Eilen paistoi, tänään sataa

Ajoin nurmikonleikkuu-urakan päätteeksi koivun pudottamat syyslehdet silpuksi.

Tänään ei sitten mennä puutarhaan, sillä vettä tulee kovaa, kovempaa ja kaatamalla. Onneksi eilen oli upea, aurinkoinen syyspäivä. Ukkokulta sai vihdoin ruohonleikkurin kuntoon. Syynä lakkoiluun oli etanolia sisältävä bensa. Nyt vehkeeseen on vaihdettu tulppa, teroitettu terä ja se käy pienkonebensalla, joka on hurjan kallista. Mutta kone leikkaa nurmea kuin unelma. Tosin nurmikko oli kasvanut parissa viikossa järkyttävän pitkäksi. Käytännössä jouduin leikkaamaan jokaisen kohdan kahdesti saadakseni jäljestä siistiä. Lisäksi alapihan koivu on pudottanut lehtiään niin paljon, että oli oma projektinsa ajella leikkurilla ne silpuksi. Vielä en aio ryhtyä haravoimaan.

Kivien takana kesän ruukussa asustanut Timanttituija, joka on saanut tehtäväkseen kasvaa joulukuuseksi. Kiviröykkiö ei suinkaan ole niin mahtava kuin kuvassa näyttää. Kuvakulma valehtelee.

Leikkasin myös talon seinustalla kasvavaa villiviiniä, sillä se pimentää sisätiloja ikkunan eteen ryöpytessään. Olen kyllä sitonut versoja, mutta hetken päästä uusia on taas kasvanut ikkunoiden eteen. Lisäksi ukkokulta asensi uuden liiketunnistimella varustetun lampun keväällä rikkoutuneen tilalle. Lampun edestä oli villiviini karsittava, jotta lamppu syttyisi. On tietenkin tyhmää pitää isoksi kasvavaa kasvia, jota joutuu jatkuvasti leikkaamaan. Aikanaan meillä ei ollut terassia ja silloin villiviini istutettiin niihin olosuhteisiin sopivaksi. Terassin rakentamisen myötä kasvi jäi omaan soppeensa, enkä sitä ole ajatellut poiskaan kaivaa. Riivin pitkistä oksista lehdet pois ja nyt nuo rangat odottavat pihamaalla, josko askartelisin niistä jotain. Vaikkapa kranssin oveen.

Näistä villiviinin varsista ajattelin väsätä vaikkapa kranssin.

Yllättäen kurkkupehkosta löytyi ämpärillinen kurkkuja; osa minikokoisia ja yksi jo liiankin suureksi kasvanut. Sato olisi varmaan ollut parempi, jos siemenet olisi esikasvatettu. Nyt ne laitettiin maahan kesäkuun alussa. Vaan mukava on saada satoa. Etenkin, kun sitä ei laisinkaan odotettu. Vielä maassa ovat sipulit ja punajuuret. Ukkokulta on odottanut, että kasvimaa hiukan kuivuisi näiden kaatosateiden jälkeen. Myös kurpitsa kasvattaa edelleen liaanejaan, mutta se tuskin ehtii saada vauvakokoisia hedelmiään yhtään isommiksi. Edelleen kasvimaalla on kypsymässä lyhtykoisot, joista osassa on jo muutama oranssi lyhty, osa vielä ihan vihreänä. Mahtaisivatko ne värittyä sisälle poimittuina?

Sateet ovat kurittaneet kesäkukkia kovasti ja aioinkin heittää pois työhuoneen ikkunalla olleet petuniat. Niissä oli kuitenkin vielä melkoisesti hyviäkin kukkia, joten jätin laatikon terassille toistaiseksi ilahduttamaan mieltä. Laitoin alkukesästä keittiön ikkunalle murattia ja guinean liisaa. Liisat ovat kukkineet hyvin niukasti, mutta niissä on kerrassaan upea lehdistö. Tanakat ja tuuheat. Yhden yksilön laitoin talon aurinkoisemmalle puolelle, eikä sekään ole mitenkään ahkera ollut tuon kukinnans suhteen. Lannoitusta ovat saaneet siinä, kuin muutkin kesäkukkani. Ehkä en enää ensi vuonna niitä osta, oli lehdet sitten miten hienoja tahansa. Muistaisinkohan ensi keväänä jokavuotisen aikomukseni kokeilla uusia kesäkukkia. Aina päädyn samoihin petunioihin, ahkeraliisoihin ja pelargonioihin.

Guinean liisa puski pari kukkaa syyssateiden kunniaksi.

Tälle viikolle on luvattu huonoja säitä, joten varmaankin puutarhahommat jäävät vähemmälle. Enhän minä tietysti sokerista ole, joten sateisellakin ilmalla toki ulkona voin olla. Mukavampi kuitenkin hyvällä säällä. Silloin puuhastelee mielellään raittiissa ilmassa. Työstä tulee hyötyliikuntaa ja mielikin siinä sivussa virkistyy.