Ideaköyhyyttä kera kissojen

Koristeomenapuu - Malus 'Musta Rudolf'

Tyhjä pää ja menoja täyteen ahdettu kalenteri on yhdistelmä, joka tyrehdyttää postausideat.  Aika hyvin ajanpuute ja väsymys vähentää myös blogien lukemista ja kommentoimista. Väliaikaista sekin, onneksi.

Loki ja Nemo

Kun  edelliseen liittää kahden villin kissaotuksen pitkän hoitorupeaman, ei ideoita muhi senkään vertaa. Luin lehdestä unta parantavia vinkkejä. Yksi niistä kehotti varmistamaan, ettei lemmikkien äänet pääse häiritsemään yöunta. Kuonokoppako kissoille pitäisi laittaa? Ja kaikki kahdeksan jalkaa sitoa, etteivät innostuisi leikkimään ratsuväkeä olohuoneessa pimeimpinä yön tunteina? Entä miten estää adhd-kissaa kävelemästä uneen vaipuneen hoitajansa päällä? Mihin laittaa yöksi kissa, joka osaa avata ovia? Ja jolleivat ovet millään keinolla aukene, ainahan niitä voi rynkyttää, kunnes meluun kyllästynyt ihminen avaa.

Käytettäköön tämä marraskuinen harmaus ja ideaköyhyys sielun ja kropan lepuuttamiseen. Tiedän kyllä olevani elossa, sillä yhtenä päivänä huomasin miettiväni, mitä tomaattilajikkeita alkuvuodesta kylvän. Mietintä ei johtanut mihinkään. Vielä. Vaan lupaavalta tuollainen mietintähetki tuntui.

Mukavaa viikonloppua ja isille hyvää isänpäivää!

PS.Kahdesta kissasta lähtee niin paljon karvaa, että kaikki kissojen suosikkipaikat on nyt peitelty torkkupeitoin. Kevyt torkkupeitto on helpompi laittaa pesukoneeseen, kuin kokonainen sohva.

 

Viisi puutarhamuistoa kesältä 2018

Kaksoissateenkaari 19.6.2018

Sain "Viisi puutahamuistoa kesältä" -haasteen Saaripalstan Sailalta. Haasteen on laittanut liikkeelle Maatiaiskanasen elämää -blogin Hilu. Haasteen tarkoituksena on kertoa viidestä parhaasta puutarhamuistosta tältä vuodelta.

Kiitos Hilulle haasteen alulle laittamisesta ja Sailalle haastamisesta. Tällaisena harmaan pimeänä marraskuun päivänä on mukava palata kesäisen lämpimään puutarhaan ja kukkien runsauteen. Kylläpä taas aika on kullannut muistot, sillä kuvia katsellessa unohtui tyystin puutarhaa kurittanut kuivuus ja tietyörempan meluisa pölyisyys. Niin vain kuvatiedostoja selatessani liitelin kukalta kukalle ja nautiskelin ihoa ja mieltä hellivästä lämmöstä.

Tällaiset tiettyjä rajoituksia sisältävät haasteet aiheuttavat jonkinmoisia valinnan tuskia, kun mieli tekisi täyttää postaus kaikilla kesän herkuilla, mutta karsiminen vaan on pakollista. Toisaalta on nautinnollista ja muistia virkistävää palata moniin ihaniin asioihin. Kaikki aistit siinä touhussa herkistyvät. Sormissa tuntuu tomaattien pyöreys, korvissa soi lintujen liverrys ja nenässä tuoksuu vastaleikattu nurmi.

Mitkä ovatkaan minun viisi puutarhamuistoani kesältä 2018? Kesäni on ollut poikkeuksellisen tapahtumarikas ja pitkällisen pohdinnan tuloksena nousivat seuraavat puutarhamuistot päällimmäisiksi:

Mittari lupasi sadetta, jota saatiin kuitenkin todella vähän.

Lämpö helli ja vähän kyllä kurittikin

Pitkät hellejaksot jäävät varmasti kaikille mieleen. Päivä toisensa jälkeen, jopa viikosta toiseen lämpömittari kipusi lähes ja ylikin +30 asteen. Eikä vaan kivunnut, vaan lakikorkeuden saavutettuaan lämpö pysyi aamusta iltaan helteisenä. Kivitalo imi kaiken lämmön seiniinsä ja ainut viileä paikka oli kellarissa. Sateettomuus ja tuulisuus yhdistettynä helteisiin aiheutti melkoista kuivuutta ja puutarhan kasvit kärsivät. Luultavasti kuivuuden seurauksena kasvituhoihin törmätään vielä tulevallakin kasvukaudella.

Vaikka puutarhan kärsimykset kuivuudessa saivatkin välillä mielen murheelliseksi, tarjosi lämpö erinomaisen syyn laiskotella ja uppoutua kirjojen maailmaan. Luultavasti lepäsin enemmän, kuin aikoihin yhteensä. Pesukonettakaan ei tarvinnut kovin paljon käynnistää, kun vaatetus oli riisuttu minimiin.

Ikimuistoinen tomaattikesä

Kuluneesta kesästä muodostui tomaatinkasvatushistoriani tuottoisimmaksi. Hyvän sysäyksen tomaattien kasvattamiselle sain kellariin hankkimastani tehokkaasta kasvivalaisimesta. Koskaan aiemmin tomaatintaimeni eivät ole olleet yhtä vankkoja ja hyvälaatuisia. Siirsin taimet kasvariin virittämääni harsotelttaan toukokuun alussa. Eipä ollut paleltumisesta pelkoa, kun ei ollut yöhallaa ja päivälämpötilatkin lähtivät hyvin nousuun.

Tomaatti Indigo Rose

Tomaatit alkoivat kypsyä jo heinäkuussa ja satoa riitti taukoamatta kasvukauden loppuun saakka. Ainuttakaan tomaattia ei tarvinnut kantaa kesän lopulla sisälle kypsymään, vaan kaikki ehtivät kypsyä kasvarissa. Ylimääräisiä tomaatintaimia en  raaskinut heittää kompostiin, vaan sijoitin ne talon seinustalle. Aiemminkin olen kasvattanut tomaatteja ulkosalla, mutta nyt tuotto niissä oli lähes yhtä hyvää, kuin kasvarissakin. Nam, mikä tomaattikesä!

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Kelloköynnös hurmasi kertarysäyksellä

Ensimmäisen kerran tutustuin omatoimisesti kelloköynnökseen vuosi sitten. Silloin yksi taimi selvisi ulos saakka ja kasvoikin hyvin. Se teki yhden nupun, joka ei jaksanut syksyn koleudessa avautua. Tänä vuonna kylvin useita kelloköynnöksen siemeniä kahdessa vaiheessa ja hyvin itivät ja kasvoivat. Istutin kahteen isoon piharuukkuun, kolme tainta kumpaankin ja sijoitin ruukut pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin. 

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Alkuvaiheessa ohjailin versoja tukinarulla. Pian versot lähtivät kiipeämään pitkin pergolan pylväitä ja syksyllä köynnös kiemurteli katossa ja pergolan rännissä. Kukkiminen oli runsasta ja kiehtovan kaunista. Pörräsin koko kesän kelloköynnöksen ympärillä, kuin mehiläiset kukissa konsanaan. Hurmaannuin niin täydellisesti, että paluuta kelloköynnöksettömään elämään ei taida olla.

Clematis vit. Polish Spirit

Kärhökukinnan runsautta

Kärhöjen salaisuus alkaa hissukseen minulle avautumaan. Siitä kiitän monia blogiystäviä ja erityisesti Puutarhan Lumoa -blogin Kruunu Vuokkoa, jonka upeat kärhöt ja erinomaiset kasvatus- ja hoito-ohjeet ovat lisänneet tietouttani melkoisesti. Useimmat kärhöistäni ovat vielä nuoria ja niiden loistoa saan odottaa. Olen kokenut hyväksi keinoksi istuttaa uusia kärhöjä kesän ajaksi ruukkuun ja siirtää ne sitten loppukesästä maahan. Näin kärhön juuret ovat vahvistuneet ja sopiva paikkakin on kesän mittaan löytynyt. 

Loistokärhö - Clematis Warszwska Nike

Edellisenä kesänä satoi runsaasti ja varmasti se edesauttoi kärhöjen tämän kesäistä kukinnan runsautta. Kaikki kärhöni nousivat keväällä mullasta ilman sen kummempaa maan rapsuttamista ja kuivien versojen odottavaa tuijottamista. Kukinnan runsaasta kauneudesta pääsi iloitsemaan pitkään ja hartaasti. Polish Spirit venytti kukintansa lokakuulle saakka.

Tieremontin loppusuora

Maaliskuussa 2017 alkanut alueen tieremontti jatkui. Suurin hyörinä meluineen ja pölyineen keskittyi viime kesänä ihan meidän nurkille. Monenmoista traktoria, kaivuria, kallioporaa, maansiirtokonetta, rekka-autoa ja työmiestä työskenteli aamuvarhaisesta vähintäänkin pitkälle iltapäivään, toisinaan jopa iltaan kaikkina arkipäivinä. Joskus jopa viikonloppuina. Tieremontin vuoksi kaatunut metsä toi puutarhaamme valoa, lämpöä ja tuulta ja muutti kasvien olosuhteita radikaalisti. Edelliskesänä muutos ei puutarhaa liikaa kurittanut kostean ja kolean kesän vuoksi. Tänä kesänä varjoisan metsän puuttuminen yhdistettynä kuumuuteen ja kuivuuteen näkyi konkreettisesti kasvien kokemana kärsimyksenä.

Kesän edetessä tiet saatiin kuntoon, pallokenttä ja leikkipaikka valmistui, suunnitellut istutukset toteutuivat. Jotain pientä fiksausta on ilmeisesti vielä tehtävänä, mutta alueen ilme on kohentunut merkittävästi. Meitä ilahduttaa puutarhaamme vuosien jälkeen saapunut runsas valoisuus ja avaruus. On ihanaa, kun vielä illallakin voi nauttia omalla pihalla auringonpaisteesta ja sohvalla istuessa näkee horisontin ja taivaan pilvineen. Tykkään myös siitä, että alueen kadut ja kevyet kulkuväylät on hyvin valaistu. Iloisin asia on projektin myötä aitamme taakse istutetut mongolianvaahterat ja syreenit. Odotan kovasti syreenien kukintaa ja mongolianvaahteroiden syysväritystä.

Haastan seuraavat blogit:

Viherrin - muuttaa maailmaa vihreämmäksi ja kauniimmaksi
Kottikärryn kääntöpiiri
Puutarha on kotini

Tässä haasteen säännöt: 

• Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun esikasvatuskausi alkoi päättyen tähän hetkeen).

• Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.

• Kerro, keneltä itse sait haasteen ja haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.

• Käy kirjoittamassa postauksesi Maatiaiskanasen Elämää -blogin "5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta" -haastepostauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.

Kolmen sukan syndrooma

Pari viikkoa sitten postilaatikosta löytyi Kodin Pellervo -lehden näytenumero 10/2018. Lehdessä oli muutama mukava sukkaohje ja innostuin yhtä niistä heti kokeilemaan. Sukkaan tulee nurjista silmukoista muodostuvaa raitaa ja raitojen väliin palmikkoa. Kudoin yhden sukan ja heti perään toisen. Vaan kas kummaa, huomasin toisenkin sukan valmistuttua tehneeni siihen kuvion varren lisäksi myös kärkiosaan.

Sen sijaan, että purkaisin toisen sukan, päätin kutoa kummallekin parit. Ongelmana oli, että lanka ei riittäisi kahteen uuteen sukkaan. Niinpä kiersin lähikylän kolme kauppaa, jossa tätä lankaa on myyty. Novitan beigesävyinen Aapo on ilmeisesti kausilanka, eikä sitä tietenkään nyt löytynyt kerän kerää mistään kaupasta. 

  
Nyt minulla on kolme sukkaa, joista yksi vähän erilainen. Ensin ajattelin säilyttää sukan, jos vaikka lankaa siihen myöhemmin löytäisin. En ole vielä päätellyt ylimääräistä sukkaa ja tänään päätin sen purkaa. Kunhan ensin ikuistin erilaisen sukan filmille.

Eikö muuten ole kummaa, että kun lanka on vähissä ja uhkaa loppua, kutomisen vauhti kiihtyy. Ikäänkuin nopeammin kutomalla lanka riittäisi paremmin.  

Eräälle väreistä tykkäävälle kudoin Novitan oranssista ja kirjavasta Sateenkaari-langasta (ei enää myynnissä) pirteät villasukat talvi-iltojen lämmikkeeksi.

Siniset sävyt ovat pitkään olleet Novitan langoissa vähissä. Nyt kauppaan oli tullut uusia sinisiä sävyjä ja myös Raita-langan Ulappa, jossa harmaa, valkoinen ja sininen vuorottelevat. Yhdistin tämän Raita-langan vaaleansiniseen Novitan Juhani-lankaan, josta tein resorin ja kantapään. 

Novitan Polka-langasta pidän kovasti, mutta valitettavasti se on poistunut kokonaan valmistuksesta. Joitakin vanhoja, vajaita lankakeriä Polkaakin vielä varastostani löytyy ja tämän harmaa-valkoinen-viininpunainen -langan yhdistin kirkkaaseen viinipunaiseen, josta tein resorin ja kantapään. 

Jälleen yhdet röyhelösukat pikkulapsen koossa tein vaaleanpunaisesta 7veikasta. Varren toinen röyhelö on kudottu pörröisestä Hohde-langasta. Röyhelön ohje on Merja Ojanperän Juhannustanssi-sukasta, joka löytyy ilmaisena Ravelrystä. Alkuperäisessä ohjeessa käytetty lanka on ohuempaa ja silmukoita siksi enemmän. Olen muokannut ohjetta 7veikan vahvuiselle langalle siten, että aloituksessa on 96 silmukkaa eli 24 silmukkaa/puikko. Röyhelön kavennusten jälkeen silmukoita on 12/puikko.

Taponlehti - Asarum europaeum

Tehdessäni maanantaina tätä postausta, satoi taivaalta kevyttä pakkaslunta. Maisema muuttui utuisen valkoiseksi. Maanantaivastainen yö oli syksyn kylmin, sillä vielä aamukahdeksalta mittari näytti -6 pakkasastetta ja auton ikkunat olivat tiukassa jäässä. Vaikka loppuviikolle on luvassa huomattavasti lämpimämpää, lienee paras kantaa talvitakit vaatehuoneesta lähemmäs ulko-ovea. 

Pukekaa lämpimästi. Kuulaita marraskuun päiviä kaikille!

Taas on viisareita vekslattu

Vuoden toinen viisareiden vekslaus on taas suoritettu. Etelään talvi ei ole vielä tullut, vaikka talviaikaan siirryttiinkin. Sunnuntaina tuuli taisi puhaltaa ihan pohjoisesta, sillä siniseltä taivaalta paahtaneesta auringosta huolimatta ilma oli jäätävän kylmää. No, eipä mittarissa yhtä plusastetta enempää ollutkaan, kun lähdin laittamaan töppöstä toisensa eteen.

Lehtikuusen "sulkasato" on meneillään.

Kasvukauden aikana kylänraiteilla kävely jää vähemmälle. Pihassa on niin paljon tekemistä ja aika kuluu hurahtaen lapion ja muiden työvälineiden varressa heiluen. Jollei tekemistä ole, sitä kyllä helposti keksitään.

Nyt on pakolliset syystyöt tehty. Mieli tekee raittiiseen ilmaan ja kroppa kaipaa liikuntaa. Tein kahden tunnin lenkin, jonka puitteissa syynäsin kahden järven rannat ja kävin myös kylän ärrällä vaihtamassa matkakortin uuteen. Jotenkin kävelyreissullekin on helpompi lähteä, kun on jokin suunnitelma tai kohde. 

Lenkin ensimmäisen järven rantaan ei tuuli osunut. Kaislikossa oli useampi sorsa ja yksi niistä taisi kuvitella minut jonkinlaiseksi uhaksi, sillä se lähti kovasti kraakkuen uimaan kohti vastarantaa.  

Toisen järven rantaan sen sijaan tuuli osui navakasti ja kylmästi. Ihan ei vaahtopäitä ollut, mutta pakko oli laittaa käsineet käteen ja vetää huppu päähän. Muuten olisi varmaankin korvat kohmeisina päästä irronneet.

Matkan varrelle osuva puro täytyy aina käydä katsastamassa. Keväällä vesi täytti koko uoman, eikä näin lähelle kiviä olisi kahlaamatta edes päässyt. Nyt vettä on vain kapea noro puron pohjalla, mikä kertonee edelleen vallitsevasta kuivuudesta. 

Kotipihaan päästyäni en tietenkään malttanut heti mennä sisälle. Muistin kätevän viimetalvisen kikan ja pystytin pensastuet rhodojen ja pienien tuijien ympärille. Niihin on helppo kevättalvella kiinnittää varjostusverkot suojaamaan kasveja porottavalta auringolta.

 
Tsekkasin myös autotallin lämpötilan. Mittari näytti +10 astetta. Autotallissa ei ole lämmitystä, joten täytyy muistaa viedä keijunmekot ja verenpisarat kellariin kunnon pakkasten tullessa. Silloin lämpötila saattaa autotallissa painua nollaan tai jopa asteen pari pakkaselle. Siihen saakka ruukut viettäköön aikaa autotallin ikkunan edessä olevalla hyllyllä.

Pihalla viimeisetkin kukkijat alkavat vetäytymään talvilepoon. Syysmyrkkyliljasta voi puutarhurikin ottaa mallia ja kellistää itsensä välillä sohvalle pitkäkseen.

Ajatukset ovat sielun kasvimaa.

Jos tahdon tietää,

kuinka ajatusmaailma itää,

niin kysy sitä keväältä.

Kuinka kuihtuu, kysy syksyltä.

Kevät katsoo aina eteenpäin,

syksy aina taaksepäin,

mutta syksyllä on se etu,

että se voi katsoa eteenpäin uusin keväisiin.

- Zacharias Topelius - 

"Lapsenlapsi" Nemo-kissa

Lokakuun päättyessä ja marraskuun alkaessa voi siis valita, katsooko taakse- vai eteenpäin. Mukavia päiviä teille kaikille!
 

Vähenee ennen kuin loppuu kokonaan

Siis mikä vähenee ennen loppumista? No, syystyöt tietenkin. Puut ja valtaosa pensaista alkaa olla jo aivan paljaita. Norjanangervo vielä sinnittelee otettaan lehdistä, samoin herukat ja kärhöt. Tuskin niitä enää edes haravoin, sillä pudotkoon kasvien tyveen suojaksi.

Jänisverkotkin sain vihdoin paikoilleen. Eipä siinäkään kauan nenä tuhissut. Jotenkin vain moni homma etukäteen tuntuu työläämmältä, kuin sitten onkaan. Ehkä ne tekemättöminä kasvavat mielessä mittaansa suuremmiksi. 

Muutamana yönä ja aamuna on ollut jokunen aste pakkasta. Auton ikkunoita on jo päässyt skrapaamaan. Tapanani on ollut aloittaa lintujen ruokinta sitten, kun maa on jäässä. Yöpakkasista huolimatta multa ei ole edes kohmeessa, niitä aamuja lukuunottamatta. 

Tintit pyörivät ikkunalaudoilla niin ahkerasti, että ripustin pihapiiriin kolme talipallotelinettä. Hyvin on tieto ruokinnan aloittamisesta kiirinyt ympäristössä ja monenlaisia lintuja olen jo päässyt ikkunasta tiirailemaan. Tali- ja sinitiaisia tienkin, mutta myös punatulkkuja, mustarastaita ja närhiä. Pari harakkaa pyörii pihassa ahkeraan ja yksi oravakin yrittää marakatin lailla oksalta käsin tavoitella talipallotelinettä. 

Syksyn saapuessa sitä tulee ihmetelleeksi, mitä tekemistä enää on, kun puutarha vaipuu talviuneen. Mukavasti ajan saa kulumaan pelkästään tinttien touhuja seuratessa. Kerran jos toisenkin on puurot meinanneet jäädä sekoittamatta, kun kauhan valtija unohtuu tuijottamaan ikkunasta mustarastaiden oksilla taiteilua.

Tähtiputki - Astrantia major 'Sunningdale variegated'

  
Aika sinnikkäitä nämä puutarhan kasvit ovat. Tai sitten ne yrittävät nyt tehdä sen, mikä helteessä ja kuivuudessa jäi hoitamatta eli kukkivat. Kirjavalehtinen tähtiputki ei kasvanut eikä kukkinut koko kesänä. Ajattelin jo, että mennyttä on koko kasvi. Niin vain on loppukesän ja alkusyksyn aikana kasvattanut matalia versojaan ja vihdoin alkanut jopa kukkia.

Koristemansikka - Fragaria x roxea 'Pink Panda'

Koristemansikka Pink Panda on hissukseen kukkinut koko kesän, mutta kuivuuden hellitettyä se on kiihdyttänyt nuppujen kehittymistä ja avautumista oikein vauhdilla. Aika sympaattinen pikkukasvi, joka ryömii muiden perennojen joukossa, mutta ei kuitenkaan muodostu riesaksi. Alkuperäisestä istutuspaikasta olen jo hiukan siirtänyt koristemansikkaa toiseen kukkapenkkiin. Taidanpa ensi kesänä tuoda sitä myös yläpihalle.

Kerrottu kurjenkello - Campanula 'La Belle'

Kerrottu kurjenkello 'La Belle' on asunut puutarhassani kolme vuotta. Se on pysynyt aika matalana ja väriltään lähes valkoisena. Ostin sen kuvien perusteella ja niissä väri oli aika syvän sininen. Kooltaan tämän kurjenkellon piti olla noin 60-80 cm. Ei ole kasvanut edes 50 senttiseksi. Tämänkin suhteen olin varma, että hyvästit on heitetty, mutta niin vain sekin loppukesästä työnsi versot mullasta ja nyt ryhtyi kukkimaan. Ehkä pikkuiselle kurjenkellolle voisi miettiä uutta kasvupaikkaa jonkun penkin reunassa. Silloin se pääsisi paremmin oikeuksiinsa.

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Hopeatäpläpeippi jaksaa joka vuosi kukkia myöhäiseen syksyyn, säistä riippuen. Tänä kesänä se ei ole kovin paljon kukkinut. Sinänsä sen kukat eivät ole kovin näyttäviä ja enemmän pidän tämän kasvin lehdistä. Ne tuovat kivasti valon tunnetta muiden kasvien lomaan. Hopeatäpläpeippi on aika hyvä leviämään, mutta se on helppo pitää kurissa.

Kesän ulkona viettäneistä viidestä lehtikaktuksesta neljä on täynnä nuppuja. Kirkkaanpunainen jo avannutkin ensimmäiset kukkansa. Myös valkoisen ensimmäiset kukat ovat viittä vaille avoinna. Kaksi muuta kaktusta ovat vaaleanpunaisia. Nuputtoman väristä en ole varma. Luultavasti sekin vielä kukkii. 

Vanhin ja suurin vaaleanpunainen oli aika repsahtaneen näköinen tuodessani sen syyskuussa sisälle. Hetken jo ajattelin sen kärsineen liikaa hellekesästä, vaikka ei ihan suorassa auringonpaisteessa ollutkaan. Hyvin se on piristynyt ja värikin palannut kauniin vihreäksi.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

Lunta on tänne etelärannikolle lupailtu ja joka kerran lupaus on peruttu. Viime vuonna ensimmäinen lumi satoi 27.10. ja silloin märkää lunta tulikin ihan kunnolla. Pihassa piti tehdä lumitöitä, jotta pääsi kulkemaan. Märkä lumimassa katkaisi ruusuorapihlajastani ison oksan repäisten runkoon pahan kolon. Laitoin vauriokohtaan haavansuoja-ainetta ja puu näyttää selvinneen vauriosta. Kukkikin kesällä kauniisti.

Eiköhän sitä pian siirrytä lumi- ja pakkasaikaan. Kunhan sää nyt perinteisesti aikansa keikkuu.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Löytöjä kaupassa, lenkillä ja pihassa

Tuurenpihlaja - Sorbus ulleungensis 'Dogong'

Runsas viikko sitten teimme vähän laajemman kyläkierroksen. Näin parissakin paikassa upeasti punaoranssina palavan tuurenpihlajan ja siitä syntyi luja päätös hankkia samainen kasvi omaan pihaan. Paikkakin sille on jo katsottu valmiiksi. 

Sattumoisin espoolainen puutarhamyymälä tekee muuttoa toiseen paikkaan ja tyhjentää taimipihaansa tuntuvin alennuksin. Monia herkkuja taimimyymälässä olikin, mutta ei ainuttakaan tuurenpihlajaa. Menin myymälään sillä periaatteella, ettei mitään ole pakko saada. Vaan toki mielessä oli toive löytää tuurenpihlaja.

Muutama harkinnan arvoinen pensas myymälässä olisi ollut. Olin lujana sen vuoksi, etten näin istutuskauden loppumetreillä halunnut kasveja, joille minulla ei ole suunnitelmaa. Aina kaikille löydöille paikka on löytynyt, mutta oma päänvaivansa siinä kuitenkin on. Ei siis tullut pensaita, ei puitakaan. Perennapöytäkin oli jo syyskuussa läpikäyty, eikä idealamppuja jäämistöä katsellessa syttynyt.

Myymälän sisätiloissa oli muutama sipulilaatikko jäljellä. Meinasin jo ohittaa, mutta pihalla treffaamani Saaripalsta -blogin Saila huomasi marhanliljat ja olin myyty. Joitakin nettikauppoja olin jo loppukesästä kahlannut löytääkseni uusia marhanliljoja, mutta laihoin tuloksin. Nyt kotiin lähti Claude Shride, Guinea White ja Manitoba Morning. Kaksi sipulia kutakin ja kaikki jo maahan istutettu. Ihan jo kutkuttaa nähdä, nousevatko tulevana keväänä. Edelliset marhanliljat istutin 2016 loppukesästä ja ne kukkivat ensimmäisen kerran tänä kesänä. Voi siis olla, etten vielä ensi kesänä pääse nauttimaan uusien liljojen kauneudesta.

Clematis 'Polish Spirit'

Tarhaviinikärhö Polish Spirit kukki keällä runsaana ja kauniina. Sitten näytti, että se siirtyy talvilevolle. Vielä mitä. Kärhö on kehittänyt uusia kukkia vielä syys- ja lokakuussa ja nytkin siinä on kolme kaunista kukkaa. Tosin vähän pienempänä, kuin loppukesän kukinnan aikaan.

Pihalla alkaa jo monet puut ja pensaat olla paljaita. Haravointi tuottaa tulosta, sillä parin tunnin puunauksen jälkeen käytävät eivät heti tulvi uutta lehtipeitettä. Juhannusruusukin on osittain pudottanut lehtensä, mutta jäljellä olevat ovatkin loistavan punaisia. Hurmaavan kauniita.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale 'Waterlily'

Joku aika sitten harmittelin täällä blogissakin kadottaneeni yhtä lukuunottamatta kaikki aiemmin istuttamani syysmyrkkyliljat. Sittemmin yksi kadotetuista nousi ja kukki niin vilkkaaseen tahtiin, etten ehtinyt kuvaamaan. Samaista Waterlilyä se oli, kuten tämä kuvan yksilö, jonka istutin tänä syksynä. Aika herkku.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale 'Waterlily'

Liian aikaisin taisin harmitella, sillä vielä yksi Waterlily löytyi. Joitakin Waterlilyjä on vielä nousematta, samoin valkoinen myrkkylilja ja Giant. Giantista luin, että sen kukinta saattaa venyä marraskuulle, jolloin kukka ei enää kehity kylmyyden ja pimeyden vuoksi.

On nämä myrkkyliljat jänniä kasveja. Tupsahtavat ihan yhtäkkiä ja huomaamatta esille mullasta. Näin syksyllä ei tule kevään lailla päivittäin kierrettyä puutarhaa. Ehkä pitäisi. Ihan näiden syysmyrkkyliljojen vuoksi.

  

Metsän kaatumisen jälkeen haravoitavien lehtien määrä on vähentynyt merkittävästi. Eniten on nyt vaahteranlehtiä. Autotallin nurkalla kasvava vaahtera on melkein paljas. Muutama lehti vielä killuu puussa. Ensimmäisen lehtitulvan silppusin ennen haravointia ruohonleikkurilla. Aika pientä puuroa lehdistä tuli ja sen massan haravoin naapurin rajan tuntumaan. Kuten muutkin puusta pudonneet lehdet. 

Nyt alue on vähän tympeän näköinen, koska leikkasin sieltä maan tasalle kaikki risuttuneet virpiangervot. Sieltä ne taas kevään tullen alkavat kasvaa ja peittävät maatuvan lehtimassan. Ripottelen keväällä multaa lehtimassan päälle kaunistukseksi. Hyvin toimii.

Syksyn puutarhatyöt ovat valtaosin siivoamista ja talviteloille laittamista. Aikaa on etenkin lyhenevien päivien vuoksi paljon vähemmän, kuin keväällä. Siksi välillä tulee sellainen tunne, ettei millään ehdi kaikkea pakollistakaan tehdä. Loppujen lopuksi lyhyessä ajassa saa hyvin paljon tehtyä ja samalla hoituu ulkoilu ja reippailu.

Ihan vielä ei voi todeta syystöiden loppuneen, sillä seuraavaksi pitäisi putsata pergolan katto ja virittää jänisverkot puille ja tärkeille pensaille. Parin tunnin aherruksen jälkeen on kuitenkin kiva kantaa työvälineet kellariin odottamaan seuraavaa työsarkaa ja paukuttaa saappaisiin eksyneet roskat pois ennen sisälle paluuta.Työlista on lyhentynyt ja mieli virkistynyt raittiissa ilmassa.

Perhoangervo - Gillenia trifoliata

Mukavaa sunnuntaita ja reippaita ulkoiluhetkiä kaikille!