Ansaitsevat tulla mainituiksi

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum'

 

Meneillään oleva kesä alkoi ensin kylmänä muuttuen sitten pitkäksi hellekaudeksi ja nyt ainakin meidän nurkilla sataa päivä toisensa jälkeen ihan kunnolla. Niinpä sekä kasvien kuvaaminen että niistä kertominen on sujunut osittain läpihuutojuttuna. 

Yleensä sitä tulee esitelleeksi runsaskukkaisia ja näyttäviä kasveja. Samalla moni muu jää vähemmälle huomiolle, vaikka nekin ansaitsevat tulla mainituiksi. 

Rhododendron 'Nova Zembla'

Rhodoni kärsivät talvesta. Vanhemmissa lehdissä on paljon vioituksia. Muutenkaan rhodoni eivät ole mitenkään kaunismuotoisia. Yksi oksa sojottaa sinne, toinen tänne. Keväästä toinnuttuaan ne ovat piristyneet ja kasvattavat uusia lehtiä. Lila Catawbiense kukkii yhä kiitettävästi. Punainen Nova Zempla muutaman kukan voimin. Valkokukkainen Cunningham's White kukkii aina aikaisin, joten se on jo lopettanut. Se kukkii usein syksyllä uudelleen muutaman kukan voimin.

Mahonia

Myös mahonia otti talvesta nokkiinsa. Suojasin sen mielestäni ajoissa kevätauringolta, mutta siitä huolimatta moni oksa meni kokonaan ruskeaksi. Näin on tapahtunut kerran aiemminkin. Silloin surin asiaa täällä blogissa, jolloin sain ohjeita antaa mahonian rauhassa toipua. Sen se kyllä tekisi, kuten tapahtuikin silloin ja myös nyt. Leikkasin ruskeita oksia varovasti pois ja nyt pensaat puskevat reippaasti uutta kasvua. Kukinta jäänee väliin.

Epimedium Rubrum - Tarhavarjohiippa

Varjohiipoille en ole löytänyt pihasta sopivia paikkoja. Muutama vuosi sitten kokeilin istuttaa pari varjohiippaa Makkaripenkkiin. Tänä keväänä penkin kasvit olivat surkea näky. Ajattelin, että kasvihautajaisia on tiedossa lukuisia. Niin vain varjohiipatkin nousivat ja yllättäen jopa kukkivat. Ihan ensimmäistä kertaa pihassani.

Epimedium x youngianum 'Niveum' - Valkovarjohiippa

Niin tarhavarjohiipan punaiset kuin valkovarjohiipan valkoiset kukat ovat pikkuisia söpöläisiä. Kuvaaminen ei ollut ihan helppoa, kun niiden ääreen piti mennä polvilleen ja odottaa, ettei mistään tulisi pientäkään tuulenvirettä heiluttamaan herkkiä kukkia.

Hosta 'Frances Williams' - Kuunlilja ja Tiarella cordifolia - Rönsytiarella

Samaisessa Makkaripenkissä kuunlilja Frances Williams on vihdoin avannut lehtiruusukkeensa. Sillä on hiukan ahdasta, kun rönsytiarellat valtaavat kaiken aikaa enemmän ja enemmän tilaa. Rönsytiarella viihtyy selvästi tässä oikein hyvin, mistä iloitsen. Sitäkin olen istutellut eri paikkoihin löytääkseni sen parhaan. Ehkä nyt olen sellaisen löytänyt.

Hemerocallis lilo-asphodelus - Keltapäivänliljat ja Allium 'Purple Sensation' - Ukkolaukat

Etupihan Bermuda on tänä vuonna varsinainen sekasotku. Alueelta on menehtynyt useampi jaloangervo, syysleimu ja ilmeisesti kaikki salkoruusut. Vaikka hengissä säilyneet kasvit ovat kasvun myötä rehevöityneet, aukkopaikkoja on yhä. Keltapäivänlilja näyttää viihtyvän paahteisen kuivassa paikassa yllättävän hyvin. Kukinnan jälkeen sen lehdistö säilyy vihreänä ja peittää samalla myös ukkolaukkojen keltaisena nuutuvat lehdet.

Ukkolaukat kukkivat tänä vuonna hämmästyttävän runsaina. Niitä nousi sellaisistakin paikoista, joihin olin jo unohtanut niitä istuttaneeni. 

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Näin kerran istutusalueen, jossa purppurahappomarjat näyttelivät pääosaa. Ihastuin näiden pikkupensaiden lehtien kupariseen sävyyn. Kukathan ovat melko vaatimattomia, vaikkakin kauniita. Innostuin sitten ostamaan itsellenikin purppurahappomarjan. Tykkään siitä kovasti, mutta yhdellä puskalla ei helposti saa häkellyttävää näyttävyyttä. Voinhan joskus hommata niitä lisääkin. Ehkä.

Iris germanica

Valkokukkaiset saksankurjenmiekat pääsivät yllättämään minut kukinnallaan. Puuhaa on ollut riittämiin, eikä aina ehdi kiertää katsomassa kaikkia yksityiskohtaisesti. Saatan kierroksellani oikaista tutkimaan jotain näkemääni ja sitten sadekuuron yllättäessä kipaisen sisälle. Niin osa alueista jää tarkastamatta. Helteessä iriksen kukat putkahtelivat esiin nupuistaan vauhdilla ja samalla vauhdilla ne kuihtuivat.

Anemone tomentosa robustissima - Hopeasyysvuokko

Joka kevät odotan kiivaasti syysvuokon heräämistä. Parina keväänä on jo ehtinyt sydäntä kylmätä, että onko syysvuokko kuollut. Toissa vuonnako se taisi jättää kukinnan väliin. Vai onko siitä jo pidempi aika? Tänä keväänä syysvuokko heräsi muiden tahdissa. Se on taatusti tuplannut kokonsa. Sen lehtiä nousee kaempanakin.

Pahoittelen sotkuista näkymää. Kuvan ottamisen jälkeen kävin tukemassa oikealla rehottavan nuokkuluppion niin, ettei sen lehdet makaa muiden päällä. Lemmikit ovat jo kukkimisensa lopettaneet. Alkavat olla ruskeiksi kuivuneita. Kunhan kerkeän, käyn kitkemässä ne pois. Rapina vain kuuluu, kun siemenet sinkoilevat istutusalueille. Lemmikkien tulevakin elämä on taattu kitkennästä huolimatta.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

Syyspenkin Hans onnistui sekin kasvattamaan kukkavanat yllätysnopeasti. Toivottavasti viime päivien viileys hidastaa niiden kukkimista. Takana pilkottaa hieman harjaneilikka. Niitä samaisessa penkissä on nyt runsaasti. Ensimmäiset jo avaavat nuppujaan. Ja minä kun ihmettelin pitkään, miksi en onnistu harjaneilikoiden kanssa. Suorakylvönä en saanut niitä kasvamaan. Sitten kokeilin esikasvatusta ja taimien istutusta penkkiin. Sillä menetelmällä sain harjaneilikat menestymään.

Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

Yhdestä pikkuisesta liuskavaleangervon taimesta on kasvanut kokonainen keskittymä puistoreunan tuijien ja rhodojen väliin. Kasvi on levittäytynyt ilmeisesti hyvinkin laajalle, koska joka kevät ilmaantuu yhä uusia versoja. Tänä vuonna pääsen ihailemaan ihka ensimmäisiä kukkia.

Camassia leichtlinii - Isotähtihyasintti

Isotähtihyasintit kuuluvat niihin, jotka eivät oikein tykänneet talvesta. Tavallisesti ne kukkivat näin kesäkuun alussa runsaina. Nyt nousi vain muutama kukkavarsi Syreenipenkissä.

Isotähtihyasintti muistuttaa paljon tähkähietaliljaa. Tai päinvastoin. Tähkähietalilja saattaisi menestyä camassiaa paremmin meidän paahteisessa puutarhassamme.

Gillenia trifoliata - Perhoangervo

Perhoangervokin on jo aloittamassa kukintaansa. Noin metriset varret ovat sen verran hentoja, että kasvi on hyvä tukea. Muuten se kaatuilee muiden päälle, eikä tietenkään ole yhtä nätti, kuin pystyssä seisoessaan. Istutin näitä pari uutta Pikkupuutarhaan pari viikkoa sitten. Yksittäiset kukat eivät ole suuren suuria, mutta tämän pensasmaisen kasvin olemus on herkän kaunis.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano

Keväällä puutarhuri odottaa ja kaipaa monia kasveja. Sitten on niitä, joita ei osaa kaivata, mutta jotka noin vain ilmestyvät kasvamaan ja kukkimaan. Tällainen pikkupersoona on oranssikeltano, jonka sain iäisyys sitten eräältä tuttavalta lapinvuokkona. Eihän se mikään lapinvuokko ole, mikä selvisi minulle nopeasti. Aluksi en ollut kovin ihastunut oranssiin rentoilevaan kukkaan. Sittemmin olen oppinut pitämään sen sinnikkyydestä. Lisäksi se on helposti monistettavissa uusiin paikkoihin, koska kasvi leviää hyvin. Riesaa siitä ei ainakaan minulle ole tullut. Ylimääräiset taimet on helppo nyhtää pois.

Pinus mugo - Vuorimänty

Kuvittelin olevani hyvin ajan tasalla puutarhahommissa. Säät ovat kuitenkin laittaneet kapuloita rattaisiin. Helteellä en millään jaksanut ryhtyä vuorimännyn typistykseen. Ja sitten tulikin kaatosateet. Vuosikasvut suositellaan typistettäviksi juhannukseen mennessä. No, onhan tässä vielä vajaa kaksi viikkoa aikaa.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikkojen kukinta on likimain ohi. Vaaleanpunaiset Princess Victoria Louiset ja valkoiset Royal Weddingit sentään ovat vielä nupulla. Kunpa pysyisivätkin nuppuisina vielä muutaman päivän, ettei sadekuurot hakkaa niitä maahan makaamaan.

Kohti aurinkoisempia päiviä ja uusia kukkasia!

Upean värikäs syksy

Parthenocissus 'Engelmannii' - Imukärhivilliviini

 

Että voikin olla upea ruska tänä syksynä. Viikonlopun aikana tuuli on tuivertanut ajoittain kovalla voimalla, mikä on saanut puunlehdet lentämään ilmassa vaakasuorassa. Yhä useampi puu ja pensas joutuu hissukseen luopumaan komeista väreistään. Yllättävän pitkään olemme kuitenkaan saaneet värikkäästä luonnosta nauttia.

Asparagus officinalis 'Gijnlim' - Parsa

 
Minusta tuntuu, kuin kesä olisi sujahtanut nopeutetulla vauhdilla ohitse. Pitkään jatkuneella sateettomuudella ja kuivuudella on siihen varmaan osansa, sillä moni homma jäi helteellä tekemättä. Aika kului sadetta odotellessa, "sitku-elämää" eläessä. Kun sitten syksy saapui, tulikin kiire saada työt ajan tasalle. Taidan olla jäljessä edelleen. Moni ajatuksissa muhinut suunnitelma on haihtunut kokonaan pois. Monen kohdalla olen huomannut, etteivät ne niin kovin tekemättöminäkään haittaa.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Kesäkukista suurin osa on kuskattu kompostiin. Sisäänkäynnin porttiruukuissa on edelleen miljoonakelloa, murattia ja verililjapuut. En vain raaski ottaa niitä pois, kun ovat edelleen hyväkuntoisia. Muissa ruukuissa kesän kasvaneet muratit kaivoin tyhjenneeseen lavakaulukseen. Jospa talvehtisivat siellä. Maljaköynnös, inkaliljat, yksi iso pelaguu, hortensia ja begonia ovat autotallissa. Ison ruostekukkaruukun rahtasin kellariin. Siemenestä kasvattamani pelaguut on työhuoneen ikkunalla, daaliajuurakot ja lukinliljan sipulit sekä oxalikset kellarissa. Värinokkosista otin pistokkaita, jotka jo jatkavat eloaan multaan juurtuneina viherkasveina.

Rhododendron x  'Ruususen uni'

Joitakin perennoja olen leikannut pois. Osa kuunliljoista on mennyt lötköiksi massoiksi. Särkynytsydän on jo pitkään kaivannut kompostielämää. Nurmikolle leijuneita lehtiä olen silpunnut ruohonleikkurilla kahdesti. Alapihan iso vaahtera alkaa olla jo paljas. Sen lehdet leijailevat kasvimaalle, josta haravoin ne nurmikolle pariin litteään kasaan ja ajan yli siksakkia nurmikonleikkurilla. Massaa syntyy näinkin aika paksulti, joten haravoin ylimmät kompostiin tai pensaiden alle.

Gillenia trifoliata - Perhoangervo

Ruukut ja kukkalaatikot on pesty ja suurin osa viety kellariin. Suurimmat ruukut ovat jokavuotiseen tapaan tyhjinä terassilla. Puutarhakalusteista valtaosa on jo kellarissa. Pöytä pitäisi vielä kiikuttaa muiden seuraan. Terassilta, patiolta ja pergolasta on helpompi putsata lumia pois, kun ei ole kalusteita tiellä. Pysyvätpä puutarhakalusteetkin pidempään käyttökelpoisina, kun ovat rospuuttoajan suojassa.

 

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

Myös sadevesitynnyrit on tyhjennetty, pesty ja viety kellariin. Sateet saavat nyt vapaasti kastella mitä haluavat. Ei ole tarvetta kerätä kesäkukille vettä vähään aikaan.

 

Muutama päivä sitten kaadoimme Ukkokullan kanssa Pikkupuutarhan kriikunan. Valmistelin puuta tulevaan kaatoon jo vuosi sitten kuorimalla sitä ympäriinsä. Toimenpiteen tarkoitus oli auttaa puuta keräämään voimansa runkoon, jotta se ei tekisi kaadon jälkeen niin paljon juurivesoja. Toivottavasti auttaa. Kuorimisen jälkeen uusia juurivesoja ei ole löytynyt. 

 

Syy kriikunan kaatamiseen on nimenomaan turhan runsaassa juurivesatuotannossa. Alapihalla on kaksi kriikunaa, jotka myös tekevät juurivesoja. Ne on helppo nujertaa ruohonleikkurilla. Pikkupuutarhassa sen sijaan ei ole nurmikkoa, vaan istutuksia. Ei ole erityisen kiva lapioida juurivesoja vaikkapa jaloangervojen tai syysleimujen keskeltä.

 

Kriikunasta jäi kolmihaarainen kanto, jonka pintaan on tarkoitus porata reikiä. Siten kanto lahoaa nopeammin. Kriikuna osoittautui yllättävän kovaksi puuksi. Moottorisahamme ei ehkä ole niitä tehokkaimpia, mutta on sillä isompiakin puita kaadettu vähemmällä ähellyksellä.

Populus tremula - Haapa

Puiston pari haapaa tonttimme rajalla muuttuivat reissuni aikana täysin keltaisiksi. Ilta-auringon paisteessa puu on ollut kuin kultaa. Viikonlopun tuuli on kyllä harventanut lehtiä melkoisesti.

Perjantaina lakaisin kahdesti patiolle lentäneet lehdet käytävälle, josta haravoin ne syreenien tyvelle. Saatuani urakan valmiiksi, olikin sama homma edessä. Päätin, että lentäköön loputkin haavan ja koivunlehdet maahan ennen seuraavaa siivouskeikkaa. Puistopäädyn isot vaahterat ovat vielä täynnänsä lehtiä. Kohta käytävällä saa kahlata nilkkoihin ulottuvissa vaahteranlehtikasoissa. 

 

Viime vuonna ajoin paksuimman massan vähän pienemmäksi ruohonleikkurilla. Sitten haravoin leikkuujätteen rajakuusten tyvelle. Sinne se katoaa. Käytävän kivituhkapinta ei niin kovin tykkää silputuista vaahteranlehdistä, mutta enpä voi niitä lehtiä istutusalueellakaan ruohonleikkurilla yli ajaa. Jos taas jätän jättimäisen määrän vaahteranlehtiä kokonaisiksi, niiden maatuminen kestää ikuisuuden. Ja kevättuuli vielä levittää haravoituja kasoja iloisesti ympäri pihaa.

Parthenocissus vitacea - Säleikkövilliviini

Helsingissä käydessäni näin monen talon seinustalla palavanpunaisia villiviinikasvustoja. Yksi hienoimmista näkymistä osui silmiini bussin ikkunasta kotimatkalla. Tukholmankadulla, Meilahden sairaalarakennuksia (mm. Biomedicum ym.) reunustaa aita runsaine köynnöksineen. Vuorotellen on ainakin villiviiniä, köynnöshortensiaa, ehkä kelasköynnöstä ja alppikärhöjä. Keltaista, punaista, vihreää, oranssia. Kerrassaan upea ruskavärien kimara. Omat villiviinit talon seinustalla ja pergolan pylväässä ovat vain kalpea aavistus moisesta värien ilotulituksesta.

Colchicum Waterlily

Ehdin jo ihmetellä, eikö ainutkaan syysmyrkkyliljani kuki tänä vuonna. Ilmestyivät hissukseen kuin tyhjjästä sen suurempaa meteliä pitämättä. Syreenipenkin Waterlily on kukkinut jo pidempään.

Colchicum Giant

Olen vuosien mittaan istuttanut joka syksy yhden tai useamman syysmyrkkyliljan eri paikkoihin. Tänä vuonna vain harva on toistaiseksi noussut. Jospa ne vielä nousevat, toivon.

Auringonnousu 5.10. työhuoneen ikkunasta

Sää on pysynyt ihmeellisen lämpimänä. Öisinkin mittari on himpun verran alle +10 tai ylikin (paitsi sunnuntaivastainen yö taisi mennä nollanpintaan). Päivisin lämpötila on parhaimmillaan noussut +14 asteeseen. Iltaisin olen ihastellut sohvalta käsin auringonlaskun kultaamia pilviä. Keskiviikkoaamuna luin keittiössä aamupalan ohessa lehtiä. Vilkaisin ikkunasta ja ihmettelin naapurin talon punaisuutta. Kiiruhdin takkahuoneen ikkunaan, josta näen auringonnousun. Koko maailma oli aivan punainen. Ukkokulta oli vielä nukkumassa, joten en raaskinut kolistella ovia ja ikkunoita auki. Tyydyin tähtäilemään kamerani kanssa ikkunan läpi. 

Auringonnousu 5.10. terassilta katsoen.

Toki alapihan tuurenpihlaja, villiviinit ja perhoangervo ovat punaisia ruskaväreissään, mutta ei sentään näin punaisia.

 

Auringonnousu 5.10. sateenkaarineen.

 

Taivaalle syntyi sateenkaarikin. Koko punainen hetki kesti noin 10-15 minuuttia. Sitten aurinko nousi korkeammalle ja maailma näytti jälleen tavalliselta arkiaamulta. Maaginen hetki oli ohi.

 

Punaista aamuhetkeä oli ihailtu laajemminkin. Mediassa ilmiön syntyä oli selitetty, mutta en löytänyt sitä jälkikäteen.

 

Sunnuntaina sain vihdoin laitettua jänisverkot kriittisille kasveille. Osa verkoista on vanhoja ja vääränlaisia, mutta näin syksyllä kaupoissa myydään pelkkää eioota. Pitää muistaa keväällä ennakoida syksyn verkotustarve ja hankkia samantien useampi rulla säilöön.

Keväällä jänikset nakersivat myös alppikärhöt tapille tyvestä. Sen verran harmitti kukinnan menettäminen, että nyt on näiden kärhöjen tyvet suojattu. Oli pakko laittaa korkeat verkot, kun ei matalampia enää ollut. Enkä toisaalta halunnut ryhtyä puolittamaan muuten hyvää verkkoa.

Tyhjiin multasäkkeihin koottu puutarhajäte odottaa pressun alla kaatopaikkakuljetusta.

Mainioksi osoittautunut oksasilppuri teki lakon. Harmilliseen aikaan, sillä silputtavaa olisi ollut kasapäin. Ukkokulta aikoo tutkia silppuria lähemmin,  kunhan kerkeää. Aiomme kuskata puutarhajätteet kaatopaikalle, missä niistä tehdään multaa. Omat kompostit eivät millään riitä sille määrälle, mitä viimeisen kuukauden aikana massaa on kertynyt. Enkä halua kasapäin mustia säkkejä vähintään vuodeksi johonkin puutarhanurkkaan.

Sedum spectabile 'Brilliant' - Syysmaksaruoho

Ikkunat odottavat pesua. Viime päivien sateet ovat tehneet ulkopinnoista harmaatäpläisiä. Matalalta paistava aurinko tuo likapilkut liiankin hyvin esille. Kunhan tulee sopiva rako ja pilvinen päivä, hoidan asian.

Syksyn työt ovat hyvällä mallilla. Käytävien haravointia, lehtien silppuamista ja pientä säätöä löytyy, mutta onpahan syy lähteä pihalle hyötyliikunnan ja raittiin ilman pariin.

 

Vaahtera pitää kiinni viimeisistä lehdistään.

 

 Valoisia syyspäiviä kaikille!

 

 

 

Yksi perhonen sentään

Nokkosperhonen

Meidän nurkilla perhoset ovat olleet tänä kesänä vähissä. Ei edes lämmin elokuu tuonut niitä punahatuille tai kallionauhuksille. Ilokseni olen saanut sentään ihailla perhosten tulvaa monien bloggareiden postauksissa, joten paitsi en siitäkään ilosta ole jäänyt.

Viikonloppuna jatkoin kasvihuoneen ja kasvimaan tyhjentämistä. Yksi nokkosperhonen saapui katsomaan touhujani. Tai luultavammin sitä kiinnosti enemmän kukista saatava ravinto, kuin minun urakointini. 

Nilalta saatu ruostekukka on kukkinut viikkoja

Olemme monena kesänä saaneet ihailla Saraheinän mökissä ja puutarhassa -blogissa ruostekukkien onnistunutta kukintaa. Monta kertaa olen itsekin ruostekukan mukuloita multaan laittanut, mutta kokeilujen jälkeen olin jo luopunut toivosta, että joskus näkisin ruostekukan omalla pihalla kukkimassa. Niin vain tänä kesänä tämä on tapahtunut.

Crocosmia - Ruostekukka

Ilahduin suuresti Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadun isokokoisen juurakon yltyessä kukkimaan ruukussa. Vielä ihmeellisempää on omin kätösin lavakaulukseen istutetun mukulan viikkoja kestänyt kukinta. Jo kolmas vana uhmaa kaikkia epäonnistumisen lakeja. Saatanpa kokeilla toistekin.

Pulmonaria saccharata - Valkotäpläimikkä

Muutama postaus taaksepäin kerroin istuttaneeni valkotäpläimikkää ns. Makkaripenkkiin, joka on ison osan päivästä varjossa. Tuossa penkissä on yhtä kuivaa kuin kaikkialla muuallakin puutarhassani, mutta aurinko ei sentään porota aamusta iltaan suoraan kasveihin. Istutuksen jälkeen kastelin imiköitäni, mutta sittemmin ovat saaneet olla omassa rauhassaan. Ovat kasvaneet mukavasti ja näyttävät hyvinvoivilta. Tuleva talvi tietenkin asettaa omat haasteensa kasvien selviytymiselle. Joka tapauksessa olen pikkuisen innoissani, josko vuosien räpeltämisen jälkeen keksin vihdoin sopivia kasveja hankalaan paikkaan. Ainakin pari viimeistä kuukautta olen joka kerran ohi kulkiessani pysähtynyt nauttimaan imiköiden rehevyydestä.

Perhoangervo 28.6.2022

Kaikki neljä perhoangervoani ovat "tuon kasvin minäkin hommaan" -ilmiön tulosta. Aikoja sitten törmäsin jossain blogissa kesällä kukkivan perhoangervon kuvaan. Kukkiessaan perhoangervo on kuin kevyesti tanssivien keijukaisten pilvi. Ensimmäisen istutin olopihan Syreenipenkkiin, jossa se on ehtinyt lunastaa paikkansa. Kaksi muuta istutin vasta pari vuotta sitten naapurin aidan viereen. Ne eivät ole vielä kasvaneet kovin suuriksi, mutta ensi kesä saattaa olla jo niiden juhlaa.

Gillenia trifoliata - Perhoangervo

Neljännen istutin vasta viime syksynä lähelle sisäänkäyntiä. Ilahduin, että se oli keväällä ylipäätään hengissä. Aiemmista perhoangervoista olen jo oppinut, että kasvilla menee hetki aikaa röyhähtää täyteen kasvuun ja kukintaan. Tämä neljäs pikkuinen on selvästi myöhäisherännäinen, sillä se päätti ryhtyä kukkimaan vasta elokuun lopussa.

Varjoliljat kukkivat kesällä runsaina. Varsinkin olopihan Syreenipenkissä on viikkokausia sojottanut pitkien varsien päässä rypäs ruskettuvia varjoliljan siemenkotia. Olen vuosien mittaan ripotellut varjoliljan siemeniä pariin paikkaan. Niinpä niitä on alkanut putkahdella mukavasti kyseisistä penkeistä. Nyt laajensin varjoliljojen reviiriä, koska haluan niitä myös Pikkupuutarhaan. Menee varmasti tovi jos toinenkin ennen kuin näen kukkivia varjoliljoja Pikkupuutarhassa. Vaan eipä pääse koskaan perille, ellei matkaa aloita juuri nyt.

Penan begonia

Keikuin pari tuntia korkeilla tikkailla keräämässä alapihan kahdesta puusta kriikunoita. Niitä tulikin 2½ ämpärillistä. Taas on keitetty sosetta ja syöty vatsat täyteen kriikunoita. Veinpä satsin niitä myös naapureille. Samalla ihastelin Penan begoniaa, joka on aina yhtä kaunis. Amppeli on täynnä kerrottuja keltaisia kukkia, joissa on häivähdys punaista ja oranssia. Penan begoniapeukalossa on selvästi taikaa.

Hydrangea paniculata Vanilla Fraise - Syyshortensia

Yksi jos toinenkin hehkuttaa tähän aikaan vuodesta syyshortensioita. Eikä syyttä. Liityn samaan joukkoon, sillä olen vuosi toisensa perään yhtä lumoutunut Vanilla Fraiseni vaaleanpunaisesta kukkapilvestä. Yläpihan grandiflorat kukkivat aivan yhtä valtoimenaan, mutta niiden ulkoasuun tuo häivähdyksen surua kuivuuden vuoksi roikkuvat lehdet. Valkoisiin kukkiinkin on tullut annos ruskeaa tavallista aiemmin. Tuskin maltan odottaa tulevia vuosia, jolloin tänä vuonna istuttamani syyshortensiat ovat yhtä uhkeita ja kauniita.

Kirjastomäki

Olen lukenut kesän aikana vinon pinon kirjoja. Laitoin joitain uutuuksia varaukseen, mutta pitkän jonon vuoksi joudun niitä vielä odottelemaan. Aina pitää olla joku kirja yöpöydällä ja pari muuta hyllyssä odottamassa vuoroaan. Siksi lähdin reppu selässä kirjastoon. 

Matka meinasi tyssätä heti alkuunsa pääsalin esittelyhyllyyn, johon kirjastoväki oli nostanut tarjolle tuoreita teoksia. Useimmissa oli laina-aika kaksi viikkoa, jonka vuoksi pakotin itseni ohittamaan hyllyn. Jos voisin maata kirja nenän edessä aamusta iltaan, ei kahden viikon laina-aika olisi ongelma. Mutta kun elämässä on muutakin tekemistä ja toimintaa. Hyvin löytyi lukemista, onneksi vähän pidemmällä laina-ajalla.

Puro ilman vettä

Paluumatkalla poikkesin tarkastamaan kylän järvien välisen puron. Tähän aikaan vuodesta ei koskikaroja kannata purossa tähtäillä. Nyt ei kyllä muutenkaan, sillä puro on käytännössä rutikuiva. Ei kivien välissä solisevaa vettä, ei kasvoille pärskähtäviä pisaroita. Meillä on satanut viimeksi 22.8. varhain aamulla. Silloin vettä tuli parin tunnin ajan ihan mukavasti. Sitä edeltävät sateet olivat 6.8. ja 8.8. Kumpikin määrältään sellaisia, ettei niitä voi sateiksi edes kutsua. Muuten aurinko on paistanut täydeltä tai lähes täydeltä taivaalta. Voi luontoa, voi puutarhaa.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Tämä kuva antaa ehkä kalpean aavistuksen siitä, miten hieno purppurahappomarja on auringon osuessa sen lehtiin. Pieni pensas on punainen koko kasvukauden, mutta näin ruskan lähestyessä  ja auringon paistaessa alhaalta sen purppurainen olemus korostuu. Näitä voisi istuttaa useamman samanlaisen porukan ihan vain silmäniloksi.

Illat pimenevät vauhdilla. Nyt on sopiva aika sytyttää kynttilöitä. Laitoin puutarhaan muutamaan lyhtyyn patteritoimiset kynttilät, jotka syttyvät ajastettuina palaen 6 tuntia. Yllättävän pitkään patterit kestävät pakkasillakin ulkona. Kaupoissa on nyt hyllytolkulla kaikenlaisia aurinkokennotoimisia koristelyhtyjä. Muutamia olen joskus ostanut, mutta ilo niistä on ollut aika lyhytaikaista. Tuikkivat hetken, jonka jälkeen saakin kantaa muoviroskaa keräykseen tai sekajätteeseen. 

Vanhassa ladossa ainakin ilmastointi toimii.

 
Sähkön säästäminen on nyt sana jokaisen median otsikoissa.  Vastuulliset ihmiset ovat säästäneet iät ja ajat. Meidän huushollissa veden ja sähkön kulutusta on seurattu jo vuosikausia. Lamputkin vaihdettiin ledeihin pian niiden markkinoille saapumisen jälkeen. Alkaa olla vaikea keksiä, mistä vielä nipistäisi. Pahaa pelkään, että osa ihmisistä tekee kaikkensa sähkön säästämiseksi ja kärsii huonoa omaatuntoa lopusta. Sitten on paljon ihmisiä, jotka eivät tikkua ristiin laita tässäkään tilanteessa.

Taivas täyttyy pilvistä ja tuulee navakasti. Sateita odottaville sää vaikuttaa lupaavalta. Josko viimein pölisevä puutarha saa kaipaamaansa kastelua.

Clematis Ville de Lyon

Syyskuun puoliväli on tuossa tuokiossa. Tintit tepastelevat keittiön ikkunalaudalla vihjailemassa, että täällä taas ollaan. Sanoin niille, ettei vielä ole aika aloittaa talviruokintaa. Syötävää riittää puutarhassa ainakin mustarastaille päätellen kukkapenkeistä kulkuväylille singotuista multapaakuista ja kuorikatteesta.

 Syysmetsään hiljaa keiju kulkee, 
sammaleiseen syliinsä hänet sulkee, 
usvaan utuiseen kietoo maan, 
rauhaan ja puiden havinaan. 
Askel on keveä, ei jälkiä jää, 
niittyvillain taipuu hiljaa pää. 
Sieni hattunsa laskee maahan.