,
hienonlainen, tuliainen,
NAINEN.

Brueghel piti pullukoista
keinuvalanteisista pakaraposkista
melonirinnoista
reisistä jotka uivat
kuin kaksi venettä.

Tizian lempeästi peitti
punaiseen hehkuun
silkkisen ihon pyöreissä käsivarsissa
verhosi kultaan ja purppuraan
runsaan kuningattarensa.

Renoir, tirkistelijä
solutti avaimenreiän sinne
missä talon rehevä palvelijatar
peseytyi porsliinivadissa
ja tarjosi katsojalle
kaartuvat pakaransa.

- Eila Jaatinen -

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

– Eeva Kilpi

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ KAIKILLE NAISILLE!

 

Helmikuun neuleet ts. sukat

Auringonlaskun pilviä 18.2.

 
Helmikuussa jatkui projekti, jossa tarkoituksena on käyttää muista töistä yli jääneitä pikkunöttösiä ja avattuja keriä. Lankavarasto ei tälläkään tavoin kovin nopeasti supistu. Kaikenkirjavat räsymattotyyliset sukat ovat kyllä kivoja, mutta haluan valmiisiin töihin myös värien tasapainoa ja rauhallisuutta. Valtaosa tekemisistäni sukista menee toisten käyttöön, jolloin on hyvä huomioida myös vastaanottajien toiveita.

Avattu 100 gramman lankakerä on siinä mielessä ongelmallinen, ettei se riitä yhteen sukkapariin. Ei ainakaan vähänkin suuremman kokoiseen ja pidempivartiseen sukkaan. Usein siis käy, että jo aloittaessani tajuan lankaa tarvittavan toinen kerä lisää. Välillä käy niinkin, ettei keväällä ole enää saatavissa samoja sävyjä, joita syksyllä on hankkinut. Purkaminen on minusta tylsääkin tylsempää, jonka vuoksi riittävä lankamäärä on paras tutkia etukäteen.

Tumman harmaaseen (048) 7veikkaan tein varret Housen harmaakirjavasta (82164) Kuvio-langasta. Mallineuleena on kerrosrivinousu, jossa nostetut silmukat vaihtavat paikkaa.

Näihin matalavarsisukkiin käytin ruskeasävyiset pikkunöttöset. Punnitsin kerät ja jaoin ne kahdeksi samanpainoiseksi keräksi. Tällä tavoin meneteltynä ei tarvinnut kutoa kahta sukkaa vuorotellen edeten. Aika tarkkaan langat riittivät. Sen verran kutakin väriä jäi, että sain ne hyvin pääteltyä.

Pikkuveljen tyttären poikakaveri meni tammikuussa inttiin. Hänelle tein perussukat Nallen mustasta (099) ja raidat valkoisella. Kudon aika paljon 7veikan vahvuisella langalla. Niinpä tätä Nallea kutomalla tuntui sukkien tekemiseen kuluvan ikuisuus.

Lankavan tummanruskeasta (868) Lysti-langasta ja 7veikan punasväyisestä Raita-langasta tein nämä sukat. Sukkien kooksi tuli 38, koska ruskea lanka ei olisi enempään riittänyt. En ollut varma, löytyykö samaa sävyä vielä myynnistä. 

Mallineuleena Ailin lapanen, joka käy oikein hyvin myös sukkiin. Helppo ja kiva mallineule.

Tässä taas paluu pikkunöttösten käyttöön. Tällä kertaa vuorossa vihreän kaksi sävyä. Punnitsin pienet kerät, jaoin ne samankokoisiksi keriksi. Kerien riittoisuuden näki helposti. Mustaan 7veikkaan on helppo yhdistää muita värejä.

Kalevalan päivänä eli helmikuun viimeisenä valmistuivat nämä Ilona-sukat, joihin ilmaisen mallin löysin Juurakko Creations'in sivulta. Malli on helppo ja kiva. Muistuttaa paljon muutamia muita aiemmin tekemiäni malleja.

Lankana näissä 7veikan luonnonvalkoinen (010). Noudatin ohjetta, mutta päättelyvaiheessa totesin, että yksi tai kaksi kuviokertaa lisää kutomalla olisi sukista tullut suunnittelemani kokoiset. Nyt koko on 38-39. 

Nyt työn alla on Merja Ojanperän Helmi-Orvokit. Niitä olen kutonut useamman parin lahjaksi annettavaksi. Tykkään mallista paljon. Tosin jätän virkatun kukan tekemättä kahdesta syystä. Olen huono virkkaamaan ja kukka rajoittaa sukkien käyttöä saapikkaissa tai saappaissa.

Kutomisen tahti hidastuu samalla kun puutarhaan liittyvät tehtävät lisääntyvät. Ihan vielä en kutomista jätä tauolle.

 

Virallinen piippokierros

Galanthus - Lumikello

Ensimmäinen virallinen piippokierros piti tehdä jo lauantaina. Enpä kerennyt, kun ryhdyin leipomaan laskiaispullia. Niistä tulikin hyviä. Maltoin jättää taikinan sopivan löysäksi. Usein lykkään liikaa jauhoja varmuuden vuoksi. Silloin tuloksena on junttapullaa. Omatekoiset pullat, varsinkin korvapuustit, maistuvat niin hyviltä. Laiskotuksella on tapana vallata mielen ja niin jää leipominen turhan usein aikomukseksi.

Galanthus - Lumikello

Alapihan Huvitus-omenan alla lumikellot nostavat päätään joukolla. Ensimmäinen nuppu oli näkyvissä jo helmikuun alussa. Sen jälkeen ohut lumikerros on peittänyt sen pariinkin kertaan. Nyt alapiha on lumeton. Toinen kuva on otettu Hortensiapenkistä, jossa myös pitäisi kasvaa lumikelloja. Tavallisesti ne nousevat Huvituksen lumikelloja myöhemmin. Nyt uskallan väittää noiden pintaan nousseiden tosiaan olevan lumikelloja.

Rheum rhabarbarum - Raparperi

Ensimmäiset raparperipallurat punastelivat penkissä jo tammikuun viimeisenä päivänä. Nyt palluroita on ilmestynyt lisää. Joskin kaikki pysyttelevät edelleen enimmäkseen mullan sisällä kurkistaen vain varovaisesti ilmoja haistellen. Raparperi on aina aikainen. Saattaa se siellä hangen sisällä muinakin vuosina punastella, mutta eipä ole käynyt mielessä niiden esiin  kaivaminen.

Helleborus - Jouluruusu/Muuripenkki

Viime kasvukaudella jouluruusuni olivat aika vaisuja. Kukkivat ja tekivät uusia lehtiä. Komeampaakin kukintaa olisin mielelläni katsonut. Olen oikein tyytyväinen, että he ovat elossa. En siis ryhdy asettamaan jouluruusuilleni tiukkoja vaatimuksia.

Helleborus - Jouluruusu/Vasenrinne

Vasenrinteen kahdesta jouluruususta puistonpuoleinen on toinen vanhimmista jouluruusuistani. Siinä se kasvaa ja kukkii vuodesta toiseen, vaikka paikka on kuiva ja paahteinen. Ainakaan vesi ei tuossa seiso, mikä on monelle kasville toivottu asia. Siirsin tämän jouluruusun poikasen pari vuotta sitten runsaan metrin päähän emostaan. Hänkin on heräämässä emonsa seuraksi.

Crocus crysanthus - Kultasahrami 'Romance'/Vapaapenkki

Krookuksia nousee piipoista eniten. Nämä Vapaapenkin Romancet ovat venyneet viikon aikana mittaakin. Jänikset eivät ole päässeet niitä napostelemaan, kun laitoin ajoissa verkon päälle. Viikolla onkin käytävä rautakaupassa hakemassa lisää verkkoa. Rulla 50-senttistä verkkoa on hyvä, koska siitä voi leikata sopivia paloja eri paikoissa sijaitseville piipoille. Muovipinnoitettu metalliverkko kestää vuodesta toiseen.

Silene coronaria - Harmaakäenkukka/Kivipenkki

Harmaakäenkukan lehdet ovat vihertäneet - tai harmaantuneet - siitä lähtien, kun vähäinenkin lumi niiden päältä suli. Puolen lämpöasteen hyisen kylmässä tuulessakin lehdet näyttävät terhakkailta. Miten käy, jos ja kun aurinko alkaa lämmittää paikkaa? Lehtiryppäitä on tulossa lisääkin.

Stachys byzantina - Nukkapähkämö/Kivipenkki

Samaisessa Kivipenkissä on myös nukkapähkämön lehtiä. Kaivoin niitä viime kesänä ahkerasti toiseen paikkaan siirrettäväksi. Osa jäi, eikä niillä näytä olevan aikomustakaan siirtyä mihinkään muualle.

Nukkapähkämön lehdet on helppo erottaa harmaakäenkukan lehdistä. Värisävy on hyvin samanlainen, mutta nukkapähkämön lehdillä on sananmukaisesti nukkaa. Kasvia sanotaankin lampaankorvaksi. Lehdet ovat niin pehmoisia, että niitä silitellessä voi hyvin kuvitella itsensä lampaankasvattajaksi.

Primula - Esikko

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saaduista esikoista yksi on jo terhakkaana Huvitus-omenan alla. Sain Nilalta astiallisen eri värisiä esikoita. Kaikissa ei enää ollut kukkia, joten istuttaessani niitä jäi arvattavaksi, millaisina kukkivat. Enpä tähän hätään muista, mikä tämän väri on.

Vinca minor 'Illumination' - Kirjavalehtinen pikkutalvio

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saatu kirjavalehtinen pikkutalvio erottuu näin paljaaseen aikaan hyvin penkistä. Vuosien aikana 'Illumination' on kasvanut todella maltillisesti. Olen siirtänyt siitä pari taimea Hortensiapenkkiin, jossa se niinikään elää tyytyväisenä sen kummemmin tilaa valtaamatta. 

Tämä käyttäytyy aivan eri tavalla kuin sinikukkainen pikkutalvio. Joka on minulla levinnyt paikoin riesaksi saakka. En oikein usko, että olosuhteillakaan on kovin suurta merkitystä, sillä samoissa paikoissa minulla on ollut pikkutalviota. Jotka olen penkinvaltaukseen kyllästyneenä työllä ja tuskalla kaivanut pois.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo/Metsäpuutarha

Piippokierrokseni yksi suurista yllätyksistä oli löytää töyhtöangervoja punnertamassa kohmeisesta maasta kevättä kohti. Eikä vain yhtä tai kahta alkua, vaan lukemattomia. Kyllä töyhtöangervo on normaalistikin aikainen. Ei se sentään ensimmäisten piippojen kera ylös nouse. No, tuosta on vielä pitkä matka puolitoistametriseksi huojujaksi.

Corydalis solida 'Craigton Bllue' - Kiurunkannus/Vattupenkki

Sinikukkaiset kiurunkannukset ovat pitäneet lehtensä läpi talven vihreinä ja jäntevinä. Viime kesänä näitä istuttaessani pelkäsin valitsevani niille liian kolean paikan. Rohkenin antaa näille kiurunkannuksille mahdollisuuden aloittaa taipaleensa juuri valmistuneessa Vattupenkissä. Aika näyttää, menestyvätkö. Ehkä otan tulevana kesänä muutaman jakopalan toisaalle laitettavaksi. Ihan vain varmistaakseni niiden jatkuuvuuden puutarhassani, jos eivät vaikka Vattupenkissä viihtyisikään.

Muscari armeniacum - Helmililja jänisten napostelemina

Joka vuosi jänikset käyvät lyhentämässä mullasta nousseet helmililjat tyngiksi. Niin myös nyt. Lumiseen aikaan jänisten jälkiä risteili pitkin poikin puutarhaa. Aamulla ikkunasta katsoessa yöllä satanut lumen pinta oli rikkumattoman tasainen. Puolen tunnin päästä samaisesta ikkunasta vilkaistessa, jänikset olivat käyneet tikkaamassa käpälillään lumen pinnan "reikäiseksi". 

Viime viikolla istuin keittiön pöydän ääressä aamupalalla samalla uutisia lueskellen. Silmäkulmassa jokin vilahti. Nostin katseen kohti kotitietä. Siellä iso rusakko loikki ajotietä pitkin sen näköisenä kuin sillä olisi kiire aamubussille. Ehkä se oli syönyt aamupalakseen loputkin helmililjojen versot puutarhastani.

Alkaneelle viikolle luvataan tänne Kehä III:n ulkopuolelle aika lämmintä säätä. T-paitakelejä nämä eivät sentään vielä ole. Lupaavia kuitenkin pihatöiden kannalta. Viikonloppuna houkutteli jo kovasti tarttua haravaan. En tarttunut, vaikka toki hiekkakäytäviä olisi voinut siistiä. Istutusalueet kuivukoon rauhassa. Ripottelen niille aikanaan multaa mm. kuivuneiden lehtien peittämiseksi. Vihreyden lisääntyessä näkymät vain paranevat.

Nurmikko on edelleen märkää. Puiston puolen ainut koivu on tuulen avulla viskannut alapihalle kasapäin kuivia oksia. Kunhan kuivuu ja lämpenee, käyn keräämässä niitä muun sälän mukana pois. Vaahteran allakin on iso määrä sekä kuusen- että männynkäpyjä. Tikka tapaa koputella vaahterassa, joten se on varmaan tuonut mukanaan kävytkin.

Kiven päällä kasvaa sammalta, kuin pikkuisia havupuita.

Piippokierrokset on siis aloitettu. Todennäköisesti eteneminen on vielä jonkun aikaa hidasta. Olkoon hidasta tai ei. Mieli on täynnä odotusta ja mukavia jälleennäkemisiä. Paras valmistautua siihenkin, että tarve sukeltaa kuraiseen maahan mahalleen lisääntyy päivä päivältä. Pienimmät piipot on nähtävä aivan läheltä. Emit ja heteet, terälehdistä puhumattakaan. Hienot ajat edessä ja jännitystä mahanpohjasta hiuslatvaan saakka.