Kolmen kuukauden sukat

 
Puikot ovat kilkuttaneet ahkerasti talvi-iltaisin. Tammikuun tuotoksia olen jo esitellytkin. Ylärivin vasemmalla viininpunaiset frillasukat, joissa sisemmän frillan kudoin valkoisesta pörröisestä Pilvi-langasta. Oikealla taasen vaaleansiniset lastensukat, joissa mallineuleena LiseLott.

Keskellä vasemmalla vihreäsävyiset nilkkasukat, joiden tavoitteena oli harjoitella kirjoneuletta. Kahta eri väriä tasaisesti kuljettamalla se sujuu minultakin. Oikealla on Leonardoksi nimeämäni niinikään kirjoneuleharjoitelmat. Niissä sattui pieni moka, jonka tarkkasilmäinen huomaa.

Alarivin vasemmalla oleviin oranssiraitaisiin sukkiin sain innoituksen Liisan kasvit -blogin Liisan voimaväristä. Hieman samaa väriteemaa on oikeanpuoleisissa jämälankasukissa, joihin idea löytyi netistä.

Osa tämän kollaasin sukista on valmistunut jo tammikuun puolella. Harmaat vohvelikuvioiset ja sinivalkoiset HelmiOrvokit (keskellä) tein helmikuussa. Samoin vasemmalla olevat tummansiniset Körttineulesukat. 

Oikean reunan sukat kuuluvat tämän alkuvuoden jämälankaprojektiin, joissa pienet lankanöttöset ovat päässeet raidoittamaan nilkkasukkia niin varteen kuin jalkaosaankin. 

Jämälankasukkien välissä tein kahdet frillasukat. Beigen värisissä taitoin frillan alasuntaan. Vaaleanpunaisissa ja marjapuuron punaisissa taasen tuplafrilla on yläasennossa. Marjapuuron värisiin tein kaksi valepalmikkoraitaa jalkapöydän päälle. Vaaleanpunaiset olivat vaarassa jäädä kesken langan loppuessa. Löysin likimain saman väristä ja -vahvuista lankaa, jolla sain parin valmiiksi. Väriero ei näy kuvassa, luonnossa kyllä, jos tarkkaan katsoo.

Alarivin oikealla sukkapari on valmistunut beigestä 7veikasta ja 7veikan vanhoista Raita-lankajämistä. Ihan samasta lankakerästä on kyse, vaikka raidat näyttävät hyvinkin erilaisilta sukkia toisiinsa vertaillessa.

Maaliskuun puolella ovat valmistuneet tämän kollasin sukat. Ylävasemmalla oleviin punasävyisiin sukkiin olen käyttänyt viininpunaista House-lankaa, joka vastaa vahvuudeltaan 7veikkaa. Raitoina on 7veikan vanhaa Raita-lankaa. Yläoikealla keskiharmaata 7veikkaa värittää vihreäsävyinen Novitan Aurora-lanka (sävy 833), jota ei ole ollut myynnissä enää vuosiin. Yllätyin, miten symmetriset raidoista tuli.

Punnitsin kunkin jämälankakerän ja tein siitä sitten kaksi samanpainoista kerää. Näin saatoin edetä kummassakin sukassa ajatuksella, että jämälangan loppuessa siirryn yksiväriseen lankaan.

Alarivin sukissa mallineuleena on Broken Seed eli rikottu helmineule. Kummassakin värikäs lanka on 7veikan Raita Sateenkaari -lankaa. Vaaleampiin sukkiin tein yläresorin sijasta nirkkoreunan.

Somessa on ollut talven aikana lukuisia kuvia neulotusta kaulurista. Päätin kokeilla sellaista itsekin. Helppo kutoa. Lankana käytin 7veikkaa, mikä ei ole paras mahdollinen lanka paljalle iholle sen kutittavuuden vuoksi. Ostin jo pehmeämpää lankaa seuraavaa kauluria varten. No, pihapuuhat kutsuvat nyt enemmän puoleensa, joten käsityöt jäävät vähemmälle.

Löydät ohjeen kauluriin tästä linkistä: https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/01/neulottu-kauluri.html

Ystävältä sain kuvan sukat, joissa on nirkkoreuna ja sukan kärjessä vaaleanpunainen sydänkuvio.

Puutarhakausi on jo voimakkaasti alullaan. Vielä en aio kutomista tältä keväältä kokonaan lopettaa. Tahti kuitenkin hiipuu kevään edetessä. Nivelet ovat kiukutelleet viime aikoina tavallista enemmän. Etenkin kutomista illalla aloittaessa puikot kirpoavat käsistä. Lattialla kontaamisesta puikkoja etsien on tullut vakiojumppaa. Myös silmukoiden luominen on työlästä, kun kipeiden nivelien vuoksi en saa riittävän tiukkaa otetta puikoista ja langasta.  Toivottavasti kesä tuo helpotusta nivelkipuun. Olisi kauheaa, jos sekatöörien ja haran piteleminen muodostuisi sekin kivuliaaksi.

Ennen yöunille menoa on mukava uppoutua kirjojen tarinoihin. Eniten maaliskuussa lukemistani kirjoista minua miellytti Niina Niskasen Palvelijattaret-sarjan aloittava Harakanmuna. Kirjassa kuvataan vuosisadan alussa Helsinkiin piioiksi saapuneiden sisarusten elämää. Samalla sivutaan myös lähestyvän Suomen itsenäistymisen aiheuttamia tapahtumia. Koskettava ja kielellisesti hyvin rikas kirja.

Kylämme kirjasto menee useiksi viikoiksi kiinni väistötiloihin muuton vuoksi. Pahoin pelkään, että pienemmät tilat tulevat vaikuttamaan kirjatarjontaan negatiivisesti. Jonkun verran olen ostanut lukemista kirjakaupasta ja säästänyt niitä taukoviikkojen varalta. Vaihtorinki toimii myös ystävien kanssa. 

Hyviä lukuvinkkejä ammennan muutamasta kirjablogista, joista eniten pidän Kirjojen kuisketta -blogia, jonka moni puutarhabloggarikin taitaa tietää. Lämmin kiitos raumalaiselle Anneli A:lle hyvistä arvosteluista ja kiinnostavista vinkeistä. 

Lukemisen ja käsityön iloa kaikille! 

Liisan kukat mielessäin

 
Löydän ideoita neuleisiin lehdistä, netistä ja usein myös blogeista. Kun yhdet sukat saan valmiiksi, heti tekee mieli aloittaa seuraavat. Silloin värin ratkaisee pitkälti se, mitä lankoja omasta varastosta löytyy. 

 
Liisan kasvit blogissa en muista neuleita nähneeni. Sen sijaan kukkia Liisalla on sisällä ja ulkona toinen toistaan kauniimpia. Monille Liisan kasvit -blogin lukijoille on jo varmaan käynyt selväksi hänen voimavärinsä. Oranssia, keltaista, okraa. Ilman muuta kasvi-ihmisen kokoelmaan kuuluu myös vihreä väri. Keltainen ja oranssi väri kukissa eivät ole niitä suosituimpia. 

Olen tykästynyt Liisan vankkumattomaan rohkeuteen pysyä mieliväriensä kannalla. Jos jostain tykkää, miksi suotta tuuliviirin lailla vaihtaisi mielipiteitä sen mukaan, mitä muut sanovat tai tekevät. 

 
Liisan kasvit mielessäin lähdin lankakaupoille. Eipä ollut helppoa löytää keltaista tai oranssia lankaa. Vihdoin viimein eräässä lohjalaisessa kaupassa oli Kaupunkilangan Kivijalkaa sekä keltaisena, oranssina että myös tuollaisena ruosteen sävyyisenä. En ole aiemmin Kaupunkilankoja ostanut, koska ne valmistetaan Turkissa. Haluaisin euroistani edes osan jäävän kotimaahan. Se alkaa olla vaikeaa, oli kyse sitten mistä tahansa tuotteesta. 

Kaupunkilangan Kivijalka on yllättävän mukavaa kutoa.  Sen vahvuus vastaa Novitan 7veikkaa. Se on konepestävää. Koostumus 75 % villaa, 25 % polyamidia.  

Seuraavat sukat teinkin sitten jämälangoista. Tai varret, jalkaosuuteen ei pienet nöttöset riittäneet. Näin kuvan lailla toteutetut sukat netissä. Ohjetta ei ollut, mutta kuvasta oli helppo päätellä idea. Varren kudoin tasona ainaoikeaa siten, että jätin kunkin langan päättelemättä. Varteen tuli 40 s, korkeuden mittasin summanmutikassa omiin jalkoihin sovittamalla.

Jalkaosuutta varten poimin silmukat (13 s/puikko) varsiosuuden alareunasta. Päättelemättömien lankojen takapuolelta, koska tarkoitus on jättää langanpätkät koristeeksi. Kun jalkaosuuskin tuli valmiiksi, ompelin varren sauman kiinni. Solmin langanpätkät tiukasti ja leikkasin ne mieleisen pituisiksi. 

Helppo toteutus. En punninnut, paljonko lankanöttösiä kului. Ei paljoa, joten aika monta tällaista sukkaa saa kutoa jämälankoja vähentääkseen. 

Helmikuussa on monen miespuolisen tutun syntymäpäivä. Laatikossani oli jostain tarjouksesta ostettu 150 g kerä tummanharmaata 7veikkaa. 100 gramman kerä ei isokokoisiin sukkiin riitä. Kudoin langasta 43 kokoiset sukat käyttäen mallineuleena vohvelikuviota.
 

Katselin kässälikkojen tapaamisessa Ullan hyppysissä valmistumassa olevia Helmi Orvokeita. Teki mieli kutoa itsekin sellaiset, tällä kertaa tummansinisinä. Merja Ojanperän Helmi Orvokki on aina yhtä kiva kutoa. Aika monet näitä on jo tullut tehtyä.

Helmi Orvokit valmistuivat lauantaina eli tammikuun viimeisenä päivänä. Laskin kutoneeni tammikuun aikana kahdeksat aikuisten sukat ja yhdet pikkulapsen sukat. 

Viikko sitten siivosin ja inventoin sekä pakastimen että jääkaapin, mistä olen jo täällä blogistaniassa kertonutkin. Pakastimen inventoinnissa löytyi lukuisia pusseja omenalohkoja ja raparperipaloja. Tyhjensin osan pusseista isoon kattilaan ja lisäsin joukkoon pari rasiallista punaherukoita. Keitin niistä vähän sokeria ja vettä lisäämällä hilloketta, joka maistuu aamupuuron päällä. Vielä on matkaa seuraavaan satokauteen. Syömistä varten sitä satoa säilötään, joten paras tyhjentää pakastinta ahkerasti tilaa uudelle tehdäkseen. 

Haluaisitte todennäköisesti katsella hienoja tinttikuvia. Valitettavasti minun vempaimillani sellaisten ottaminen ei ole taattua. Olen harva se päivä kovin tohkeissani uusista lintuhavainnoista. Jaksan jatkuvasti ihmetellä pyrstötiaisten vierailuja pihallamme. Missä ne ovat kaikki aikaisemmat vuodet piileskelleet? Olivat sitten missä tahansa, iloitsen nähdessäni niitä nyt joka päivä.

 

Tammikuun lopussa sain kokea lisää lintuihmeitä. Työhuoneen ikkunasta näkyvässä syreenissä istui outo lintu, jollaista en ole livenä aiemmin nähnyt. Kamera käteen ja lintua tähtäämään, mutta se ei halunnutkaan tehdä yhteistyötä kanssani. Aikansa siemenpöntössä ruokailtuaan lintu lensi ensin syreenin oksalle ja sieltä pois.

 

Luontoportti tietokoneesta auki. Aika pian saatoin todeta nähneeni tiklin. Onpa hauskan värikäs lintu. Siemenpöntön oikealla puolella pilkistää tiklin punainen naama. Lisäsin kuvaan nuolen osoittamaan tiklin sijaintia. Ihan vain todisteeksi, että nähty ja kuvattu on. Mitäpä tällaisissa asioissa teitä huijaamaan.
 

Vaahterassa roikkuu jääpuikkoja.

Pieniä ovat nämä meikäläisen arjen ilot. Pieniä, mutta sitäkin suurempaa iloa tuottavia. 

Näin siis alkoi helmikuu. Kylmää on mittarin näyttäessä aamuisin -23. Onneksi päivällä pakkanen vähän lauhtuu auringon kimaltaessa hangella ja lämmittäessä sohvalla istujaa.

Kivaa helmikuuta teille kaikille! 

Helmikuun neuleet ts. sukat

Auringonlaskun pilviä 18.2.

 
Helmikuussa jatkui projekti, jossa tarkoituksena on käyttää muista töistä yli jääneitä pikkunöttösiä ja avattuja keriä. Lankavarasto ei tälläkään tavoin kovin nopeasti supistu. Kaikenkirjavat räsymattotyyliset sukat ovat kyllä kivoja, mutta haluan valmiisiin töihin myös värien tasapainoa ja rauhallisuutta. Valtaosa tekemisistäni sukista menee toisten käyttöön, jolloin on hyvä huomioida myös vastaanottajien toiveita.

Avattu 100 gramman lankakerä on siinä mielessä ongelmallinen, ettei se riitä yhteen sukkapariin. Ei ainakaan vähänkin suuremman kokoiseen ja pidempivartiseen sukkaan. Usein siis käy, että jo aloittaessani tajuan lankaa tarvittavan toinen kerä lisää. Välillä käy niinkin, ettei keväällä ole enää saatavissa samoja sävyjä, joita syksyllä on hankkinut. Purkaminen on minusta tylsääkin tylsempää, jonka vuoksi riittävä lankamäärä on paras tutkia etukäteen.

Tumman harmaaseen (048) 7veikkaan tein varret Housen harmaakirjavasta (82164) Kuvio-langasta. Mallineuleena on kerrosrivinousu, jossa nostetut silmukat vaihtavat paikkaa.

Näihin matalavarsisukkiin käytin ruskeasävyiset pikkunöttöset. Punnitsin kerät ja jaoin ne kahdeksi samanpainoiseksi keräksi. Tällä tavoin meneteltynä ei tarvinnut kutoa kahta sukkaa vuorotellen edeten. Aika tarkkaan langat riittivät. Sen verran kutakin väriä jäi, että sain ne hyvin pääteltyä.

Pikkuveljen tyttären poikakaveri meni tammikuussa inttiin. Hänelle tein perussukat Nallen mustasta (099) ja raidat valkoisella. Kudon aika paljon 7veikan vahvuisella langalla. Niinpä tätä Nallea kutomalla tuntui sukkien tekemiseen kuluvan ikuisuus.

Lankavan tummanruskeasta (868) Lysti-langasta ja 7veikan punasväyisestä Raita-langasta tein nämä sukat. Sukkien kooksi tuli 38, koska ruskea lanka ei olisi enempään riittänyt. En ollut varma, löytyykö samaa sävyä vielä myynnistä. 

Mallineuleena Ailin lapanen, joka käy oikein hyvin myös sukkiin. Helppo ja kiva mallineule.

Tässä taas paluu pikkunöttösten käyttöön. Tällä kertaa vuorossa vihreän kaksi sävyä. Punnitsin pienet kerät, jaoin ne samankokoisiksi keriksi. Kerien riittoisuuden näki helposti. Mustaan 7veikkaan on helppo yhdistää muita värejä.

Kalevalan päivänä eli helmikuun viimeisenä valmistuivat nämä Ilona-sukat, joihin ilmaisen mallin löysin Juurakko Creations'in sivulta. Malli on helppo ja kiva. Muistuttaa paljon muutamia muita aiemmin tekemiäni malleja.

Lankana näissä 7veikan luonnonvalkoinen (010). Noudatin ohjetta, mutta päättelyvaiheessa totesin, että yksi tai kaksi kuviokertaa lisää kutomalla olisi sukista tullut suunnittelemani kokoiset. Nyt koko on 38-39. 

Nyt työn alla on Merja Ojanperän Helmi-Orvokit. Niitä olen kutonut useamman parin lahjaksi annettavaksi. Tykkään mallista paljon. Tosin jätän virkatun kukan tekemättä kahdesta syystä. Olen huono virkkaamaan ja kukka rajoittaa sukkien käyttöä saapikkaissa tai saappaissa.

Kutomisen tahti hidastuu samalla kun puutarhaan liittyvät tehtävät lisääntyvät. Ihan vielä en kutomista jätä tauolle.

 

Helmikuun sukkia

Tammikuun sukkasesssion jälkeen päätin seuraavaksi kutoa isompiin jalkoihin sopivia sukkia. Ensimmäisenä valmistuivat tummanharmaasta (044) 7veikasta nilkkasukat varren turkoosilla Janne-langan raidalla. Puikoilla on 14 silmukkaa. Varressa 1 o 1 n siten, että värinvaihdon jälkeinen kerros on kudottu oikein.

Naapuri pyysi kutomaan itselleen säärystimet. Marit tykkää väreistä, mikä helpottaa lankavalintaa. Omasta varastosta löytyi vain harvoja värejä 100 gramman kerää enemmän. Siksi resorit viininpunaisella (596) ja itse säärystinosa marjapuuron punaisella (053). Aloituksessa on 64 silmukkaa. Säärystimen alaresorissa vähensin silmukoita 2 per puikko eli 14 s/puikko.

Säärystimien mallineule on ollut viime aikoina kovin suosittu netin käsityöpalstoilla. Mallineule löytyy monilla nimillä. Se on helppo ja sitä varioimalla saa vähän erilaista. Käytin tässä 8 silmukan kuviota.

1. krs: kaikki oikein
2. krs: 7 o 1 n
3. krs: 6 o 2 n
4. krs: 5 o 3 n
5. krs: 4 o 4 n
6. krs: 3 o 5 n
7. krs: 2 o 6 n
8. krs: 1 o 7 n
9. krs: kaikki nurin

Tein Maritille myös toiset säärystimet. Käytin yksiväristä sinistä ja liukuvärjättyä pinkkisinisävyistä jämälankaa sekä resoreihin luonnonvalkoista valepalmikolla. Kuvassa säärystimet näyttävät aika lyhyiltä, mutta ihan polvisukan mittaiset ne ovat. Pitkäsääriselle mittaa olisi ehkä saanut olla enemmän. Tiedänpähän seuraavalla kerralla.

Tummien sävyjen ystävälle tein nilkkasukat kerrosrivinousulla. Lankoina musta 7veikka ja punamustasävyinen Nostalgia (096).

Kerrosrivinousu kiristää hieman, jolloin puikkoa kohden kannattaa laittaa silmukka pari tavallista enemmän.

Näihin nilkkasukkiin halusin kokeilla ylempänä säärystimiin käyttämääni mallineuletta. Tällä kertaa tein kuvion kuudella silmukalla, jolloin 12 silmukkaa/puikkoa kohti tuli kaksi mallikertaa.

Lankoina 7veikan turve (691) ja varressa luonnonvalkoinen Nummi (945)

Novitan Fazer II-lehdessä tämä malli on tehty ruskeasta ja vaaleanpunaisesta. Se on saanut nimekseen Geisha II. Itse toteutin mallin sinivalkoisena. Jalkaosioon laitoin kuvion vain sukan kärkeen kahtena rivinä. Mallineule on minusta likimain sama, jonka olen joskus löytänyt Suvikumpu-blogista. Kuvio syntyy kutomalla sama silmukka ikäänkuin kolmena. Ei ole ollenkaan vaikea, kunhan muistaa tehdä kuviota edeltävä kerros riittävän löysänä. Muuten joutuu hampaat irvessä työntämään ja vetämään puikkoa kolmen silmukan läpi.

Naapurin Penalle kudoin synttärisukat "vihreitä kuulia" -teemalla. Lankoina on Novitan vihreäsävyinen Karkkiraita Vihreitä kuulia-lanka (9031) ja yksivärinen vihreä (343). Jotta langat riittäisivät paremmin isompikokoisiin sukkiin, kudoin yksiväristä vihreää raitalangan väliin.

Jämälankoja kertyy tasaiseen tahtiin. Keräsin punasävyiset eteeni pöydälle ja kudoin niitä pötköksi. Silmukoita työssä on 44, mikä on ihan sopiva pikkulapsen madoksi. Täytteeksi käytin kaupan tyynyn pallokuitusisuksia. Aiemmin tekemilleni madoille olen ommellut napit silmiksi ja häntäpäähän puisia helmiä. Nyt kirjoin silmät, suun ja nenän langalla, jotta pieni ihminen ei saisi suuhunsa irtotavaraa. Madolle tuli mittaa 77 cm. Metrin mittainen voisi olla mukavampi, ainakin isommalle lapselle.

Jämälankaprojekti jatkuu. Madon valmistuttua punasävyisiä pikkukeriä oli edelleen aika monta. Kudoin molempia sukkia samanaikaisesti nähdäkseni, miten saan langat riittämään. Tarkoitus oli saada identtiset sukat. Tarkkasilmäinen huomaa ainakin yhdessä paikassa värieron, mutta luultavasti sukkien lämmittävyyteen sillä ei ole vaikutusta.

Elävöittääkseni raitasukkia käytin mallineuleena helppoa ja kivaa:

1-2. krs: kaikki oikein
3. krs: 1 o 1 n

Punasävyiset pikkukerät alkoivat loppua. Seuraavista jämälankasukista tulikin sitten tällaiset. Tosin jalkateriä varten ei ollut riittävästi sopivia jämälankoja. Niinpä tein ne täydestä 7veikan mustasta kerästä. Näissä sukissa on 14 s/puikko ja sukan koko noin 42-43.

Pienistä nöttösistä valmistuivat nämäkin sukat. Resori, kantapää ja teräosa on keskiharmaasta 7veikasta. Kuvassa väri vihertää, mikä johtunee kameran säädöistä ja kuvausolosuhteista.

Lajittelin jämälankakeriä väreittäin. Näiden sukkien teema on ruskea väri, johon oranssi ja persikansävy sopivat. Punnitsin kerät, jotta saisin tiettyä väriä riittämään jotakuinkin saman verran kumpaankin sukkaan. Toisessa sukassa kärkeen ei enää riittänyt samaista tummanruskeaa, joten oli jatkettava pidemmpään vaaleammalla ruskealla. Raitojen leveys määräytyi enemmän sattuman kuin suunnitelman mukaan. Parin pyrin tekemään samanlaiseksi.

On se muuten jännä, miten lankakerän lähestyessä loppuaan kutomisen vauhti kiihtyy. Ikäänkuin nopeammin kutomalla lanka riittäisi pidempään. Sitten kaiken hosumisen päätteeksi saa todeta, että tähteeksi jääneestä määrästä olisi kutonut kaksi-kolme kerrosta ihan kevyesti.

Erilaisia liukuvärjättyjä nöttösiä löytyi niitäkin. Käytin samanaikaisesti aina kahta erilaista raitalankaa kutomalla kummallakin vuorotellen kaksi kerrosta. Näissä identtisyys oli mahdotonta, mutta tuskin haittaa. Kyllähän nuo selvästi ovat kumppanit keskenään. Osan langoista päättelin jo kutoessani, osan päättelin valmistumisen jälkeen. Säärystimille tuli mittaa 35 cm.

Koivu ja kuu

Maaliskuu on alussa, samoin maaliskuun käsityöt. Lumi ja pakkanen takaavat, että on aikaa viettää kutimien seurassa. Kevään edistyessä viherpeukalo karkaa enenevässä määrin omille teilleen, kauaksi kutimista.

Neulevuosi 2021

Ei ole neuletyö tämä, vaan hollolalaisen taiteilijan keramiikkaa.

 
Vuonna 2021 puikot hakeutuivat tavalliseen tapaan hyppysiini, jos vain vähänkin istahdin sohvalle. Kesällä en kovin paljon kudo, varsinkaan ulkona. Silloin on niin paljon muuta tekemistä, eikä helteessä ole kiva hikisin käsin puikkoja heilutella.

Aivan samaan määrään tuotoksissani en yltänyt, mitä aiempina vuosina. Lisäksi lahjoitin neuleita pitkin vuotta sukulaisille ja tuttaville entistä enemmän. Keväällä annoin kassillisen neuleita isän hoivakodin myyjäisiin, jotta he saivat kerättyä varat kotieläinten vierailua varten. Onnistuihan se, kiitos monien lahjoittajien.

Vuoden aikana tuli kudottua vain yhdet tumput. Villapaitoja tai muita isompia neuleita en edelleenkään ole innostunut tekemään, sillä lämminverisenä käytän varsin vähän villaisia vaatteita. Villasukkia käytän ahkerasti ja niitä myös tykkään kutoa.

PINKKISÄVYISET

Kuvia kollaaseja varten selatessa hämmästyin, miten vähän pinkkisävyisiä sukkia on vuoden aikana tullut tehtyä. Osittain tämä johtuu ehkä siitä, etten ole jokaisen lankatarjouksen perässä juossut. Koko vuoden teemana on ollut ensi sijassa kuluttaa oman varaston lankoja.

PUNASÄVYISET

Punasävyisten osalta pätee samat asiat, kuin pinkkisväyisissä. Pidän kyllä itse kovastikin kirkkaanpunaisesta ja kirsikanvärisestä. 

SITÄ SUN TÄTÄ -VÄRISET

Novitan muuttaessa keräkoon 150 g:sta 100 g:aan, väheni polvisukkien tekeminen. Jollei varastossa ole kahta samanväristä kerää tai riittävästi toisiinsa sointuvia värejä, on paras pysytellä nilkkasukissa. Niihin pienemmätkin nöttöset riittävät. 

SINISÄVYISET

Aika vähän kudon sinisävyisiä ja vielä vähemmän miesten kokoisia sukkia. Itse asiassa enimmäkseen tulee kudottua suurin piirtein omaan jalkaan sopivaa kokoa. Suosin näköjään myös kirkkaita värejä. Naisille sopivia, jos nyt ollaan vähän vanhanaikaisia. Ei väri sukupuolta valitse eikä sukupuoli väriä. Viime aikoina olen pyrkinyt kutomaan reilumpia sukkia, jotta on sitten niitäkin antaa. Miten työlääksi onkaan osoittautunut kärjen venyttäminen koosta 40 ylöspäin.

VIHREÄSÄVYISET

Kumma juttu, tykkään vihreästä kasveissa ja joissain astioissa. Tekstiileissäkin maltillisesti. Vihreää lankaa ostan silti harvoin. Jossain vaiheessa vuotta päätin urakalla kutoa ostamiani vihreitä lankoja vähemmäksi. Tässä tuotokset. Ei hullumpia, minusta.

RAITAA JOKA LÄHTÖÖN

Raitasukkia syntyy silloin, kun teen jämälankasukkia. Ja sehän on ollut tämän vuoden teema. Olen ostanut kaikkiaan ehkä kaksi tai kolme kerää kirjavia lankoja kuluneena vuotena. Muuten vain yksivärisiä ja niitäkin tarpeen mukaan. Laatikossani on edelleen kerätolkulla kirjavia jämälankakeriä ja muutama ihan avaamatonkin kerä. Raitasukista saa kohtalaisen rauhallisia ja hauskojakin, kun yhdistää yksivärisen kirjavaan lankaan. Aina ei kyllä osu nappiin, mutta kukapa sitä olisi täydellinen.

POLVISUKKIA

Polvisukat eivät synny 100 gramman kerästä. Niitä varten on oltava vähintään kaksi kerää samasta erästä. Kun yhtä väriä ei omissa laatikoissa ole nyt useampaa kerää, ovat polvisukat jääneet tällä kaudella vähiin. Muutama raidallinen polvisukka on valmistunut jämälankamenetelmällä.

Oikean yläkuvan pitsisukat kudoin vaaleanbeigestä (kuva vääristää väriä) Nallesta. Pitsimalli ei ollut vaikea, mutta hidas se oli. Mallia oli seurattava silmä tarkkana. Lopputulokseen olen onnistunut. Kenties kuluneen vuoden hienoimmat sukat.

LAPSILLE

Poikkeuksellisen vähän tuli kudottua lapsille. Ylävasemman neulesetin ideana oli opetella latvialaista palmikkoa. Alavasemman kuvan sukat kudoin ystävän nuorimman tyttären tulevalle vauvalle, jonka pitäisi syntyä ihan näinä päivinä. Alaoikealla jämälankasukat, jotka ovat liian sekalaiset makuuni. Yläoikean matoihin oli kiva käyttää jämälankoja. Saajat tykkäsivät madoista.

PIPOJA

Pipojenkin suhteen menin melkeinpä sieltä, missä aita on matalin. Kuusi pipoista on kudottu kahdesta halvalla ostetusta akryylilankakerästä. Harmaasävyisiin sain uppoamaan kaiken 200 gramman kerästä. Punasävyisestä en enää jaksanut enempää pipoja vääntää.

JOULUKUUN TEKELEET

Ostin loppuvuodesta kaksikin sukkalehteä, joissa on kivoja pitsimalleja. Saavat nyt vaan odottaa, kunnes olen saanut pieniä jämälankanöttösiä katoamaan laatikosta. Uskokaa pois, 20 grammasta tulee sukkaan pitkä pätkä vartta eli työmaata on vielä edessä.

Nämäkin neuleet jäivät pois kollaaseista, koska olin unohtanut kuvat toiseen kansioon. Viininpunaisen pipon tein joulua edeltävällä viikolla antaakseni sen naapurille.

Kirurgisessa sairaalassa käydessäni ihailin käytävän komeita kliivioita.

 
Kuvattujen neuleiden lisäksi tein alkuvuodesta pari neulepantaa ja joulukuussa muutaman neulekranssin. Jäivät kuvaamatta, kun sujautin niitä lahjoiksi., Samanlaisia olen tehnyt ennenkin ja niistä löytyy kuvat aiemmista postauksista. Tai blogini käsityösivulta.

Naapurini vei joulun alla vinon pinon neuleita työpaikalleen myytäviksi. Muutamia tuli takaisin. Annoin myös useamman sukkaparin ja pipon hoivakotiin, isän hoitajille. 

Kevättalven tulee vielä kudottua ahkerasti. Ehkä jossain välissä voin siirtyä niihin uusien lehtien pitsimalleihin. Vaikka ihan yhtä mukava minusta on suihkia puikoilla nöttösistä raitasukkiakin. Saapa nähdä, millainen neulevuosi tästä taas kehittyy.