Metsä- tai uuttukyyhky, tai sentapainen alapihan kotikoivussa sulkiaan sukimassa. |
Olen jo ihan pöllyssä. |
Kovin on pieniä nämä te-te-narsissit näin isolle kimalaiselle. |
Scillat valtaamassa uusia alueita |
Tämä on nyt sitten sitä aikaa, jolloin jokainen päivä tuo uutta ihmeteltävää luonnossa. Pakko on kiertää talo vähintään kerran päivässä ja kulkea nenä kohti multaa ehtiäkseen havaita kaiken mielenkiintoisen. Kenties sitä täytyy olla enemmän tai vähemmän tärähtänyt, kun vuosi toisensa jälkeen jaksaa iloita näistä pihamaan pienistä tapahtumista.
Oi, kuinka ihanasti pihallasi jo kukkii!
VastaaPoistaTuo viimeinen kukkanen on kyllä mielestäni kirjokevättähti. Sen kukat katsovat ylöspäin, scillan alaspäin. Kovasti ovat saman näköisiä ja aivan ihania molemmat!!
Oikeassa olet Marietta, kirjokevättähtiähän nuo. Taas olen yhtä asiaa viisaampi, kiitos sinulle.
PoistaKiitos Marietta tuosta kirjokevättähdestä. On minulle jäänyt tuntemattomaksi. Kuvasin noita Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ulkoistutuksissa pääsiäisenä. Ensin arvelin vuokoiksi ja sitten scilloiksi... :D Selvisihän asia viimein.
PoistaNuo kevättouhuiset kimalaiskuvat ovat ihania!
Betweenland, logistani löytyy sinulle tunnustus. :)
blogistani
PoistaIhan samalla tavoin minäkin tunnen itseni välillä ihan totaalisen tärähtäneksi,kun tulee tuolla pihassa kierreltyä ja ihmeteltyä kaikenlaista. Tai,no ennemminkin luulen naapureiden pitävän minua ihan kajahtaneena :)
VastaaPoistaKovasti on kevään merkkejä sinunkin pihassasi jo ja kuvasi ovat jälleen upeita!
Ihanaa löytää täältä sielunsisaria. Nimittäin minäkin toisinaan pohdin, että naapurit pitävät minua kaistapäisenä. Varsinkin, kun unohdun kissaa sisälle hakiessani kameran kanssa sihtaamaan jotain pientä yksityiskohtaa - kevyissä sisävarusteissa. Mutta kun jotain mielenkiintoista pihassa näkee, se on tallennettava hetimiten.
Poista