Lumikellot kilkattaa

Galanthus - Lumikello, luultavasti 'Flore Pleno'

 

Lumikellot kilkattavat omenapuun alla kaikkein ahkerimmin. Nuput eivät ole vielä kunnolla avautuneet. Ilahduttavaa nähdä, miten kukkien määrä on lisääntynyt.

Kauempaa katsoen Huvituksen alla ei vielä paljon väriä ole. Palautin verkot lumikellojen päälle kuvaamisen jälkeen. Pari esikkoakin siellä jo versoilee. Jänikset ovat käyneet tasaamassa kaikki helmililjojen versot. Onneksi niiden kukkanuput ovat vielä mullan alla turvassa. Harvemmin jänikset ovat kukkivia ehtineet typistää.

Galanthus nivalis - Lumikello

En muistanut vahtia Pikkupuutarhan piippojen heräämistä. Niinpä oli sitäkin suurempi ilonaihe huomata lumikelloja nousseen myös Harkkopenkkiin. Nämä olen istuttanut syksyllä 2022.

Muistaisinkohan tänä keväänä laatia listan paikoista, joihin lumikelloja ja muitakin sipulikukkia kannattaa syksyllä istuttaa? Tosin tämän kevään sää on poikkeuksellinen verrattavaksi mihinkään muuhun. Harvoin tähän aikaan on lumetonta lähes koko pihalla. Vain muutamassa paikassa on edelleen lumikasoja. Lähinnä siksi, että lunta on noille alueille kolattu.

Torstaina mittari kipusi yli +10 asteen. Aurinko ei ole täydeltä taivaalta paistanut, mutta moinen lukema tuntuu jo ajankohtaan nähden lämpimältä. Muina päivinä lämpö ei ole kohonnut aivan yhtä paljon. Ilmeisesti maa hohkaa edelleen kylmää, koska viisikin astetta tuntuu tuulen osuessa aika kolealta.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Ensimmäiset talventähdet nostavat keltaisia päitään Valkeakuulaan alla. Muissa paikoissa en niitä vielä nähnyt. 

Metsätulppaanien kärkiä on noussut runsaasti. Se on aikainen tulppaani, mutta en silti odottanut tapaavani sitä vielä tässä vaiheessa. Lisäsin sille verkkosuojausta, koska vuosi sitten jänis kävi napsimassa useamman kitusiinsa. Kukintaa saan odottaa, mikä ei haittaa. Piippojen löytäminen on jo iloitsemisen aihetta sekin. 

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Pikkupuutarhan Harkkopenkin etelänkevätesikko tunkee tuoreita lehtikääröjä ilmoille vauhdikkaasti. Viime keväänä etelänkevätesikko oli yksi "Koska kukkii" -haasteeseen valitsemistani kasveista. Ennustin sen kukkivan 17.4. ja se todellakin kukki 17.4. Tänä vuonna en arvuuttele tämän kukinta-aikaa ollenkaan. Kevät on aikainen, mutta myös niin aikainen, että ehtii jonkun takatalvimyräkän vielä kehittää. Toivottavasti näin ei käy.

Helleborus spp. 'Anna's Red' - Jouluruusu kirjavalehtinen

Kirjavalehtisen jouluruusu 'Anna's Redin' punainen lehtikäärö on ollut näkyvissä jo pidemmän aikaa. Viime päivinä se on selvästi kasvanut ja käärö alkanut avautua. Olen antanut kuivuneiden lehtien olla paikoillaan. Mahdollisen kylmyyden yllättäessä suojaavat osaltaan ainakin viereisiä kasveja, elleivät itseään.

Geum - Kellukka

Alapihan Ruusupenkissäkin on jo monenlaista elämää näkyvissä. Siellä kasvaa useampaa kellukkaa, joista ainakin osa on aloittanut heräämisen. Raikkaan vihreät lehdet työntävät tieltään kuivuneita varsia ja lehtiä. En ole aloittanut istutusalueiden siivoamista, kun on vielä aika märkää. Tässäkin tapauksessa vanhat lehdet saavat olla suojana. Myöhemmin poistan suurimpia roskia ja ripottelen tuoretta multaa kasvien väleihin. Multa siistii näkymät ja auttaa vanhan materiaalin kompostoitumista.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Sinipiikkiputki on ihan itsestään siementänyt marjapensaiden väliin. Tai sen siemeniä on joutunut sinne multahommien myötä. Viime kesänä kaivoin useamman sinipiikkiputken pois marjapenkistä, kun se alkoi vallata turhankin paljon tilaa. Lisäksi sinipiikkiputken korkeaksi venähtäneet versot rötköttivät pitkin pituuttaan. Sinipiikkiputki oli kasvattanut melkoiset juuret. Luultavasti joku juurenpätkä on jäänyt multaan. Tai en ole huomannut kaivaa kaikkia siementaimia. Nyt uudet lehdet nousevat koristemansikan keskeltä. Kasvakoon nyt aikansa, kunnes päätän siirtää tämänkin pois.

Maanantaina 3.3. kylvin tomaatteja ja samettikukkia. Laatikot ovat olleet pesuhuoneen lattialämmössä itämässä. Torstaina huomasin versoja niin useissa tomaateissa kuin sammareissakin. 

Ei sentään heti tarvitse ryhtyä koulimishommiin, mutta näköpiirissä sekin touhu jo häämöttää. Tällä hetkellä takkahuoneen ikkunalla on kelloköynnöksiä, paprikoita ja keijunmekkoja. Kunhan on aika koulia sammarit ja tomaatit, siirtyy taimikasvattamo kellariin.

Biolanin kompostorin lämpötila tipahti nollaan. Arvelin alaluukun olevan taas täynnä. Kuten olikin. Kompostori on pöhissyt tänä talvena ongelmitta. Joulun jälkeen olen jo kertaalleen tyhjentänyt alaluukun. Massa on jo melko valmista. Olen kuitenkin siirtänyt sen oikeanpuoleiseen, anopilta perittyyn lämpökompostoriin jälkikypsymään. Ja odottamaan sijoituspaikkaa. 

Nyt tyhjensin Biolanin alaluukun toistamiseen. En edelleenkään levittänyt massaa istutusalueille, vaan se päätyi viereiseen pönttöön. Kunhan kevät tästä etenee, pääsen tutkimaan ja kunnostamaan istutusalueita. Silloin on aika siirtää kompostimulta kasvien ravinteeksi.

Alaluukun tyhjennys alkoi heti vaikuttamaan pöntön lämpötilaan. Mittari suuntasi kulkunsa jälleen isompiin lukuihin.

Kiva sää houkuttelee ulos ja pihamaalle. Illatkin ovat jo pidempään valoisat, joten lyhyessäkin ajassa ehtii saada jotain aikaan. Lähinnä olen haravoinut kivituhkakäytäviä. Saa siinäkin aikaa kulumaan, kun yrittää haravoiduista kasoista erottaa mahdollisimman paljon vaahteraneniä kivituhkasta. Kivituhkaa ei viitsisi kompostiin laittaa tai kaatopaikan puutarhajätteeseen kuskata. Vaahteranenät taasen ansaitsevat tulla putsatuksi. Istutusalueilla on varmasti itämässä miljoona pientä kasvattivaahteraa. Eli kitkettävää tiedossa. 

Alapihalla en ole aloittanut haravointia. Enkä vielä aloitakaan. Siellä on edelleen varsin märkää, vaikka hetkeen ei ole edes satanut. Litinä vaan kuuluu saappaiden alla nurmikolla kävellessä. Kovasti houkuttelee tarttua haravaan. Enköhän keksi muutakin tekemistä. Siellä ne koivunoksat ja muu sälä odottaa.

Toin muutamia kriikunanoksia sisälle maljakkoon. Parissa päivässä oksiin alkoi ilmestyä valkoisia palleroita, kukkanuppuja. Kukat eivät sisällä oksissa kauaa kestä, vaan terälehdet varisevat pöydälle. Kamera olkoon laukausivalmiina.

Katariina katosi hankeen

 

Lauantai-iltana alkoi lumisade, joka vain sakeni sakenemistaan. Lämpötilakin painui pakkasen puolelle. Tätähän meille on ennustettu ja luvattu, joten mikään yllätys talviseksi muuttunut sää ei ole.

Aloituskuva on ylä- ja alapihan erottavasta rinteestä. Portaiden kahtia jakamasta oikeasta puolesta eli Oikearinteestä. Maanpeiteruusu Fairy siinä nukkuu vielä talviuntaan. Ruusun oksien kärjen kohdalla on myös kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinin melko pitkiksi kasvaneita piippoja. Valitettavasti niitä ei nyt näy, koska ne katosivat lumisateen myötä hankeen.

Iris reticulata Katharine Hodgkin

Tässä Katariinat lauantaipäivällä kuvattuina. Paikka on ollut lumettomana jo muutaman päivän. En vain ollut aiemmin katsonut riittävän tarkasti huomatakseni piippoja. Olin aikeissa sunnuntaina kehittää jotkut suojat piipoille, jotta jänikset tai peurat eivät niitä popsisi. Nyt tuli hiukan lisäaikaa verkkojen löytämiselle, kun piipot uinuvat lumessa.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Lähellä alapihan takalaidan aitaa kasvavan Mustilanhortensian kupeeseen olen istuttanut metsätulppaaneita. Yllätys, yllätys. Ovat jo heränneet.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka on kunnon kevätvirkku. Sen vihreät versot nostavat päätään ensimmäisten lämpimien auringonsäteiden myötä. Kuvan Vasenrinteen yläosa on pihan ensimmäisiä sulapaikkoja, jossa kevätkaihonkukka on taas aloittamassa kesäistä matkaansa.

Huvituksen alle loppukesästä istutettuja esikoita on alkanut putkahdella mullasta enemmänkin. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta monen monta eri väristä esikkoa. Ne viettivät aikansa ruukuissa, kun etsin niille sopivaa paikkaa. Istutuskarttani mukaan näiden pitäisi olla etelänkevätesikkoja. Osa esikoista oli jo kukkimisensa kukkinut, enkä voinut ainakaan kukan värin perusteella istutuspaikkoja kirjata. Tunnen huonosti eri esikoita, joten olkoon nämä tässä vaiheessa vain esikoita.

Dicentra formosa - Pikkusydän

Pikkusydämen punaisia naamoja on jo kurkkaamassa mullasta Kurgaanissa. Nämä ilmestyvät ilmoille varsin nopeasti lumen sulattua. Eipä ehdi edes selkäänsä kääntää, kun pikkusydänten tillimäisiä lehtiä puskee sieltä täältä.

Crocus crysanthus - Kultasahrami Romance

Vapaapenkiksi nimettyyn paikkaan istutin syksyllä kultasahrami Romancea. Samaan paikkaan olin istuttanut ennen sipuliaikaa pari uutta syyshortensiaa, joille laitoin jänisten varalta verkon. Krookusten perhe on tullut aivan  huomaamtta eristetyksi toinen toisistaan verkolla. Maa on vielä sen verran kohmeessa, etten uskalla verkkoa nostaa. Saattavat krookukset häiriintyä.

Raparperihan se siellä punastelee. Se on tunnetusti aina yhtä kevätvirkku. Vielä menee hetki ensimmäiseen rapskupiirakkaan.

Näin vihreää alapihallamme oli lauantaina. Myös yläpihalla lumi oli sulanut hyvin tehokkaasti. Käytävät oli paljaina. Istutusalueilla ja muuallakin lunta oli lähinnä niissä paikoissa, joihin sitä on kolattu. Märkää oli joka paikassa, enkä kovin paljon viitsinyt alapihallakaan tallustella.

Koivunoksia ja muuta puista lentänyttä sälää on joka paikassa. Isoimpia poimin kulkiessani pois, mutta mihinkään haravointi- tai muihin siivoustalkoisiin en aio vielä ryhtyä. Sulakoon ja kuivukoon paikat ensin kunnolla.

Sunnuntaina maisema näyttikin vähemmän keväiseltä. Lunta oli illan ja yön aikana satanut sen verran runsaasti, että lumityöt oli tehtävä. Aurakin kävi lykkäämässä sisäänkäynnin umpeen. 10 päivän sääennusteen mukaan sama meno jatkuu useita päiviä eteenpäin. Lunta ja pikkupakkasta on luvassa harva se päivä. Ehdin jo innostua paljaista nurmikoista ja esiin työntyvistä piipoista. Nyt vähän harmittaa, mutta tällaistahan tämä meidän kevätsäämme tuppaa olemaan. Jos kerran lunta pitää sataa, satakoon sitten mieluummin maaliskuun lopussa, eikä vaikkapa vappuna.

Mustarastaitakin taitaa uusi lumikerros harmittaa ja haitata. Ne syövät maasta käsin, joten ruoan löytyminen on nyt vaikeaa. Kuvassa ei näy syreenistä roikkuva siemenautomaatti, josta muut pikkulinnut pudottavat ruokaillessaan joitakin siemeniä myös maassa syöville. Ehdin jo päättää, etten enää tänä keväänä täytä siemenautomaatteja, vaan niissä vielä olevat siemenet saavat riittää. Talviolosuhteiden jatkuessa pyörsin päätökseni ja kävin lisäämässä automaatteihin hiukan uusia siemeniä.

Noita mustarastaita ikkunasta tiiraillessani oli hieraistava silmiä kerran jos toisenkin. Joukkoon nimittäin liittyi peipposia (joista en ehtinyt saada kuvaa). Huusin Ukkokullankin katsomaan ja tunnistamaan. Kyllä, peippoja ne olivat. Myöhemmin sunnuntaina näin yhden peipon myös pihan toisella ruokintapaikalla. 

Luontoportin mukaan peippojen kevätmuutto ajoittuu huhtikuuhun, mutta saattaa niitä tulla jo maaliskuussakin. Joitakin yksilöitä talvehtii harvalukuisena Etelä-Suomessa. Tiirasta en löytänyt yhtään peippohavaintoa. Västäräkkejä on nähty saapuvan ti 21.3.

Kannoin jo paksuimmat talvitakit vaatehuoneeseen. En ole lainkaan vilukissa, päinvastoin. Tuumasin pärjääväni pikkupakkasillakin kevyemmillä tamineilla. Niin vain vanhan kansan taikausko iski tajuntaan. Tuliko talvi takaisin, kun liian aikaisin laitoin talvivaatteet kesäsäilöön? Ei, en suostu talvihynttyitä takaisinkaan siirtämään. Lumi sulaa, lämpö lisääntyy ja kevät saapuu. Riippumatta siitä, missä talvitakkini kulloinkin ovat.

Tätä minä kaipasin

Terassikausi avattu kahvilla ja appelsiinirahkajälkkärillä.

Nyt on hymy huulilla ja mieli keveä. Kroppa sen sijaan on hellänä vauhdikkaasti alkaneen puutarhaspurtin vuoksi. Kyllä se siitä vetristyy, kunhan pääsen pihaelämän jokapäiväiseen tahtiin. Olen niin kovasti kaivannut tällaisia päiviä, jolloin ovet ja ikkunat ovat avoinna pitkin päivää. Jolloin elämä laajenee ulos ja puutarhaan.

Terttuselja

Jos olen minä innoissani keväästä ja lämmöstä, ovat sitä myös kasvit. Kahvia terassilla hörppiessäni ihmettelin, kuinka tuomi jo selvästi vihertää. Kävin katsomassa sitä lähempää ja kyllä, hiirenkorvathan ovat jo puussa. Puiston puolelle itsestään viime vuosina ilmaantuneessa terttuseljassa on aina keväällä lystikkäät kukkanuput.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Aidasta tukea hakeva tulikuusama on niinikään päättänyt, että nyt on aika pukata lehtiä ja jatkaa kasvua siitä, mihin syksyllä jäi.

Krookukset Vaserinteessä

Kevätkukkijoissa krookukset kirivät aina kakkosiksi lumikellojen jälkeen. Vasenrinteen lilat krookukset leväyttivät terälehdet kohti aurinkoa. Jonkun verran lisää krookuksia on nousemassa. Voisi nousta lisääkin, joten nyt punainen lappu kalenterin syyssivuille, jotta muistan istuttaa enemmän krookuksia Vasenrinteeseen.

Corydalis solida Beth Evans - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannus Beth Evans on oikea kevään ilopilleri. Se alkaa pian kukkimaan. Ensimmäiset lilakukkaiset kiurunkannukset on jo bongattu. Olen istuttanut Beth Evansia muuallekin. Koska lumi sulaa eri paikoissa eri aikoina, saan nauttia Bethin kukinnasta pidempään.

Crocus Fuscotinctus

Keltakukkainen Fuscotinctus on runsastunut mukavasti kriikunan alla. Ruiskutin näiden ympärille Trico Gardenia, jotta rusakko ei kävisi niitä napostelemassa. Samalla kiersin ruiskuttamassa Tricoa kaikille kukkiville tai nupullaan oleville kasveille.

Helleborus - Jouluruusu

Talvi on ollut ankara jouluruusuille. Ovaalipenkin ja Vasenrinteen jouluruusut ovat pärjänneet parhaiten. Ovaalipenkin jouluruususta leikkasin kuivuneet lehdet pois. Rinteessä en viitsinyt vielä tallustella, mutta siellä teen saman operaation.

Pikkupuutarhan jouluruusuista suurin osa on vapautunut lumen ja jään ikeestä. Olen hiukan huolissani niiden toipumisesta. Lehdet olivat aivan mätiä. Toivottavasti juuristo ei ole mädäntynyt. Vaikka jouluruusut asustavat kohopenkeissä, päälle oli muodostunut paksu jääkerros, joka ei meinannut millään sulaa.

Narsisseja, joiden nimistä en ole vielä varma

Pikkupuutarhassa on ollut paljon lunta ja jäätä. Alue näyttää sulavan viimeisten joukossa. Pelkäsin, etteivät narsissit nouse ollenkaan, mutta ensimmäiset ovat jo hyvässä kasvussa. Jätin narskualueelle syksyllä runsaasti lehtiä. Enimmän osan vaahteranlehdistä keräsin pois, mutta muut lehdet saivat jäädä sijoilleen. Olen vuosi vuodelta laiskempi putsaamaan istutusalueita syksyn lehdistä. Luonto kiittää.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililjat

On se vaan ihmeellistä, miten kaikki sipulikukat osaavat yllättää. Yhtenä päivänä mullan pinnalla ei ole vilaustakaan piiposta. Ja kas, parin päivän päästä joukko hoikkia hujoppeja keikkuu penkissä ristiin rastiin. Kirjopikarililjoista tykkään valtavasti. Niiden shakkiruutukuvioinen kukka on tosi kaunis.

Olopihan Syreenipenkkiin istutin syksyllä useita uusia tulppaaneja. Tähän hätään en muista nimiä ja istutuslistakin on työhuoneen laatikossa. Tsekkaan nimet sitten, kun tulput alkavat näyttää nuppujaan. Nimet lukevat myös kuvassa näkyvässä tikussa, vaan enpä ulottanut kuvaa siihen saakka.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Vapautin mustilanhortensian jänisverkoista. Onneksi huomasin sen vierellä nousevat metsätulppaanit, enkä vahingossa tallonut niitä. Näillekin on käytävä ruiskuttamassa Tricoa, sillä yhtenä keväänä peurat napsivat myös metsätulppaanit.

Iris ret. 'Frozen Planet'

Nämä Frozen Planet -kurjenmiekat ovat oivallinen esimerkki siitä, miten yhden päivän tauon aikana piippomaailmassa ehtii tapahtua. Ehkä näidenkin esille tuloa helpotti se, kun kävin rapsuttamassa mustarastaiden levittämät kuorikatteet takaisin rinteen yläosaan.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Siirsin kymmensenttiset tuoksuherneet kasvihuoneeseen. Toistaiseksi ne ovat isossa muovilaatikossa, jossa on toivoakseni vähän lämpimämpää. Kasvarissa ei ole lämmitystä. Laitoin pääsiäisenä kasvihuoneen molemmille pitkille sivuille tuplaharsot valmiiksi vastaanottamaan tomaatit, kurkut ja paprikat.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Kurkkasin tontin puistopäädyssä kasvavien rhodojen alle. Meinasin pyllähtää takamukselleni yllätyksestä, kun huomasin punakolmilehden tunkevan lehtikääröjään kuivien syyslehtien keskellä. Myönteinen yllätyslöytö, koska monena vuotena huomaan punakolmilehden vasta, kun se on jo nupulla.

Muurahaisilla on kevätkiireitä

Kylvin muutama päivä sitten ruusukaalia ja retiisiä pitkulaisiin laatikoihin, jotka vein pääsiäismaanantaina kasvihuoneeseen. Olivat alkaneet jo itää. Onnettomuudekseni kompastuin kasvihuoneen kynnykseen, jolloin retiisilaatikko lensi pitkin lattiaa. Oli siis kylvettävä ne uudelleen.

 
Kovin tarkasti en nurmialueita haravoi. Aika paljon talven aikana on tullut männyn- ja koivunoksia, käpyjä ja kasapäin pupupapanoita. Niitä käyn putsaamassa sitä mukaa, kun maa on paljastunut lumen alta. Paikoin on vielä hyvin märkää, joten parempi antaa paikkojen kuivua kunnolla.

Muutamassa päivässä lumi on sulanut todella tehokkaasti. Arvelin alapihan portaiden olevan hangessa vielä vappunakin, mutta pieleen meni sekin arvaus. 

 
Sisäänkäynnin puolella ja talon autotallipäädyssä on vielä isompia lumikeskittymiä. Myös jonkun verran jäätä käytävän reunoissa. Jää on ollut uskomattoman paksua ja niin tiukkaa, ettei siihen meinaa mikään vempain purra. Rautalapiolla kävin taas alkuillasta lohkaisemassa isompia keskittymiä ohuemmiksi ja pienemmiksi. Sulaapa nopeammin.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka Vasenrinteessä

Tuntuu hassulta, kun yhtäkkiä tekemistä on yllinkyllin, eikä päässä pyörivä lista lyhene laisinkaan. Leudompina keväinä puutarhaa on päässyt siivoamaan ja valmistelemaan paikkoja kesäksi kuukautta aikaisemmin. Nyt on sellainen olo, kuin pitäisi viikossa ottaa kiinni menetetty aika. Eikä malttaisi millään lopettaa uurastusta ja tulla illansuussa sisälle. Yllättävän paljon saa aikaan lyhyessäkin ajassa, kunhan vain tarttuu toimeen. Eli kyllä se lista lyhenee.

Kasvien ja lintujen lisäksi myös perhoset ja muut pörriäiset ovat heränneet. Perjantaina näin lukuisia nokkos- ja sitruunaperhosia sekä komean suruvaipan.

Ihania pihapäiviä ja aurinkoista viikonloppua teille kaikille!

Taimiterapiaa kellarissa

Juuri, kun ehdin ihastella keväisen lämmintä viikonloppua ja pihaelämän avautumista, pamahti reipas takatalvi lumisasteineen ja pikkupakkasineen. Kyllä on tylsää nähdä silmänsä aukaistuaan maan valkeana ja kaivaa villasukat kaapin perukoilta viluisia varpaita lämmittämään. Ehkä haen lumikolan kellarista takaisin talon seinustalle. Sillä saattaa olla samanlainen lumisadetta torjuva vaikutus, kuin seisominen pysäkillä ilman sateenvarjoa. Taatusti silloin sataa.

Viime vuonna tein uuden aluevaltauksen sijoittamalla hankkimani kasvivalaisimen ikkunattomaan kellariin. Tänä keväänä laajensin valtaustani ja ostin toisen samanlaisen, 400 Watin kasvivalaisimen. Tähän saakka taimet ovat mahtuneet sen ensimmäisen lampun alle, mutta hetkittäinen muuttoni kylmyyttä pakoon kellariin lisäsi purkkimäärää sen verran, että sytytin toisenkin lampun.

Mukuloita ja juurakoita on ihan oudosti tarttunut kauppareissuilla mukaan. Vaikka ties kuinka monennen kerran vannoin, etten hanki tulevana kesänä liikaa ruukkukukkia kasteltavaksi. 

Osa juurakoista/mukuloista odottaa vielä multaan pääsyä, mutta kruunuvuokot, ixiat ja sparaxikset (harlekiinikukka) laitoin ruukkuihin aloittamaan kasvuaan.

Samoin istutin Bourbon King- ja Crimson Pirate -päivänliljat ruukkuihin. Juurakot olivat hiukan kuivan näköisiä, mutta kumpikin oli jo selvästi heräämässä. Toivottavasti juurtuvat ja alkavat kasvaa. Ja toivottavasti värit ovat kuvien mukaisia. Yhtään en vielä tiedä, minne kasvit aikanaan sijoitan, mutta eiköhän niille paikka löydy.

Kuten edellisen kuvan päivänliljat, myös tämän kollaasin juurakot löytyivät Tokmannilta. Vaaleanpunainen Catherine Woodbury -päivänlilja olisi mukava lisä muuten aika keltasävyiseen päivänliljavalikoimaani. Tuskin sentään ihan vanhojen viereen tätä kaunotarta istutan, mutta hänenkin sijoituspaikakseen on jo ideanpoikanen muhimassa.

Ilmeisesti minulla on jonkinlainen punahattusyndrooma, sillä sormeni alkavat aina niitä hipelöimään ja taas ostin kaksi punahattupussukkaa, joista toisessa oli yhden sijasta kaksi juurakkoa. Myös punainen akileija Nora Barlow hyppäsi koriin ja neidonkurjenpolvi, jota syksyllä ehdin jo taimenakin ostaa. 

Viikonloppuna istutin messuilta ostamani riippabegoniat, valkoisen ja punaisen. Begonia on helppo ja kaunis amppelikukka. Nyt vain sormet pystyyn, etteivät ole bingojuurakoita, vaan ihan sitä, mitä kuvissa luvataan.

Raikas kevätsää ti 9.4.2019

Meillä ei ole käyntiä kellariin sisäkautta, vaan aina pitää kipaista olopihan poikki talon toisesta päädystä kellariin aamulla sytyttämään ja illalla sammuttamaan kasvivalo. Sähköliikkeestä saattaisi löytyä riittävän tehokas ajastin, mutta eipä ole tullut asiaa selvitettyä. Aika hyvin olen muistanut valon hoitaa ja tarvittaessa Ukkokultakin on lampun käynyt sytyttämässä ja sammuttamassa. Yhtenä iltana havahduin 23.30, että lamppu palaa yhä. En sentään ollut vielä ehtinyt sänkyyn nukkumaan, joten pikainen kipaisu kellariin ratkaisi asian.

Jokin merkillinen vetovoima ja taikuus taimissa on, sillä yllättävän paljon saan aikaa niiden parissa kulumaan. Tarkastan aina, onko kastelutarvetta ja säännöllisesti myös kierrätän taimia pöydällä, jotta ne saisivat tasapuolisesti osansa valosta ja lämmöstä. Hoitotoimien lisäksi tutkin taimiani ja katselen niitä joka puolelta. Ihmettelen, miksi joku kasvaa reippaasti ja miksi joku toinen kyhjöttää pitkään matalana. Mietin, koskahan tulee taimien aika muuttaa kasvihuoneeseen ja ulos. Ja toisinaan vain katselen miettimättä yhtään mitään. Hyvin rauhoittavaa.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Kellarin valosta ja lämmöstä ulos tullessa edessä on keikkuvan kevään näkymät ja tunnelmat. Nämä piipot ovat luultavasti metsätulppaaneita. Viime keväänä niiden kukinta meni minulta täysin ohi, koska olin juuri silloin sairaalassa. Nyt odotan tapaamista innolla ja ilolla.

 

Onneksi lunta ei ole meillä tullut pyryttämällä ja niinpä puutarhasta löytyy enemmän lumettomia kuin lumen täyttämiä paikkoja. Talon seinustalla, työhuoneen ikkunan alla on lumeton kohta, jossa krookukset alkavat hissukseen avautua. Tyrkkäsin alehyllystä nappaamani mix-pussin sisällön syksyn 2017 viime hetkillä tuohon, koska paikka taisi olla ainoa, johon sain vielä syvennyksen sipuleille kaivettua.

Veljenvaimon Roope

Pääsiäisen lähestyessä sopii ajatella vaikkapa pajunkissoja ja noitien kissoja. Roopen ottaisin mielelläni luudalleni ja lentelisin noutamaan pääsiäiseksi keväisen sään. Vaan tulee se varmaan noutamattakin. Mukavia odotuksen hetkiä kaikille!