Löytöjä kaupassa, lenkillä ja pihassa

Tuurenpihlaja - Sorbus ulleungensis 'Dogong'

Runsas viikko sitten teimme vähän laajemman kyläkierroksen. Näin parissakin paikassa upeasti punaoranssina palavan tuurenpihlajan ja siitä syntyi luja päätös hankkia samainen kasvi omaan pihaan. Paikkakin sille on jo katsottu valmiiksi. 

Sattumoisin espoolainen puutarhamyymälä tekee muuttoa toiseen paikkaan ja tyhjentää taimipihaansa tuntuvin alennuksin. Monia herkkuja taimimyymälässä olikin, mutta ei ainuttakaan tuurenpihlajaa. Menin myymälään sillä periaatteella, ettei mitään ole pakko saada. Vaan toki mielessä oli toive löytää tuurenpihlaja.

Muutama harkinnan arvoinen pensas myymälässä olisi ollut. Olin lujana sen vuoksi, etten näin istutuskauden loppumetreillä halunnut kasveja, joille minulla ei ole suunnitelmaa. Aina kaikille löydöille paikka on löytynyt, mutta oma päänvaivansa siinä kuitenkin on. Ei siis tullut pensaita, ei puitakaan. Perennapöytäkin oli jo syyskuussa läpikäyty, eikä idealamppuja jäämistöä katsellessa syttynyt.

Myymälän sisätiloissa oli muutama sipulilaatikko jäljellä. Meinasin jo ohittaa, mutta pihalla treffaamani Saaripalsta -blogin Saila huomasi marhanliljat ja olin myyty. Joitakin nettikauppoja olin jo loppukesästä kahlannut löytääkseni uusia marhanliljoja, mutta laihoin tuloksin. Nyt kotiin lähti Claude Shride, Guinea White ja Manitoba Morning. Kaksi sipulia kutakin ja kaikki jo maahan istutettu. Ihan jo kutkuttaa nähdä, nousevatko tulevana keväänä. Edelliset marhanliljat istutin 2016 loppukesästä ja ne kukkivat ensimmäisen kerran tänä kesänä. Voi siis olla, etten vielä ensi kesänä pääse nauttimaan uusien liljojen kauneudesta.

Clematis 'Polish Spirit'

Tarhaviinikärhö Polish Spirit kukki keällä runsaana ja kauniina. Sitten näytti, että se siirtyy talvilevolle. Vielä mitä. Kärhö on kehittänyt uusia kukkia vielä syys- ja lokakuussa ja nytkin siinä on kolme kaunista kukkaa. Tosin vähän pienempänä, kuin loppukesän kukinnan aikaan.

Pihalla alkaa jo monet puut ja pensaat olla paljaita. Haravointi tuottaa tulosta, sillä parin tunnin puunauksen jälkeen käytävät eivät heti tulvi uutta lehtipeitettä. Juhannusruusukin on osittain pudottanut lehtensä, mutta jäljellä olevat ovatkin loistavan punaisia. Hurmaavan kauniita.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale 'Waterlily'

Joku aika sitten harmittelin täällä blogissakin kadottaneeni yhtä lukuunottamatta kaikki aiemmin istuttamani syysmyrkkyliljat. Sittemmin yksi kadotetuista nousi ja kukki niin vilkkaaseen tahtiin, etten ehtinyt kuvaamaan. Samaista Waterlilyä se oli, kuten tämä kuvan yksilö, jonka istutin tänä syksynä. Aika herkku.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale 'Waterlily'

Liian aikaisin taisin harmitella, sillä vielä yksi Waterlily löytyi. Joitakin Waterlilyjä on vielä nousematta, samoin valkoinen myrkkylilja ja Giant. Giantista luin, että sen kukinta saattaa venyä marraskuulle, jolloin kukka ei enää kehity kylmyyden ja pimeyden vuoksi.

On nämä myrkkyliljat jänniä kasveja. Tupsahtavat ihan yhtäkkiä ja huomaamatta esille mullasta. Näin syksyllä ei tule kevään lailla päivittäin kierrettyä puutarhaa. Ehkä pitäisi. Ihan näiden syysmyrkkyliljojen vuoksi.

  

Metsän kaatumisen jälkeen haravoitavien lehtien määrä on vähentynyt merkittävästi. Eniten on nyt vaahteranlehtiä. Autotallin nurkalla kasvava vaahtera on melkein paljas. Muutama lehti vielä killuu puussa. Ensimmäisen lehtitulvan silppusin ennen haravointia ruohonleikkurilla. Aika pientä puuroa lehdistä tuli ja sen massan haravoin naapurin rajan tuntumaan. Kuten muutkin puusta pudonneet lehdet. 

Nyt alue on vähän tympeän näköinen, koska leikkasin sieltä maan tasalle kaikki risuttuneet virpiangervot. Sieltä ne taas kevään tullen alkavat kasvaa ja peittävät maatuvan lehtimassan. Ripottelen keväällä multaa lehtimassan päälle kaunistukseksi. Hyvin toimii.

Syksyn puutarhatyöt ovat valtaosin siivoamista ja talviteloille laittamista. Aikaa on etenkin lyhenevien päivien vuoksi paljon vähemmän, kuin keväällä. Siksi välillä tulee sellainen tunne, ettei millään ehdi kaikkea pakollistakaan tehdä. Loppujen lopuksi lyhyessä ajassa saa hyvin paljon tehtyä ja samalla hoituu ulkoilu ja reippailu.

Ihan vielä ei voi todeta syystöiden loppuneen, sillä seuraavaksi pitäisi putsata pergolan katto ja virittää jänisverkot puille ja tärkeille pensaille. Parin tunnin aherruksen jälkeen on kuitenkin kiva kantaa työvälineet kellariin odottamaan seuraavaa työsarkaa ja paukuttaa saappaisiin eksyneet roskat pois ennen sisälle paluuta.Työlista on lyhentynyt ja mieli virkistynyt raittiissa ilmassa.

Perhoangervo - Gillenia trifoliata

Mukavaa sunnuntaita ja reippaita ulkoiluhetkiä kaikille!