Talvi uhitteli

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

 

Monena aamuna mittari oli reippaasti miinuksella. Yhtä monena päivänä aurinko alkoi lämmittää niin, että iltapäivällä oltiin melkein +10 asteessa. Nyt sitten loikattiinkin toisenlaisiin syyssäihin, kun yöt ovat jälleen plussalla ja aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Kiireesti vaan pihalle hienosta säästä nauttimaan. Ennusteessa on jo vesisateita luvassa.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Ensimmäisenä pakkasaamuna en millään ehtinyt kameran kanssa puutarhakierrokselle. Ilma ei ihan heti lämmennyt, mutta aurinko sulatti kauneimman kuuran. Sokeroidut lehdet alkoivat nopeasti roikkua ja pudotella vesipisaroita kärjistään maahan.

Rosa Austin 'Lady of Shalott'

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'issa on lukuisia nuppuja. Eivät taida pakastetut nuput jaksaa avautua? 

Aronia

Aronioiden kuten monien muidenkin kasvien lehtiin kasvoi yhdessä yössä hellyttävä karvapeite. 

Ribes uva-crispa - Karviainen

Karviaisen lehdet ovat pukeutuneet aitoon vintage-muotiin eli 70-luvun lammasnahkaiseen afgaaniturkkiin. 

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo

Diabolo taasen ei helposti luovu dramaattisesta tyylistään. Ehkä se haluaa olla pitkätukkainen hevirokkari. "Tukkakin" on selvästi valmiina heilumaan kitarasointujen tahdissa.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Ruusuherukka söpöilee. Se tietää minun tykkäävän pehmoisista kissoista. Tätä kissaa ei vain parane mennä silittelemään. Kuurakarvat helisisivät maahan pienestäkin kosketuksesta.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballardä' - Syysasteri

Syysasteri Patricia Ballard (joka tämä ei ehkä ole) kyllästyi jatkuvaan marmatukseeni sen myöhäisestä kukinnasta. Useampi nuppu avautui täyteen loistoonsa juuri sopivasti pakkasöiksi. Ihmeellinen on tämän kukan sietokyky. Parin pakkasyön jälkeen se jaksoi avata nuppujaan sisällä maljakkoon tuotuna. Ja kukkii ja kukkii ja kukkii yhä....

Fragaria x rosea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka on kukkinut kuin viimeistä päivää jo pari kuukautta. Nyt kun Ähtärin eläinpuisto on lopettamassa toimintaansa, löytyisiköhän yleisöä vaaleanpunaiselle pandalle? Tälle ei tarvitse kiikuttaa kilotolkulla bambua syötäväksi. Pikkuisen jos antaa kanankakkaa keväällä, niin hyvin taas kukkii.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Bermudan koreaköynnöskuusama kukki sekin edelleen. Sillä ei ole näköjään aikomustakaan mennä talvilevolle. Parin pakkasyön jälkeen se oli ottanut uuden tatuoinnin. Mitähän tuo esittää? Kenties joku kasvimaailman tribaalikuvio (symmetrisiä kuvioita, kuten koristeellisia kaaria, kolmioita, koukeroita ja aaltoja)?

Marjapensaiden metalliset linnunpelättikissat pakkanen kehysti hennosti valkoisella kuuralla. Mainittakoon, etteivät nämä kissat pelota mitään lintuja. Minusta ne ovat hauskoja. Löysin kolmen erilaisen kissan satsin muutama vuosi sitten Honkkarista halvalla. Pakkohan se oli kotiin tuoda. Jollei puutarhassa ole omaa karvaista kissaa, olkoon sitten kolme peltistä.

Syksyinen vaahteranlehtishow on meneillään. Puiston puolen kymmenkunta isohkoa vaahteraa ei salli minun lekotella haravaan nojaten. Käytävät olen putsannut jo kolme kertaa. Toinen mokoma on varmaan vielä edessä, kun ainakin viidessä vaahterassa lehdistä vasta pieni osa on maassa. Puutarha pitää ihmisen liikkuvana läpi vuoden. Kunhan alas pudonneet lehdet on saatu järjestykseen, onkin aika kaivaa lumikola kellarista.

Viikonloppuna häämöttää taas kellonviisareiden siirto.

Pirteitä lokakuun päiviä.

Kolmen sukan syndrooma

Pari viikkoa sitten postilaatikosta löytyi Kodin Pellervo -lehden näytenumero 10/2018. Lehdessä oli muutama mukava sukkaohje ja innostuin yhtä niistä heti kokeilemaan. Sukkaan tulee nurjista silmukoista muodostuvaa raitaa ja raitojen väliin palmikkoa. Kudoin yhden sukan ja heti perään toisen. Vaan kas kummaa, huomasin toisenkin sukan valmistuttua tehneeni siihen kuvion varren lisäksi myös kärkiosaan.

Sen sijaan, että purkaisin toisen sukan, päätin kutoa kummallekin parit. Ongelmana oli, että lanka ei riittäisi kahteen uuteen sukkaan. Niinpä kiersin lähikylän kolme kauppaa, jossa tätä lankaa on myyty. Novitan beigesävyinen Aapo on ilmeisesti kausilanka, eikä sitä tietenkään nyt löytynyt kerän kerää mistään kaupasta. 

  
Nyt minulla on kolme sukkaa, joista yksi vähän erilainen. Ensin ajattelin säilyttää sukan, jos vaikka lankaa siihen myöhemmin löytäisin. En ole vielä päätellyt ylimääräistä sukkaa ja tänään päätin sen purkaa. Kunhan ensin ikuistin erilaisen sukan filmille.

Eikö muuten ole kummaa, että kun lanka on vähissä ja uhkaa loppua, kutomisen vauhti kiihtyy. Ikäänkuin nopeammin kutomalla lanka riittäisi paremmin.  

Eräälle väreistä tykkäävälle kudoin Novitan oranssista ja kirjavasta Sateenkaari-langasta (ei enää myynnissä) pirteät villasukat talvi-iltojen lämmikkeeksi.

Siniset sävyt ovat pitkään olleet Novitan langoissa vähissä. Nyt kauppaan oli tullut uusia sinisiä sävyjä ja myös Raita-langan Ulappa, jossa harmaa, valkoinen ja sininen vuorottelevat. Yhdistin tämän Raita-langan vaaleansiniseen Novitan Juhani-lankaan, josta tein resorin ja kantapään. 

Novitan Polka-langasta pidän kovasti, mutta valitettavasti se on poistunut kokonaan valmistuksesta. Joitakin vanhoja, vajaita lankakeriä Polkaakin vielä varastostani löytyy ja tämän harmaa-valkoinen-viininpunainen -langan yhdistin kirkkaaseen viinipunaiseen, josta tein resorin ja kantapään. 

Jälleen yhdet röyhelösukat pikkulapsen koossa tein vaaleanpunaisesta 7veikasta. Varren toinen röyhelö on kudottu pörröisestä Hohde-langasta. Röyhelön ohje on Merja Ojanperän Juhannustanssi-sukasta, joka löytyy ilmaisena Ravelrystä. Alkuperäisessä ohjeessa käytetty lanka on ohuempaa ja silmukoita siksi enemmän. Olen muokannut ohjetta 7veikan vahvuiselle langalle siten, että aloituksessa on 96 silmukkaa eli 24 silmukkaa/puikko. Röyhelön kavennusten jälkeen silmukoita on 12/puikko.

Taponlehti - Asarum europaeum

Tehdessäni maanantaina tätä postausta, satoi taivaalta kevyttä pakkaslunta. Maisema muuttui utuisen valkoiseksi. Maanantaivastainen yö oli syksyn kylmin, sillä vielä aamukahdeksalta mittari näytti -6 pakkasastetta ja auton ikkunat olivat tiukassa jäässä. Vaikka loppuviikolle on luvassa huomattavasti lämpimämpää, lienee paras kantaa talvitakit vaatehuoneesta lähemmäs ulko-ovea. 

Pukekaa lämpimästi. Kuulaita marraskuun päiviä kaikille!

Sisällä maalaten, ulkona saksien

Kehäkukat

Pari edellistä päivää on vietetty täällä etelärannikollakin varsin koleissa tunnelmissa. Yöllä on ollut nelisen astetta pakkasta ja päivälläkin mittari on nipinnapin kohonnut saman verran plussalle. Aurinko on kuitenkin paistanut ja paikoitellen saanut maahan pudonneet keltaiset vaahteranlehdet loistamaan kultaisina.

Sormustinkukka

Tänään mennäänkin sitten tyystin toisenlaisissa sääolosuhteissa, sillä vettä vihmoo taivaan täydeltä ja sisällä on sytytettävä valoja näin päiväaikaankin. Sunnuntaipäivän voi ilman huonoa omaatuntoa viettää sisällä. Samalla, kun pyykkikone jyllää viikon rästejä, saan siivottua työpöytääni ja sähköpostejani. Uusi lämminvesivaraaja hyrrää kodinhoitohuoneen nurkassa ja pääsemme jälleen suihkuun omassa kylppärissä. Kraanasta juokseva lämmin vesi mahdollistaa myös hikisemmät hommat, joten viime päivinä on tullut touhuttua niin maalaus- kuin pihahommissakin.

Olin jo pitkään suunnitellut kodinhoitohuoneen maalaamista, mutta nyt siitä tuli sitten ihan pakollinen juttu. Vanhan lämminvesivaraajan poistamiseksi piti purkaa yksi kaappi ja pöytä, jonka jälkeen ei enää voinut kuvitellakaan laittavansa kamoja paikalleen siistimättä nurkkia. Varsinkin, kun uusi varaaja on muutaman sentin entistä kapeampi. Joskus arkinenkin elämä on senteistä kiinni.

Pikkutalvio

Remppaamisessa yksi asia johtaa toiseen ja niinpä seinät maalattuani totesin, että ihan pakko on maalata myös kodinhoitohuoneen ovenkarmeja. Ne nimittäin näyttivät tosi kulahtaneilta uuden seinämaalin rinnalla. Mielelläni olisin uusinut myös lattiakaakelit, mutta se ei nyt ollut mahdollista. Vielä puuttuu varaajan vieressä sijaitsevien jakotukkien eteen hankittava uusi peitelevy sekä pöytälevy. Niiden muutamien erilaisten senttien vuoksi, kun meni muutkin mitat uusiksi.

Kurjenpolvet

Pihalla olen käynyt tekemässä tunnin keikkoja eli yhtenä iltana hurruutteelin leikkurilla nurmikolla lojuneita puunlehtiä silpuiksi. No, nyt se ei enää näy missään, sillä uusia lehtiä on leijunut kasapäin entisten tilalle ja vieläpä näyttää monissa puissakin olevan lehtiä ihan riittämiin. Esimerkiksi parissa omenapuussa, kriikunoissa ja syreeneissä taitaa olla enemmän lehtiä puussa kuin maassa. Pensaista puhumattakaan. Koivut ja vaahterat ovat sentään paljaina.

Jalopähkämö

Yhtenä iltana leikkasin nurin tuoksuvatukoita ja läjän pajuangervoita, jotka kaipaavat uudistumista. Tuoksuvatukat leikkaan parin vuoden välein ihan alas, jolloin ne ovat vähemmän risuisen näköisiä. Olen huomannut, että ne kukkivat ihan yhtä terhakkaasti, kuin ilman leikkaustakin. Ehkä hivenen myöhemmin, mutta ei merkittävästi. Pajuangervokin näyttää taas muutaman vuoden paljon paremmalta, kun se kasvaa alhaalta asti vihreänä. Ukkokulta on jo syöttänyt leikatut pensaat hakettimeen ja alapihalla on korkea kasa oksahaketta joko odottamassa kevättä tai kenties osan siitä kärrään hedelmäpuille vielä tämän syksyn aikana. Nyt, kun pensaat on leikattu, voin helpommin haravoida niiden alustoille puunlehtiä maatumaan. Ei tarvitse kaikkia komposteja täyttää lehdillä.

Taponlehti...ja taitaa tuolla olla harjaneilikkaakin seassa.

Perennoista mm. kuunliljoja olen jonkin verran leikannut pois, sillä yöpakkasten myötä ne makaavat limaisina kasoina käytävien ja kukkapenkkien reunoilla. Itaisin ei paljoa ehdi pihalla tehdä, sillä pimeys laskeutuu jo varhain. Kuuden jälkeen alkaa olla sen verran hämärää, että haravalla saa ihan rauhassa huitoa näkemättä enää kohdetta.

Sipuleita istuttelin vielä pari päivää sitten. Pääosa on jo mullassa, mutta kummasti niitä pussukoita kaupassa käydessä edelleen mukaan tarttuu - kun halvalla saa. OmaPiha -lehden villitulppaanitkin saapuivat vasta viikko sitten ja ehdin jo ihmetellä, ovatko tilaukseni tyystin unohtaneet. Eivät olleet, ja ehtiihän täällä vielä sipuleita istuttaa. Vaikka heti tuonne sateeseen menisi sipulihommia tekemään. Epäilen vahvasti, ettäkö täällä etelässä tässä vaiheessa syksy talveksi muuttuisi. Näiden sateiden jälkeen on toki luvassa jälleen viilenevää, mutta koskaan ei ole tällä tontilla haravointi talven vuoksi jäänyt tekemättä. Hyvin on ehtinyt lehtiä rapsutella yleensä marraskuun puolellakin.

Marri, Sini, Siili, Eeviregina, Tiina Laiho, Pioni, Susanna, Minna, 

olette kaikki tervetulleita blogini pariin. 

Samoin kuin kaikki nekin, joiden nimiä en ole muistanut mainita.

Kaikille myös mukavaa alkavaa viikkoa!